Mainos

Miksi Suomi on huono urheilumaa?

  • 136 435
  • 959

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Suomalaisessa urheilussa on ihan helkkaristi liikaa sitä byrokratiaa ja jotain merkityksetöntä paperien pyörittelyä.
 

Rocco

Jäsen
Urheilijaksi ei tarvi syntyä, vaan siihen pitää kasvaa. Pienestä pitäen aktiivisesti liikkuvat, leikkivät ja aktiiviset lapset ovat tulevaisuuden urheilijoita. Suomessa on myös harhaluulo, että urheilijaksi tullaan vain huipputason leireillä ja fasiliteettien tuotteena, vaikka totuus on päinvastoin. Pihapeleistä, puistoista ja muista vastaavista saadaan ne parhaat tulokset esiin. Lisäksi Suomessa on yhteen lajiin keskittyminen liiaksi vallalla. Jenkeissä vielä parikymppisenä pelataan kahta tai kolmea lajia rinnakkain, ja valinnat tehdään vasta sen jälkeen. Toki joku jääkiekko vaatii erikoistumista vähän aiemmin kuin muut lajit, mutta perusajatus on tässä.

Suomessa ei kasva enää urheilijoita. Niitä yritetään kasvattaa.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Tässä Iltasanomien kolumnissa on Pekka Seppänen mielestäni mainiosti kiteyttänyt sen mikä mättää. Olen täysin samoilla linjoilla kyllä tämän kolumnistin kanssa. Pitäisiköhän meidän oikeasti ruveta miettimään sitä juurisyytä siihen miksi emme enää pärjää oikeastaan yhtään missään niinkuin ennen vanhaan pärjättiin. Ajat muuttuu, miksi me emme muutu mukana. @Jaws tässä ketjussa jo nosti Slovenian esiin. Miten tuollainen parin miljoonan asukkaan kansa on melkein jokaikisessä urheilulajissa maailman kärjen tuntumassa? Jotain ovat tehneet siellä oikein. Jos se onnistuu niiltä niin miksi ei meiltä?
 

TomiP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Suomi
BKT määrää urheilumenestyksen hyvin pitkälti. Suomi on BKT:ltaan puolet pienempi maa kuin Ruotsi ja Norja. Tämä selittää paljon. Poikkeukset BKT:n ennustamaan urheilumenestykseen saadaan joko dopingohjelmalla tai perinteillä. Myös geeniperimällä on merkitystä.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Viikon kuluttua edellisistä kisoista juostiin 27.5. Helsingin olympiastadionilla kymppi: 1) Lasse Viren 28.17,8, 2) Seppo Tuominen 28.18,6, 3) Seppo Nikkari 28.30,4, 4) Reino Paukkonen 28.39,6, 5) Raimo Hämynen 29.01,0, 6) Martti Kiilholma 29.19,6, 7) Mikko Ala-Leppilampi 29.31,4 (?), 8) Mauri Mäkelä 29.36,8, 9) Kaarlo Maaninka 29.48,2, 10) Matti Hämäläinen 29.49,6, 11) Pekka Salomaa 29.56,6, 12) Pentti Rummakko 29.56,8, 13) Heikki Lehti 29.57,6, 14) Kyösti Takkinen 30.15,4, 15) Pekka Salli 30.06,8, 16) Risto Lindström 30.06,8, 17) Esko Lipsonen 30.17,2 (viikkoa aikaisemmin 28.36), 18) Ari-Pekka Gylling 30.19,2, 19) Mauno Keto 30.30,2, 20) Lasse Nurmi 30.30,2, 21) Hannu Juvani 30.34,8."

Ei Suomessa näe enää kansallisella tasolla tällaisia kisoja.

Ei oikeastaan näe koko Euroopassa, taso on tuolloin ollut huikaisevan hyvä. Esimerkiksi 2013 Euroopan tilastossa(en saanut 2014 jostain syystä auki mutta 2013 tilasto nyt on pätevä myös) pelkästään tästä juoksusta 3 juoksijaa olisi ollut 10 parhaan joukossa (10. sijan aika Euroopan tilastossa 28.31) jonka lisäki Paukkonen sijalla 17 ja Hämynen siinä sijan 25 tuntumassa. Käytännössä 5 miestä olisi noin 25 parhaan juoksijan joukossa Euroopassa, eli nykyisinkin näillä 40 vuotta vanhoilla tuloksilla Suomi olisi aivan kärkeä Eurooppalaisessa kestävyysjuoksussa kokonaistasolla.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
BKT määrää urheilumenestyksen hyvin pitkälti. Suomi on BKT:ltaan puolet pienempi maa kuin Ruotsi ja Norja.

