Miksi ja miten kannatat NHL-seuraasi?

[Apmp-]

Aikamoista gloryhunttaustahan se aikanaan oli. 1997 keväällä Stanley Cup -finaaleissa kohtasivat Red Wings ja Flyers. Eric Lindrosista en liiemmin tykännyt ja Steve Yzermanista puolestaan tykkäsin. Mitään syytä tälle en tiedä, että miksi hommat menivät noin päin. Suhde syttyi sitten kun kuulin Vladimir Konstantinovin halvaantuneen auto-onnettomuudessa. Sehän oli se kaveri, joka veteli aivan mielettömän kovia taklauksia ja melkein voitti NHL:n parhaan puolustajan palkinnonkin. Koko seuraavan kauden toivoin Red Wingsin voittavan Cupin, koska tiesin, että joukkue tulisi voittamaan sen Konstantinoville. Näin myös kävi. Tässä kohtaa paluuta ei ollut. 2002 keväällä tuli seurattua Avalanche-sarjan kaikki matsit mitä näytettiin ja luonnollisesti finaalit myös. Tämän jälkeen se on sitten ollut kokonaan selvää että Detroitilla mennään loppuun asti.

 

[pot67]

Oma NHL-seuraaminen alkoi kaudella 92-93 eli kun olin 7 vuotta. Luonnollisesti Teemun änäriin siirtyminen oli tässä taustalla. Ja tietenkin ne lätkäkortit, joista kaikki alkoi. Aloin kerämään tuolloin Mike Modano ja Niklas Lidströmiä, joten suosikkojoukkueiksi valikoitui Dallas Stars ja Detroit Red Wings. Modanon luistelu PowerWeek -ohjelmissa sykähdytti ja Lidström oli kuulemma hyvä. Näin siis kuultua muilta keräilijöiltä, isältä ja velipojalta.

Dallasin SC-voitto 1999 oli hieno hetki, mutta sen jälkeen alkoi Dallasin kannatus vähetä Modanon loukkaantumisten ja heikkojen peliesitysten vuoksi. Detroit on taasen pysynyt uskollisesti mukana vuodesta toiseen.

Nykyään kuitenkin pyrin seuramaan änäriä mahdollisimman objektiivisesti ja ilman värilaseja. Annan arvoa hyville suorituksille ja pyrin näkemään asiat myös eri puolelta.

 

[adetti]

Johonkin vanhaan ketjuun on tullutkin vuodattetua jonkun verran jo.

Ala-asteella tuli seurattua ensimmäistä kertaa Selänne-McDonald-Kariya ketjua, ja pelailtua aina Segalla Anaheimilla. Minkäänlaista kiinnitystä joukkueeseen en saanut, vaikka komea logo oli ja penaali oli vielä Anaheimin logona varustettuna.

Sitten tykkäsin pelata Washingtonilla. Katulätkässä aina Bondrat ja Kölzigit oli omaan mieleen. Huippupelaajia ja vielä arvostan heidät korkealle.

Silti kaikkien yläpuolelle tuli logon, muutaman huippupelaajan ja varsinkin Hasekin takia Buffalo Sabres. Menestyksen takia en missään tapauksessa joukkueita valinnut, ja eihän sitä Sabresilla kamalasti ole tullutkaan.

Edelleen kismittää pienetkin asiat, kuten logon vaihto siitä huikeasta puhveli -logosta. Sekä pelaajavaihdot mitä joutui tekemään (Campbell, Drury, Briere).

Tulevaisuudessa on pakko ostaa jotain tuotteita Sabresin logolla varustettuna sekä mennä katsomaan huippulätkää Amerikkaan.

 

[lunde]

Sinänsä Red Wingsin kannattaminen oli tuolloin lähinnä tilastojen seuraamista ja NHL-pelien pelaamista Detroitilla, matseja oli hyvin vaikea nähdä. Aivan käsittämätön ero nykypäivään, kun nyt tulee katsottua lähes kaikki ja jotain farmijoukkuettakin vielä päälle. Muistaakseni juuri kevääksi 2002 tuli hommattua Canal+, josta matseja alkoi nähdä sitten useammin. Muuten ne rajoittui hyvin harvalle.

Kehitys on tosiaan ollut valtava viimeisimpien vuosien aikana. 90-luvulla oltiin satunnaisten ilmaiskanavilta tulleiden pelien ja makasiiniohjelmien varassa. Silloin onneksi näytettiin sentään finaalit kaikelle kansalle ilmaiskanavilta. Meillä ei ollut kotona edes Teksti-TV:llä varustettua televisiota, joten kaverin luona piti käydä katsomassa yön tulokset ja sarjataulukot koulun jälkeen. Värit sentään löytyivät ja Sega Megadrive. Internet vuosikymmenen puolivälissä helpotti tuloksien seuraamista, mutta pelien näkemisestä sitä kautta ei osannut oikein edes unelmoida. Sitten maksullisten urheilukanavien myötä periaatteessa parani mahdollisuudet nähdä NHL-otteluita, mutta meidän talouteen ei sellaista pystytty hankkimaan. Rämpivän Blackhawksin otteluita taisi muutenkin tulla aika harvakseltaan, joten panostus olisi siltäkin osin mennyt hieman hukkaan. 04-05 työsulun jälkeen kehitys onkin sitten ollut melkoisen huimaa.

 

[Zborik_]

Itse olen melko uusi NHL:n seuraaja, vaikka Pro Hockey -lehtiä tuli nuorempana luettua. Islanders tuli suosikiksi vähitellen ja muistan juuri lukeneeni seurasta jääkiekkoiheisista lehdistä. Jotenkin kiehtoi myös 1980-luvun menestystarina. Mutta oikeastaan kaudella 2009-10 alkoi seuran todellinen fanittaminen, sillä sinä kautena pääsin näkemään Islandersia suhteellisen usein tv:n välityksellä. Aikaisemmin en ollut nähnyt pelejä juuri yhtään. Tällä tavoin Islandersista tuli suosikkini.

Tätä nykyä katson kaikki mahdolliset Islandersin ottelut ja muutaman fanituotteenkin omistan, esim. pelipaidan ja t-paidan. Haaveena on ollut pitkään, että pääsisi näkemään joukkueen pelaamassa Amerikassa. Kenties se toteutuu vasta sitten kun seura on muuttanut, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

 

[_Ice_shooter_]

Tässä pitää jo kaivella muistojakin esiin... Kyllähän varmaan tämä Pittsburgh-kannatus alkoi Sidney Crosbysta. Muistan vieläkin kuinka luin pienempänä Pro Hockeytä ja siinä oli juttu Sidney Crosbysta hänen varauksensa jälkeen 2005 tai 2006 (kuitenkin julisteessa jo Penguins-paidassa). Vieläkin se vanha juliste siitä lehdestä samalla paikalla kuin silloinkin. Siitähän se sitten loppujen lopuksi taisi lähteä. Silloin se alkoi ja vieläkin ollaan kannattamassa Penguinsia.

