Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[steepler]

Viitsisitkö antaa mitään katsausta sellaisista lajeista, joissa Suomi on aloittanut hyvin, mutta taantunut muista syistä kuin vain yleisön kiinnostuksen puutteeseen? Melko pitkälti kuitenkin lajin elinvoimaisuutta määrittelee ihmisten kiinnostus lajia kohtaan. Kiinnostukseen taas vaikuttaa muun muassa kulttuuriset tekijät, lajin pioneerien kyky masinoida ihmisiä lajin taakse ja kilpailevien lajien vaikutusvalta.

Kestävyysjuoksu, tai laajemmin yleiurheilu, on tälläinen laji. Toki siitä nyt voi kiistellä onko laji säilyttänyt kiinnostuksen, katsojina ihmisillä on lajiin vielä suuri kiinnostus. Yleisurheilu kerää merkittäviä tv-katsojamääriä, suurimpia kaikista lajeista jääkiekon ohella. Tekijöinä taas lajin suosio on lässähtänyt, yleinen taso on varsinkin kestävyysjuoksuissa lässähtänyt pahasti. Eli kiinnostusta lajia kohtaan suurella yleisöllä on mutta tekijöitä puuttuu.

Tuo Matsin esimerkkis jenkkifutiksesta on siinä mielessä vähän ontuva että jenkkifutis juurikin, palloilulajien joukossa varsinkin, ja erityisesti tiettyjen pelipaikkojen suhteen on sellainen jossa fyysisesti lahjakkaiden henkilöiden on ihan huipullekin mahdollista päästä ilman että laji aloitetaan nuorena. Juuri tuolle Matsin TE paikalla Antonio Gates on noussut juuri koripallotaustalla ihan NFL:n kärkipelaajiin paikallaan. Joillekin paikoille se tuskin onnistuu, kuten vaikka pelinrakentajaksi, mutta jotkut muut paikat ovat hyvinkin riippuvaisia fyysisistä ominaisuuksista jolloin niiden pelaaminen edellyttää ensisijaisesti sopivaa fysiikkaa. Tietenkin muitakin ominaisuuksia tarvitaan, mutta ei ihan vastaavia kuin vaikka jossain jalkapallossa jossa tekniikkaa on pakko melko pienestä asti jauhaa. Eli tuo skenaario ei välttämättä olisi lajin emämaassakaan mikään suuri ihme, että joku sopivan fysiikan omaava pelaaja nousisi kovaksi pelaajaksi melko nopeallakin aikataululla.

Mitä tulee valmennukseen niin huonoja valmentajia nyt on monessa paikalla. Yhdysvallossakin sellaisia on ainakin kestävyysjuoksussa, sen tiedän varmuudella. Varmasti toki Suomessakin eri lajeissa huonoja valmentajia.

Onko sitten suomi huono urheilumaa, se on aika monimutkainen kysymys? Pitäisi jollain tasolla määritellä eri lajeissa menestyminen ja laskea taso suhteessa asukasmäärään ja bruttokansantuotteeseen. Sekin on aika ratkaisevaa miten eri asioita arvostaa, joku Keniakin vetelee selvästi enemmän olympiamitaleja mutta he osaavat vain käytännössä yhtä lajiryhmää eli kestävyysjuoksua. Suomi on kokonaisuutena huomattavasti parempi urheilumaa.

Oikeastaan harva maa Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Australian ulkopuolella on kovinkaan monipuolinen urheilumaa. Kiina on toki viime aikoina panostanut ja saavuttanut hyviä tuloksi ja jotkut muut, mutta Aasiassa esimerkiksi on joitain hyvinkin väkirikkaita maita jotka ovat aika huonoja urheilussa, poislukien joku yksittäinen lajia tai lajiryhmä jossa ovat hyviä.

 

[SGD]

Suomi on hävinnyt kuusi kertaa (92, 94, 98, 99, 01, 07) MM-finaalin. Päälle vielä WC ja olympiakisat. Välieriä en jaksa edes laskea. Suomi on siis pelannut kahdeksan kertaa jääkiekon arvokisojen finaalissa ja hävinnyt seitsemän kertaa. Kauan tätä pitää oikein opiskella?

Hyvä esimerkki on vuoden 1995 MM-joukkue, joka edellisenä vuonna oli pelillisesti olympialaisten ja MM-skabojen ehkäpä paras, mutta hävisi Kanadalle kaksi erää, yhden rankkarikisan ja jäi kahdesti hopealle. Seuraavana vuonna ei sitten enää hävitty. Tosin tuota voittoa auttoi huomattavasti, että Suomen ehkä kaikkien aikojen paras sukupolvi pelasi viimeistä kauttaan Euroopassa ja NHL:stä ei tullut yhtäkään vahvistusta. Silti, sama joukkue kasvoi kahdella suht veemäisellä tappiolla voittajaksi.

Suomi on muutenkin hyvä esimerkki, sillä kaikki tuntuvat unohtaneen, kuinka kaukana Suomi oli lätkässä maailman huipusta vuosikymmeniä. Harva olisi vuonna 1985 uskonut, että kymmenen vuoden päästä Suomi on maailmanmestari, kun tuolloin pelkkää mitalia odotettiin kuin Jeesuksen uutta tulemista. Joskus vaatii pitkäjänteisempää työtä.

Lisäksi nuo vertauksesi NHL:ään ja fudikseen hiukan hämäävät. Laskeskelin 2000-luvun finaalit ja edellisen kerran hopeamitalisti voitti seuraavan finaalin:
* MM-jääkiekko = 0 kertaa
* MM-fudis = Kerran (Brasilia 2002)
* EM-jalkapallo = 0 kertaa
* Jääkiekon olympialaiset = 0 kertaa
* NHL = kerran (Pengs)
* SM-liiga = 2 kertaa (Tappara&Kärpät)

Loppujen lopuksi helvetin harvoin hopeamitalisti nousee joukkuelajeissa seuraavan kerran kultamitaliin asti. Nopealla otannalla noita kuutta sarjaa ja turnausta katsoessa näin tapahtuu alle 10% tapauksissa.

