Hajoan täydellisesti kun erehdyn vilkaisemaan tota facebooksuositusten määrää samalla kun seuraan Marika Siltasen ja Seppo Papusen haastatteluja. Kovan luokan komiikkaa. Viimeksi olen nauranut yhtä kovaa TPS:n tullessa taannoin ulos visioidensa kanssa.
Olen katsonut tähän mennessä kokonaan tai osittain noin 20 videota. Vielä en ole vilkaissut ensimmäistäkään suurten puolueiden ehdokkaiden haastattelua. Melko lailla karmea kuva muodostuu paitsi muutamista ehdokkaista, niin myös heidän puolueistaan. Ja nyt en ota vielä lainkaan kantaa siihen, olenko mahdollisesti samaa tai eri mieltä ehdokkaiden kanssa missään asiassa.
On toki hyvin tiedossa, millaisia jämäporukoita nämä itsenäisyyspuolueet ja sen sellaiset ovat, mutta yhä vain pysäyttää kuulla ja nähdä omin aistein mikä on taso. Ikään kuin muutamissa puolueissa - tai puolueiden irvikuvissa - ei olisi minkäänlaista arvostelukykyä ehdokasasettelun suhteen. Todennäköisesti ei olekaan, eikä varmasti ole monen muunkaan asian suhteen.
Takavuosina vaikutti UK:ssa Lord Sutchin luotsaama Monster Raving Loony Party, käännettäköön vapaasti vaikkapa Hirviöiden Ahdistelemien Hullujen Puolue. Tuossa oli hyvä puoli se, ettei Lord Sutchin porukka edes teeskennellyt menevänsä politiikkaan järjestelmän ehdoilla ja jollakin vakavalla agendalla. Politiikkaan oli menty tekemään politiikasta pilkkaa, ja samalla nauramaan koko vitsille. Eivät nuokaan saaneet tietääkseni ehdokkaita missään läpi, mutta yhtä lailla marginaalia ovat lukuisat humppapuolueet Suomessakin. Ne vain ottavat itsensä vakavasti, mikä ehdokasvalintojen perusteella on peräti paradoksaalisen absurdia!