Siis meinaatko nyt että jalkapallon Miesten MM-Kisoja seuraavat ainoastaan miehet, koska ne ovat miesten kisat, samalla naiset seuraavat ainoastaan naisten MM-Kisoja? Vai ymmärsinkö nyt väärin, vai mikä ihmeen logiikka tässä nyt on?
Falunin kisoissa useampaakin kisaa seurasi keskimäärin 950 000-1000 000 katsojaa. Koripallon MM-kisoissa luvut oli luokkaa 200 000 ja jopa alle.
Ihan kuriositeettina laitetaan viime viikon katsojalukuja YLE TV2:lta. Verratkaapa Hiihdon Suomen cupin viestin ja jalkapallon mestareiden liigan katsojamääriä toisiinsa.
Likki finnpanelin tuloksiin:
Finnpanel - TV-mittaritutkimus
Entäs jääkiekon rahojen?Voisin toki tuon tehdä, mutta se ei ratkaise Suomen urheilun alennustilaa. Sen sijaan jalkapallon rahojen siirtäminen yksilöurheiluun voisi ratkaista.
Tässä on totuuden siemen, mutta kun yhtälöön lisätään maajoukkuefutiksen lisäksi giganttista globaalia suosiota nauttiva seurajoukkuefutis ja poimitaan sieltä kansainvälisen huipputason pelaajien kansallisuuksien lukumäärä, näyttäytyy kokonaiskuva huipputason laajuudesta aivan erilaisena. Kiteytettynä: maailman 200 parhaan futaajan joukossa on enemmän eri kansallisuuksia kuin missään muussa lajissa, ja sille listalle on ylivoimaisesti vaikeampi päästä kuin minkään muun lajin vastaavalle.
Mitenhän tennis painii tämän asian kanssa? Eipä siinä, ei sitäkään tukea saa kun ei siitä mitaleja tule mutta kyllä se näin allekirjoittaneen mututuntumalta taistelee ainakin jollain lailla jalkapallon kanssa, jos ei muuta niin top-200 sijotuksen vaikeudessa.
Kansallisuuksissa vain ei, vaikka toki lajin kansallisuustausta on laajentunut. Tennis on edelleen vähän "first world sport" huipputasolla, mutta vaikea ja kilpailtu se kärki on ihan mihin tahansa lajiin verrattuna.
No, kyllä se on. Top-100:ssa ATP-rankingissa ei kehitysmaita juuri ole (Istomin ei ole mistään Uzbekistanin peräaholta kotoisin, vaan de facto venäläinen) ja tasan yksi afrikkalainen. Köyhimmät maat lienevät osastoa Bosnia ja Ukraina, jotka maailman mitassa ovat sitten taas ihan muuta. Silti taso on laaja ja laji kilpailtu, mutta hyvin kehittyneiden (ja eurooppalaisten) maiden laji.
Maailman parasta jalkapallomaata, Saksaa, voisi luonnehtia monin eri tavoin, mutta köyhäksi en sitä kyllä osaisi mieltää. Esimerkiksi Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia ja Sveitsi eivät nekään ole mitään banaanivaltioita. Itse asiassa voidaan varsin vahvasti perustellen todeta,että jalkapallo hallitsee sekä köyhää että rikasta maailmaa varsin suvereenisti.
Se on ihan selvää, että futis on kansainvälisesti helvetin laajalle levinnyt laji, sitä pelataan joka puolella. Kyllä myös Suomen tulee olla mukana, ainakin yrittämässä.
Mitä taas tulee futismaailman eri tasoihin, niin loppuen lopuksi huippumaita on todella vähän ja esimerkiksi jargon siitä, että futiksessa on enemmän huippumaita kuin lätkässä, niin vähän niin ja näin on tuo asia. Käytännössä futiksen arvokisat ratkotaan ihan muutaman vakiomenestyjän kesken. Kahdeksan joukossa on sitten ne yksi tai kaksi vaihtuvaa pakansekoittajaa, jotka tosin nekään eivät lopulta koskaan kisoja voita.
Lähellä aikuisuutta tajusin kuinka hienoja lajeja yksilölajit ovatkaan, samalla tajusin kuinka perseestä joukkuepelit ovatkaan.
