Tässä viimeisimmän MM-höntsän kuluessa itsekseni ketuttelin että kun Suomella oli niin vähän näitä NHL-avuja. Sitten aloin miettiä että mitä hemmetin NHL-avuja? Sitten tein nopean tilastoseurannan:
- Suomalaisia pelaajia NHL:ssä viime kaudella (jotka pelasivat edes yhden pelin) oli yhteensä 28. Hyvä, kyllähän tuosta esim. Olympialaisiin joukkueen saa aikaan. Mutta.
- Näistä peräti 7 oli maalivahteja. Eli kenttäpelaajia siis 21. No on sekin kai ihan ok, ja hyviä kassareitakin tarvitaan.
- Näistä 13 kenttäpelaajaa kuului enemmän tai vähemmän joukkueensa vakiokokoonpanoon. Eli ovat ns. NHL-tasoa.
- Näistä alle 30-vuotiaita oli kokoinaista 7 kappaletta.
- Näistä enintään 25 vuotiaita oli kokonaista 1 kpl.
- Jos palataan vaikka takaisin pisteitä tekeviin alle 35-vuotiaisiin kenttäpelaajiin (eli jotka eivät oletettavasti jää eläkkeelle seuraavien 1-2 vuoden kuluessa ja voivat siten tulla mukaan maajoukkueeseen), niin niitä on n. 5kpl.
Eli parhaassa tapauksessa johonkin Olympialaisiin Suomi voisi saada 2 kentällistä ok-tason NHL-pelaajia. Ei yhtä ainutta supertähteä, ainoat jotka edes teoriassa kantavat NHL:ssä 1. ketjun statusta joukkueessaan ovat O. Jokinen ja M. Koivu.
Näin ollen on pakko kysyä, mitä helvettiä Suomen juniorituotannossa tehdään väärin? Mikä SM-liigassa on väärin? Meillä on iso määrä junnuja, junnut pelaavat maailman mittakaavassa loistavissa olosuhteissa, meillä on ulkojäitä vaikka muille jakaa, on osaamista on neuvoja, on kokemusta. Miksi helvetissä Suomesta sitten tulee keskimäärin enintään kerran vuosikymmenessä joku pelaaja joka pääsee NHL:ssä ykkösketjuun? Ja supertähtiainesta vissiin kerran neljännesvuosisadassa?
Jossain mennään vikaan ja lujaa.
- Suomalaisia pelaajia NHL:ssä viime kaudella (jotka pelasivat edes yhden pelin) oli yhteensä 28. Hyvä, kyllähän tuosta esim. Olympialaisiin joukkueen saa aikaan. Mutta.
- Näistä peräti 7 oli maalivahteja. Eli kenttäpelaajia siis 21. No on sekin kai ihan ok, ja hyviä kassareitakin tarvitaan.
- Näistä 13 kenttäpelaajaa kuului enemmän tai vähemmän joukkueensa vakiokokoonpanoon. Eli ovat ns. NHL-tasoa.
- Näistä alle 30-vuotiaita oli kokoinaista 7 kappaletta.
- Näistä enintään 25 vuotiaita oli kokonaista 1 kpl.
- Jos palataan vaikka takaisin pisteitä tekeviin alle 35-vuotiaisiin kenttäpelaajiin (eli jotka eivät oletettavasti jää eläkkeelle seuraavien 1-2 vuoden kuluessa ja voivat siten tulla mukaan maajoukkueeseen), niin niitä on n. 5kpl.
Eli parhaassa tapauksessa johonkin Olympialaisiin Suomi voisi saada 2 kentällistä ok-tason NHL-pelaajia. Ei yhtä ainutta supertähteä, ainoat jotka edes teoriassa kantavat NHL:ssä 1. ketjun statusta joukkueessaan ovat O. Jokinen ja M. Koivu.
Näin ollen on pakko kysyä, mitä helvettiä Suomen juniorituotannossa tehdään väärin? Mikä SM-liigassa on väärin? Meillä on iso määrä junnuja, junnut pelaavat maailman mittakaavassa loistavissa olosuhteissa, meillä on ulkojäitä vaikka muille jakaa, on osaamista on neuvoja, on kokemusta. Miksi helvetissä Suomesta sitten tulee keskimäärin enintään kerran vuosikymmenessä joku pelaaja joka pääsee NHL:ssä ykkösketjuun? Ja supertähtiainesta vissiin kerran neljännesvuosisadassa?
Jossain mennään vikaan ja lujaa.