Viikon kuluttua edellisistä kisoista juostiin 27.5. Helsingin olympiastadionilla kymppi: 1) Lasse Viren 28.17,8, 2) Seppo Tuominen 28.18,6, 3) Seppo Nikkari 28.30,4, 4) Reino Paukkonen 28.39,6, 5) Raimo Hämynen 29.01,0, 6) Martti Kiilholma 29.19,6, 7) Mikko Ala-Leppilampi 29.31,4 (?), 8) Mauri Mäkelä 29.36,8, 9) Kaarlo Maaninka 29.48,2, 10) Matti Hämäläinen 29.49,6, 11) Pekka Salomaa 29.56,6, 12) Pentti Rummakko 29.56,8, 13) Heikki Lehti 29.57,6, 14) Kyösti Takkinen 30.15,4, 15) Pekka Salli 30.06,8, 16) Risto Lindström 30.06,8, 17) Esko Lipsonen 30.17,2 (viikkoa aikaisemmin 28.36), 18) Ari-Pekka Gylling 30.19,2, 19) Mauno Keto 30.30,2, 20) Lasse Nurmi 30.30,2, 21) Hannu Juvani 30.34,8."
Ei Suomessa näe enää kansallisella tasolla tällaisia kisoja.
BKT määrää urheilumenestyksen hyvin pitkälti. Suomi on BKT:ltaan puolet pienempi maa kuin Ruotsi ja Norja.
Tässä Iltasanomien kolumnissa on Pekka Seppänen mielestäni mainiosti kiteyttänyt sen mikä mättää.
No jaa, iso BKT voi jopa olla haitaksi, kuitnekin joissan huonomman elintason maissa (kuten vaikka Balkanin maissa, tai Arfikka) voi olla kuitenkin parempaa urheilua. Toki ehkä suhteessa Norjaa ja Ruotsiin se voi olla selittävä tekijä.
Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi. Kropallo, Lentopallo ja Jääkiekko ovat Norjassa aika huonolla tasolla, tai ainakin selvästi huonompia kuin Suomessa, Käsipallosta en oikin tiedä mutta ei Norja siinä mikään hyvä taida olla. Jalkapallossa taso on aika samaa kuin Suomessa. Kokonaisuutena Suomi on selvästi edellä. Jos Suomessa suhteelliset resurssit ja asema maan sisällä olisi suksilajiessa sama kuin Norjassa niin olisihan Suomi niissä lajiessa merkittävästi parempi kuin nyt on.
Jos Suomi haluaisi olla maa joka kiskoo eri arvokisoista suuri mitalimääriä niin joukkuelajit pitäisi romuttaa ja keskittyä yksilölajeihin. Joukkuelajeilla on liian suuri asema, sinne menee urheilijoista ja resursseja tuhottomasti mutta mitaleja nyt ei tulee muusta kuin jääkiekosta, eikä ole ole oikein realistista odottaakaan uista mitaleja. En tarkoita välttämättä sitä että tämä on huono asia, mutta jos halutaan että otamme paljon mitaleja (ja jos mitalien kautta arvuutetaan hyvä urheilumaa) niin tämä pitää muuttaa.
No joo, toki tämä älynvälays menestyshullusta kansasta on perjaatteessa totta, mutta minä väitän että se on Suomen kohdalla vähemmän totta kuin melkein kaikkien muiden maiden kohdalla (enkä pois sulkien aasialaiset europpalaisen tai amerikkalaisen kulttuurin fanittajat). Siinä mielessä olen sitä mieltä että suhteellisesti Suomi on urheiluhullua kansaa. Missä muussa maassa vaikka Euroopassa seurataan paljon sellaisia lajeja joissa eivät pärjää, katsooko joku esim. Norjassa vaikka lentopalloa tai koripalloa? Suomessa esimerkiksi yleisurheilu on edelleen hyvinkin suosittua vaikka oma menestys on heikkoa tasoa. Missä muussa maassa joku laji on suhteessa yhtä suosittua vaikka oma menetys on vastaavaa tasoa? Epäilenpä että tälläistä yhtälöä ei löydy oikein mistään.
Järjestelmä tuottaa niitä järjestelmän näköisiä ihan kivoja tyyppejä, mutta jos oikeasti haluaa päästä sinne minne itse haluaa, niin silloin pitää uskaltaa mennä vähän tai aika paljonkin omia polkujaan.
No, ymmärsit sitten väärin pointtini mutta ei se mitään. :) Hyvä itseluottamus ja kusipäisyys eivät ole samoja asioita. En hyväksy noita juttuja, mitä vaikka Nykänen tai Northug siviilissään ovat tehneet, mutta eivät ne siihen urheiluun liity millään tavalla.
Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi. Kropallo, Lentopallo ja Jääkiekko ovat Norjassa aika huonolla tasolla, tai ainakin selvästi huonompia kuin Suomessa, Käsipallosta en oikin tiedä mutta ei Norja siinä mikään hyvä taida olla. Jalkapallossa taso on aika samaa kuin Suomessa. Kokonaisuutena Suomi on selvästi edellä. Jos Suomessa suhteelliset resurssit ja asema maan sisällä olisi suksilajiessa sama kuin Norjassa niin olisihan Suomi niissä lajiessa merkittävästi parempi kuin nyt on.
Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi.
Tämä koituu monen "taitelijasielun" kohtaloksi. Tietenkin joukkueessa pitää olla joku tietty sapluuna, mutta minun mielestäni erinomaisille yksilöille eli näille "taiteilijasieluille" pitää antaa etenkin pelillisesti jonkun verran vapauksia. Tuskin jostain Zlatanista olisi tullut niin hyvää pelaajaa, jos hänellä ei olisi ollut läpi aikuisuran melko vapaata roolia. Okei, poikkeuksena FC Barcelonassa Zlatan oli tehokas, vaikka siellä rooli oli melko sidottu. Nämä "ylimieliset taitelijasielut" ovat kuitenkin parhaimmillaan silloin, kun saavat pelillisiä vapauksia ja nauttivat siitä pelaamisesta. Joskus vähän läikkyy yli, mutta omasta mielestäni ainakin tuollainen ylimielisyys/itseluottamus on kuitenkin vain ja ainoastaan tervettä.Rajat on vedettävä ajoissa ja tiukasti.
Poikkeukset johtuvat kulttuurista, dopingohjelmasta ja geeniperimästä. Balkanin tapauksessa kaksi ensimmäistä tekijää vaikuttaa menestykseen. Maiden antidopingtoiminta on olematonta.
Norja nyt kuitenkin esimerkiksi on tämän vuosituhannen puolella saavuttanut olympiakultaa niin naisten futiksessa kuin naisten käsipallossa.
Täytyy myöntää että en edes ajatellut naisten joukkuelajeja, mutta yhtä kaikki vaikka naisten joukkuelajit arvostettavia ovatkin niin fakta on että niissä kilpailun taso on merkittävästi miesten lajeja heikompaa. Mielestäni naisissa joukkuelajien ja yksilölajien ero on huomattava noin yleisesti. Jos siis otetetaan sellaisia miesten lajeja joita harrastetaan laajasti kuten koripallo ja lentopallon niin Suomi on huomattavasti parempi, jalkapallossa taso on suurin piirtein samaa, jääkiekko on rajoitetusti harrastettu mutta silti miesten tasolla melko iso laji (esim. talvikisojen varmaankin seuratuin laji) ja siinä Suomi on selvästi parempi, vaikka Norja siinä on ihan kohtuullinen.
Ihan huvikseni vertasin viime vuoden kalevan kisojen 10 000 metriä tuohon salaman listauksen ensimmäisiin juoksuaikoihin.
Viime vuoden kalevan kisojen voittoajalla olisi oltu sijalla 10 tuossa yli 40 vuotta sitten juostussa kisassa. :D Ja itse asiassa kun sekin on vielä tämän kenialaisen Koririn juoksema aika, niin katsotaanpas paras suomalainen. Toiseksi juossut Anders Lindahl, aika 30.06.09.
Sillä ajalla oltaisiin tuossa kisassa sijalla 13 ja toisessa sijalla 14.Eli kokonaisuudessaan 1970-luvulla Suomessa oli heittämällä yli 20 parempaa kestävyysjuoksijaa kuin tällä hetkellä miesten tasolla (!).
No sen enempää en täältä sohvaperunaosastolta arvostele. Vaan ovatpahan nuo silti mielenkiintoisia ja hämmästyttäviäkin juttuja.
No vertasinpa minäkin maastohiihtoaikoja. Marja-Liisa Kirvesniemen voitto Lahden MM-kisoissa 1989 10km pertsalla oli 29.19,0. Kerttu Niskasen 6. sijaan oikeutettu aika tämän vuoden Salpauselänkisoissa 10km pertsalla oli 26.02 eli 3 minuuttia nopeampi.
Mitähän tästäkin sanoisi? Ainakin sen, että ei silloin vanhaan hyvään aikaan ainakaan nopeammin hiihdetty.
Hiihtolajeissa kilpailu maailman huipulla on muuten kiristynyt vuosi vuodelta. Esim. Ranska, Italia sekä lukuisat I-Euroopan maat omaavat useita huippuja tai huipun tuntumassa olevia hiihtolajeissa. Tämä on syönyt muun muassa Suomen menestystä. Nykyisin on vaikeampaa olla mitaleilla kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten.Ero selittynee pääosin suksien kehityksellä. Toki urheilijat ovat nykyään ammattimaisempia. Keli tekee hiihdossa myös suuria eroja aikoihin.
Ketkä ovat näitä runkosarjapelaajia suomalaisista? Itselleni ei tule mieleen oikeastaan kuin Hannu Manninen. Kyllähän tässä maassa on ollut paljonkin urheilijoita, jotka ovat ennakkosuosikkiasemassa onnistuneet. Nykänen, Ahonen, Saarinen, Pitkämäki jne.Suurin osa suomalaisurheilijoista on juuri näitä "runkosarjapelaajia", kuten esim. himmeämitali-Poutiainen. Suomalaiset eivät tunnu pärjäävän kuin altavastaajan asemassa. Heti kun ollaan suosikkeja homma sulaa. Se on paljon kovempi suoritus, kun ennakkosuosikkina kestää paineet, kuin paineettomassa tilassa altavastaajana nousta voittoon.