Tapahtuu kuitenkin. Tuohan on suht korkea prosentti, koska pitää muistaa että joka kerta joutuu aloittamaan alusta. Ehkä hienoin esimerkki on FC Bayern München, joka voitti 2001 Mestarien liigan. Oliver Kahn varsinkin taisi jossain sanoa, että pelasi puolitoista vuotta tuon jälkeen kuin transsissa vain odottaen uutta mahdollisuutta. Siitä oppia.

 

[BitterX]

Tilanne on muuttunut:)

Palloilu:

- Aloitetaan jääkiekosta, kun tämä on jääkiekkoaiheinen palsta. Mikä mättää, kun emme tuppaa pärjäämään junnukisoissa enää Kanadalle, USA:lle, Venäjälle tai Ruotsille. Joskus taannoin emme pärjänneet, mutta välissä oli jakso, jolloin olimme lähes säännöllisesti mitaleilla. Maajoukkue ikääntyy, vanhojen tähtien tilalle ei ole tulossa saman profiilin tähtiä. Nuorten pelaajien NHL-varausnumerot kasvavat ja määrät vähenevät.

- Jalkapallossa ei olla ihan hetkeen voitu sanoa, että eteenpäin oltaisiin menty. A-maajoukkuetasolla ollaan melkoisen suossa. Ulkomailla pelaavista maajoukkuepelaajistamme liian suuri osa kuluttaa penkkiä. Naisten maajoukkue ei päässyt kisoihin, eikä kotikisojenkaan menestys ollut toivotunlainen.

- Lentopallossa ja koripallossa on edistystäkin ollut havaittavissa, mutta venymiset ovat jääneet lentopalloilijoiden EM-nelossijan jälkeen jääneet puuttumaan. MM- tai olympiapaikat ovat molemmissa lajeissa liian kaukana. Naiset ovat luokassa ynnämuut ja heikommat.

- Muista olympiapalloilulajeista, käsipallosta ja vesipallosta, nyt ei kannata puhuakaan.

- Marginaalipalloilulajeissa jääpallossa ja salibandyssä olemme monta askelta maailman parhaita jäljessä. Yksi maailmanmestaruus on molemmissa tullut, mutta - mitenkään suorituksia väheksymättä - yksittäisessä turnauksessa voi käydä miten vaan. Massat, infrastruktuuri ja lajien status ovat Ruotsissa (ja jääpallon kohdalla myös Venäjällä) paria astetta korkeammalla.

Ilolla tervehdin sitä, että tilanne on muuttunut kirjoittamastani avausviestistä varsin nopeasti parempaan suuntaan.

Tänään on ollut hieno suomalainen palloilu-urheilupäivä. Koripallojoukkue ei valitettavasti kruunannut upeita kisojaan puolivälieräpaikkaan, mutta osoitti tänäänkin pystyvänsä taistelemaan Euroopan eliittiä vastaan tasapäisesti. Koripallomaajoukkue teki sen venymisen, mitä avausviestissäni peräänkuulutin.

Lentopallomaajoukkue puolestaan kompuroi kaksi ensimmäistä matsia, mutta teki tänään varsin "epäsuomalaisen" tempun, eli venyi tiukassa paikassa ja lunasti jatkopaikan kaatamalla Belgian suoraan 3-0. Toivoisin puolivälieriin vastaan Sloveniaa, jotta voitaisiin paukuttaa kaverit lauluun kostoksi tämänpäiväisestä korismatsista. Perkele Slovenia - siinä on muuten kovan luokan palloilukansa.

Avausviestissä mainitusta palloilumaajoukkueistamme myös jääkiekko-, salibandy- ja myös jääpallojoukkueet ovat päässeet ilokseni näpäyttämään minua. Kiekko- ja salibandymaajoukkueet veivät maailmanmestaruuden. Ne tulivat suorastaan dominoivalla tavalla. Jääpallossakin venyttiin hopealle. On kova suoritus kiilata kahden mahtimaan väliin.

Valoa tunnelin päässä nähdään vihdoin myös jalkapallossa. Maajoukkueessamme pelaa nyt muutama nuori kaveri, jotka tekevät muutakin seurajoukkueissaan, kuin kuluttavat penkkiä. Ja jos hyvin käy, niin lähiaikoina nähdään muutama lisää.

Upeeta, uskallan toivoa, että elämme suomalaisen palloilukulttuurin uutta kevättä.

Yksilöurheilussa menee edelleen yhtä heikosti. Yleisurheilun valitusvirsi on tietysti tällä hetkellä selvimmin freimillä. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, otan paljon mieluummin menestystä palloilulajeissa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yksilöurheilussa menee edelleen yhtä heikosti. Yleisurheilun valitusvirsi on tietysti tällä hetkellä selvimmin freimillä. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, otan paljon mieluummin menestystä palloilulajeissa.

Muutaman kymmenen vuoden aikana huomion siirtyminen yksilölajeista joukkueurheiluun on ollut Suomessa todella voimakasta. Suomalaisten urheilusankarit olivat vielä 60-70 -luvuilla hiihtäjiä ja kestävyysjuoksijoita. Sitä myötä harrastajamäärät olivat näissä lajeissa aivan toista luokkaa kuin nykyään. Joukkuepelit imevät juuri yleisurheilun puolelta ilmeisiä lahjakkuuksia jo varhaisessa vaiheessa.

En edes tohdi tsekata tilastoista kuinka monta alle 28/29/30 minuutin aikaa miesten kympillä juostiin 70-luvun vuosina ja kuinka monta 2000-luvulla. Näkeehän tuon jo Kalevan kisojen starttiviivalle laahautuneiden äijien lukumäärästä. Noin 30-35 vuotta sitten kaikenkarvaisia kansallisia yu-kisoja oli koko ajan siellä täällä. Mielikuvani on että nykyään niitä on paljon vähemmän. Suunnilleen joka viikko tehtailtiin useissa miehin sellaisia vitosen ja kympin aikoja, joita 2000-luvun Suomessa ei välttämättä nähdä kertaakaan yhdellä kaudella.

