Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[Brett]

Todennäköisesti kannattasi laskea, sillä Eremenko tulee kesän aikana siirtymään joko takaisin Venäjälle tai sitten johonkin Euroopan suureen sarjaan avauksen mieheksi. Sellaisia kenttäpelaajia ei taida Suomella ihan hirveästi olla.

Hieno juttu, jos toteutuu! Harmi vaan, että hänelläkin ikää on jo 31 v. Tuo tarkoittaa sitä, että kovin montaa apuria hänelle ei maajoukkueeseen ehdi enää kasvaa viimeisten pelivuosien aikana. Ja kun pahimmassa tapauksessa lopettaa jo 2-3 vuoden sisällä maajoukkuepelit, on taas tyhjiä sankarin paikkoja tarjolla liikaa. Joku sieltä ehtii nousta ehkä "lähelle" samaa tasoa, mutta se joku on taas yksin.

 

[Beergenheim20]

Eipä roopea kannata muutenkaan ottaa huomioon maajoukkuetta miettiessä. Tuskin tulee enää edustamaan suomea yhtään missään. Eikös ole käytännössä katkaissut välit valmennusjohtoon eli ei vastaa puheluluihinkaan? Jotain tämmöistä muistelisin pyörineen uutisissa jossain välissä.

Lisäksi hänhän otti ns. ritolat yhdessä veljiensä kanssa ja muutti pysyvästi venäjälle. Suomen kämppänsä siis myi, kun ilmeosesti kyllästyi tähän venäjävastaiseen ilmapiiriin. Vai muistanko väärin?

 

[Pavlikovsky]

Jos 400 metrin ja 800 metrin kansallista tulostasoamme yleisurheilussa ihmetellään vuodesta toiseen, siis sen heikkoutta, niin pieni opintomatka Puolaan voisi olla paikallaan. Puola miehittää tehokkaasti nuo matkat ja satsaus on selvästi näille matkoille eikä väkisin yritetä murtautua etusuoran globaaliin pikajuoksueliittiin, koska takamatka on liian pitkä. En näe mitään syytä miksei Suomikin voisi olla Puolan asemassa, varsinkin kun meillä on perinteitä näiltä matkoilta. Nyt vain lakki kouraan ja nöyrästi tekemään yhteistyötä sekä tiedustelemaan apua. Mikään ei muutu jos ei verkostoiduta. Selkeästi enemmän satasen juoksijoita näille matkoille, niin tulevaisuudessa alkaa mitalia tulla oikealla valmennuksella. Jos ei muusta niin viesteistä.

 

[Toppeli]

Jos 400 metrin ja 800 metrin kansallista tulostasoamme yleisurheilussa ihmetellään vuodesta toiseen, siis sen heikkoutta, niin pieni opintomatka Puolaan voisi olla paikallaan. Puola miehittää tehokkaasti nuo matkat ja satsaus on selvästi näille matkoille eikä väkisin yritetä murtautua etusuoran globaaliin pikajuoksueliittiin, koska takamatka on liian pitkä. En näe mitään syytä miksei Suomikin voisi olla Puolan asemassa, varsinkin kun meillä on perinteitä näiltä matkoilta. Nyt vain lakki kouraan ja nöyrästi tekemään yhteistyötä sekä tiedustelemaan apua. Mikään ei muutu jos ei verkostoiduta. Selkeästi enemmän satasen juoksijoita näille matkoille, niin tulevaisuudessa alkaa mitalia tulla oikealla valmennuksella. Jos ei muusta niin viesteistä.

Aivan samaa mieltä tästä. 100 ja 200 metrillä ei ole mitään jakoja napsia mitaleita, mikäli ei sitten lähdetä Turkin oksettavalle linjalle ostaa urheilijat.

 

[Fat Cat]

Mikäli osasin käyttää hakutoimintoa oikein, ei ole tässä ketjussa mainittu vielä Aki Hintsan kirjaa. Siinä käydään mielestäni hyvin läpi realistisia syitä, miksi Suomi ei esimerkiksi yleisurheilussa ole lähelläkään kärkeä. Hintsahan teki töitä Etiopiassa ja pääsi seuraamaan läheltä Haile Gebrselassien ja kumppaneiden elämää. Pähkinänkuoressa Suomessa ei sitouduta urheilijan elämäntyyliin vaan pidetään siviilielämä ja urheilu erillään, siinä missä esimerkiksi Etiopiassa koko elämä rakentuu urheilun ympärille (rutiininomaisesti kaksi treeniä päivässä, ruokailut ja riittävä uni). Suomessa kuulemma piilotellaan helposti huonompien geenien takana, vaikka treenimäärät eivät ole lähelläkään maailman kärkeä.

Gebrselassie sanoi myös hauskasti Kuortaneella käydessään: "Jos Etiopiassa olisi näin hyvät olosuhteet, ei meiltä tulisi yhtään huippu-urheilijaa." Ts. Suomessa kun pystyy elämään mukavaa elämää tekemättä juuri mitään, ei sellaista draivia löydy kuin köyhemmissä maissa.

