Kunnat ovat erittäin nihkeitä yhdistämään toimiaan muuten kun aivan viimeisen pakon edessä.
Vasta viime aikoina olaan uskallettu järkeistää esim. terveyden- ja sosiaalihuoltoa. Hyvänä esimerkkinä sekä Päijät-Hämeen että Itä-Savon sairaanhoitopiirit. Kummassakin on työn alla yhdistää sekä alueen sairaalat ja terveyskeskukset että sosiaalipuolelta päihdehuolto yhteisen hallinnon alle ja yhteisiin tietojärjestelmiin.
Edut ovat ilmeiset, koska missä hyvänsä seudun hoitopisteessä on potilaan koko terveyshistoria nähtävissä ja päällekkäisten tutkimusten ja hoitojen määrä vähenee ja sitä myöten saadaan kustannussäästöjä hoidon tasosta tinkimättä. Samoin potilas voidaan ohjata heti tarkoituksenmukaiseen hoitoon eikä pompottelua tapahdu entiseen malliin.
Vaikka edut ovat ilmiselvät ja maalaisjärjellä pääteltävissä, niin reviiriajattelu istuu tiukassa. Ei millään haluttaisi luovuttaa valtaa, todellista tai näennäistä, muualle.
Itse olen sitä mieltä, että koulutuksessa ja terveydenhoidossa kunnallista itsehallintoa pitäisi kaventaa raskaalla kädellä. Ei itsehallinto voi olla itsetarkoitus ja lupa huonojen palvelujen tuottamiselle. Osaratkaisuna olisi korvamerkittyä valtionosuutta palveluihin liitettynä ministriön ohjaukseen. Näin on mahdollista taata tietty tasalaatuisuus palveluissa koko maassa.
Ei niin, että jossain pääsee kunnalliseen hammashoitoon muutamassa päivässä ja naapurikunnassa liikuntavammaiset eivät saa edes lakisääteisiä apuvälineitään.