Mutta kuten totesit, monet joukkuelajit voivat yhä paremmin. Meille kaikille rakkaassa jääkiekossa kaukana on se aika, jolloin arvokisoihin lähdettiin vuosi toisensa jälkeen hakemaan ensimmäistä pronssimitalia. Joka kevät sitten todettiin, että ehkä ensi kerralla.

Lento- ja koripallossa näkyy, että maajoukkueen runkopelaajilla on valtavasti enemmän kansainvälistä kokemusta kuin menneinä vuosina ja vuosikymmeninä. Myös valmennusosaamisen merkitystä ei pidä unohtaa, siinäkin on osattu olla hereillä. Salibandy on maailmalla vielä pienen piirin laji, mutta on silti huomionarvoista että Suomi on ottanut lajissa toistaiseksi valtikan ruotsalaisilta. Taustalla on tietysti suuri harrastajamäärä ja lajin kova suosio nuorten parissa.

Ehkä tuo huonon urheilumaan illuusio on paljolti sitä, että menestystä tulee mutta "vääristä" lajeista. Penkkiurheilujan silmä ei ole ehkä pysynyt muutoksen vauhdissa mukana. Monissa suomalaisten yksilöurheilun perinnelajeissa kilpailu on koventunut ja mitalit ovat muutenkin aiempaa tiukemmassa, kun samalla lajien kotimainen harrastajapohja on kaventunut. Pitäisi vaan katsoa tarkemmin, mihin lajeihin suomalainen urheilulahjakkuus kulkeutuu ja missä uudenlaiset menestystarinat tulevat esiin.

 

[BitterX]

Ehkä tuo huonon urheilumaan illuusio on paljolti sitä, että menestystä tulee mutta "vääristä" lajeista. Penkkiurheilujan silmä ei ole ehkä pysynyt muutoksen vauhdissa mukana. Monissa suomalaisten yksilöurheilun perinnelajeissa kilpailu on koventunut ja mitalit ovat muutenkin aiempaa tiukemmassa, kun samalla lajien kotimainen harrastajapohja on kaventunut. Pitäisi vaan katsoa tarkemmin, mihin lajeihin suomalainen urheilulahjakkuus kulkeutuu ja missä uudenlaiset menestystarinat tulevat esiin.

Tämä on varmasti aivan totta.

On jotenkin hyvin luonnollista, että vaurastuneessa ja urbanisoituneessa Suomessa urheilulahjakkuus ei enää suuntaudu samassa mittakaavassa yksinäiseen treenaamiseen turvesoilla ja harjuilla, vaan into suuntautuu joukkuelajeihin ja jopa lifestyle-lajeihin, kuten lumilautailu.

Joku vanha hiihto- tai juoksujäärä voi sanoa sitä nuorison vetelyydeksi, mutta kuka hitto sitä lähtee kaupungista rääkkäämään yksinään itseänsä moneksi tunniksi jonnekin metsään, kun omaa liikunnallista viettiä voi toteuttaa paljon mielekkäämminkin.

Yleisurheilua ja hiihtoahan tämä kansa on tottunut seuraamaan ja huoli on kova, jos niissä menestys alkaa hiipumaan. Silti oikein yllättää, kuinka sydämistynyttä kansa on jälleen ollut pieleen menneiden yleisurheilun MM-kisojen johdosta.

Kuten Kääpiö totesi, penkkiurheilijan silmä ei ole pysynyt muutoksessa mukana. Nyt se muutos kuitenkin pomppaa silmille varoituskolmion lailla, kun arvokisoja käytiin yleisurheilussa ja kahdessa palloilulajissa lähes samanaikaisesti: kaksi palloilulajia ovat tuottaneet suomalaisille penkkiurheilijoille iloa samaan aikaan, kun taas puidaan epäonnistumisen syitä yleisurheilussa.

 

[scholl]

Ehkä tuo huonon urheilumaan illuusio on paljolti sitä, että menestystä tulee mutta "vääristä" lajeista. Penkkiurheilujan silmä ei ole ehkä pysynyt muutoksen vauhdissa mukana. Monissa suomalaisten yksilöurheilun perinnelajeissa kilpailu on koventunut ja mitalit ovat muutenkin aiempaa tiukemmassa, kun samalla lajien kotimainen harrastajapohja on kaventunut. Pitäisi vaan katsoa tarkemmin, mihin lajeihin suomalainen urheilulahjakkuus kulkeutuu ja missä uudenlaiset menestystarinat tulevat esiin.

Joo kun ei enää pärjätä niin keksitään uusi laji. Suorastaan naurettavaa, että Suomessa puhutaan salibandyssa pärjäämisestä jonain saavutuksena. Aivan samaa tasoa kuin saunominen, grillaus tai tikanheitto. Kyllä mielestäni pitää yrittää pärjätä valtalajeissa, joita muutkin harrastavat. Koripallossa pärjääminen on nyt siinä mielessä hyvä juttu, samoin se kun HJK laittoi isommilleen hanttiin Eurokentillä.

Vanhempien vika, jos lapset harrastavat vääriä lajeja.

 

[scholl]

Joku vanha hiihto- tai juoksujäärä voi sanoa sitä nuorison vetelyydeksi, mutta kuka hitto sitä lähtee kaupungista rääkkäämään yksinään itseänsä moneksi tunniksi jonnekin metsään, kun omaa liikunnallista viettiä voi toteuttaa paljon mielekkäämminkin.

Mainitse yksikin mielekkäämpi laji kuin murtomaahiihto? Itse olen kokeillut varmaan melkein jokaista urheilulajia, eikä mielekkäämpää ole löytynyt. Yleisurheilu tulee siinä varsinkin juoksun osalta siinä hyvin perässä, samoin jalka- ja koripallo, jos on palloilullisesti lahjakas. Lumilautailu ja sähly ovat niille paskahousuille, joita ei urheileminen kiinnosta.