No jaa, iso BKT voi jopa olla haitaksi, kuitnekin joissan huonomman elintason maissa (kuten vaikka Balkanin maissa, tai Arfikka) voi olla kuitenkin parempaa urheilua. Toki ehkä suhteessa Norjaa ja Ruotsiin se voi olla selittävä tekijä.

Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi. Kropallo, Lentopallo ja Jääkiekko ovat Norjassa aika huonolla tasolla, tai ainakin selvästi huonompia kuin Suomessa, Käsipallosta en oikin tiedä mutta ei Norja siinä mikään hyvä taida olla. Jalkapallossa taso on aika samaa kuin Suomessa. Kokonaisuutena Suomi on selvästi edellä. Jos Suomessa suhteelliset resurssit ja asema maan sisällä olisi suksilajiessa sama kuin Norjassa niin olisihan Suomi niissä lajiessa merkittävästi parempi kuin nyt on.

Jos Suomi haluaisi olla maa joka kiskoo eri arvokisoista suuri mitalimääriä niin joukkuelajit pitäisi romuttaa ja keskittyä yksilölajeihin. Joukkuelajeilla on liian suuri asema, sinne menee urheilijoista ja resursseja tuhottomasti mutta mitaleja nyt ei tulee muusta kuin jääkiekosta, eikä ole ole oikein realistista odottaakaan uista mitaleja. En tarkoita välttämättä sitä että tämä on huono asia, mutta jos halutaan että otamme paljon mitaleja (ja jos mitalien kautta arvuutetaan hyvä urheilumaa) niin tämä pitää muuttaa.

Tässä Iltasanomien kolumnissa on Pekka Seppänen mielestäni mainiosti kiteyttänyt sen mikä mättää.

No joo, toki tämä älynvälays menestyshullusta kansasta on perjaatteessa totta, mutta minä väitän että se on Suomen kohdalla vähemmän totta kuin melkein kaikkien muiden maiden kohdalla (enkä pois sulkien aasialaiset europpalaisen tai amerikkalaisen kulttuurin fanittajat). Siinä mielessä olen sitä mieltä että suhteellisesti Suomi on urheiluhullua kansaa. Missä muussa maassa vaikka Euroopassa seurataan paljon sellaisia lajeja joissa eivät pärjää, katsooko joku esim. Norjassa vaikka lentopalloa tai koripalloa? Suomessa esimerkiksi yleisurheilu on edelleen hyvinkin suosittua vaikka oma menestys on heikkoa tasoa. Missä muussa maassa joku laji on suhteessa yhtä suosittua vaikka oma menetys on vastaavaa tasoa? Epäilenpä että tälläistä yhtälöä ei löydy oikein mistään.
 
Viimeksi muokattu:

TomiP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Suomi
No jaa, iso BKT voi jopa olla haitaksi, kuitnekin joissan huonomman elintason maissa (kuten vaikka Balkanin maissa, tai Arfikka) voi olla kuitenkin parempaa urheilua. Toki ehkä suhteessa Norjaa ja Ruotsiin se voi olla selittävä tekijä.

Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi. Kropallo, Lentopallo ja Jääkiekko ovat Norjassa aika huonolla tasolla, tai ainakin selvästi huonompia kuin Suomessa, Käsipallosta en oikin tiedä mutta ei Norja siinä mikään hyvä taida olla. Jalkapallossa taso on aika samaa kuin Suomessa. Kokonaisuutena Suomi on selvästi edellä. Jos Suomessa suhteelliset resurssit ja asema maan sisällä olisi suksilajiessa sama kuin Norjassa niin olisihan Suomi niissä lajiessa merkittävästi parempi kuin nyt on.

Jos Suomi haluaisi olla maa joka kiskoo eri arvokisoista suuri mitalimääriä niin joukkuelajit pitäisi romuttaa ja keskittyä yksilölajeihin. Joukkuelajeilla on liian suuri asema, sinne menee urheilijoista ja resursseja tuhottomasti mutta mitaleja nyt ei tulee muusta kuin jääkiekosta, eikä ole ole oikein realistista odottaakaan uista mitaleja. En tarkoita välttämättä sitä että tämä on huono asia, mutta jos halutaan että otamme paljon mitaleja (ja jos mitalien kautta arvuutetaan hyvä urheilumaa) niin tämä pitää muuttaa.