Nämä siis ulkomuistista eikä tarkkoja siteerauksia. Anycase, suosittelen tuota Hintsan kirjaa urheilusta kiinnostuneille.

 

[Pavlikovsky]

Gebrselassie sanoi myös hauskasti Kuortaneella käydessään: "Jos Etiopiassa olisi näin hyvät olosuhteet, ei meiltä tulisi yhtään huippu-urheilijaa." Ts. Suomessa kun pystyy elämään mukavaa elämää tekemättä juuri mitään, ei sellaista draivia löydy kuin köyhemmissä maissa.

Nämä siis ulkomuistista eikä tarkkoja siteerauksia. Anycase, suosittelen tuota Hintsan kirjaa urheilusta kiinnostuneille.

Länsimaissa voisin hyvin tämän mukavuudenhaluisuuden olevankin yksi keskeinen syy tähän menestymättömyyteen. Näillä nandi- ja kalenjiheimolaisilla on pelissä vähän muuta kuin joku instagram-tilin täyttäminen jostain voitetuista piirikunnallisista kisoista. Siellä haetaan elantoa koko suvulle jatkoa ajatellen, joten sitoutuminen on myös sen mukaista. Ollaan valmiita menemään treeneissäkin sinne kurjuuden rajamaille, kun sitä muussakin elämässä on nähty/koettu. Meillä nämä harvat kestävyysjuoksun tai urheilun edes hetkelliset menestyjät ovat ihan poikkeustapauksia niin luonteeltaan, lahjoiltaan kuin valmennukseltaan. Jonkun Jani Sievisen uintikilsat olivat aikanaan epäinhimillisiä, mutta ne vaadittiin jo tuolloin maailman kärkeen. On hyvin vaikea jostain älytelkkareiden, tablettien ja Gantin vaatekerrosten välistä motivoitua tavoitteelliseen kestävyysurheiluun varsinkin kun tuo vaatii järjettömiä uhrauksia työelämän, parisuhteen, kavereiden ja muun elämän suhteen.

Janne Holmen sanoi pirun hyvin Urheilulehdessä, että Afrikan elintason pitää jotenkin radikaalisti muuttua niin paremmaksi, että kestävyysjuoksua ei koeta enää houkuttelevana urana ja tienestinä jatkoelämää ajatellen. Noin muuten, peli on jo menetetty. Afrikka painelee kaukana edellä.

400 metriä ja 800 metriä olisivat edelleen ne, joissa esim. EU-tasolla meillä olisi osaavalla valmentautumisella menestys-saumaa ja jos urheilijan polku olisi noissa saumaton 14 ikävuodesta aikuisuuteen. Katsokaapa vaikka Puolaa.

 

[Pekkis]

Länsimaissa voisin hyvin tämän mukavuudenhaluisuuden olevankin yksi keskeinen syy tähän menestymättömyyteen. Näillä nandi- ja kalenjiheimolaisilla on pelissä vähän muuta kuin joku instagram-tilin täyttäminen jostain voitetuista piirikunnallisista kisoista. Siellä haetaan elantoa koko suvulle jatkoa ajatellen, joten sitoutuminen on myös sen mukaista. Ollaan valmiita menemään treeneissäkin sinne kurjuuden rajamaille, kun sitä muussakin elämässä on nähty/koettu. Meillä nämä harvat kestävyysjuoksun tai urheilun edes hetkelliset menestyjät ovat ihan poikkeustapauksia niin luonteeltaan, lahjoiltaan kuin valmennukseltaan. Jonkun Jani Sievisen uintikilsat olivat aikanaan epäinhimillisiä, mutta ne vaadittiin jo tuolloin maailman kärkeen. On hyvin vaikea jostain älytelkkareiden, tablettien ja Gantin vaatekerrosten välistä motivoitua tavoitteelliseen kestävyysurheiluun varsinkin kun tuo vaatii järjettömiä uhrauksia työelämän, parisuhteen, kavereiden ja muun elämän suhteen.

Janne Holmen sanoi pirun hyvin Urheilulehdessä, että Afrikan elintason pitää jotenkin radikaalisti muuttua niin paremmaksi, että kestävyysjuoksua ei koeta enää houkuttelevana urana ja tienestinä jatkoelämää ajatellen. Noin muuten, peli on jo menetetty. Afrikka painelee kaukana edellä.

400 metriä ja 800 metriä olisivat edelleen ne, joissa esim. EU-tasolla meillä olisi osaavalla valmentautumisella menestys-saumaa ja jos urheilijan polku olisi noissa saumaton 14 ikävuodesta aikuisuuteen. Katsokaapa vaikka Puolaa.

Kerrassaan loistava kirjoitus!