 

[BitterX]

Mainitse yksikin mielekkäämpi laji kuin murtomaahiihto? Itse olen kokeillut varmaan melkein jokaista urheilulajia, eikä mielekkäämpää ole löytynyt. Yleisurheilu tulee siinä varsinkin juoksun osalta siinä hyvin perässä, samoin jalka- ja koripallo, jos on palloilullisesti lahjakas. Lumilautailu ja sähly ovat niille paskahousuille, joita ei urheileminen kiinnosta.

Oma mielipiteeni on se, että murtomaahiihto on mielekästä puuhaa. Itse harrastan sitä tosin ainoastaan retkeilymielessä - kilpaillut olen viimeksi ala-asteen hiihtokilpailuissa sijoittuen kärjen tuntumaan. Vieläkin harmittaa, kun aloitin loppuvedon liian myöhään ja panoksia jäi siksi piippuun.

Hain tosin kirjoituksellani sitä, että urbanisoituminen ja sitä kautta tapahtuva sosiaalisen ympäristön muutos ovat muuttaneet ihmisten liikuntatottumuksia. Kehitys näyttää tällä hetkellä vääjäämättä vievän siihen suuntaan, että palloilulajit tässä voittavana osapuolena ovat. Toki varmasti ymmärsitkin kirjoitukseni pointin.

Salibandyssä ja lumilautailussa schollia taitaa eniten vituttaa se, että ne ovat vahvasti profiloituneet suoralippaisten lökäpöksyjen lajeiksi:)

 

[opelix]

Scholl on täysin omilla linjoillani tässä asiassa. Toki kansallista itsetuntoa voi helliä vaikka sitten salibandylla tai muilla "muotilajeilla" ei siinä mitään. Ei kumminkaan pidä sotkea näitä saavutuksia vaikka nyt Myllylän hiihtosuorituksiin tai nyt sitten Evilän suorituksiin. Voin kertoa ettei vahingossa lennä pituutta kahdeksaa metriä eikä suksi kulje eläimen lailla puhumattakaan Litin Ajax-ajan suorituksista. Ja en mollaa muotilajien harrastajia,ainoastaan hieman penkkiurheilijoiden gloryhunttaamista jonninjoutavilla saavutuksilla!

 

[BitterX]

Scholl on täysin omilla linjoillani tässä asiassa. Toki kansallista itsetuntoa voi helliä vaikka sitten salibandylla tai muilla "muotilajeilla" ei siinä mitään. Ei kumminkaan pidä sotkea näitä saavutuksia vaikka nyt Myllylän hiihtosuorituksiin tai nyt sitten Evilän suorituksiin. Voin kertoa ettei vahingossa lennä pituutta kahdeksaa metriä eikä suksi kulje eläimen lailla puhumattakaan Litin Ajax-ajan suorituksista. Ja en mollaa muotilajien harrastajia,ainoastaan hieman penkkiurheilijoiden gloryhunttaamista jonninjoutavilla saavutuksilla!

Ylipäätään eri lajeissa tehtyjen suorituksien vertaaminen on aika turhaa.

Muutenhan voitaisiin vaikkapa sanoa, että Myllylän suoritukset eivät olleet mitään esimerkiksi lentopallomaajoukkueen EM-nelossijaan verrattuna. Maastohiihdossa kun kilpaillaan vain aniharvoissa maissa lentopalloon verrattuna.

 

[Hejony]

Vaikka Schollin provot jättäisikin huomioimatta, niin silti varsin usein eri foorumeilla ja live-elämässä törmää tuohon vähättelevään suhtautumiseen salibandya kohtaan. Se on mielestäni mielenkiintoinen ja hieman omituinen ilmiö. Näin 90-luvun lapsena olen sitä ikäluokkaa, jolle koulutaipaleen ja harrastusten alkaessa salibandy oli varteenotettava vaihtoehto siinä missä kiekko ja futiskin. Itselle lätkä valikoitui rakkaimmaksi lajiksi niin katsomisen kuin pelaamisenkin suhteen, mutta olen toki myös kahta muuta valtalaji harrastanut ihan seuratasollakin. Voisiko siis joku vanhemman ikäpolven edustaja selvittää, mistä salibandylle naureskelu johtuu? Luulen, että sen täytyy liittyä siihen, että vanhempi polvi on elänyt läpi tämän salibandyn aika räjähdysmäisen nousukauden. Meikäläisen ikäisille salibandy on ollut suosittua "aina", joten siihen on suhtauduttu tosiaan ihan samoin kuin jääkiekkoon ja jalkapalloonkin, toki lajien väliset erot maailman tasolla tiedostaen. Ehkä vanhemmalla porukalla säbä on jotenkin nousukaslajin asemassa? Itse toimintanahan se nyt ei ole sen typerämmän näköistä, kuin kiekon kanssa kulmassa äheltäminen tai kuudentoista rajalla kaatuilu. Ja tietysti fyysisesti äärettömän vaativaa.

Haluaisin uskoa tähän teoriaani, enkä siihen, että kyseessä on taas joku suomalaisen itsetunnottomuuden ilmentymä, eli kaikki lajit joissa pärjätään ovat perseestä, varsinkin jos niitä ei pelata jotain itätimoreita myöten. Valaiskaa.

 

[scholl]

Oma mielipiteeni on se, että murtomaahiihto on mielekästä puuhaa. Itse harrastan sitä tosin ainoastaan retkeilymielessä - kilpaillut olen viimeksi ala-asteen hiihtokilpailuissa sijoittuen kärjen tuntumaan. Vieläkin harmittaa, kun aloitin loppuvedon liian myöhään ja panoksia jäi siksi piippuun.

