Kylla niista osaavista valmentajista on oikeasti hyotya ja mita aikaisemmin saadaan valmentajat kehiin sita parempi. Itse omaan urheilutaustaa jaakiekosta ja soudusta ja molemmissa lajeissa patee kylla samat lainalaisuudet, eli hyva tekniikka pitaa oppia heti alusta lahtien.
Vaite, etta kiekkoa (tai suunnilleen mita tahansa uhreilulajia) oppii pelaamaan vain lukemattomia tekoja on vain puoli totuutta. Kylla, niita toistoja tarvitaan aivan helvetisti, etta asia iskostuu selkarankaan ja hyva suorite tulee automaattisesti. Tarvitaan kuitenkin joku opastamaan mika tama hyva suorite on ja valvomaan ja korjaamaan niita suoritteita. Jaakiekko ei ole mikaan luontainen suorite, eika sita oikeaa suoritetta saa aikaan puhtaasti tekemalla paljon suoritteita. Sen sijaan siina vaiheessa kun joku junnu on innoissaan vaantanyt koko kesan vetoja vanerilevylta, tai sirklannut hulluna ulkojailla ilman minkaanlaista opastetta on todennakoista, etta suorite ei ole lahellakaan optimaalista (kylla se voi olla parantunut). Tasta on sitten helvetin paljon vaikeampi lahtea opiskelemaan pois niista pahoista tavoista kohti oikeanlaista tekniikkaa.
En nyt vaita, etta jonkun pitaisi olla koko ajan siina vieressa seisomassa ja kertomassa mita pitaa tehda, mutta kylla jonkun se oikea tekniikka pitaa ainakin alulle pistaa. Tassa sitten omaavat viela lisaedun ne keiden vanhemmat ovat jo ammatikseen kiekkoilleet. Usein selitetaan, etta ne kiekkoilijan geenit periytyvat, ehka nain tekevatkin. Itse kuitenkin uskon, etta viela suurempi merkitys on silla, etta entinen ammattiurheilija todennakoisemmin osaa jonkinlaisen nakemyksen siita miten suorite tehdaan oikein ja on muutenkin aktiivisemmin skidinsa elamassa mukana.
Kysymys onkin miten tama saadaan myos niiden ulottiville keiden vanhemmat eivat ole kiekkoileet kovalla tasolla. Kun puhutaan junioreiden kehittamisesta mielestani tarkeinta olisi tarkastella missa vaiheessa juniorit tulevat osaavan valmentamisen piiriin. En osaa tilastoja heittaa, mutta oman kokemukseni perusteella tama tapahtuu aivan liian myohaan. Huonot tekniikat on jo omaksuttu ja niista on vaikea paasta pois. Sen sijaan, etta jauhetaan juniorimaajoukkueiden valmennuksesta ja kehityksesta pitaisi puhua siita miten lajin pariin 6-7 vuotiaita valmennetaan ja siita eteenpain.
Ei ole mielestani realistista spekuloida ammattivalmentajilla suuressa osassa seuroja tuossa iassa. Sen sijaan sita tietotaitoa pitaisi pystya jotenkin levittamaan amatoorien keskuuteen. Yksi mahdollisuus olisi vaikka jonkinnakoinen peruskurssi, joka kaikkien valmentajien pitaisi kayda lapi, jotta he saisivat valmennusluvan. Kurssin tuskin tarvitsisi olla edes kovin pitka tai kallis ja en usko rahoituksen olevan kysymys. Jonkinlainen asennemuutos tarvittaisiin nykyiseen puuhasteluun ja helpointa on lahtea tekemaan sita jaakiekkoliiton aloitteesta.