Ainakin tämäntyyppisissä tilanteissa keskustan kenttä on puoluettaan ja jopa koko poliittista järjestelmää tasapainottava tekijä.
Ihmisten politiikan harrastusta ei pitäisi kenenkään yliarvioida, mutta täydellinen ihmisten aliarviointi, vaikkapa nyt Helsingin Sanomien toimesta, on jo huomattavasti mielenkiintoisempaa.
On täysin oikeaan osuva huomio monelta arvoisalta kanssakirjoittajalta, että keskustan perussuomalaisia henkeen ja vereen pelkäävän osaston(!) KMS-kuvio ei ole ollut enää kosher politiikan siisteyden kannalta, mutta siltikin poliittinen integriteetti ei ainakaan tämän asian johdosta ole ollut uhattuna koko hallituksen puitteissa, eikä edes koko keskustan.
Kuitenkin keskustan tulisi päättää siitä, että jatketaanko "kaksilla korteilla" pelaamista hieman SDP:n malliin, vain siirrytäänkö enemmän maaseudun ja haja-asutusalueiden tulevaisuuden kannalta kestävimpiin näkemyksiin oikeasti, vaikka ne eivät aina johtaisikaan heti seuraavissa käytävissä vaaleissa veret seisauttaviin vaalivoittoihin. Keskustan puoluekokous tässä heti kohta Joensuussa on varmasti suunnannäyttäjä koko 2010-lukua koskien, sillä monella taholla, eikä pelkästään Helsingin Sanomissa, on halua palkansaajakentän yhdistämiseen yhden hallituskoalition sisään.
Mitä taas tulee paikallistasolle, niin puolueesta riippumatta se on usein niin naurettavaa, että äitiä tulisi tulla myös muun kuin Helsingin Sanomien toimittajan ikävä. Niin "ala-arvoisia" päätöksiä useissakin pienimmissä ja isommissa kunnissa tehdään, ja usein ihan pelkästään sen vuoksi, että henkiset yms. resurssit "asiallisten" päätöksien tekoon puuttuvat. Ei liene siis ihme, että epäasiallisia kytkentöjä syntyy, kuin muutenkin meno on ihan päätöntä. Lainsäätäjällä tosiaan haastetta edessä, mikäli ja jos nykyisestä kuntien perustuslain takaamasta itsehallinnosta mm. budjetti- ja kaavoitusvallan osalta pidetään kiinni. Kaavoitusvallan itsenäisyyshän kasvoikin viimeisimmissä lainuudistuksissa, ja vaikka tämä kehitys teoreettisesti onkin perusteltua ja byrokratiaa erinäisine turhine alistuksineen poistavaa, niin siltikin käytännön jäljet saattavat alkaa kohtaa heikompaakin miestä pelottamaan.
Se, että lehdistöä ahdistaa Vanhasen käymä oikeudenkäynti tirkistely- ja skandaalijournalismia sivuten, on sitten jo kolmas asiayhteys.