Otetaan nyt vertailuun 20 viime vuodelta(94-2014) fudiksen MM-kisojen top-4 maat ja jääkiekon Olympialaisten top-4 maat.
Sitten jos mietitään maalintekijätilastojen kärkinimiä, niin näitä tulee vielä laajemmin jalkapallon puolella enemmän.
Tosiasiassahan tuosta sinun listatasi voi siltäkin jättää suurimman osan maista pois, kun mietitään futiksen todellisia suurmaita. Big 3: Saksa, Italia, Brasilia, haastajina Hollanti ja Argentiina, varauksin Espanja.
Asuinpaikkani Kotka on profiloitunut vahvasti jalkapallo ja koripallokaupunkina, eikä jääkiekko koskaan ole saanut yhtä vahvaa jalansijaa mistään buumista puhumattakaan, vaikka Titaanit kävi Mestiksessäkin. Varmasti vanhalla työväenkaupungin leimalla voi olla osasyynsä siinä, että mitä lajeja on aikoinaan valittu, mutta kyllä itse näkisin asian niin, että KTP on koko kaupungin ylpeys ja se on joukkue, jossa on hienoa ja tyylikästä pelata. Ja menestystähän on tullut ainakin koripallon puolella rutkasti mitalipelien ja finaalipaikkojen myötä, vaikka viimeisestä mestaruudesta onkin jo yli 20 vuotta aikaa, eli sekin varmasti ruokkii lajivalintaa. Ihan tavallisten perheiden poikia täällä on huiskinut menemään, valtaosa futis ja koripallopuolella ja osa sitten jääkiekon, ainakin keitä itse tunnen ja tiedän.Saksassakin niin kuin Suomessakin jalkapallo on köyhempien väestönosien laji.
Aika mielenkiintoinen lista. Mitäköhän aikaväliä käytit laittaessasi maita jonoon?
Osui vain silmään tuo varauksin Espanja, joka kuitenkin tässä hiljattain muutaman pystin voitti. Ranskakin on ollut aika kova luu ihan lähimenneisyydessä.
Lähinnä tässä on koitettu saada sinua ymmärtämään, että hiihtomitalien metsästäminen muiden - globaalisti ja osin paikallisestikin merkittävämpien - lajien kustannuksella ei nostaisi Suomen tasoa urheilumaana. Ei, vaikka niitä hiihtomitaleja sitten tulvisi kaikista ovista ja ikkunoista.
Sinällään minä en ole hiihdosta puhunut. Olen sanonut, että Suomen on turha tuhlata pieniä resurssejaan lajeihin, joissa menestysmahdollisuudet ovat mitättömät, ja joiden kansanterveydellinen merkitys on häviävä.
Pallopeleistä ainoastaan jääkiekko on Suomessa merkittävämpi laji kuin maastohiihto. Muut pallopelit, mm. jalkapallo ja koripallo, ovat merkitykseltään kaukana maastohiihdon takana.
Et ole edelleenkään perustellut, että miksi pallopelien kansanterveydellinen merkitys on häviävän pieni.
Ja toisaalta kuinka määritellään mikä on "merkittävämpi" laji kuin joku toinen? Millä perusteella jalkapallo ja koripallo ovat kaukana maastohiihdon takana? (Toivottavasti nämä eivät taas tule sieltä katsojalukutilastoistasi.) Edelleen pidän tällaista urheilulajien vastakkainasettelua urheiluaiheisella keskustelupalstalla naurettavana.
Kaikista naurettavinta on se että joku tosiaan arvottaa urheilumaan mittarin ainoastaan sillä kuinka hyvin se sattuu pärjäämään parin vuoden välein järjestettävissä korruptiokarkeloissa joihin ei periaatteessa edes taida päästä kaikki maailman parhaat urheilijat. Ja tämän mukaan pitäisi sitten alkaa vielä rakentaa kansallista identiteettiä. Hellurei sentään.
.... Jos asenne on tämä, niin turhaan valitatte menestyksen puutteesta.
Olen sanonut, että Suomen on turha tuhlata pieniä resurssejaan lajeihin, joissa menestysmahdollisuudet ovat mitättömät, ja joiden kansanterveydellinen merkitys on häviävä.