No joo, toki tämä älynvälays menestyshullusta kansasta on perjaatteessa totta, mutta minä väitän että se on Suomen kohdalla vähemmän totta kuin melkein kaikkien muiden maiden kohdalla (enkä pois sulkien aasialaiset europpalaisen tai amerikkalaisen kulttuurin fanittajat). Siinä mielessä olen sitä mieltä että suhteellisesti Suomi on urheiluhullua kansaa. Missä muussa maassa vaikka Euroopassa seurataan paljon sellaisia lajeja joissa eivät pärjää, katsooko joku esim. Norjassa vaikka lentopalloa tai koripalloa? Suomessa esimerkiksi yleisurheilu on edelleen hyvinkin suosittua vaikka oma menestys on heikkoa tasoa. Missä muussa maassa joku laji on suhteessa yhtä suosittua vaikka oma menetys on vastaavaa tasoa? Epäilenpä että tälläistä yhtälöä ei löydy oikein mistään.

Maa olympiamenestys on viime aikoina ollut suoraan verrannollinen BKT:hen. Huomaa, että tässä on kyse kokonais-BKT:stä eikä suhteellisesta. Kokonais-BKT on parempi menestyksen ennustaja kuin väkimäärä (toki kokonais-BKT on verrannollinen väestömäärään). Poikkeukset johtuvat kulttuurista, dopingohjelmasta ja geeniperimästä. Balkanin tapauksessa kaksi ensimmäistä tekijää vaikuttaa menestykseen. Maiden antidopingtoiminta on olematonta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Suomalaisten itsetunto roikkuu liikaa niissä mitaleissa. Minusta Ville Lång sanoi hyvin tuossa Yle puheen viime viikon Lindgren & Sihvonen ohjelmassa, että jos hän on urheilijana itse tehnyt kaiken niin hyvin kuin pystyy ja pelannut niin hyvin kuin osaa ja tietää laittaneensa ihan kaiken likoon kentälle ja jää silti sijoituksille ynnä muut, niin minkä sille silloin voi? Toinen on vain yksinkertaisesti ollut parempi. Urheilija voi silti olla täysin tyytyväinen ja onnellinenkin omaan suoritukseensa. Eli sikäli minusta, vaikka ei tätä nyt ihan pidä kirjaimellisesti näin ottaa, niin meillä on vähän vääränlainen asenne siihen mitä on menestyminen? Onko se tosiaan niitä mitaleita, jotka sinulta ihan samalla tavalla kuollessa otetaan pois, vai onko se sitä että saa tehdä sitä mitä rakastaa, sekä missä on hyvä ja kokea sekä nähdä asioita?

Minusta oli kerrassaan mahtavaa nähdä Kaisa Mäkäräinen esimerkiksi siinä pronssikisassaan, miten hänestä ihan selkeästi paistoi onnellisuus kun kapusi siihen kolmanneksi korkeimmalle korokkeelle. Ja se on se juttu. Totta kai siellä sitten ihmiset huutelee, että kultaa olisi pitänyt tulla, mutta ei niistä kannata välittää. Jos vaan kullan perässä täällä juoksee, niin ei koskaan tule olemaan tyytyväinen. Koska se juoksu ei pääty ikinä. Silloin siinä on jo jostain ihan muista jutuista kyse.

Ja siis totta kai olen sitä mieltä, että kilpaurheilussa tavoitellaan voittoa. Senhän takia sitä tehdään, joten älkööt kukaan nyt ainakaan tahallanne ymmärtäkö väärin. Mutta pointtini oli se, että on oikeasti muitakin ja tärkeämpiäkin juttuja elämässä ja urheilussa, kun alkaa näkemään sitä isoa kuvaa. Kyllähän se nähdään kautta maapallomme mitä ongelmia siitä syntyy, kun siitä ykköspaikasta tulee liian suuri pakkomielle. Se voi se huippu-urheilu olla parhaimmillaan mahtavaa hommaa, mutta aidan toisella puolella ja hyvin häilyvän rajan takana on se että koko homma muuttuu ihan sairaaksi. Se jos näkee itsensä ja oman arvonsa ihmisenä pelkästään niiden mitalien kautta, niin ei ole hyvä juttu ollenkaan semmoinen.