Tähän kun lisätään vielä se, että nämä tummat pojat ja tytöt ovat alkaneet jäämään oikein joukolla kiinni testeissä. Kun jo lähtötilanne on länsimaisiin urheilijoihin nähden ylivoimainen, niin siihen kun lyödään vielä lisäbuustia sekaan on homma taputeltu.

Arvokisoista säännöllisesti ulos jääneet tummat sitten ostetaan joko Turkkiin tai Ruotsiin. Heitetään me vaan keihästä.

 

[Hiihtofani]

Mikäli osasin käyttää hakutoimintoa oikein, ei ole tässä ketjussa mainittu vielä Aki Hintsan kirjaa. Siinä käydään mielestäni hyvin läpi realistisia syitä, miksi Suomi ei esimerkiksi yleisurheilussa ole lähelläkään kärkeä.

Gebrselassie sanoi myös hauskasti Kuortaneella käydessään: "Jos Etiopiassa olisi näin hyvät olosuhteet, ei meiltä tulisi yhtään huippu-urheilijaa." Ts. Suomessa kun pystyy elämään mukavaa elämää tekemättä juuri mitään, ei sellaista draivia löydy kuin köyhemmissä maissa.

Länsimaissa voisin hyvin tämän mukavuudenhaluisuuden olevankin yksi keskeinen syy tähän menestymättömyyteen. Näillä nandi- ja kalenjiheimolaisilla on pelissä vähän muuta kuin joku instagram-tilin täyttäminen jostain voitetuista piirikunnallisista kisoista.

Jos näin Aki Hintsa on kirjoittanut kirjassaan, täytyy sanoa, että ihan täyttä paskaa.

Otetaan muutama fakta. Suomi on suhteutettuna asukaslukuun parempi olympiaurheilumaa kuin Ehtiopia.

Ethiopiassa on n. 100 miljoonaa asukasta ja Ethiopia saavutti edellisessä olympiaadissa 8 mitalia.
Suomessa on n. 5 miljoonaa asukasta ja se saavutti edellisessä olympiaadissa 7 mitalia.
Norjassa on n. 5 miljoonaa asukasta ja se saavutti edellisessä olympiaadissa 42 mitalia.

Suomen olympiamitalisteja olivat mm. Iivo Niskanen 50km hiihto ja Krista Pärmäkoski 30km, 15km ja 10km:n hiihdoissa.

Ehkä paras esimerkki on kuitenkin Norja. Norja on varmaan maailman rikkain maa, mutta on erittäin vahva kestävyyslajeissa.

Filip Ingebritsen 1500m mm-pronssia mm. Hiihdosta nyt ei varmaan kannata mainitakkaan, mutta Norja on vahva nimenomaan kestävyyslajeissa oli laji mikä tahansa.

Joten en kyllä usko tähän teoriaan, että köyhyys on syynä menestykseen. Itse asiassa jos Aki Hintsa on ottanut mallia ja itseasiassa jos koko Suomen yleisurheilukenttä on ottanut oppia kehitysmaista niin syy Suomen menestymättömyyteen ei ole vaikea hakea. Jos jostain ottaa mallia niin kannattaisi ottaa mallia ja oppia mielummin niistä kehittyneistä maista kuten Norja. Onko Aki Hintsa kirjoittanut kirjassaan mitään Norjasta?

Itse asiassa kun tämä asia tuli esille niin jostain syystä suomalaisélla yleisurheilulla on yllättävän paljon vaikutteita ja kontakeja Afrikkaan mm. leireilevät siellä, manageroivat ja valmentavat afrikkalaisia urheilijoita aika paljon ja Afrikkalaiset leireilevät ja luennoivat täällä. Leireilisivät enemmin vaikka Norjassa.

Nyt on tulossa Suomen kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ensimmäistä kertaa historiassa Suomi on jäämässä ilman mitalia yleisurheilun EM-kisoissa. huom EM-kisoissa. MM-kisoissa taso sitten tulee olemaan paaria luokkaa kovempi.

Joitakin syitä Suomnen huonoon menestykseen yleisurheilussa.

1. Laji ei ole suosittu Suomessa. Urheilijat eivät saa rahaa, apurahoja, sponsoreita yleisurheilulla eivätkä pysty elättämään itseään yleisurheilulla.

2. Olosuhteet eivät ole yleisurheilulle suotuisat. Ruotsissa valtaosa väestöstä eli yli 9 miljoonaa asukasta asuu Leveysasteilla, jotka ovat Helsinkiä etelämpänä. Täällä Suomessa on pitkä talvikausi, jolloin on hankala harrastaa kesäulkoilmalajeja kuten yleisurheilua. Sama koskee mm. jalkapalloa. Etelämpänä yleisurheilua voidaan harrastaa 12kk vuodessa, kun Suomessa vastaavat olosuhteet ovat päällä ehkä vain 6kk vuodessa.

3. Suomalaiset harjoittelevat väärin. Ottavat vaikutteita vääristä suunnista. Suomalaiset syövät väärin. Nukkuvat väärin. jne. Silloin kun resursseista on pulaa, ne pitää käyttää älykkäästi hyödyksi ja olla älykkäämpi kuin muut. Suomi ei näin ole tehnyt.