Niin no en itsekään tässä iässä kilpaile, mutta jos lunta on ja lähden jotain Leppävaaran vitosta kiertämään luistelutyylillä kunnollisessa hankipeitteessä puiden näyttäessä kauniilta, kun niistä roikkuu lumipeite niin onhan se mahtavaa. Ja siinä saa ottaa itsestään irti enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hain tosin kirjoituksellani sitä, että urbanisoituminen ja sitä kautta tapahtuva sosiaalisen ympäristön muutos ovat muuttaneet ihmisten liikuntatottumuksia.

Kyllä esim. Leppävaara on ihan riittävän urbaaniympäristö, samoin Paloheinä. Se on vetelämpää sakkia tuo nykynuoriso verrattuna meihin. Tosin jos minulla olisi lapsia niin hiihdettäisiin kuten ennenkin. Ei se ole sukupolvikysymys, vaan kysymys on vanhemmuuden vastuista määrätä, mitä tehdään ja kuinka siitä suoriudutaan. Kalliossa se tarkoittaa nyrkkeilyä ja turpaanottoa kuten Juha Turkalle kävi, jossain muissa kaupunginosissa ei tarvitse tapella kehässä, vaan voi esimerkiksi juuri hiihtää ja juosta.

Salibandyssä ja lumilautailussa schollia taitaa eniten vituttaa se, että ne ovat vahvasti profiloituneet suoralippaisten lökäpöksyjen lajeiksi:)

Se, että ne ovat jotain hamppuveikkoja niin se on nyt sivuseikka. En pidä kumpaakaan lajia urheiluna.

 

[bluesblues]

Vaikka Schollin provot jättäisikin huomioimatta, niin silti varsin usein eri foorumeilla ja live-elämässä törmää tuohon vähättelevään suhtautumiseen salibandya kohtaan. Se on mielestäni mielenkiintoinen ja hieman omituinen ilmiö. Näin 90-luvun lapsena olen sitä ikäluokkaa, jolle koulutaipaleen ja harrastusten alkaessa salibandy oli varteenotettava vaihtoehto siinä missä kiekko ja futiskin. Itselle lätkä valikoitui rakkaimmaksi lajiksi niin katsomisen kuin pelaamisenkin suhteen, mutta olen toki myös kahta muuta valtalaji harrastanut ihan seuratasollakin. Voisiko siis joku vanhemman ikäpolven edustaja selvittää, mistä salibandylle naureskelu johtuu?

Haluaisin uskoa tähän teoriaani, enkä siihen, että kyseessä on taas joku suomalaisen itsetunnottomuuden ilmentymä, eli kaikki lajit joissa pärjätään ovat perseestä, varsinkin jos niitä ei pelata jotain itätimoreita myöten. Valaiskaa.

Eihän näille salibandyn vähättelijöille voi kuin nauraa. Kyllähän varmaan jokainen salibandyn ja urheilun ystävä ymmärtää että salibandy ei vielä ole globaalisti kovinkaan suuri laji. Kuitenkin lajin parissa ja varsinkin sen terävimmällä huipulla kilpailu on veristä huippu-urheilua. Mika Kohonen, Mikael Järvi, Tero Tiitu ja kumppanit ovat loistavia roolimalleja suomen nuorisolle.

Salibandyn nousun suuruutta lyhyessä ajassa kuvassa kuvaa se että se koetaan tällä hetkellä uhkana isojen perinteisten lajien keskuudessa. Vai voiko joku muuten selittää miksi esimerkiksi käsipalloa, kaukalopalloa, jääpalloa ym ei vähätellä? Niitä ei nähdä kilpailijoina. Salibandylla on tukeva jalansija suomalaisessa urheilukentässä ja laji on tullut jäädäkseen huipulle


Ei mitään matti monosia

Testituloksia on luonnollisesti hankala löytää mutta ylläolevassa linkissa näkee hyvin suuntaa eri lajien pelaajien fyysisistä ominaisuuksista. Eli Joensuun Josban ( salibandyn SM-sarja), Joensuun Jipon ( jalkapallon 1-divisioona), Mutalan Riennon ( lentopallon SM-sarja) ja Jokipoikien ( jääkiekon mestis) pelaajat mittelivät yleisurheilussa taitojaan toisiaan vastaan muutama kesä sitten.

Tulokset:

1. Josba
2. Riento
3. Jippo
4. Jokipojat

Oheiset tulokset kuvaavat minusta hyvin eri lajien pelaajilta vaadittuja fyysisiä ominaisuuksia. Salibandyliigassa pelatessaan on suorastaan pakko olla nopea, voimakas ja räjähtävä jos meinaa pärjätä. Harjoittelu on ammattimaista ( vaikka suurin osa pelaajista ei olekkaan). Ja onhan tuossa kyseisessä haasteottelussa mukana kaksinkertainen maailmanmestari Esa Jussila joka työnsi kuulaa 14,48. Toisaalta nämä tulokset eivät yllätä millään tasolla sillä tiedän minkälaista puuhastelua monissa jalkapallon ja jääkiekon divisioona joukkueissa päivittäinen tekeminen on.

Jutun lopussa oleva Josba pelaajien kommentti mielestäni kiteyttää näiden lajien tämän tason urheilijoiden ominaisuudet:
- Mitä tähän voi sanoa: olemme nopeampia, voimakkaampia ja taitavampia, Salmela tiivisti.

Vaikka salibandy on kansainvälisesti vielä marginaalilaji asemassa, niin kansallisesti se on jo valtalaji. Lisäksi kyseessä on kansainvälisesti maailman eniten kasvava palloilulaji joka on olympiakomitean täysjäsen ja suurella todennäköisyydellä 50 vuoden sisään olympialaji.

 

[Barnes]

Nostellaas ketjua ylöspäin. Kysymys siis kuuluu, että miksi Suomi on huono urheilumaa. En nyt tiedä, onko Suomi niin huono urheilumaa, vaikka mitalitaulukot sanovat muuta.