 

[Pengu]

Ensimmäinen joukkue mitä olen alkanut fanittamaan on ollut Penguins, ja siltä polulta ei olla lähdetty eikä ei lähdetä. Ikinä. Muistan aina kun playstation 1:llä pelasin Penguinsilla, pelin ladatessa tulee aina mieleen se kun Mellon loisti taustalla. Silloin en vielä varsinaisesti kannattanut, niin pikkujannu silloin olin

Jossain kaudella 07-08 sitten varsinainen rakkaus tätä joukkuetta kohtaan alkoi oliko nyt joskus 5-6 luokalla ja pelejä alettiin katsoa, yleensä kaikki iltapäivä pelit ja sitten aina aamulla teksti-tv auki ja katsoa miten Pensillä kävi, highlightit siihen perään. Penguins kävi täällä pelaamassa Jokereita vastaan ja silloin tottakai katsottiin kotona peli syötävää vierellä, lippuja ei valitettavasti saatu. Ja -09 vuonna viimein se tuli: Stanley Cup-voitto, silloin olin muistaakseni 13-vuotias ja heti kun tuloksen tiesin niin kauhea huuto ja juhlinta pystyyn! Isän työkaveri myös tallensi meille finaalipelit levylle (myös -08 finaalipelit) ja tuolta kaapista ne vieläkin löytyvät, silloin tällöin tulee fiilisteltyä niillä, etenkin kesällä. Eli joskus -07 kaudesta ollaan kelkassa oltu, nyt jokainen peli tulee aina katsottua playoffeja myöten, tottakai! Aina Penguins-paita päällä kun peliä katson. Penguinsin häviöt vituttavat ja ottavat päähän, varsinkin jos tulee kuokkaan playoffeissa, voi sitä vitutuksen määrää. Kun taas sitten kun voittoja tulee niin tottakai olen iloinen, Penguins kun tekee maalin niin usein tulee yölläkin tuuletettua.

Eli Marion aikaan olin vasta pieni eikä ollut kauheasti mahdollisuutta seurata, mutta jälkikäteen vieläkin katson vanhoja pelejä, kun löytyy tuo 10 Greatest Games in Penguins History-DVD. Ihasteltua tulee mm Mariota, Erreytä, Barrassoa ja sun muita.

Penguinseja seuraan erittäin tiiviisti sosiaalisessa mediassa, Twitterissä olen ja Facebookissa joissa molemmissa Penguins on vahvasti mukana. Kuulun myös FB:ssä paikallisien fanien faniryhmään johon minut hyväksyttiin ja otettiin todella hienosti vastaan, todella mukavia ovat paikalliset fanit. HFBoardsilla aika aktiivisesti kirjoittelen ja mukana keskustelussa.

Fanikräässä löytyy ihan riittämiin, mutta lisää on tietenkin tulossa. Pari pelipaitaa löytyy mm #87 Winter Classic 2011. T-Paitoja/huppareita löytyy, yksi t-paita itse Pittsburghista tuotuna. Penguins pipoja ja lippiksiä löytyy arviolta noin 15-20kpl, kaikennäköisistä paikoista niitä on haaviin tarttunut, osa kuitenkin jo pieniä. Pari Penguins aiheista kirjaa on menossa tilaukseen, Jenkeistä tilattuna. Ja tässä katsonut että kohta uutta tavaraa voisi laittaa tilaukseen. Seinältä löytyy paljon myös Penguins-julisteita/tauluja. Löytyy myös tuo mainitsemani Penguins DVD:kin.

Joukkue tuntuu niin omalta joukkueelta kuin vain voi ja eikä ole ikinä tullut mieleen vaihtaa! Henkeen ja vereen siis Penguins-fani! Enkä häpeä!

Penguinsin myötä olen myös tullut itse kaupungin faniksi, ja Pittsburghin muiden joukkueiden kannattajiksi esim Steelers. Vaikka en ole vielä Pittsburghissa käynyt (sekin muuttuu pian) mutta kaupunkina Pittsburgh on todella kaunis, paljon nähtävyyksiä ja turvallinen paikka asua.

Fanitus on mennyt myös sen verran pitkälle että kun koulut käyty ja sun muut niin muutto Pittsburghiin tulee myös ajankohtaiseksi, odotan!

Penguin Forever.

 

[TxMatti]

Rupesin seuraamaan NHL kiekkoa tarkemmin ysärin alkupuolella ja suosikiksi nousi Jari Kurrin myötä LA Kings. Miehet vaihtuivat, suosikki pysyi.

Sittemmin muutin Floridaan, Tampan kupeeseen. Aluksi ei kiinnostanut yhtään, semmoinen rupujengi. Kingin matsit kävin katsomassa mutta en muuten. Koko lajia oli vähän hankala seurata kun ei enää pystynyt tekemään "235" aamunavausta eikä muita paikallisia oikein kiekko kiinnostanut.

Sitten Lightning meni palkkaamaan Martin St. Louis nimisen hepun joka sai minut ikäänkuin löytämään lajin uudelleen. Sellainen nyrkillä tapettava kääpiö joka pörräsi vihulaisen päälle aivan kuin kuin olisi ollut metriä pidempi. Pakkohan siitä oli tykätä, ja 2003 kevään pudotuspelisarjan jälkeen se tosifanitus alkoi. Sittemmin muutin Texasiin mutta sympatiat jäi Tampaan. Kiitos Center Icen, pystyn edelleen katsomaan telkkarista pelit ja selostajina on ne ainoat oikeat Rick Peckham ja "Chief" Bobby Taylor. Kings on edelleen suosikki lännestä mutta Bolts on se yksi ylitse muiden.

En nyt hirveästi krääsästä perusta. CCM replica paidan kävin ostamassa sen jälkeen kun Flyers tippui 2004 konferenssifinaaleissa. Etelän ilmastossa nuo lätkäpaidat ovat aivan kauheita pitää päällä jos aurinko paistaa yhtään. Töihin kuitenkin paita päällä runkkarin ja pudotuspelien avauspäivänä, ja perjantai ennen Hockey Weekend in Americaa. Paikallisen farmijoukkueen matseissa olen myös pitänyt tuota, monet tulee sinne NHL paitojensa kanssa ja on ihan kiva nähdä sitä fanien kirjoa. Sain lahjaksi vähän aikaa sitten jääkiekon jossa oli MSL:n nimmari. Kyllähän se toi virneen naamalle.

 

[Hönde]

Loistavaa, että tämmöinen ketju on avattu!

Itse olen seurannut NHL:ää nuoresta iästäni huolimatta jo aika pitkään. Muistan, että tuloksia ja taulukoita aloin seurata kaudella 2002-2003 sekä 2003-2004. Silloin sain myös ensimmäisiä NHL-pelejä pleikalle. Silloin toki seuraaminen oli hyvin epäsäännöllistä eikä pelejä tullut koskaan katsottua. Sitten tulikin työsulku 2004-2005, jonka jälkeen kaikki alkoi muuttua.