 

[Pekkis]

No nyt on sitten huippulääkäri Harri Hakkarainen laitettu työstään sivuun. Valvira tutkii tapausta, ja onhan tämä kyllä äärimmäisen kiinnostava tapaus.

Omia ajatuksia on, mutta jäädään kuulolle. Ei meillä näitä maailmanluokan huippuammattilaisia kyllä hukattavaksi asti ole.

 

[M@rko77]

Jos näin Aki Hintsa on kirjoittanut kirjassaan, täytyy sanoa, että ihan täyttä paskaa.

Otetaan muutama fakta. Suomi on suhteutettuna asukaslukuun parempi olympiaurheilumaa kuin Ehtiopia.

Ethiopiassa on n. 100 miljoonaa asukasta ja Ethiopia saavutti edellisessä olympiaadissa 8 mitalia.
Suomessa on n. 5 miljoonaa asukasta ja se saavutti edellisessä olympiaadissa 7 mitalia.
Norjassa on n. 5 miljoonaa asukasta ja se saavutti edellisessä olympiaadissa 42 mitalia.

Suomen olympiamitalisteja olivat mm. Iivo Niskanen 50km hiihto ja Krista Pärmäkoski 30km, 15km ja 10km:n hiihdoissa.

Ehkä paras esimerkki on kuitenkin Norja. Norja on varmaan maailman rikkain maa, mutta on erittäin vahva kestävyyslajeissa.

Filip Ingebritsen 1500m mm-pronssia mm. Hiihdosta nyt ei varmaan kannata mainitakkaan, mutta Norja on vahva nimenomaan kestävyyslajeissa oli laji mikä tahansa.

Joten en kyllä usko tähän teoriaan, että köyhyys on syynä menestykseen. Itse asiassa jos Aki Hintsa on ottanut mallia ja itseasiassa jos koko Suomen yleisurheilukenttä on ottanut oppia kehitysmaista niin syy Suomen menestymättömyyteen ei ole vaikea hakea. Jos jostain ottaa mallia niin kannattaisi ottaa mallia ja oppia mielummin niistä kehittyneistä maista kuten Norja. Onko Aki Hintsa kirjoittanut kirjassaan mitään Norjasta?

Itse asiassa kun tämä asia tuli esille niin jostain syystä suomalaisélla yleisurheilulla on yllättävän paljon vaikutteita ja kontakeja Afrikkaan mm. leireilevät siellä, manageroivat ja valmentavat afrikkalaisia urheilijoita aika paljon ja Afrikkalaiset leireilevät ja luennoivat täällä. Leireilisivät enemmin vaikka Norjassa.

Nyt on tulossa Suomen kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ensimmäistä kertaa historiassa Suomi on jäämässä ilman mitalia yleisurheilun EM-kisoissa. huom EM-kisoissa. MM-kisoissa taso sitten tulee olemaan paaria luokkaa kovempi.

Joitakin syitä Suomnen huonoon menestykseen yleisurheilussa.

1. Laji ei ole suosittu Suomessa. Urheilijat eivät saa rahaa, apurahoja, sponsoreita yleisurheilulla eivätkä pysty elättämään itseään yleisurheilulla.

2. Olosuhteet eivät ole yleisurheilulle suotuisat. Ruotsissa valtaosa väestöstä eli yli 9 miljoonaa asukasta asuu Leveysasteilla, jotka ovat Helsinkiä etelämpänä. Täällä Suomessa on pitkä talvikausi, jolloin on hankala harrastaa kesäulkoilmalajeja kuten yleisurheilua. Sama koskee mm. jalkapalloa. Etelämpänä yleisurheilua voidaan harrastaa 12kk vuodessa, kun Suomessa vastaavat olosuhteet ovat päällä ehkä vain 6kk vuodessa.

3. Suomalaiset harjoittelevat väärin. Ottavat vaikutteita vääristä suunnista. Suomalaiset syövät väärin. Nukkuvat väärin. jne. Silloin kun resursseista on pulaa, ne pitää käyttää älykkäästi hyödyksi ja olla älykkäämpi kuin muut. Suomi ei näin ole tehnyt.

No, rahalla ei saa ostettua lahjakkuutta (pl. ostourheilijoita). Jossei ole väestöpohjaa, mistä ottaa, niin tulos on tämä. Täällä kuitenkin samoista lahjakkuuksista kilpailee, kuten kirjoituksesi rivien välistä voi lukea, futis ja lätkä. Tosin pelaajien palkat Liigassa on mitä on ja todelliset huiput lähteävt Änäriin ja KHL:ään. Yhtä kaikki tämä urheilussa menestyminen on monien tekijöiden summa. Formuloissa ja rallissa pärjäämme (toki on lottovoitto saada huipputallipaikka, koska samoista paikoista taistelee sata muuta jannua).