Oma asenteeni urheiluun on ainakin tässä ihan viime aikoina muuttunut tällä tavalla, vaikka totta kai kannustan edelleen suomalaisia. Se hyvä fiilis urheilun seuraamisesta tulee vain vähän toista kautta ehkä nykyään.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Pitäisin myös ongelmana sitä, kuinka Suomessa (ja osittain myös muissa pohjoismaissa) suhtaudutaan näihin ns. "itsekkäisiin kusipäihin". Absoluuttinen totuus kuitenkin on, että erittäin suuri osa maailman kärkiurheilijoista on kusipäitä, oli sitten kyseessä yksilö- tai joukkuelaji. Näin nopeasti mietittynä tulee mieleen ainakin Petter Northug, Alexander Ovechkin, Cristiano Ronaldo, Zlatan Ibrahimovic.. Suomessa jos joku Patrik Laine vähän osoittaa mieltään valmentajalle, kun ei pääse ottelun ratkaisuhetkillä kentälle, vaikka pitää itseään parhaana vaihtoehtona, niin tipahtaa heti maajoukkueesta. Todellisuudessa kuitenkin ne vastustajan "laineet" sitten loppupeleissä Suomea vastaan ratkaisee ne ottelut.

Kannattaa lukea Zlatan Ibrahimovicista kertova kirja, koska siinä kuvattiin erittäin hyvin, kuinka vaikea Ibran oli päästä edes pelaamaan junioreissa etnisen taustansa sekä itsekkyytensä takia, mutta lopulta hänestä tulikin sitten Ruotsin kaikkien aikojen paras jalkapalloilija. Suomalaisen huippu-urheilijan prototyyppi on hyvä joukkuepelaaja, joka on mukava kaveri ja kova tekemään töitä. Suomen kannalta harmi, että oikeat huippu-urheilijat ovat ihan toisenlaisia. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaisen uran suuresti arvostamani Jari Litmanen olisi tehnyt Barcelonassa, jos olisi ollut "kivan kaverin" sijasta "kusipää". Todennäköisesti pidemmän kuin 21 ottelua.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Olen hyvin paljon pannut samaa merkille, mitä veli Barneykin tuossa.

Ne kaikista kovimmat urheilijat ovat todella usein olleet semmoisia oman tiensä kulkijoita. Suomessa on ihan liian isossa asemassa se järjestelmä ja voisin veikata, että se voi monesti jopa toimia urheilijan kehityksen estäjänä, kun sen nimenomaanhan pitäisi olla siellä sitä varten että se mahdollistaa urheilijan urheilemisen. Ei urheilija ole järjestelmää varten, vaan järjestelmä on urheilijaa varten.

Järjestelmä tuottaa niitä järjestelmän näköisiä ihan kivoja tyyppejä, mutta jos oikeasti haluaa päästä sinne minne itse haluaa, niin silloin pitää uskaltaa mennä vähän tai aika paljonkin omia polkujaan. Ei saa olla liian kiltti. Mika Myllylä esimerkiksi omassa elämänkerrassaan tästä kirjoitti, miten hänellä oli vaikeuksia koko uransa ajan hiihtoliiton kanssa ja miten hän inhosi kaikkea muottiin tunkemista. Nimitti muistaakseni näitä liiton herroja toppatakkimiehiksi, joita hän ei voinut sietää ollenkaan. Matti Nykänen oli myös ihan samanlainen.

Barney tuossa luetteleekin noita pelaajia joilla kaikilla on se yksi yhdistävä luonteenpiirre, eli sopeutumattomuus minkäänlaisiin ulkopuolelta tuleviin muotteihin. Ns. "taiteilijasieluisuus". Oma pää pidetään, joka monesti nähdään kusipäisyytenä, mutta onko se sitä edes välttämättä? Siis jos uskaltaa sanoa vastaan? Eikö se ole vain tervettä itseluottamusta? Olisiko noista kavereista muuten tullut niin hyviä kuin ovat, vai olisiko potentiaalia jäänyt piippuun jos olisivat ruvenneet kuuntelemaan muita? Olen myös tuon Zlatanin kirjan lukenut ja siinähän hän itse sanoo, että nuorena juniorina Ruotsissa ei mahtunut edes juniorijoukkueeseensa pelaamaan. Ja oli ongelmia valmentajien kanssa, jotka olivat antaneet ymmärtää että tuolla luonteella et ikinä tule pääsemään mihinkään. Mutta Zlatan ei ollut kuunnellut, vaan päinvastoin tuommoinen oli vain lisännyt näyttämisenhalua. Ja onkos se ensi vai sitä seuraavalla viikolla, kun niitä mestareiden liigan puolivälieriä ruvetaan pelaamaan? :)
 

Byvajet

Jäsen
Järjestelmä tuottaa niitä järjestelmän näköisiä ihan kivoja tyyppejä, mutta jos oikeasti haluaa päästä sinne minne itse haluaa, niin silloin pitää uskaltaa mennä vähän tai aika paljonkin omia polkujaan.

