Kaikki fanit eivät osaa tai tunnekuohussaan halua nähdä tuloksen taakse, mutta Ilves otti eilen ison harppauksen kohti liigatason jääkiekkojoukkuetta. Alkukauden isoin ongelma on ollut avauspelaaminen, jossa oli vihdoin nähtävissä kehitystä. Peliä tehtiin keskustan kautta ja muutaman kerran vyöryttiin kolmelta kaistalta yli keskialueen vauhdilla. Tätä ei ole aikaisemmin tällä kaudella nähty.
Pitkästä aikaa myös Aamulehden otteluraportissa puhutaan oikeista asioista. Kiva kuulla Juupen suusta, että välipäivät on nimenomaan keskitytty avauspelaamiseen. Toivoa on, että valmennusjohto saa vielä joukkueen voittamaan, sillä kentällä näkyi kehitystä asioissa, joihin on myös panostettu.
Yksi asia, jota avauspelaamisen rakennetta arvioitaessa ei ole mielestäni kyllin korostettu, on senttereiden pelirohkeus. Oikeat kuviot fläppitaululla on vain puolet asiaa. Toinen puoli kokonaisuutta on, että sentteripeliä ajatellen keskikaistalle syötön hakeminen vaatii yksilöltä paljon itseluottamusta, jota juuri nyt Ipalta luonnollisesti uupuu. Kun tarjoaa itseään pelattavaksi keskustaan, altistuu avojään taklauksille ja hakeutuu myös kiekollisesti vaativaan tilanteeseen. Kaikille pelin tekeminen keskialueella ei ole yhtä luontevaa kuin Raimo Helmiselle, joka löysi aina oikean pelirytmin ja laiturin vauhdista. Tämä oli minun mielestäni kaikista Raipe Helmisen hienoista pelillisistä ominaisuuksista ehkä se kaikista hienoin.
Mark Leetä ei kannatakaan liikaa tuomita 0-1 -maaliin johtaneesta virheestä. Erä takana ja huono jää alla. Kiekko lähti elämään, pyörähti lavan yli ja otti epäonnekkaan pompun. Kun pyrkii pelaamaan, niin joskus käy näin, tärkeintä että pyrkii pelaamaan. Nyt kun viisikkopelaamiseen aletaan todella luoda avauspelaamisen mallia, niin vasta muutaman kierroksen jälkeen voidaan todella arvioida, onko Lee oikea mies sentteriksi. Viime kaudella mies kykeni pelaamaan tehokkaasti keskellä. Luulisi, että eurooppalainen sentteripeli olisi vuosi vuodelta tutumpaa.
Eilinen peli hävittiin siinä, että Hytösen ketju vei Leen ketjua 100-0. Liigan varmasti riistotehokkain laituripari Pihlström-Louhivaara oli vakuuttava omilla vahvuusalueillaan. Meillä sen sijaan niin ykkös- kuin kakkosketjut ovat kaukana omasta tasostaan. Kangasniemen ketju ja Tommi Välimaa olivat eilen parhaat hyökkääjät. Jos näin on jatkossa, niin emme edelleenkään palaa voittojen tielle. Huolestuttavaa on, että kahden ensimmäisen ketjun pelaajien peli-ilme yksilötasolla on todella tuskainen, eikä tuo tuska enää kaikilla kanavoidu edes yrittämiseen, vaan itsesääli alkaa valtaamaan mieltä. Esim. Jesse Niinimäki antaa tällä hetkellä liian monessa tilanteessa periksi liian helpolla.
Kärkipelaajien alakulo heijastuu luonnollisesti myös ylivoimapeliin, mutta tässä kohtaa täytyisi myös valmennusjohdon aktivoitua. Ylivoimapelissä Ilves-hyökkäjät ovat aivan liian passiivisia. Alivoimanelikolla on maalintekosektorilla jatkuvasti miesylivoima, kun Ilves-hyökkääjät laiskasti ja pelokkaasti etsivät helppoa pelitilaa kulmista. Huippuvaatimustason valmennusjohto ei katselisi tuollaista hetkeäkään, vaan vaatisi rohkeutta sota-alueelle (vrt. Dufan muutos Hirvosen Tapparaan!).
Toisin kuin liigan parhaat ylivoimajoukkueet, Ilves ei kykene luomaan myöskään hetkellisiä 2-1 -tilanteita pakkopelimuodostelman sisään, kun kiekottomat pelaajat eivät liiku tarpeeksi. Ylivoimapelissä kiekottomien pitää koko ajan tehdä itseään pelattavaksi tai pyrkiä jollain tapaa helpottamaan kiekollisen tilannetta.
Ilves pelaa todella vanhanaikaista ylivoimapeliä. Toivottavasti tässä ei näy Raipe Helmisen kädenjälki, sillä tältä osin kiekko on uudistunut Raipen kulta-ajoista. Meillä ei myöskään ole "Helmistä" rosterissa, joka voisi omalla poikkeuksellisella tavallaan hieroa maalipaikkoja staattisesta tilanteesta.
Jäädään suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten tänään jatkuu Hämeenlinnassa. Jos kaksi ensimmäistä ketjua saa yksilötasolla edes hiukan onnistumisia ja eilisen hyvät asiat saadaan mukaan, niin uskon positiiviseen kehitykseen ja se tarkoittaisi myös sarjapisteitä.
