Itse olen enemmän joukkuelajien ystävä, vaikka olenkin vain yksilölajeja harrastanut. Juoksu, pyöräily, rullaluistelu, hiihto yms ovat loistavia kuntoilumuotoja.
Katsojalle joukkuepelit antavat paljon enemmän kuin yksilölajit. Joukkueet toki koostuvat yksilöistä ja sitäkautta niissä on samat hienoudet kuin yksilölajeissa lisättynä joukkuelajien erityispiirteillä. Näitä ovat mm. sattuma (joukkuelajeissa yleensä isompi) sekä itse tapahtuman ainutlaatuisuus (ottelu>kilpailu). Doping ei pääse joukkuelajeja sotkemaan, tosin niissä (mm. jalkapallo) on haasteita vedonlyöntisotkujen yms. kanssa.
Kuitenkin asia, joka eniten yksilölajeissa häiritsee, on se, että niissä on käytännössä mahdotonta fanittaa ketään, koska urheilijan ura on lyhyt. Jonathan Edwards ei enää hyppää, Ato Boldon ei enää juokse eikä Jan Zelezny enää heitä keppiä. Puhumattakaan Hailen maailmanennätysjuoksuista Mauri Myllymäen selostamana. Uusia idoleita ei enää tule, vaikka nämä Boltit ym sinällään ihan hyviä urheilijoita ovatkin.
Joukkuelajeissa HIFK rämpi 90-luvulla, ja rämpii yhä, mutta on silti fanituksen kohteena. Jos seura joskus menee lopulliseti nurin, niin minulta loppuu jääkiekon seuraaminen siihen paikkaan.