Kaudeksi 2005-2006 SM-liiga siirtyi Canalille ja olin itse silloin 3-4 luokalla. Isäni sitten ajatteli, että semmoinen pitää hankkia, koska hän halusi seurata Kärppien otteita tarkemmin ja myös futista halusi nähdä. Samalla kaudella eräs Alex Ovechkin oli tullut ryminällä NHL-kaukaloon. Tuli sitten katsottua muutama Washingtonin peli ja samalla näin Ovechkinin kaukalossa. Siihen yhtälöön vain jäi kiinni ja pidin aika nopeasti näkemästäni. Siitä se kannattaminen vain sitten lähti käyntiin.

En kuitenkaan tuolloin vielä seurannut niin tiivisti. Toki tuloksia tuli aamuisin katsottua ja koulussa aina heitettyä kaikenlaista läppää kavereiden kanssa. Mutta vasta kaudella 2010-2011 aloin seurata tiiviimmin Capitalsin otteita. Viikonloppuisin tuli aina katsottua iltapäiväpelit ja lomien aikana myös arkisin. Lähes kaikki playoff pelit tuli kuitenkin katsottua. Tämä kaikki vieläpä striimeiltä, koska Canal oli menettänyt oikeudet jo muutama vuosi siitä. NelonenPro tai Viasat kanavia ei meillä ole näkynyt ikinä, joten se on vähän asettanut esteitä seuraamiselle. Sinällään hauskaa, että Canal on taas näkynyt meillä tuosta kaudesta 2005-2006 ja näkyy myös edelleen (nykyinen MTV3 Total).

Viime kausi meni sitten aika lailla samalla tavalla kuin tuo 2010-2011. Viikonloppuisin tulee kaikki matsit yleensä katsottua ja lomien aikaan myös arkisin. Highlightit katson joka pelistä videocenteristä. Playoffit toki asia erikseen. Viime kaudella yhtä vaille kaikki playoff-pelit katsoin. Tämä kausi on mennyt nyt vähän vaisummin, joten playoffeja ei sitten tarvi katsoa. Muuten samanlaista kuin edellisillä kausilla.

Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia ainakin tuo Viaplay härveli ja sitten aion katsoa lähes kaikki matsit. Tuossahan on hyvää se, että niitä voi katsoa jälkilähetyksinä eikä tarvitse joka yö valvoa. Oma futisura ja tuomariura ovat nimittäin sen verran olleet nosteessa tässä parin viime vuoden ajan, joten joudun sen takia vähän rajoittamaan seuraamistani. Myös koulun haluan käydä hyvin, joten se on se toinen pieni este. Mutta se ei estä sitä, ettenkö voisi olla todella kova Capitals-fani. Sitä siis olen. Aamulla herättyäni ennen kouluun lähtöä katson aina tulokset. Jos tappio tullut niin kyllä se aina vähän aikaa vituttaa. Mitä pidemmälle kausi on mennyt, sitä enemmän tappiot luonnollisesti aiheuttavat vitutusta. Voitot taas tekevät mielen todella iloiseksi.

Fanikamaa löytyy jonkin verran. Viime kauden aikana tuli pipo ja suoralippis hankittua. Capitalsin pipo päässä liikun aina talvisin. Lähes joka paikassa. Kesäisin vastaavasti Capitalsin suoralippis päässä. Pelipaitaa ei vielä löydy, mutta tulen sen varmasti hankkimaan tässä piakkoin. Paikan päällä amerikassa en ole koskaan käynyt, joten yhtään NHL-peliä en ole koskaan nähnyt. Ensi kaudella tuo asia olisi tarkoitus hoitaa kuntoon. Siihen liittyy kuitenkin vielä ainakin yksi ongelma. Rahasta homma ei ole kiinni. Rahat matkaan löytyisivät vaikka heti. Ongelma on vain se, että pitäisi saada joku mukaan matkalle. Yksin en uskalla lähteä. Joitain tiedusteluja olen tehnyt, mutta ainakaan vielä kukaan ei ole ollut kovinkaan innokas lähtemään. Valitettavasti.

 

[Köyliön Ässä]

Atlanta Thrashersin jälkeen aloin Dallas Starsia osin kannattamaan ja osin symppaamaan. En läheskään sillä samalla fiiliksellä kuin Thrashersien kanssa, mutta voipa nyt ainakin sympata vähän enemmän myös liigan muita joukkueita (esim. Buffaloa).

Miksi Dallas?

Kari Lehtonen on ollut lempivahtini heti NHL-uransa alusta lähtien, eteläinen pienehkö fanipoppoo, mikä fanittaa keskinkertaista joukkuetta, joten siirtymisprosessi oli suht helppo, Ässillä ja Starseilla ollut menneisyydessä vähän yhteistyötä ja sitten tuo, kun HFboards.com-sivustolla* pidettiin kesällä 2011 draft-tilaisuus, jossa iso kasa Thrashers faneja draftattiin uusiin joukkueisiin. Meikäläisen varasi Dallas Stars koko hulabaloon ykkösvarauksella, joten helpotti hommaa hieman, kun tiesi porukan halunneen minut mukaan.

*draftin seurannan ketjujen ensimmäinen osa

Miten?

Krääsää en ole hankkinut, mutta noin puolet otteluista sentään ehdin katseskella. Unirytmejäni en enää ole valmis pilaamaan NHL:n takia... *syvä huokaus*

 

[Baldrick]

Itse olen vähän sellainen sekalainen seuraaja. Boston ja Philly sytyttää fyysisen pelin takia, Wildista aloin pitämään Gaborikin takia. Junnumpana (kun en oikeastaan vielä juurikaan ymmärtänyt jääkiekosta) Colorado oli ihan jees, kun siellä oli Foppa ja Sakic, sekä Mighty Ducks ihan vain Selänne-Kariya kaksikon takia. Yleensäkin jääkiekko SM-Liigaa myöten jäi sitten satunnaiselle teksti-tv seuraamiselle tuossa '03-'08 välillä. Sitten D-Teamin pelin katsomassa käyneenä taas takaisin halille katsomaan JYPin pelejä ja siitä vuosi eteenpäin alkoi nahilakin taas kiinnostamaan. Symppaan yksittäisiä pelaajia samalla tasolla kuin joukkueitakin, joten tästä lähtee:

Joukkueet: Boston, Philly, Wild päällimmäisinä

Pelaajat: Chara, Kovalchuk kirkkaimpana kärkenä. Symppaan myös monia nelosketjun jyyriä, jotka silloin tällöin kykenevät pisteitäkin tekemään (Carcillo, Rupp, Prust)

Eli ehkä enemmän painaa vakaakupissa yksittäiset pelaajat, mutta Big Bad Bruins ja Broad Street Bullies ovat mieleeni fyysisyyden takia. Gaborikin lähdettyä on Wild jäi sympatialistalle, mutta itse Gaborik kuvista hävisi, koska Rangers oli ennen melko inhokki. Wildin lippiksen ostin joskus, koska se oli näiden 3 joukkueen lippiksistä tyylikkäin Intersportin hyllyllä oleva.

