Jotakin tuosta Häkämiehen puheesta.
Olihan hänen retoriikkansa selkeästi Venäjän vastaista, joka kävi ilmi hänen sanavalinnoistaan. Uskon, että Häkämiehen puheella oli ainakin kaksi syytä:
1. Häkämies halusi osoittaa Yhdysvalloille, että Suomi seisoo transatlanttisessa leirissä nousevaa Itää ja Euraasiaa vastaan.
2. Häkämies halusi näyttää kotijoukoille, että ulkopolitiikka on nyt tiukasti Kokoomuksen käsissä.
Suomessa ja Kokoomuksessa on huomattu, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat loitontuneet toisistaan poliittisesti. Jotkut puhuvat jo uudesta kylmästä sodasta. Venäjän ja Yhdysvaltojen mielipiteet ja ideologiat eroavat toisistaan monessa tärkeässä asiassa, oli puhe sitten yksittäisistä tapauksista (Iran, Kosovo, keski-Euroopan ohjuskilpi, energiakauppa) tai abstraktisemmista seikoista, kuten Yhdysvaltojen ajama unipolaarinen maailmanjärjestys ja Venäjän tavoittelema multipolaarinen maailmanjärjestys.
Suomi on Kokoomuksen johdolla ottanut linjaa, jossa se asettuu läntisen hegemoniaa ja unipolaarista maailmanjärjestystä ajavaan rintamaan. Tosin tässä rintamassa unipolaarisuutta edustaisi pelkän Yhdysvaltojen sijasta EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisrintama nousevaa Aasiaa, Venäjää ja latinalaista Amerikkaa vastaan.
Kokoomuksen linjanveto on tietyssä mielessä ymmärrettävä, koska Suomi on luonut oman vaurautensa osana läntisiä kauppajärjestöjä (tosin unohtaa ei sovi Suomen ja NL:n välistä bilateraalikauppaa, joka oli Suomen 1960-1970 -nopean vaurastumisen yksi tärkeimmistä syistä). Nykyisen taloudellisen ja kauppapoliittisen maailmanjärjestyksen horjuminen ei ole välttämättä Suomen etu, koska Suomi kuuluu globaalin kaupankäynnin nettovoittajiin nykyisessä järjestyksessä. Voi olla Suomen etu, että läntiset järjestöt kuten kuten NATO, IMF, Maailmanpankki ja WTO säilyttävät asemansa maailmantaloudessa ja -politiikassa myös jatkossa.
Mutta se pystyykö länsi säilyttämään hegemoniansa onkin mielenkiintoinen kysymys. Aasiaan on syntynyt viimeisen 20 vuoden aikana kaksi miljardia uutta kapitalistia. Aasiassa syntyy uutta vaurautta monta kertaa nopeammin kuin länsimaissa. 1990-luvulle asti länsi, erityisesti Yhdysvallat, edusti maailmantalouden veturia. Tätä edusautti sekä tehokas talousjärjestelmä mutta myös öljykaupan sitominen dollariin ja luonnonvaroiltaan rikkaiden valtioiden taloudellinen kontrollointi, mikä ehkäisi näiden maiden vaurastumisen ja ohjasi luonnonvaroista syntyvän varallisuuden länteen.
Tällä hetkellä jokainen näistä trendeistä on särkymässä. Vanha talousjärjestelmä on pikkuhiljaa murtumassa tavalla, joka ei ole länsimaiden edun mukaista. Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin oli yritys ehkäistä ja hidastaa tämän trendin mukaista kehitystä. Tässä Yhdysvallat myös onnistui; Irakin öljy virtaa Kiinan sijasta Yhdysvaltoihin niin kauan, kun USA on sotilaallisesti läsnä Irakissa. Miljoona kuollutta irakilaista taisi olla pieni hinta Yhdysvaltojen energiaturvallisuuden huomattavasta kohenemisesta.
Yhdysvallat ja länsi kamppailee kuitenkin taistelua, jota se ei voi pitkällä tähtäimellä voittaa. Länsi ei voi ylläpitää nykyistä elintasoaan suhteessa Aasiaan ilman sotilaallisen voiman käyttöä, eivätkä lännenkaan voimavarat sentään riitä koko Euraasian sotilaalliseen hallintaan - jo piskuinen ja heikko Irak tuntuu syövän Yhdysvaltojen resursseja enemmän kuin tarpeeksi.
EDIT: (Lisäystä)
Miksi Häkämies keskittyi Yhdysvalloissa juuri Venäjään? Venäjä on monellakin tapaa ratkaisevassa osassa kauppasodassa transatlanttistien ja nousevan Euraasian välillä. Venäjä on ainoa valtio läntisen liittouman ulkopuolella, joka kykenee tuhoamaan Yhdysvallat (ja samalla koko maapallon) sotilaallisesti. Atlantismi ei voi saavuttaa koskaan täydellistä sotilaallista hegemoniaa suhteessa Eurasiaan niin kauan, kun Venäjällä säilyttää/kohentaa nykyistä sotilaallista voimaansa ja myös niin kauan, kun länsi ei kontrolloi Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaa kuten se teki 1990-luvulla (suvereeni Venäjä ei olisi koskaan hyväksynyt Serbian pommituksia ilman vastalauseita).
Lännen kontrollin ulkopuolella oleva Venäjä voi aseistaa varsin ilkeällä tavalla sellaisia valtioita ja hallituksia, jotka länsi luokittelee "roistovaltioiksi", eli valtioiksi jotka eivät noudata lännen sanelemaa politiikkaa. Venäjä voi toimia näin ilman pelkoa lännen suunnalta tulevasta sotilaallisesta retribuutiosta, koska Venäjän ydinase ei salli sotilaallisen voiman käyttöä sitä vastaan.
Venäjän talouden nopea nousu on tullut lännen kannalta hieman liian nopeasti ja tavalla, jota se ei osannut odottaa eikä toivoa. Lännen selvästi vihamieliseksi muuttunut suhtautuminen Venäjään on seurausta tästä. Vauraus merkitsee Venäjälle samalla enemmän liikkumatilaa, kun se ei ole enää riippuvainen IMF:n kovakorkoisista lainoista, kuten surullisella 90-luvulla. Korkeasuhdanne on merkinnyt nousua myös Venäjän aseteollisuudelle. Venäjä on tehnyt viime aikoina runsaasti asekauppoja valtioiden kanssa, jotka ovat lännen boikottilistalla. Näihin kuuluvat mm. Iran, Venezuela, Syyria ja Indonesia. Myöskään Intian ja Kiinan mielistyminen Venäjän aseteknologiaan ei varmasti ole ollut lännen mieleen.
Kun kansainvälinen asekauppa ei pyöri lännen ehdoilla ja länsimaisten firmojen toimesta, merkitsee se samalla sitä ettei länsi kontrolloi kenelle aseita myydään ja kenelle ei. Atlantistit eivät voi palkita sille myötämielisiä valtioita asekaupoilla ja "rangaista" sille vihamielisiä valtioita kauppasaarroilla kuten ennen, jos maailmasta löytyy itsenäinen toimija, Venäjä, jolta kuka tahansa voi ostaa korkealuokkaista aseteknologiaa riippumatta lännen mielipiteestä. Toinen negatiivinen seikka lännen kannalta on tietysti kilpailun kiristyminen, mikä syö voittoja. Se että Intia ostaa amerikkalaisten hävittäjien sijaan venäläisiä hävittäjiä kasvattaa venäläisten voittoja, mutta ei amerikkalaisten.