Noh, Annika Saarikko ei ole vielä laulanut, joten kaikki on teoriassa mahdollista.
Hienoa, että päivitetään näitä kuluneita fraaseja 2020-luvulle :). Joku tosin voisi kysyä Anneli Saaristolta, että miten tämä päivitys häneen vaikuttaa? Kokeeko itsensä nyt hyödyttömäksi?
Kyllähän tässä ilomielin odotellaan keskiviikkoa ja Nordiksen ovien avautumista. Kyllä kauden ekassa himamatsissa on aina suurta taikaa, varsinkin siinä kotijoukkueen avausmaalissa. Kun mammammaaa soi ämyreistä ensimmäistä kertaa, se fiilis on ainutkertainen, lähes orgastinen. Ja se tapahtuu vain kerran ja sen on tapahduttava jo ekassa matsissa. Toki maali sytyttää aina ja toiset maalit ovat tärkeämpiä kuin toiset, mutta kauden eka on aina eka.
Itse sytyn siitä, että joukkueessa on paljon pelaajia, joilla on todistettavaa. Paitsi faneille ja medialle, myös itselleen ja toisilleen. Pidän sitä erinomaisena lähtökohtana ja uskon sen tuovan sellaista perisuomalaista sisuperkelettä. Tietenkään se näyttämisenhalu ei saa mennä yli, koska silloin keskitytään epäolennaiseen, mutta itse en pidä ollenkaan huonona sitä, että meillä on monta Liiga-tasolle erinomaista pelaajaa, joiden viime kausi ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvä alku olisi tietysti tärkeää, mutta sekään ei poissulje sitä, että kausi olisi lopulta hyvä, ellei erinomainen. Pitää muistaa, että esim. Jere Innala aloitti kauden maalinteon suhteen varsin vaatimattomasti, mutta kyllä hänen kautensa kuitenkin lopulta onnistuneeksi laskettiin. Tai vaihtoehtoisesti Kasper Kotkansalo, joka teki kaikki maalinsa syyskuussa ja oli aivan erinomainen, mutta koko kauden otannalla varmaan kukaan ei ole kauhean tyytyväinen. Tärkeintä olisi, että joku aina onnistuu joka pelissä.
Kaiken arvostelun keskellä ei pidä unohtaa sitäkään, että HIFK:ssa pelaa tällä kaudella Liigan pistepörssin voittajia ja pudotuspelien MVP:itä unohtamatta kuitenkaan pelaajia, jotka ovat muuten vain pystyneet pelaamaan hyviä kausia. "Hyvä kausi" on tietysti subjektiivinen asia, mutta sitäkään ei kannata unohtaa, että HIFK:ssa onnistumiset pisteiden valossa ovat jakautuneet viime kaudella melko tasaisesti ja suurin osa pelaajista jatkaa meillä. Poistuneet kenttäpelaajat paljastuivat moraalisesti arvelluttaviksi ja Garteigiin ei muuten vain oltu suuremmin tyytyväisiä. Ei ihan paska lähtökohta tämäkään.
Vaikka ei olla ykkössuosikkeja, eikä edes kolmosia, kaikki on auki. Jokaiselle taitavat kuitenkin iloiset yllätykset mennä arvoasteikossa aika korkeille sijoille ja jos kaikki meneekin lopulta päin persettä, eipä sekään taida yllätyksenä kenellekään tulla. Meillä on niihinkin tunteisiin vankka kokemus. Mutta, jos joku on varmaa, niin se on aivan varmaa, että toinen, Tappara tai Kärpät, tulee pettymään kauden lopputulokseen. Ja vaikka en vahingoniloa harrastakaan, ehkä se tuo jollekin toiselle tukea ja turvaa.
Alkais jo!