 

[Nuottipaita]

Ekat kiekkomuistot palautuvat mieleen vuodelta 1987, jolloin olin 6-vuotias ja Suomi pelasi hienosti Calgaryn olympialaisissa. Faijahan se mut istutti pelejä katsomaan, valioliigaakin (tai mikäs se 80-luvulla oli, mestaruussarja?) katselin ukon kanssa lauantaisin jo ihan pikkunöösinä. Olen vanha :D

1988 menin kouluun ja kaikki pojat höyrysivät Edmonton Oilersista, Kurrista ja Tikkasesta. Itse ihastuin Tikiin ja diggaan äijästä edelleen. Ei musta kuitenkaan tullut Oilers-kannattajaa vaan enemmän sellainen sunnuntaiseurailija lätkän suhteen. Kingsejä seurasin myös tuohon aikaan. Sitten siinä jossain 1990-91 löysin joukkueeni, St. Louis Bluesin. Olin löytänyt sm-liigasta Rauman Lukko-nimisen joukkueen, jota aloin kannattamaan, vaikka en Raumalla / lähiseudulla asunutkaan. Änäristä löytyi sitten myös sinikeltainen joukkue jostain Keskilännen mailta ja nimikin oli jännä.

Tuollainen peruste minun St. Louis Blues-fiksaationi taustalta sitten löytyy eli puhtaasti värien ja hienon nimen takia lähdin kelkkaan. Tuosta kasvettuani minusta kuoriutui vielä kova bluesmusiikin ystävä, joten bluesia kaikki tyynni!

Tuolloin 90-luvun alussa oli hienoa olla Blues-fani, vaikka täälläpäin maailmaa vähän pimennossa änärin suhteen oltiinkin. Sieltä täältä tuli keräiltyä tietoa maagisista pelaajista Brett Hull ja Adam Oates, jotka tekivät tuhoaan nuottinutussa. Myöhemmin aloin fanittamaan Cujoa, Brendan Shanahania, Craig Janneya ja siitä sitten tietenkin Phil Housleyn tilalle tullutta Al MacInnisia ja Hartfordista 1995 treidattua Chris Prongeria.

Pro Hockey-lehti tuli tutuksi heti ilmestymisestään lähtien ja tilasinkin sitä tuonne 90-luvun lopulle saakka. Kaikki numerot ovat edelleen tallessa kuten myös Jääkiekkolehden 90-luvun numerot ja NHL:n viralliset kausiennakot ja Hockey Newsin ym vastaavat julkaisut. Aika ennen nettiä oli todellista löytämisen riemua ja tiedottomuuden tuskaa. Telkusta tuli tämä Linkku Lindegrenin juontama ("Joe Juneau tekee todella hienon maalin! Ai, mutta se taisikin olla Peter Bondra.. eikun") nhl-makasiini sekä kolmoskanavan televisioimat satunnaiset kamppailut. Pudotuspelejä televisioitiin 90-luvun alussa paljon ja kaikki mahdolliset pelit tuli nauhoitettua ja katseltua. Minulle viimeinen todella hieno finaalisarja on 1994 finaalit Rangersin ja Canucksien välillä ja oli hienoa seurata Oilers-pappojen juhlintaa, vaikken Rangersia kannattanutkaan. Nykypäivän meiningistä en enää saa hirveästi kiksejä ellei Blues satu pärjäämään, kuten viime kaudella sattuivat tekemään. Minusta on tullut tällainen leppoisampi NHL-seuraaja, joka diggailee oman jengin tekemisistä ja pelailee yöllä pleikalla nhl-sarjaa, kun muksut nukkuvat. Pelaan muuten tällä hetkellä gm-modea Torontolla, jolla on änärin hienoimmat pelipaidat ja muutenkin arvostan original six-joukkueita todella paljon, vaikka olenkin 1967 liigaan tulleen laajennusjoukkueen kannattaja. Voi olla, että minusta olisi tullut Toronto-fani, jos Blues ei olisi iskenyt silmään. Bluesilla ja Maple Leafseilla oli hienoa rivalry-meininkiä silloin 90-luvun alkupuolella, ai niitä aikoja!

Kaikenmaailman krääsää on tullut keräiltyä; koristeita, lippiksiä, paitoja, julisteita ym, mutta vähemmän enää viime vuosina. Olen leppoistunut fanittamiseni suhteen ja en ehdi seuraamaan änäriä niin syvällisesti kuin ehkä haluaisinkin. Aikuisen elämä on tällaista, väkisinkin pahin fanaattisuus karisee :D

Tiivistäen: Bluesin kannattaja henkeen ja vereen, sympatiat Winnipegille ja kunnioitus original six-joukkueille. Toivon julmetusti Quebecin paluuta liigakartalle ja näiden turhakejoukkueiden kuten Columbus, Carolina ym välitöntä siirtoa Kanadan puolelle. En oikeastaan inhoa mitään organisaatioita, mutta Carolinan ym tapaiset jengit ovat liian värittömiä ja mauttomia minun makuuni. Hartford Whalerskin oli legendaarisempi!

 

[TylerDG]

Aloin siihen aikoihin tosissaan seuraamaan NHL:ää kun Florida Panthers saapui laajennusjoukkueena mukaan. Se tarkoitti lähinnä aktiivista teksti-tv:n seuraamista, lauantaiaamun? NHL-makasiinia ja eri lehtien opiskelua. Olisinkohan ollut 8-vuotias silloin.

Heti alkuun hienon logon omaavan laajennusjoukkueen rinnalle tuli ihan ilman mitään järkevää selitystä kaveriksi Washington Capitals. Näitä kahta sitten kannustin ja Floridan käsittämätön kausi 95-96 on hyvin mielessä. Finaalit taisi tulla kolmoselta ja 11-12 vuotiaana tuli ne salaa valvottua katselemassa.

Vuosien varrella kuitenkin kiintymys Panttereihin hiipui kokoajan ja vastaavasti Capitals vahvisti asemiaan. Siinä vuosituhannen vaihtumisen vaiheilla sitten heivasinkin Pantterit kokonaan ja aloin ihan täysillä Caps-faniksi. 05-06 kauteen sitten ajoittui Ovechkinin saapuminen Capseihin ja Ässien hopeakevätkin oli omiaan lisäämään innostusta vielä entisestään myös NHL:n puolelle Capitalsin ja Ovechkinin otteiden vielä aktiivisempaan seuraukseen. Ja sille tielle on jääty.

Kaudella 2012-13 olen katsonut Washingtonin 29 pelistä yhtä vaille kaikki. Öisin vaimo ei anna lupaa, mutta joka aamu sitä sitten heräillään 5-10 välillä (riippuen päiväohjelmasta) tiputtelemaan kahvit tulille, vedetään Verizon Centeristä ostettu Ovechkinin pelipaita päälle ja Caps-pipo silmille ja viritetään viaplay toimintaan. Aika paljon tulee kuittia tuolta paremman puoliskon suunnalta, mutta se on vaan kestettävä.