Omia polkujaan voi kulkea myös hyvin käyttäytyen. En ymmärrä asennoitumista, jossa urheilijoille, taiteilijoille, yritysjohtajille tai vastaaville sallitaan huono käytös heidän asemansa perusteella. Ei tarvitse olla paikalta pakeneva rattijuoppo ollakseen huippuhiihtäjä. Huippuhiihtäjä voi olla myös hyvinkäyttäytyvä ihminen. Janne Ahosesta ei tee huonoa se, ettei hän käyttäydy kuin Harri Olli.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
No, ymmärsit sitten väärin pointtini mutta ei se mitään. :) Hyvä itseluottamus ja kusipäisyys eivät ole samoja asioita. En hyväksy noita juttuja, mitä vaikka Nykänen tai Northug siviilissään ovat tehneet, mutta eivät ne siihen urheiluun liity millään tavalla.
 

Byvajet

Jäsen
No, ymmärsit sitten väärin pointtini mutta ei se mitään. :) Hyvä itseluottamus ja kusipäisyys eivät ole samoja asioita. En hyväksy noita juttuja, mitä vaikka Nykänen tai Northug siviilissään ovat tehneet, mutta eivät ne siihen urheiluun liity millään tavalla.

Hyvä valmentaja tai ohjaaja osaa kanavoida urheilijan sisäisen rimpuilun tarkoituksenmukaisella tavalla. Siinä ei ole mitään järkeä, että paskamaisia junioreita ruvetaan ymmärtämään. Paskamaisesta käytöksestä tulee rangaista eikä palkita. Sisäinen vimma on tietenkin urheilijalle hyvä ominaisuus, mutta huono käytös ei, eikä sisäinen vimma johda huonoon käytökseen, kunhan huonoa käytöstä ei vain hyväksytä. Rajat on vedettävä ajoissa ja tiukasti.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi. Kropallo, Lentopallo ja Jääkiekko ovat Norjassa aika huonolla tasolla, tai ainakin selvästi huonompia kuin Suomessa, Käsipallosta en oikin tiedä mutta ei Norja siinä mikään hyvä taida olla. Jalkapallossa taso on aika samaa kuin Suomessa. Kokonaisuutena Suomi on selvästi edellä. Jos Suomessa suhteelliset resurssit ja asema maan sisällä olisi suksilajiessa sama kuin Norjassa niin olisihan Suomi niissä lajiessa merkittävästi parempi kuin nyt on.

Norja nyt kuitenkin esimerkiksi on tämän vuosituhannen puolella saavuttanut olympiakultaa niin naisten futiksessa kuin naisten käsipallossa. Suomi ei ole saanut missään kesäolympialaisten joukkuelajissa yhtään joukkuetta edes osallistumaan olympialaisiin. Tässä mielessä pidän väitettäsi vähän poskettomana. Jääkiekossa joo ollaan paljon parempia, mutta toisaalta siinä toisessa talviolympialaisten joukkuelajissa curlingissa Norja on meitä selvästi edellä.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Toisaalta eihän Norja ole mikään hyvä urheilumaa, he ovat lähinnä suksilla käytävissä talvilajeissa hupputasoa (jonka lisäksi tulee kohtuullisen hyviä pyöräilijöitä), mutta Norja on joukkuelajeissa paljon Suomea huonompi.

Eli pärjäävät karkeasti perinteisissä kestävyysurheilun doping-lajeissa (maastohiihto ja pyöräily). Jännä juttu...