 

[Pavlikovsky]

Nuo @Hiihtofani :n mainitsemat seikat ovat ihan yhteydessä myös köyhyys-asioihin omalla tavallaan. Ei kestävyysurheilua koeta houkuttelevana, kun Suomessa lajeja on kertakaikkiaan niin paljon enemmän kuin jossain Etiopiassa, johon ohjautuu potentiaalisia kestävyysurheilijoita ja vaatimukset huipulle kasvavat jatkuvasti. Kompromisseja ei tunneta. Joku hiihto taitaa nykyään vetää kestävyystyyppejä puoleensa paljon kovemmalla imulla kuin pitkät ratamatkat nyt esimerkiksi. Moniko Etiopiassa hiihtää?

Norja tekee eittämättä oivaa työtä. Noilla inasen lyhyemmillä matkoilla eli nelkulla ja kasilla voisi olla edes EU-tasolla jotain mahdollisuuksia.

 

[Stevie]

Joku tässä Suomen systeemissä kyllä mättää ainakin yleisurheilun osalta. Alla lainaus Helsingin Sanomista tänään: Tsekkiä edustava Kristiina Mäki.

Suomessa monet urheilijat kertovat elävänsä köyhyysrajalla. Mäki ihmettelee, miten se on mahdollista.
”Minä pärjään Tšekissä hyvin ja tulen toimeen. Outoa, ettei Suomessa pärjää, vaikka siellä on paljon parempi elintaso kuin Tšekissä”, Mäki sanoi.

 

[Huerzo]

Aivan samaa mieltä tästä. 100 ja 200 metrillä ei ole mitään jakoja napsia mitaleita, mikäli ei sitten lähdetä Turkin oksettavalle linjalle ostaa urheilijat.

Toivottavasti ostourheilijat älysivät pyytää liksansa jossain muussa valuutassa kuin Turkin liirassa...

Tuoreimmassa Elmo-lehdessä Jari Kupila toteaa, ettei suomalaisen arkipäiväisen tekemisen taso ole riittävän pedanttia. Tieteellisyys ja tarkka yksityiskohtiin - kuten palautumiseen ja vammojen ehkäisyyn - liittyvä toiminta ole tarpeeksi kovalla tasolla. Joku saattaisi puhua termistä insinöörimäisyys. Lopputuloksena suurpiirteinen tekeminen hukkaa lahjakkuuksia ja moni sattumaputkesta menestyksen nurkilla olevakin on tunnetusti vaarassa hajota loukkaantumisiin. Saksalainen insinöörimetodi voi olla vaikea sovittaa rätymäisen "powered by perkele"-asenneilmaston maailmaan, mutta jotain tarttis tehdä. Sekundaa tulee liian paljon.

Samassa Elmo-lehdessä on futisvalmentajan raportti Qatarista, jossa kai pallopojatkin ovat kohta ammattilaisia ja keskittyvät vain omaan rooliinsa. Toisaalta erikoistumisen myötä vaatimustasokin on kova. Helppoahan se on, kun on rahaa, puuskahtaa moni. Näinpä. Ei mopolla mahdottomia, mutta samalla köyhäilystä saadaan oiva tekosyy. Jaksaa aina hämmästyttää, miten korkeaan osaamiseen ja oppimiseen vannova Suomi antaa amatöörimeiningillään (kärjistäen) muille tasoitusta. Muuttuisiko meininki rajusti, vaikka tähän samaan putkeen sullottaisiin lisää rahaa? Epäilen. Visio-Villet ja Missio-Mikot kaapisivat potista kermat päältä.

Ehkä fiksuinta käyttöä rahalle olisi toimittaa ne parhaat ja potentiaalisimmat yksilöt saamaan harjoitteluoppia ja treeniä sieltä, missä tekemisen laatu on parasta. Jopa ulkomaille. Myöntää rehdisti, ettei täällä osata kaikkea ja osaamisessa ollaan jäljessä. Ja asenteessakin. Ei haihatella oman tekemisen tasoa todellisuutta paremmaksi, kun lopputulos kertoo totuuden. Jospa Suomi on vain liian pieni maa tuottamaan ja työllistämään monien eri lajien valmennusguruja. Laji- ja osaamisvaatimukset ovat vain karanneet vanhan isä-poika-työparin ulottumattomiin.

Ja kyllä, helvetin helppo se on täältä riippumatosta huudella!

 

[Byvajet]

”Minä pärjään Tšekissä hyvin ja tulen toimeen. Outoa, ettei Suomessa pärjää, vaikka siellä on paljon parempi elintaso kuin Tšekissä”, Mäki sanoi.

Olisi mielenkiintoista lukea kattava juttu, jossa avattaisiin esimerkiksi saksalaisheittäjien käytännön elämää. Pahionpa pelkään, että vaikka esimerkiksi keihäs on Saksassa pieni laji, niin siellä ei pienenkään lajin urheilijan tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Vaikka rahaa ei pursuaisikaan ovista ja ikkunoista, niin eiköhän Saksa turvaa lajiensa kärkinimille mahdollisuuden täysipäiväiseen harjoitteluun, jossa toteutuu jatkuvuus ja henkinen turva.