Live-peliä en ole vielä päässyt näkemään, mutta varmasti tulee vielä niitäkin eteen. Lokakuun lopulla tosiaan jenkkeihin vaimon kanssa lähdettiin ja sain vängättyä reissuun ensin pitkän viikonlopun Washingtonissa ennen nykiä, jotta päästäisiin katsomaan pelejä Verizoniin. Sitten tuli se vitun lock-out..

PS. jos Caps-pipot aamuisin ja muu rekvisiitta ei vielä ole tarpeeksi lapsellista käytöstä, niin keräilen myös Ovechkinin lätkäkortteja. Niitä löytyy vähän alle parisataa tällä hetkellä. :)

 

[BigD]

Ite aikoinaan ihailin Modanoa, Zubovia, Lehtistä ja Eddie "The Eagle" Belfouria NHL Powerweekin? lähetyksissä pikkunappulana ja siitä sitten pikkuhiljaa vuosituhannen vaihteessa aloin symppaamaan Starsia. Kannatus ja ahkerampi seuraaminen alkoi muistaakseni Lockoutin jälkeen kaudella 05-06. Canalilta tuli hyvin matseja tohon aikaan ja niitä tapitettiin silmä kovana ja koitettiin siirtää nähtyjä kikkoja omaan pelaamiseenkiin junnuaikoina. Nyt olenkin sitten jo useamman vuoden katellut lähes jokaisen Stars-pelin kokonaisuudessaan. Välillä kyllä ihmettelen, että miksi Stars. Se on vaan vienyt sydämen. Nyt sitten mennään hamaan loppuun niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. Ja tällä hetkellä kuljetaan kyllä todella syvissä vesissä.

Kaudella 2012-13 olen katsonut Washingtonin 29 pelistä yhtä vaille kaikki. Öisin vaimo ei anna lupaa, mutta joka aamu sitä sitten heräillään 5-10 välillä (riippuen päiväohjelmasta) tiputtelemaan kahvit tulille, vedetään Verizon Centeristä ostettu Ovechkinin pelipaita päälle ja Caps-pipo silmille ja viritetään viaplay toimintaan. Aika paljon tulee kuittia tuolta paremman puoliskon suunnalta, mutta se on vaan kestettävä.

Pakko kunnioittaa, että jaksat aina heittää pelivehkeet päälle. Jos oon ite heränny viideltä kattelee peliä, niin hyvä että saan itteni sohvalle ja kahvit tippumaan. Tosin vielä en omista mitään Stars-krääsää, niin ei olisi mahdollistakaan pukea niitä ylle. Ehkä tulevaisuudessa.

Itellä vähän sama, että pelit katotaan silloin kun päiväohjelma sen sallii. Usein jälkikäteen. Kaikki Dallasin pelit olen pyrkinyt katsomaan, tosin loppuun asti en ole aina päässyt. Öisin en jaksa kukkua (Joskus näinkin olen tehnyt ja seuraavana päivänä meininki ei hyvä :D) ja ei vaimokaan tykkäisi. Joskus on kyllä hankala pysyä uutispimennossa iltaan asti, mutta onneksi Stars on aika HMV-jengi monen mielestä, eikä täten kiinnosta moniakaan. Viaplay on toiminut lähes moitteettomasti, tosin paras kuvanlaatu ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin alkuperäisessä gamecenterissä.

Haaveissa olisi ehkä jo ensi syksynä matka jenkkilään. Saa nyt nährä. Ikinä en ole siis NHL-peliä paikan päällä nähnyt, enkä jenkkilässä käynyt. Alunperin suunnittelilla oli reissu jo syksylle -12, mutta lockoutin takia se jäi tekemättä, onneksi. Ei siel Dallasissa varmaan olis ollut mitään tekemistä ilman Stars-hokia ;)

 

[Doaner]

Itsellä NHL fanitus lähti käyntiin Teemu Selänteen myötä. Käytiin broidin ja faijan kanssa eräänä lauantai iltana ostamassa SM-Liiga kortteja ja HIFK:in komea paita ja logo pisti ensimmäisenä silmään. Sitten pari vuotta vanhempi broidi sanoi että HIFK on ihan paska jengi, Jokerit on parempi ja löi jonkun Selänne kortin käteen. Siinä sitten vertailtiin tilastoja ja totta kai Jokerit vei voiton. Saatiin sitten NHL94 peli ja sitähän hakattiin kaiket päivät. Jets oli Teemun takia helppo valinta. Jossain kohdassa New Jersey Devils nosti hivenen päätään (Maalissa Terrieri = Terreri ja ykköspakkina kuuma nakki aka Scott Stevens (=aina jäähyllä) ja myös Chicago oli kova (Luulin että Jeremy Roenick oli oikea intiaani kun se näytti pelissä siltä). Mutta Jets jäi ja pysyi suosikkina. Teksti TV:tä vahdattiin, Pro Hockeytä luettiin, NHL pelejä pelattiin konsoleilla ja sitten pihapeleissä kulutettiin monet katulätkäkamat puhki NHL pelaajia esittäen totta kai. Olin vielä niin nuori että lauantain huippukohta oli prätkähiiret ja heti perään NHL Power Game maikkarilta. Tein faijan kanssa diilin, että en tarvitse lauantaipussia ja saisin sen viikkorahan muodossa jolla kävin sitten ostamassa tyhjiä VHS nauhoja puupennistä, tarjoustalosta jne. Nauhoitin kaikki NHL Power Gamet ja katsoin niitä päivät pitkät. Pakotin kaveritkin katsomaan, mutta ne sitten karkasi jossain vaiheessa.

90-luvun lopussa oli Jets jo historiaa ja Selänne fanitus jäänyt pois Roenickin, Tkachukin ja Phoenix Coyotesin myötä. Ainoa asia mitä 3:na jouluna toivoin lahjaksi oli Stockmannilta bongattu starterin Phoenix Coyotes fanipaita, jonka lopulta 4:nä jouluna sain. Suurin ja sykähdyttävin asia, joka leimasi minut Coyotesin pojaksi ja myöhemmin mieheksi, oli 99 playoff sarja Bluesia vastaan. Shane Doan oli lähinnä NHL 98:sta tuttu neloskentän laituri, joka nousi Roenickin loukkaannuttua ykköskentän sentteriksi. Doan ratkaisi jatkoajalla Bluesia vastaan pelatun toisen osa-ottelun ja Maikkarin NHL Power Gamesta pääsin ihastelemaan tuota voittomaalia. Taustalla soi Queenin We will Rock you:n alun kaltainen rumpukomppi ja siihen oli liitetty jenkkiselostukset päälle. Dallas Drake heitti kiekon maalin takaa Grant Fuhrin patjaan, josta se jäi keikkumaan maaliviivalle. Doan oli ensimmäisenä tilanteessa ja helvetti pääsi valloilleen. Arizonan kokonaan valkoiseksi pukeutunut yleisö huutaa täyttä huutoa, katossa roikkuvasta kojootin päästä tupruttaa savua, koko joukkue ryntää keskialueelle juhlimaan, Doan pinkan alimmaisena. Ja vanha kunnon Coyotes selostaja huutaa täyttä kurkkua: ”They Scoooooooore………. Shane Doan scores”. Siitä hetkestä lähtien olen ollut ennen kaikkea Coyotesin takana, mutta suurin syy on seuraikoni Shane Doan, johon pääsin perehtymään myöhemmin tarkemmin.