Mikä Suomessa mättää? Lyhyesti voisin mutuilla ja yleistää, että:
- pitäisi olla parempi rahoitus ja sponsoritoiminta, miksei anneta vedonlyöntiyhtiöille markkinointilupaa? Sieltä sataisi suht helppoa rahaa yksilöille ja joukkueille.
- em. kohta toisi paremmat harjoitteluolosuhteet, ehkä ammattivalmentajia voitaisiin palkata.
- onko Suomen kesälajit/talvilajit-ajattelutapa hyvä? Usein puhutaan että monipuolisuus on hyvästä (itsekin uskon näin). Kuitenkin monet tiettyjen lajien huiput tekee vain sitä yhtä tiettyä lajia koko elämänsä ajan. Tulee mieleen lähinnä köyhempien maiden urheilijat tyyliin Kenian juoksijat ja Brasilian slummifutarit, joista tulee jatkuvalla syötyllä lajiensa parhaita. Tietysti volyymit on isot.
- riittämätön tavoitteellisuus ja nuorisuomi-tyylinen harrastelu. Kivaa on joo keskenään, mutta voitetaanko sillä maailmanhuippuja "kovissa kansainvälisissä peleissä/kisoissa".
- urheilijaelämäntapa: ruokailu, lepo, harjoittelu. Tuntuu, että monilla on vähän liian monta rautaa tulessa (työt, opinnot, perhe, vapaa-ajan houkutukset), sekä nuoret helposti lipsuvat vaadituista asioista vaikka oikeanlaisen ruoan suhteen. Huipputasolla erot on pienet ja pikkaisenkin kun antaa tasoitusta niin se näkyy tuloksissa.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Rajat on vedettävä ajoissa ja tiukasti.
Tämä koituu monen "taitelijasielun" kohtaloksi. Tietenkin joukkueessa pitää olla joku tietty sapluuna, mutta minun mielestäni erinomaisille yksilöille eli näille "taiteilijasieluille" pitää antaa etenkin pelillisesti jonkun verran vapauksia. Tuskin jostain Zlatanista olisi tullut niin hyvää pelaajaa, jos hänellä ei olisi ollut läpi aikuisuran melko vapaata roolia. Okei, poikkeuksena FC Barcelonassa Zlatan oli tehokas, vaikka siellä rooli oli melko sidottu. Nämä "ylimieliset taitelijasielut" ovat kuitenkin parhaimmillaan silloin, kun saavat pelillisiä vapauksia ja nauttivat siitä pelaamisesta. Joskus vähän läikkyy yli, mutta omasta mielestäni ainakin tuollainen ylimielisyys/itseluottamus on kuitenkin vain ja ainoastaan tervettä.

Aina ihmetellään, miksi Suomessa ei ole maalintekijöitä, mutta pitäisin Suomen urheilujärjestelmää suurena syyllisenä siihen. Suomessa arvostetaan aivan liian paljon näitä "mikkokoivuja", jotka ovat erittäin hyviä ja tunnollisia joukkuepelaajia, mutta jotka ovat kuitenkin aivan helvetin kaukana siitä maailman terävimmästä kärjestä. Tietenkin näitä kovia työntekijöitäkin pitää olla, mutta ei se voi olla sattumaa, ettei Suomesta tule niitä oikeita huippu-urheilijoita. Esimerkiksi Litmasen pallolliset taidot sekä peliäly olivat sitä luokkaa, että vähän särmemmällä persoonalla olisi voinut luoda vieläkin kovemman uran.

Sitä voi jokainen miettiä, että kuka on Petter Northugin mielestä maailman paras maastohiihtäjä, Alexander Ovechkinin mielestä maailman paras jääkiekkoilija ja Cristiano Ronaldon mielestä maailman paras jalkapalloilija. Jos lähtee kysymään Teemu Selänteeltä Suomen kaikkien aikojen parasta jääkiekkoilijaa, niin vastaus on "Kurri", jos kysyy Kurrilta samaa kysymystä, niin vastaus on "Selänne", ja Litmanenkin varmaan pitää Hyypiää kaikkien aikojen suomalaisena jalkapalloilijana. Nöyrän on vaikea olla paras, koska se ei pidä itsekään itseään parhaana.
 

Rubicon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Poikkeukset johtuvat kulttuurista, dopingohjelmasta ja geeniperimästä. Balkanin tapauksessa kaksi ensimmäistä tekijää vaikuttaa menestykseen. Maiden antidopingtoiminta on olematonta.

Ai että Balkanin maiden menestyksen taustalla esim. palloilulajeissa on merkittävissä määrin doping? Pärjäävät kuitenkin mm. tenniksessä, jalkapallossa ja koripallossa, tällaisissa laajalti kilpailluissa taitolajeissa. Vaikea uskoa, että doping selittäisi menestystä merkittäviltä osin. Jos dominoisivat vain lajeja, kuten pyöräily, painonnosto ja juoksu niin epäily tuntuisi huomattavasti realistisemmalta. En väitä sitä, etteikö dopingkontrolli olisi heikompaa kuin vaikka Suomessa, mutta kyllähän heidän huippujaan eri lajeissa testataan takuulla varsin tiiviisti, kun testaaminen kansainvälisesti on yleistynyt 1990-luvulta lähtien runsaasti.