Jos suomalainen yleisurheilija on lajissaan maailman 40., niin hän elää köyhyysrajalla ja joutuu joka vuosi ihmettelemään, miten selviäisi taloudellisesti eteenpäin. Sitten taas joku Teemu Pukki, joka pelaa puolihöntsäsarjassa eikä ole lähelläkään Euroopan kärkeä, tienannee satoja tuhansia vuodessa.

Ei tarvitse ihmetellä, jos yleisurheilun veto hiipuu.

 

[sininen]

Näitä mitalitilastoja on ehkä laitettu tähän ketjuun aikaisemminkin, mutta jos verrataan Suomea mitalien määrässä muihin pohjoismaihin (Islantia lukuun ottamatta) kaksissa edellisissä kesä- ja talviolympialaisissa, niin jälki on aika karua.

Kesäolympialaiset 2012: Tanska 9, Ruotsi 8, Norja 4, Suomi 3
Talviolympialaiset 2014: Norja 26, Ruotsi 15, Suomi 5, Tanska 0
Kesäolympialaiset 2016: Tanska 15, Ruotsi 11, Norja 4, Suomi 1
Talviolympialaiset 2018: Norja 39, Ruotsi 14, Suomi 6, Tanska 0

Pohjoismaista yksi on siis profiililtaan talviurheilun supermaa, yksi menestyy leveällä rintamalla kesäkisoissa, yksi kerää mitaleita tasaisesti sekä kesä- että talvikisoissa ja yksi on Suomi. Lisäksi trendi on se, että Suomi jää koko ajan enemmän muiden pohjoismaiden kyydistä. Syitä on varmasti monia alkaen resursseista.

Näppituntumana on myös se, että suomalainen ei tee tarpeeksi kovalla prosentilla kauden parastaan tai potentiaalinsa ylärajoilla olevaa suoritusta kauden tärkeimmässä kisassa. Tämä on se legendaarinen "pää ei kestä" -selitys, joka tuntuu liian helpolta teorialta, mutta ei se ihan huuhaata ole, jos katsoo vaikkapa meneillään olevia EM-kisoja. Nopealla katsannolla erittäin hyvin onnistuneita ovat vain Elmo Lakka, Topi Raitanen, Tommi Holttinen, Maria Huntington (1. päivä) ja Janica Rauma. Omalla tasollaan ovat vetäneet mm. Neziri, Hurske, Junnila ja Ruuskanen. Mutta yli puolet joukkueesta on esiintynyt alavireisesti. Se on yksinkertaisesti huono prosentti kauden päätapahtumassa.

 

[Ulos T.]

Olisi mielenkiintoista lukea kattava juttu, jossa avattaisiin esimerkiksi saksalaisheittäjien käytännön elämää. Pahionpa pelkään, että vaikka esimerkiksi keihäs on Saksassa pieni laji, niin siellä ei pienenkään lajin urheilijan tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Vaikka rahaa ei pursuaisikaan ovista ja ikkunoista, niin eiköhän Saksa turvaa lajiensa kärkinimille mahdollisuuden täysipäiväiseen harjoitteluun, jossa toteutuu jatkuvuus ja henkinen turva.

Jos suomalainen yleisurheilija on lajissaan maailman 40., niin hän elää köyhyysrajalla ja joutuu joka vuosi ihmettelemään, miten selviäisi taloudellisesti eteenpäin. Sitten taas joku Teemu Pukki, joka pelaa puolihöntsäsarjassa eikä ole lähelläkään Euroopan kärkeä, tienannee satoja tuhansia vuodessa.

Ei tarvitse ihmetellä, jos yleisurheilun veto hiipuu.

Yleisemminkin taitaa olla että jos vertaa Suomea moneen muuhun länsimaahan niin täällä urheiluun jaetaan vähemmän rahaa (ja oma oletus on että myös tehottomammin eli tietty väliporras syö täällä ison osan niistä vähistä rahoista, tästä on esimerkkejä). Keski-Euroopassa yleisesti pärjää esim lätkän pelaamisella (tai siis elää) puoliammattilaisena toisin kuin Suomessa vaikka jääkiekko on täällä monella mittarilla ykköslaji. Muista palloilulajeista vaikka jalkapallo..Ruotsissa taitaa saada jotain korvausta yleisesti kolmannella ja liekö vielä neljännellä sarjaportaalla..miten Suomessa?

Oletan että Suomessa rahaa ei riitä/haluta urheiluun jakaa koska on tärkeämpiä kohteita. Kun rahaa ei ole niin harva pystyy asettamaan niin kovia tavoitteita ja keskittyä täysin urheiluun koko elämänsä, kuten nykyään vaaditaan jotta menestystä tulisi.