Sotshin talvikisoissa Suomi sai viisi mitalia, Ruotsi 15 ja Norja(mitalitaulukon toinen) 26 mitalia. Ero muihin Pohjoismaihin vaikuttaa valtavalta, mutta mielestäni tilastoa täytyy tarkastella perusteellisemmin, jotta saamme kokonaiskuvan selville. Suomen "huonoon" tilanteeseen suurin syy on hiihtolajit. Älkää käsittäkö tätä väärin, rakastan hiihtolajeja, mutta yritän siis selvittää kokonaiskuvaa.

Kun hiihtolajit(maasto-ja ampumahiihto, yhdistetty sekä mäkihyppy) poistetaan vertailusta, saadan Sotshin tulokseksi seuraava: Norja kolme mitalia, Ruotsilla neljä ja Suomella kaksi. Eli ero ei talviurheilussa ole noihin kahteen naapurimaahan iso. Poistin hiihtolajit vertailun vuoksi siksi, että hiihtolajeissa jaetaan valtavasti mitaleita, jotka väistämättä vääristävät kokonaiskuvaa.

 

[tsajari]

Talviolympialaisista kun poistaa hiihtolajit niin eipä siitä paljon jää jäljelle vaikka kategorioisi ne vain maasto- ja ampumahiihtoon. Toisaalta sitten alppi- ja freestylehiihdotkin ovat hiihtolajeja siinä missä mäkihyppykin, joten tavallaan nekin pitäisi jättää pois laskuista. Curling, jääkiekko, pikaluistelut, lumilautailut, kelkkailut ja taitoluistelut ovat kaikki tyynni hienoja lajeja, mutta ainakin minä penkkiurheilijana arvostaisin 50km miesten hiihtokuningasta enemmän kuin kelkkailussa kultaa voittanut laskijaa. Toisaalta esimerkiksi jääkiekko on hankala laji koska sen yksi mitali lasketaan maiden välisessä vertailussa vain yhdeksi mitaliksi. Jääkiekkojoukkueessa kun on oikeasti yli 20 urheilijaa joilla aivan varmasti jokaisella on oma roolinsa menestyksessä. Jääkiekon mitalimäärän vetäminen mukaan silottaa eroa Norjaan, mutta ei tietenkään Ruotsiin joka pärjää erinomaisesti myös jääkiekossa.

Sanoisin, että Suomi on ihan hyvä urheilumaa. Vähän asukkaita, paljon urheilijoita ja yllättävän paljon mitaleja.

 

[Alfred E Neuman]

Johtuu siitä, että meillä b-finaaliin pääsyä pidetään hyväksyttävänä ja hyvänä tuloksena. Muutenkin mielestäni Suomessa hehkutetaan ihan liikaa hopea ja pronssimitaleita. Toki loistavia saavutuksia nämäkin, mutta ei läheskään niin hyviä kuin se kultamitali. Hopea- ja pronssimitalit toki ansaitsevat hehkutusta, mutta ei niin paljoa kuin mitä nyt saavat. Voittoa pitäisi hehkuttaa mediassa kaksi kertaa nykyistä enemmän, himmeämpiä mitaleita puolet vähemmän.

 

[Barnes]

Talviolympialaisista kun poistaa hiihtolajit niin eipä siitä paljon jää jäljelle vaikka kategorioisi ne vain maasto- ja ampumahiihtoon. Toisaalta sitten alppi- ja freestylehiihdotkin ovat hiihtolajeja siinä missä mäkihyppykin, joten tavallaan nekin pitäisi jättää pois laskuista. Curling, jääkiekko, pikaluistelut, lumilautailut, kelkkailut ja taitoluistelut ovat kaikki tyynni hienoja lajeja, mutta ainakin minä penkkiurheilijana arvostaisin 50km miesten hiihtokuningasta enemmän kuin kelkkailussa kultaa voittanut laskijaa. Toisaalta esimerkiksi jääkiekko on hankala laji koska sen yksi mitali lasketaan maiden välisessä vertailussa vain yhdeksi mitaliksi. Jääkiekkojoukkueessa kun on oikeasti yli 20 urheilijaa joilla aivan varmasti jokaisella on oma roolinsa menestyksessä. Jääkiekon mitalimäärän vetäminen mukaan silottaa eroa Norjaan, mutta ei tietenkään Ruotsiin joka pärjää erinomaisesti myös jääkiekossa.

Sanoisin, että Suomi on ihan hyvä urheilumaa. Vähän asukkaita, paljon urheilijoita ja yllättävän paljon mitaleja.

Hiihtomieshän minä olen, en halua hiihtolajeja olympialaisista poistettavan. Monella on vain eräänlainen illuusio Suomen huonoudesta urheilun saralla mitalitaulukon takia. Todellisuudessa suurin osa niistä naapurimaidenkin "urheilun supervalloista" on Suomen kanssa suunnilleen samalla tasolla, he vain keräävät menestystä sellaisissa lajeissa, joissa mitaleja jaetaan runsaasti.

Otin hiihtolajit vain ja ainoastaan sen takia esille, jotta voisin tuoda esille mitalitaulukon ja sen, että se ei kerro kaikkea maan urheilullisesti menestyksestä. Oikeastaan hiihtolajejakin parempi esimerkki on Hollanti ja pikaluistelu. Hollanti taisi olla Sotshin mitalitilaston nelonen vain ja ainoastaan pikaluistelun takia.

 

[Jaws]

Onhan Suomi palloilulajeissa ihan hyvä. Jääkiekko, salibandy, kaiketi koripallo ja lentopallokin. Kahdesta jälkimmäisestä en juuri ymmärrä, mutta Suomi kestänee vertailun muihin Pohjoismaihin. Jalkapallossa tullaankin sitten pahasti jäljessä.

Urheilukansana Slovenia on täysin ylivertainen. Ei Slovakia, vaan Slovenia. On uskomatonta, että kokoonsa ja väkilukuunsa nähden niinkin pieni valtio tuottaa huippu-urheilijoita lajissa kuin lajissa. Menestyvät niin joukkue- kuin yksilölajeissakin.