Kulttuurilla ja kansanluonteella on varmaan se suurin merkitys, sekä Suomeen verrattuna köyhillä ja karuilla oloilla (no nämä tietenkin ovat osa kulttuuria ja luovat sitä). Näkeehän sen meidän jalkapallossammekin, kun mm. Sadik, Kuqit ja Hetemajt ovat nousseet maajoukkueeseen. Suhteellisesti aika lailla useampi maajoukkuepelaaja omaa ulkomaalaiset juuret verrattuna ulkomaisen väestön suhteelliseen osuuteen väestön kokonaismäärästämme.

Onkohan Suomen olympiakomitea tai muu urheilujärjestö ikinä tehnyt kunnollista selvitystä ja/tai tutkimusmatkaa Balkaniin ja erityisesti sen palloilukulttuuriin liittyen?
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Norja nyt kuitenkin esimerkiksi on tämän vuosituhannen puolella saavuttanut olympiakultaa niin naisten futiksessa kuin naisten käsipallossa.

Täytyy myöntää että en edes ajatellut naisten joukkuelajeja, mutta yhtä kaikki vaikka naisten joukkuelajit arvostettavia ovatkin niin fakta on että niissä kilpailun taso on merkittävästi miesten lajeja heikompaa. Mielestäni naisissa joukkuelajien ja yksilölajien ero on huomattava noin yleisesti. Jos siis otetetaan sellaisia miesten lajeja joita harrastetaan laajasti kuten koripallo ja lentopallon niin Suomi on huomattavasti parempi, jalkapallossa taso on suurin piirtein samaa, jääkiekko on rajoitetusti harrastettu mutta silti miesten tasolla melko iso laji (esim. talvikisojen varmaankin seuratuin laji) ja siinä Suomi on selvästi parempi, vaikka Norja siinä on ihan kohtuullinen.

Jos esim. hiihdon asema (erityisesti sen kautta miten paljon harrastajia lajiin tulee) ja siihen kohdistuneet resurssit olisivat Suomessa suhteellisesti vastaavat kun mitä ovat Norjassa niin olisihan Suomi huikeasti parempi hiihdossa, ei ehkä yhtä hyvä kuin Norja mutta varmaan aika lähellä ja uskon että helposti toiseksi paras maailmassa.
 
Viimeksi muokattu:

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Täytyy myöntää että en edes ajatellut naisten joukkuelajeja, mutta yhtä kaikki vaikka naisten joukkuelajit arvostettavia ovatkin niin fakta on että niissä kilpailun taso on merkittävästi miesten lajeja heikompaa. Mielestäni naisissa joukkuelajien ja yksilölajien ero on huomattava noin yleisesti. Jos siis otetetaan sellaisia miesten lajeja joita harrastetaan laajasti kuten koripallo ja lentopallon niin Suomi on huomattavasti parempi, jalkapallossa taso on suurin piirtein samaa, jääkiekko on rajoitetusti harrastettu mutta silti miesten tasolla melko iso laji (esim. talvikisojen varmaankin seuratuin laji) ja siinä Suomi on selvästi parempi, vaikka Norja siinä on ihan kohtuullinen.

Palataan vielä siihen käsipalloon. Vaikka norjalaisnaiset ovatkin ihan maailman terävintä kärkeä niin ovat miehetkin ihan eri tasolla Suomeen verrattuna.

2011 ja 2013 mm-kisojen 9. Siis miehissä.

Futiksessa varmasti tulisi tällä hetkellä tasainen matsi mutta vähän pidemmällä aikavälillä katsottuna kateellinen olen Norjalle siitä että ovat hemmotelleet kannattajiaan mm-kisapaikoilla 1994 ja 1998 sekä em-kisapaikalla 2000.

Koriksessa norskit ovat täysiä statisteja, ei kahta sanaa, lentopallossakaan ei pärjää Suomelle. Sen sijaan koko ajan suosioa lisäävässä beach volleyssä norjalaiset ovat pelanneet ihan ok tasolla. Esim. Lontoon olympialaisissa mukana ollut (mies)norskipari pelasi itsensä alkukohkosta läpi ja päätyi sijalle 9-16.
 
Ihan huvikseni vertasin viime vuoden kalevan kisojen 10 000 metriä tuohon salaman listauksen ensimmäisiin juoksuaikoihin.