Homma vielä kertaantuu kun miettii juurikin vaikka yleisurheilua, voi hyvin kuvitella että Suomessa yleisurheilija ei varmasti elä leveästi. Onko se houkutteleva ura jollekin teinille? Ei.

 

[Barnes]

Olisi mielenkiintoista lukea kattava juttu, jossa avattaisiin esimerkiksi saksalaisheittäjien käytännön elämää.

Sotilaitahan nuo ovat, eli nauttivat ihan säännöllisiä tuloja. Ei tarvitse miettiä, että mistäs saadaan rahat tämän viikon makaronilaatikkoon.

Suomessakin on muuten urheilijoita (mm. tällä viikolla otsikoissa ollut Marika Teini), jotka ovat armeijan palkoilla, mutta ei toki likimainkaan vastaavassa määrin kuin Keski-Euroopan maissa.

 

[blue line]

Tuoreimmassa Elmo-lehdessä Jari Kupila toteaa, ettei suomalaisen arkipäiväisen tekemisen taso ole riittävän pedanttia.

Minulla on ollut tällainen aavistus suomalaisen huippu-urheilun suhteen jo usean vuoden ajan. Tuntuma on, että vikaa löytyy etenkin suomalaisessa valmennuskulttuurissa, se on liian suurpiirteistä, oli kyseessä sitten joukkuelajit tai yksilöurheilu. Johtuuko se sitten enemmän mukavuudenhalusta, osaamisen puutteesta vai taloudellisista resursseista, en tiedä. Mielenkiintoa voi löytyä kaikenlaisiin uusiin tietoteknisiin ratkaisuihin ja vekottimiin, mutta kuinka paljon suomalaiset valmentajat kykenevät oikeasti auttamaan omia urheilijoitaan yksilötasolla verrattuna muihin maihin, on kyllä kysymysmerkki.

 

[Toppeli]

Itsellä on semmoinen tuntuma, että menestymättömyys johtuu parista seikasta ja varmaan miljoonasta muustakin, mutta kirjataan jotain ylös kuitenkin. Tässä on myös karkeaa yleistämistä.

Arvostus ja raha: Suomen valtio ei arvosta urheilumenestystä eikä näe enää sitä sellaisena seikkana, joka olisi Suomen vientivaltti ja joka toisi Suomelle näkyvyyttä maailmalla. Tästä johtuen rahaa ei satsata urheiluun vaan rahat menee hevosten kasvatukseen ja taiteeseen (ainakin budjetin mukaan). Tästä syystä ei ole kannattavaa urheilla kun työttömänä saa rahaa enemmän, jos on keskitason urheilija.

Urheileminen ja raha: Suomalaiset eivät tee kaikkeaan, että pärjäisi lajissaan. Ei muisteta levätä tarpeeksi ja levätä ennen kaikkea tehokkaast. Eikä pyritä ottamaan oppia maailman parhaista tai edes Suomen parhaista, koska ei viitsitä lähteä kaupungista/kylästä, jossa asuu ja jossa on mukavaa, kun on kaverit ja vanhemmat lähellä. Olisi hyvä harjoitella ryhmissä, jossa on omaa tasoa parempia kirittäjiä, mutta kaikki urheilee yksin. Toki vaatisi myös rahaa perustaa keskuksia, joissa lajin parhaat harjoittelee yhdessä tai mennä maailmalle ottamaan oppia parhailta.

Raha ratkaisee paljon, mutta ei yksin tee autuaaksi. Aika monesta köyhemmästäkin maasta kuin Suomesta tulee huippu-urheilijoita.

 

[pernaveikko]

Joku tässä Suomen systeemissä kyllä mättää ainakin yleisurheilun osalta. Alla lainaus Helsingin Sanomista tänään: Tsekkiä edustava Kristiina Mäki.

Suomessa monet urheilijat kertovat elävänsä köyhyysrajalla. Mäki ihmettelee, miten se on mahdollista.

Tämä ja ainoastaan tämä on Suomen ongelma. Maa on kallis ja tulot palkkatöistäkin pienet.

Joku voi tähän ratsastaa näyttämään jotain OECD:n rahakäppyröitä. Reaalitalous on kuitenkin sellaista, että rahaa ei ole, vaikka kuulema hyvin voidaan.

Ostovoimaa ei ole. Asun Tšekin naapurimaassa ja vaikka en ole millään mittarilla euromääräisesti rikas, niin paikallisesti on rahaa niin paljon, että pankinjohtajakin jo ihmettelee.

 

[DAF]

Tämä ja ainoastaan tämä on Suomen ongelma. Maa on kallis ja tulot palkkatöistäkin pienet.

Joku voi tähän ratsastaa näyttämään jotain OECD:n rahakäppyröitä. Reaalitalous on kuitenkin sellaista, että rahaa ei ole, vaikka kuulema hyvin voidaan.

Ostovoimaa ei ole. Asun Tšekin naapurimaassa ja vaikka en ole millään mittarilla euromääräisesti rikas, niin paikallisesti on rahaa niin paljon, että pankinjohtajakin jo ihmettelee.

Tai sitten se on vähän eri juttu se, miten siellä Puolan suunnalla köyhä landella elää eikä siitä ole sinulla mitään hajua.

Tsekkihän ei sinänsä ole ostovoimakorjattuna kovinkaan paljon alle Suomen, mutta erot ovat paljon suuremmat kansalaisten välillä. Se lehtijuttuhan kertoi mm. siitä, miten Kristiina Mäki saa tukea sekä suomalaiselta että tsekkiseuraltaan ja hänelle maksetaan rajojen ylittämisestä bonuksia, joten tokkopa on ihan kartalla siitä, mitä sellainen vastaava suomalaisurheilija, jolla ei ole tätä kaksoiskansalaisuuden tuomaa lajihypeä ja tukea kahdesta suunnasta elelee ja millä rahalla.

 

[pernaveikko]

Tai sitten se on vähän eri juttu se, miten siellä Puolan suunnalla köyhä landella elää eikä siitä ole sinulla mitään hajua.

Tämä on tietysti totta. Puola on hyvin kaksijakoinen maa ja landella ollaan todella köyhiä.

Onkohan sieltä mahdollista nousta pinnalle ratajuoksuun. Varmaan sitäkin tapahtuu, että ei vain ole rahaa lähettää isomman kaupungin treenikeskukseen.

Melko kliseistä, mutta eihän sinua kukaan kotoa tule hakemaan. Varmasti hukkuu lahjakkuuksia maaseudulle kuten Suomessa pesäpalloon.

 

[aceman81]

En tiedä liittyykö tämä mihinkään, mutta löysin tämän intter netistä.

Suomalaisen yleisurheilun saattohoidolle on myös vaihtoehto | SSS.fi

 

[Barnes]

En tiedä, pitäisikö Kalle Palanderia lainata juuri missään, mutta on hänellä varmaan pointtiakin:

Lueskelin töideni kahvitauoilla Palanderin uudemman kirjan, jossa herra käsittelee oman uransa lisäksi myös urheilua yleensä. Palanderin mukaan sponsorimarkkina on Suomessa liian pieni ja urheilijat kunnianhimottomia. Etenkin omaa lajiaan Palander arvosteli siitä, että nykypolvella ei ole hänen paloaan alppihiihtoon, vaan jo Suomen kärkeen pääseminen tuntuu riittävän.

Lisäksi Palanderin mielestä fokusta pitäisi siirtää enemmän niihin, joissa on potentiaalia oikeasti kärkeen, sen sijaan että pidettäisiin yllä mahdollisimman laajaa maajoukkuetoimintaa.

 

[LaTe_Show]

Ranskalaisittain muutama asia:

- Suomalaisia ei yksinkertaisesti kiinnosta urhellu. Jos mietitään niitä urhelulajeja ja -tapahtumia mihin suomalainen on valmis sijoittamaan omaa vapaa-aikaansa ja rahansa niin puhutaan vain jääkiekosta ja tässäkin parista seurasta. Tottakai silloin ollaan paikalla, kun on menestystä satavarmasti luvassa, mutta sitä sitoutumista pitäisi olla muulloinkin.

- Suomalaisia ei kiinnosta liikkua. Näiden vuosien aikana mitä olen kiertänyt pitkin Tamperetta lenkeilläni, niin on ollut surullista nähdä miten kaupungin ylläpitämät leikkipuistot ovat tyhjillään vuodenajasta riippumatta. Jos vertaa vaikka norjalaisiin, niin liikkuminen ja luonossa liikkuminen on osa perheen arkea.

. Firmat eivät halua sijoittaa urheiluun. Osin sen vuoksi etteivät uskalla ja ennen kaikkea kuten yllä mainittu niin urheilu ei kiinnosta tarpeeksi kansaa.

- Suomalaiset ei halua sijoittaa olosuhteisiin. Pääsääntöisesti suomalainen liikuntapaikka on huonosti ylläpidettä, likainen ja homeinen laitos.

- Lajien. seurojen ja liittojen välinen yhteistyö puuttuu täysin. Liitto pimittää tietoa seuroilta jotta heillä olisi monopoliasema tietyssä kompentenssisa, esim testaukset yms. Sitten on lajikateutta yms.

- Urheillija pääsee helpommalla joukkue-urheilussa. Yksilöurheilu on raakaa, kun siinä ei voi olla "huonoa vaihtoa" tai jos on huono päivä niin joukkuekaveri paikkaa.

- Isossa osassa muuta maailmaa urheilu on keino parempaan elämään - kuten oli Suomessa 60/70/80-luvulla jolla suomalainen urheilija oli oman aikansa "BB-julkkis".

Eli puhutaan ihan kokonaisuudesta - urheilu ei ole tarpeeksi korkealla yhteiskunnan rankingissä. Siinä voidaan olla sitten montaa mieltä kuuluisiko sen olla.