 

[adolf]

Kyllä minä kattoisin, että isoin syy on vain yksinkertaisesti se että meitä suomalaisia on täällä niin vähän ja kilpailu kiristyy jatkuvasti maailmalla ja maissa joissa sitä massaa on enemmän. Ei meiltä vain riitä mitenkään niitä urheilullisesti lahjakkaimpia moneen lajiin. Jääkiekko on nyt se missä pärjätään aina ja tuntuu että tämä asema vain vahvistuu koko ajan. Ja onhan siellä sitten niitä vähän marginaalisempia lajeja aika paljonkin, missä ollaan siellä mitalisijoilla.

Tai jos jollain tulee mieleen, niin voi toki tässä nyt nimetä jonkin toisen 5 miljoonaa päätä käsittävän kansan, joka pärjää tällä hetkellä samanaikaisesti sanotaan nyt vaikka yli kolmessa kansainvälisesti runsaasti kilpaillussa lajissa samanaikaisesti?

Itselläni tulee mieleen äkkiseltään Norja ja Tanska jotka väkiluvultaan ovat samoissa lukemissa. Norja on suvereeni hiihdossa, hyvä mäkihypyssä ja kohtalainen alppihiihdossa. Tanskasta en tiedä muuta kuin että ovat hyviä sulkapallossa ja kohtalaisia futiksessa.

En ymmärrä sitä negatiivisuutta, että miksi me ei pärjätä varsinkin kun realiteetit ovat nämä. Pärjäämisenkin kun voi ymmärtää niin monella tavalla. Minusta oli upeaa esimerkiksi kun nyt Kaisa Mäkäräinen pronssimitalin voitettuaan näytti aidosti onnelliselta. Jonkun mielestähän ei sekään ollut mitään, vaan kultaa olisi pitänyt olla.

 

[erku]

Suomessa huippu-urheilun arvostus on huonoa. Yritykset sponsoroivat urheilua vähän ja nuokin rahat kohdistuvat huippu-urheilumenestyksen kannalta liiaksi jääkiekkoon. Myöskään kansan valitsemat päättäjät eivät arvosta urheilua siinä määrin kuin vaikkapa Ruotsissa tai Norjassa. Naapurimaissa valtion pelimonopolin tuotoista urheilu nappaa isomman potin kuin kulttuuri, mutta meillä kulttuuri taas ottaa isomman osuuden. Ja tämä nyt sitten näkyy raadollisella tavalla vaikkapa suorituspaikkojen rakentamisessa. Esimerkiksi perinnelaji mäkihypyn suorituspaikat ovat vanhenemassa käsiin ja maasta puuttuu kokonaan esimerkiksi kansainväliset mitat täyttävä futisstadion. Sitten oopperataloihin, nykytaiteen museoihin sun muihin tavallista kansaa kiinnostamattomiin kulttuurieliitin hankkeisiin riittää kyllä veronmaksajien rahaa vaikka kuinka ja paljon.

 

[Barnes]

Sitten oopperataloihin, nykytaiteen museoihin sun muihin tavallista kansaa kiinnostamattomiin kulttuurieliitin hankkeisiin riittää kyllä veronmaksajien rahaa vaikka kuinka ja paljon.

Kulttuuripiireillä on paremmat verkostot(ja enemmän voitelurahaa) päättäjiin, jolloin he sitten saavat näitä rakennuksiaan. Saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta voihan olla jopa niinkin, että kulttuurin ympärille on helpompi luoda rakenteita, jossa poliitikot ovat merkittävässä asemassa tienaten hyvin. Heti kun tuli enemmän urheilusta kiiinnostuneempi ministeri(Arhinmäki), niin kulttuuriväki kauhistui aloittaen julkisen lokakampanjan.

Tämähän on ikävä kyllä pois suomalaiselta urheilulta.

 

[Rubicon]

Onhan Suomi palloilulajeissa ihan hyvä. Jääkiekko, salibandy, kaiketi koripallo ja lentopallokin. Kahdesta jälkimmäisestä en juuri ymmärrä, mutta Suomi kestänee vertailun muihin Pohjoismaihin. Jalkapallossa tullaankin sitten pahasti jäljessä.

Urheilukansana Slovenia on täysin ylivertainen. Ei Slovakia, vaan Slovenia. On uskomatonta, että kokoonsa ja väkilukuunsa nähden niinkin pieni valtio tuottaa huippu-urheilijoita lajissa kuin lajissa. Menestyvät niin joukkue- kuin yksilölajeissakin.

Tuo koko Balkanin alue on käsittämätön urheilun näkökulmasta. Kroatia, Slovenia ja Serbia pärjäävät laajalla rintamalla palloilulajeissa, mutta huippuja löytyy myös yksilölajeihin. Niin ja eihän tuo Montenegrokaan paskemmin suorita palloilulajeissa, kun miettii että väkiluku on alle 700 000. Upeaa jälkeä totisesti tältä nelikolta. He esiintyvät futiksen arvokisoissa melko säännöllisesti, taitavat koripallon, lentopallon ja käsipallon, tennikseen saavat tuotettua huippupelaajia suorastaan liukuhihnalta, yleisurheilussa on mm. Blanka Vlasic ja mitähän vielä.

Suomi pärjää silti loppupeleissä varsin mukavasti urheiluun laitettuihin panoksiin ja kansakunnan kokoon nähden. Silloin joskus 1900-luvun alkupuolella, kun Suomi juostiin kartalle oli hieman eri meininki globaalisti, ei urheiluun satsattu tosissaan ja kilpailun määrä oli marginaalinen siihen mitä se alkaa tänä päivänä olla lajissa kuin lajissa. Silti erityisesti jalkapallossa olisi mukavaa pärjätä huomattavasti nykyistä paremmin ja esim. tennikseen saada manttelinperijöitä Jarkko Niemiselle.

Ruotsissa ja Norjassa fyrkkaa on enemmän tarjolla ja käytössä ja kyllähän se sitten tuloksissa näkyy. Ruotsissa toki on myös populaatio suurempi ja maahanmuuttajataustaisia huomattavasti enemmän, mikä nostaa todennäköisyyksiä laadukkaiden pelaajien saamiseen esimerkiksi jalkapallon pariin.

 

[Salama44]

Kyllä Suomen urheilu taantunut pahasti viime aikoina vaikka joissakin uusissa kajeissa on tuĺut hetkittäin menestystä.

Suomessa ollaan useimpien lajien arvokisoissa jo tyytyväisiä jos saadaan edes yksi pronssi.

Tässä on esimerkki siitä millainen oli esim. kestävyysjuoksun tilanne 1970 luvulla. Kopio on Juoksija lehdestä.

"Ajatelkaa: Kaikki nuo kolme kovaa ratakymppiä juostiin suomalaisvoimin ja kaksi ensimmäistä niistä jo viikko SM-maastojen jälkeen.

Laitan tänne juoksujen kärkipään tulokset.

20.5.1973 Toukokuun kymppi pääkaupunkiseudulla: 1) Pekka Päivärinta 28.40,0, 2) Tapio Kantanen 28.40,0, 3) Risto Ala-Korpi 28.43.4, 4) Mikko Ala-Leppilampi 28.53,0, 5) Jouko Santanen 29.19,0, 6) Juhani Väli-Mattila 29.19,2, 7) Rune Holmen 29.22,0, 8) Kalevi Tikka 29.24,0, 9) Matti Liimatainen 29.24,6, 10) Matti Salonen 29.45,4, 11) Lasse Orimus 29.52,0, 12) Keijo Uotila 29.53,0, 13) Aarno Niemi 29.57,8, 14) Esa Vaittinen 30.10,6, 15) Tapio Mikkola 30.15,0.

Samana päivänä 20.5.1973 Jyväskylässä toukokuun kymppi: 1) Esko Lipsonen 28.36.4, 2) Seppo Nikkari 29.05.0, 3) Raimo Hämynen 29.20,6, 4) Reino Paukkonen 29.24,2, 5) Rauno Mattila 29.32,4, 6) Pentti Rummakko 29.47,4, 7) Markku Pulkkinen 29.48,0, 8) Kaarlo Maaninka 29.49,6, 9) Antero Liukkonen 29.50,0, 10) Olavi Suomalainen 29.50,4, 11) Jukka Toivola 29.52,6, 12) Kalle Hakkarainen 29.58,4, 13) Jorma Niemi 30.06,2, 14) Seppo Helenius 30.07,4, 15) Matti Karjalainen 30.20,6, 16) Kauko Lumiaho 30.34,4 (luotettava 800 metrin maaottelumies), 17) Pentti Ryynänen 30.35,0.

Oheislajina oli Jyväskylässä kyttäilyksi mennyt 3000 metriä, jossa:1) Lasse Viren 8.08,4, 2) Seppo Tuominen 8,08.8 ja perässään iso liuta kansallista kaartiamme.

Viikon kuluttua edellisistä kisoista juostiin 27.5. Helsingin olympiastadionilla kymppi: 1) Lasse Viren 28.17,8, 2) Seppo Tuominen 28.18,6, 3) Seppo Nikkari 28.30,4, 4) Reino Paukkonen 28.39,6, 5) Raimo Hämynen 29.01,0, 6) Martti Kiilholma 29.19,6, 7) Mikko Ala-Leppilampi 29.31,4 (?), 8) Mauri Mäkelä 29.36,8, 9) Kaarlo Maaninka 29.48,2, 10) Matti Hämäläinen 29.49,6, 11) Pekka Salomaa 29.56,6, 12) Pentti Rummakko 29.56,8, 13) Heikki Lehti 29.57,6, 14) Kyösti Takkinen 30.15,4, 15) Pekka Salli 30.06,8, 16) Risto Lindström 30.06,8, 17) Esko Lipsonen 30.17,2 (viikkoa aikaisemmin 28.36), 18) Ari-Pekka Gylling 30.19,2, 19) Mauno Keto 30.30,2, 20) Lasse Nurmi 30.30,2, 21) Hannu Juvani 30.34,8."

Ei Suomessa näe enää kansallisella tasolla tällaisia kisoja. Jos joku näistä lähti arvokisoihin niin tavoitteena oli jotakin muuta kuin pronssia vaikka vastassa oli silloinkin kovia afrikkalaisia ja muita maailman huipulla olleita eurooppalaisa. Hopealle ja pronsille jäänyt oli häviäjä joka sai lohdutusmitalin.

 

[Kiekkokatsoja]

Siksi, koska doping valvonta on keskimääräistä suurempaa. Ja siksi, että dopingiin käytettävää rahaa, on huippumaita, ja huippu-urheilijoita vähemmän. Lisäksi siksi, että henkisten ominaisuuksien valmentaminen, ei ole aivan sillä tasolla, mitä se voisi olla.

 

[adolf]

Ihan huvikseni vertasin viime vuoden kalevan kisojen 10 000 metriä tuohon salaman listauksen ensimmäisiin juoksuaikoihin.

Viime vuoden kalevan kisojen voittoajalla olisi oltu sijalla 10 tuossa yli 40 vuotta sitten juostussa kisassa. :D Ja itse asiassa kun sekin on vielä tämän kenialaisen Koririn juoksema aika, niin katsotaanpas paras suomalainen. Toiseksi juossut Anders Lindahl, aika 30.06.09.

Sillä ajalla oltaisiin tuossa kisassa sijalla 13 ja toisessa sijalla 14.Eli kokonaisuudessaan 1970-luvulla Suomessa oli heittämällä yli 20 parempaa kestävyysjuoksijaa kuin tällä hetkellä miesten tasolla (!).

No sen enempää en täältä sohvaperunaosastolta arvostele. Vaan ovatpahan nuo silti mielenkiintoisia ja hämmästyttäviäkin juttuja.