Viime vuoden kalevan kisojen voittoajalla olisi oltu sijalla 10 tuossa yli 40 vuotta sitten juostussa kisassa. :D Ja itse asiassa kun sekin on vielä tämän kenialaisen Koririn juoksema aika, niin katsotaanpas paras suomalainen. Toiseksi juossut Anders Lindahl, aika 30.06.09.

Sillä ajalla oltaisiin tuossa kisassa sijalla 13 ja toisessa sijalla 14.Eli kokonaisuudessaan 1970-luvulla Suomessa oli heittämällä yli 20 parempaa kestävyysjuoksijaa kuin tällä hetkellä miesten tasolla (!).

No sen enempää en täältä sohvaperunaosastolta arvostele. Vaan ovatpahan nuo silti mielenkiintoisia ja hämmästyttäviäkin juttuja.

No vertasinpa minäkin maastohiihtoaikoja. Marja-Liisa Kirvesniemen voitto Lahden MM-kisoissa 1989 10km pertsalla oli 29.19,0. Kerttu Niskasen 6. sijaan oikeutettu aika tämän vuoden Salpauselänkisoissa 10km pertsalla oli 26.02 eli 3 minuuttia nopeampi.

Mitähän tästäkin sanoisi? Ainakin sen, että ei silloin vanhaan hyvään aikaan ainakaan nopeammin hiihdetty.
 

TomiP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Suomi
No vertasinpa minäkin maastohiihtoaikoja. Marja-Liisa Kirvesniemen voitto Lahden MM-kisoissa 1989 10km pertsalla oli 29.19,0. Kerttu Niskasen 6. sijaan oikeutettu aika tämän vuoden Salpauselänkisoissa 10km pertsalla oli 26.02 eli 3 minuuttia nopeampi.

Mitähän tästäkin sanoisi? Ainakin sen, että ei silloin vanhaan hyvään aikaan ainakaan nopeammin hiihdetty.

Ero selittynee pääosin suksien kehityksellä. Toki urheilijat ovat nykyään ammattimaisempia. Keli tekee hiihdossa myös suuria eroja aikoihin.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Ero selittynee pääosin suksien kehityksellä. Toki urheilijat ovat nykyään ammattimaisempia. Keli tekee hiihdossa myös suuria eroja aikoihin.
Hiihtolajeissa kilpailu maailman huipulla on muuten kiristynyt vuosi vuodelta. Esim. Ranska, Italia sekä lukuisat I-Euroopan maat omaavat useita huippuja tai huipun tuntumassa olevia hiihtolajeissa. Tämä on syönyt muun muassa Suomen menestystä. Nykyisin on vaikeampaa olla mitaleilla kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Eihän nyt jotain hiihtoa ja juoksua voi millään muotoa rinnastaa toisiinsa jos jotain vertailua tahtoo hakea. :D Kelillä ja kalustolla on niin iso merkitys ja liekö nuo edes samaa lenkkiäkään hiihtäneet Lahdessa?
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Suurin osa suomalaisurheilijoista on juuri näitä "runkosarjapelaajia", kuten esim. himmeämitali-Poutiainen. Suomalaiset eivät tunnu pärjäävän kuin altavastaajan asemassa. Heti kun ollaan suosikkeja homma sulaa. Se on paljon kovempi suoritus, kun ennakkosuosikkina kestää paineet, kuin paineettomassa tilassa altavastaajana nousta voittoon.
Ketkä ovat näitä runkosarjapelaajia suomalaisista? Itselleni ei tule mieleen oikeastaan kuin Hannu Manninen. Kyllähän tässä maassa on ollut paljonkin urheilijoita, jotka ovat ennakkosuosikkiasemassa onnistuneet. Nykänen, Ahonen, Saarinen, Pitkämäki jne.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
No joo, kyllä kai vuoden 1989 kalusto oli täysin eri planeetalta verrattuna tähän päivään, muutenkin varsinkin perinteisellä on tullut mukaan tasatyönnön käyttäminen enenmmän, joten tekniikkakin on muuttunut. Puhumattakaan että mikä oli keli ja reitti näissä kyseisssä hiihdoissa. Mielestäni tuo 3 min ero on jopa yllättävän vähän, en nyt jaksa penkoa millaisia aika-eroja esim. miesten matkoilla on tänä päivänä verrattuna 80-lukuun. Kyllä minä vakaasti uskon, vaikka toki arvio on mutu pohjalta, että Kirvesniemi oli puhtaasti fyysiseltä kunnoltaa kovempi kuin Kerttu Niskanen tänä päivänä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös