Työssäni tapaan usein näitä #arvostan #koti #kasvatus -vanhempia, joiden mielipiteet ovat sotkeneet turhaan oppilaiden päät.
Jaaha, siellä on taas ollut vääriä mielipiteitä. Itsehän aloin pienenä, kahdeksasta alaspäin, suunnilleen itkemään, jos jossain oli jotain Ilvekseen liittyvää. Ja sitten oli yhtä itkupotkua, jos Ilves jollain tuurilla oli sattunut Tapparan voittamaan. No, ihan rauhallisesti pystyn nykyään paikallisseuran mahdolliseen menestykseen suhtautumaan, vaikka olikin moista Ilves-vihaa viljelty kotona.
Ja onpa saattanut soida myös isänmaallista musiikkia ja jopa ryssä-sana on monasti esiintynyt. En mä silti ryssittelyt ketään pikkupoikana, vaikka venäläistaustaisiakin oli eskarissa ja ala-asteella.
Totta kai, eihän mua sillä lailla ikinä ole rajoitettu, ja mä olisin ihan yhtä hyväksytty, vaikka olisinkin valinnut Ilveksen. Tai jos olisinkin homo. Tai jos olisinkin trendikkäästi vihervassari ja kettujen puolesta taistelija. Toki Ilveksen kannattamisesta vittuiltaisiin jatkuvasti.
Isä joskus sanoi vitsillä, että hän on yrittänyt opettaa meitä vihaamaan kahta asiaa, Ilvestä ja ryssiä. Ei kuulemma onnistunut kuin Ilveksen kohdalla. Ja tässä kommentissa saattoi olla ironinen sävy, sillä ei isälläkään mitään venäläisiä ihmisiä vastaan ole, valtio on eri asia.
Mikä tää yleinen mieltenpahoitus tuosta mitalin kaulaan laittamattomuudesta nyt oikein on? Olisin tehnyt pienenä samalla tavalla jollekin Ilves-mitalille.
E: Tää karkasi nyt taas pahasti ketjun aiheesta. En katsonut ensin, ja luulin, että tämä on "Ketju, jonne kaikkien on pakko kirjoittaa."