Fanitus jatkui, faija nauhoitti tangomarkkinat ja Free Willy 2:et Power Gamejen päälle, mutta onneksi suurin osa neloselta tulleista NHL Power Week:eistä (kaudet 2000-2002) on säilynyt yhä tähän päivään saakka. Niitä tulee edelleen vahdattua esim. työmatkoilla kuten tänäkin iltana. Jos jotakuta muuten kiinnostaa vanhat nostalgiapätkät niin laittakaa yv:tä.

Nykyisin katson kaikki pelit, omistan kaikenlaista fanikrääsää (kalentereita, lippiksiä, pipoja, kaulaliinoja, pelipaitoja, kiekkoja, mailoja jne.), mutta olen perehtynyt myös videoiden ja matsien keräämiseen. Yhdessä kohtaa olin kerännyt 75% kaikista Phoenix Coyotesin tappeluista, kunnes ulkoinen kovalevy sanoi poks. Mutta vanhoja NHL matseja tulee osteltua ja katseltua, NHL13:ssa ei ole muuta joukkuetta kuin Coyotes, tulee kirjoiteltua jenkkifoorumeille ja jatkoaikaan, vedettyä pitkävetoja Coyotesin puolesta jne. Ja totta kai pukeuduttua Coyotes fanituotteisiin aina kuin mahdollista.

Isoin aarre jonka myöhemmin hankin on tuo kyseinen Game 2, 99 playoffeista Bluesia vastaan. Shane Doanin voittomaali on tullut kelattua moneen otteeseen läpi. Siitähän se kaikki aikanaan alkoi. Itse DVD:hän on huonolaatuinen (puolet kuvasta muurahaisten jalkapalloa ja ääni särisee), mutta se on edelleen parhaiten käyttämäni 25 euroa ja tulee aina olemaankin. Arkistoihin olen keräillyt lähinnä niitä pelejä jossa Shane Doan on tehnyt maalin. Tuolta pääsee listaa kattelemaan listaa mun peleistä (ihaveplanet.com)

EDIT:

Ja vielä on lisättävä että vaikka Suomi pelaisi missä finaalissa tahansa ja vastassa on Shane Doanin edustama Kanada, niin kannustan Kanadaa. 2004 World Cupin ja 2007 MM kisojen jälkeen olin varmasti ainoa iloinen suomalainen, vaikka Kanada voittikin. Kerran olen Suomessa Doanin naamakkain tavannut, kovasti piti meikäläisen Coyotes paidasta. Teki muuten heti ekassa vaihdossa maalin ja voitte uskoa että kukaan muu yleisöstä ei Tampereella huutanut kuin minä. Harmi että miehellä ei pelivuosia montaa ole jäljellä, nyt rahaa säästämään ja sitten jenkkilään moikkaamaan.

 

[TylerDG]

Pakko kunnioittaa, että jaksat aina heittää pelivehkeet päälle. Jos oon ite heränny viideltä kattelee peliä, niin hyvä että saan itteni sohvalle ja kahvit tippumaan. Tosin vielä en omista mitään Stars-krääsää, niin ei olisi mahdollistakaan pukea niitä ylle. Ehkä tulevaisuudessa.

Muutenhan mua ei saa aamulla ylös edes kahdella herätyskellolla, mutta kun on Capsin peli ollut yöllä niin jostain syystä nousen sängystä ylös kuin tikka ja paita on päällä minuutissa :)

Viaplay on toiminut lähes moitteettomasti, tosin paras kuvanlaatu ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin alkuperäisessä gamecenterissä.

Gamecenteristä tosiaan nuo jälkilähetykset tulee katsottua ja hienosti pelittää kyllä. Läppärillä (eli jos haluaa tv-ruudulta päästä kattomaan) gamecenter ei sitten jostain syystä pelitä kunnolla ja viikonloppujen livepelit tulee katsottua viaplayn puolelta. Onneksi suurimmassa osassa Capsien iltapeleissä on ollut englannin kielinen selostus, kun tuo ruottinkieli ja jääkiekko ei vaan omaan korvaan sovi.

Yhdessä kohtaa olin kerännyt 75% kaikista Phoenix Coyotesin tappeluista, kunnes ulkoinen kovalevy sanoi poks.

Itse myös yhteen aikaan videoita keräilin. Muistaakseni koneella oli 2005-2008 aikaväliltä kaikki tappelut NHL:ssä ja todella iso määrä muita videoita kun oma kovalevy meni. Fiksuna kaverina varmuuskopioita ei ollut ja sen jälkeen en enää oo jaksanut alkaa alusta.

 

[FiFi93]

Miksi kannatan?

NHL 99-pelia pelasin pienena. Tykastyin joukkueeseen, joka oli nimeltaan Devils, koska "Paholaiset" oli silloin niin "cool" nimi omaan korvaan. Lisaksi joukkueessa sattui pelaamaan pelaaja, jolla oli pienen pojan korvaan huvittava nimi: Patrik Elias. (Huvittavaahan tassa tuolloin (olin jotain 6-7v) oli se, etta hanen sukunimensa on etunimi Suomessa.) Noh, kyseiset pelaaja ja joukkue sattuvat edelleen olemaan ehdottomat suosikkini NHL:ssa. Toki itse liigaa (ja samalla Devilsia) tuli seurattua aika vahan siihen asti kunnes ostin seuraavan NHL-pelini (NHL 2004). Koska olen aina ollut kiinnostuneempi kokoonpanoista kuin itse pelaamisesta, tulivat joukkueiden kokoonpanot ja pelaajat tutuiksi - etenkin Devilsin osalta. Harmittavasti viela tuolloinkin oikeat pelit tulivat vahan huonoon aikaan, niin vielakaan ei itse liigaa tullut seurattua. NHL:lle sytyin oikeastaan vasta hiljattain. Devilsin taaperrusvuonna 2010-2011 asuin USA:ssa ja paasin muutaman ottelun katsomaankin paikan paalle. Vaikken yhtaan Devilsin pelia nahnyt, pystyin kuitenkin seuraamaan NHL-otteluita reaaliaikaisesti ensimmaisen kerran. Takaisin muutettuani aikaero ja Playoffit pitivat huolta siita, etta kiinnostukseni NHL:aa kohtaan sailyi ja seuraavalla kaudella katsoin sitten peleja niin paljon kuin koulu salli. Playoffeista tulikin sitten mieluisat, kun Devils ylsi aina SC-finaaliin saakka. Harmittavasti finaalit jaivat kuitenkin nakematta ulkomaanmatkan takia.

Miten kannatan?

Pyrin katsomaan niin paljon peleja kuin pystyn. Katsomista kuitenkin rajoittavat tietyt seikat, kuten se, ettei koneeni oikein kesta sita. Vaikka muutamat asiat kuten koulu ja kaverit menevat Devilsin edelle, pidan silti itseani Devils-fanina. Kirjoittelen myos silloin talloin Devilsin ketjuun ja yritan imea itseeni kaiken joukkueeseen liittyvan tiedon. Nyt kun lukio on ohi ei seuraamisen ainakaan ajasta pitaisi jaada enaa talla kaudella kiinni. Omistan myos jotain Devils-tuotteita. Ainakin lippis, nimeton ja numeroton jersey, kaulahuivi ja pieneksi jaanyt t-paita loytyy.

 

[Kappis]

Ja nyt ehkä pikkasen "muinaishistoriaa". Oman suosikkijoukkueeni seuraaminen alkoi kun olin pelanut kyseisen joukkueen riveissä kauden. Joukkue oli Colorado Rockies. Kyllä, kausi on tullut vedetty Rockies-paita päällä. Tosin sarja ei ollut NHL vaan Ilveksen kaupunginosat. 80-luvun alussa kaikki sai alkunsa. 1982 joukkue sitten muutti New Jerseyiin ja nimeksi tuli Devils. Levo, Porvari, Kamppuri, myöhemmin 80-luvulla Ojanen ja taisi se Ruotsalainenkin siellä suomalaisista pyöriä mutta minun makuuni liian tapparalaispitoinen! 80-90-lukujen vaihteessa Devils sementoitui suosikkijoukkueekseni muutaman paikallisen äijän ja parin neuvostopakin ansiosta. Sellaiset nimet kuin Kirk Muller, John MacLean, Sean Burke, Aleksei Kasatonov, Vladislav Fetisov eivät jätteneet minua kylmäksi. Lopullinen niitti miksi Devils on suosikkijoukkue oli Ken Daneyko. Siinä oli äijä mun makuun. Osaltaan vaikutti se että pelaaja olen itse samanlainen mutta ne taidot olivat pikkasen kevyemmät.

Kamaa ei ole tullut hankittua - vielä. Mutta saa nähdä kun kolmen viikon kuluttua kävelen Prudential Centerin käytävillä mitä jää käteen. Varmaan muutama matkamuisto hyvän ottelun lisäksi.

 

[Byfuglien#33]

Oma lempijoukkueeni Winnipeg Jets on ollut minulle kuin oma poika paluustaan lähtien. 2009 vuonna aloin seuraamaan NHL enemmän ja silloin itseäni kiinnosti eniten Chicago Blackhawks. Mestaruuden jälkeen he myivät Kanea lukuunottamatta kaikki lempipelaajani (Byfuglien,ladd,Versteeg). Tämän jälkeen innostukseni Chicagoa kohtana tyssäsi aika pahasti koska en ollut seuran fani vaan pelaajien. Byfuglienin paluu puolustajaksi Atlanta Trashersissa teki joukkueesta ihan mielenkiintoisen. Trashersin junnut Kane, Burmistrov nosti kiinnostusta entisestään. NHL peleissä rupesin pelaamaan Atlantalla ja huomasin että joukkue on täynnä mielenkiintoisia pelaajia. Seuraavana kesänä Trashers vaihtui Winnipegiin mikä sopi hyvin minulle koska isäni oli entinen Jets fani. Minulta löytyi lippis jo valmiina. Atlanta yleisö oli surkea ja paluu Winnipegin kiekkokaupunkiin oli hienoa koko lajin kannalta. Winnipegin paluun jälkeen rupesin seuraamaan jääkiekkoa paljon enemmän ja innostuneemmin.

 

[Teloch]

NHL:n seuraaminen alkoi siinä vuoden -92 paikkeilla, jolloin ei sen suuremmin ollut suosikkia. Ajan myötä kuitenkin Luc Robitaille nousi pelaajana erityisen mielenkiinnon kohteeksi, ehkä suurimmilta osin Sen Rankkarin ja lätkäkortti-harrastuksen myötä. Siinä oli jonkinlaiset sympatiat Kingsin puolella pari vuotta, mutta mitään varsinaista syttymistä ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka kovia nimiä Kingsin paidassa tuolloin kiekkoilikin.

Sitten koittikin tynkäkausi 94-95, jolloin Lucky Luc veti Penguins-paidan päälleen. Francis, Jagr ja kumppanit iskivät välittömästi aivan eri tavalla kuin LA:n poppoo. Lemieux oli toki aiemmilta vuosilta tuttu, vaikkei tuolloin pelannutkaan. Jotenkin joukkueeseen vain jäi koukkuun. Sen jälkeen onkin sitten kärsitty ikuisuuden kestäneestä Barrasso/Wregget-tandemista maalissa, kaiken maailman Joe "ykkösketju" Dziedzicit kokoonpanossa ja uskomattoman paskat vuodet liigan pohjalla, jotka tosin auttoivat kääntämään kelkan täysin toiseen suuntaan. Nyt vain kärsitään yleiset Penguins-vihat ja gloryhunter-syytökset, mutta mitäpä pienistä. Antaa rakkien räksyttää.
Mitä tuohon 90-luvun puoliväliin tulee, myös tuon aikakauden paidat miellyttivät silmää ja en suuremmin riemusta kiljunutkaan kun nykyisiin paitoihin ja logoon siirryttiin, vaikka niitä moni arvostaakin. Ysärin vanki, minkäs teet. Tuolta kaudelta on myös ainoa Penguinsin pelipaita mitä kaapistani löytyy, vaikkakin epävirallinen sellainen. Jos finanssit sallivat ja jossain tulee vastaan, vuonna -96 käyttöön otettu vieras/kolmospaita hopealla raidalla olisi ehdoton hankinta. Siistein rätti mitä seuran historiasta löytyy, sanoivat muut mitä tahansa.

Muutoin sitten Penguins-krääsää tuleekin hankittua joka käänteessä, joka muodossa. Hyllyssä on kiekkoa, figuuria, mini-paitaa sun muuta. Jos jossain tulee sopuhintaan vastaan käytännössä mitä tahansa Penguinsiin liittyvää, se lähtee matkaan ilman sen suurempaa harkintaa. Tokihan sitä sitten Pittsburghiin lähteminen on se suuri unelma jossain tulevaisuudessa. Saa nähdä tuleeko koskaan ajankohtaiseksi. Toivottavasti.

 

[adetti]

Teksti TV:tä vahdattiin, Pro Hockeytä luettiin, NHL pelejä pelattiin konsoleilla ja sitten pihapeleissä kulutettiin monet katulätkäkamat puhki NHL pelaajia esittäen totta kai. Olin vielä niin nuori että lauantain huippukohta oli prätkähiiret ja heti perään NHL Power Game maikkarilta.

Tippa tulee melkein linssiin, kun muisteleen niitä huikeita aikoja, kun äijien kanssa esitettiin muuan NHL -tähtiä. Ja tappelu oli kova siitä, kuka saa käyttää mitäkin joukkuetta/pelaajaa.

 

[hannes_ko]

Juon ennen peliä 1,5 litraa suosikkijoukkueeni virallista virvoitusjuomaa ja toiset 1,5 litraa pelin jälkeen.

Kulutustottumuksissani pyrin muutenkin asettamaan etusijalle suosikkijoukkueeni sponsoreiden tuotteet.

 

[Weikkonen]

Devilsiä on tullut seurattua enemmän tai vähemmän vuodesta 2001 lähtien. Syynä tähän oli pääasiassa nuoren pojan tuliterä Playstation 2-konsoli ja sen NHL 2001-peli. Johtuneeko siitä, että Devils pelasi finaaleissa edellisenä vuonna, niin jos valitsi pelimuodoksi pikapelin, olivat vastakkain oletuksena edellisen vuoden finaalikaksikko. Saattoi se jotenkin toisinkin mennä, mutta tuo saattaisi mahdollisesti olla yksi syy. Tärkeä syypää kannattamiseeni vartioi edelleen paholaisten maalia. Martin Brodeur oli suurmies jo 8-vuotiaalle pojalle, vaikken pelejä päässyt seuraamaan muuten kuin teksti-tv:stä.

Kannattaminen oli toki hyvin pienimuotoista koko 2000-luvun alun ajan, iästäni johtuen. Olisiko ollut joskus vuosina 2008-2009, kun aloin ensimmäistä kertaa todenteolla seuraamaan lempijoukkueeni otteita, kun viikonloppuöisin uskalsi jo valvoa tietokoneen äärellä striimejä seuraten. Siitä lähtien Devilsiä on tullut seurattua täydellä höyryllä. Vuoden vaihtuessa vuoteen 2012, olimme Bruins-kannattaja -ystäväni kanssa viikon New Yorkissa ensisijaisena tarkoituksena käydä katsomassa lempijoukkueittemme kamppailua. Itselleni harmittavan 6-1 tappion lisäksi kävimme myös todistamassa Devilsin voittoa Penguinsista luvuin 3-1. Molemmat siis New Jerseyssä Prudential Centerissä. Matkaan tarttui toki myös idolini Martin Brodeurin pelipaita, joka roikkuu tälläkin hetkellä seinälläni.

 

[varjo]

En tiedä onkohan joskus tullut seliteltyä vaikka mitä sankarieepoksia joukkueen valinnalle, mutta näin nostalgisesti pohdittuna fanituksen alkuun lienee 3 syytä jotka sitten lukuisten pitkien nettiradioitten ääressä vietettyjen öitten jälkeen sementoitui todenteolla.

Ts. miksi Montreal Canadiens on "se" joukkue minulle
1. Blades of Steel-pelissä Montreal ainakin tuntui olevan se kovin joukkue
2. Montreal sattui voittamaan mestaruuden 93 kun NHL:n tarjonta Suomessa kasvoi Selänteen tulokaskauden myötä
3. Saku Koivu siirtyi juurikin Montrealiin, mitään TPS-tautiahan minulla ei ole taustalla eli Koivun seuraaminen alkoi ihan puhtaasti miehen peliesitysten pohjalta

Tosin rehellisesti sanottuna viime vuosina suhde on kylmentynyt kun aika ei oikein enää riitä seuraamiseen ja joukkue on muuttunut etäisemmäksi eikä enää tunnu samalta joukkueelta kuin mitä tottui seuraamaan (no ensimmäiseksi ihan jo siksi että se joukkue hemmetti soikoon pärjää, itselle Montreal on sellainen yleinen perseilyn symboli). Sikäli jopa on aika huvittavaa, että oikeastaan juuri nettistreamien aikakaudella seuraaminen väheni ajanpuutteen takia joten tuohon nettiradioaikaan liittyy tietynlaista nostalgiaakin. Tosin sikäli sama urheilun kiinnostamattomuus on iskenyt muihinkin lajeihin, siitä on varmaan 5 vuotta kun olen viimeksi katsonut futispelin alusta loppuun ja sama pätee korikseen, NHL:ää ja jääkiekkoa sentään yhä tulee katseltua kun se sopii aikatauluihin.

 

[Shard]

Tämä on nostalgikolle kiinnostavin ketju pitkään aikaan, jatkakaa ihmeessä tarinoiden kirjoitusta. Sitten omani.

Varhaisimmat muistot NHL:n liittyen ovat 90-luvun lätkäkortit ja NHL 98 (pelasin Dallasilla, hieno paita), jota viisivuotiaana pelasin. Isäni on aina ollut NHL-fani eikä seuraa SM-liigaa yhtään, joten NHL on sitä kautta ollut luonteva minulle pienestä pitäen. En muista mistä ekat kortit tulevat, äitini ainakin hankki meille kodinhoitajia käydessään asioilla ja heistä tuli suorastaan tuttuja "tätejä", eräs toi meille (2 veljelleni ja minulle) useasti vanhoja NHL-kortteja. Kavereillakin niitä löytyi ja niitä vaihdeltiin ja vertailtiin. Kun vanhempani käviviät risteilyillä mieluisin tuliainen oli NHL-kortit, joista tutustuin Brett Hulliin, Joe Nieuwendykiin, Ed Belfouriin ja Steve Yzermaniin. Brett Hullin maalisarake teki vaikutuksen, samoin Yzermanin pistesaldo ja kapteenin C. Nuo neljä Victoryn vuoden 2001 korttia ovat yhä tallessa, samoin kuin kaikki muutkin korttini. En ole keräillyt niitä enää vuosiin.

Uudelle tasolle "fanitukseni" nousi kesällä 2001, legendaarisessa finaalisarjassa jossa Bourque sai pytyn. Kaverini kutsui minut katsomaan jotakin näistä finaalipeleistä, en muista mitä. Peli ei sinänsä tehnyt suurta vaikutusta, Patrick Royn muistan ja häntä arvostan yli muiden maalivahtien yhä, mutta sen sijaan erätauolla nähty kooste vuoden '99 ratkaisupelistä iski. Ensin Jere Lehtinen teki maalin, suomalainen jonka kortti minulta löytyi. Modano, Zubov, Belfour, Nieuwendyk, kortit heräsivät eloon. Jopa vaihtopenkiltä mölyävä vanhus Craig Ludwig, joka löytyy vuoden 93 korttina, oli maagista nähdä. Peca tasoitti, mentiin jatkoajalle. Pelattiin pitkään eikä ratkaisua tahtonut syntyä, kunnes suosikkikorttini Brett Hull teki maalin! Se oli aivan käsittämätöntä. Siitä alkoi ikuinen Hull-fanius, mikä on minun sukupolvelleni varmaan aika harvinainen, 93 kun olen syntynyt. Tuolloin Hull oli jo 29.

Pikkuveli sai joululahjaksi NHL-tähdet 2002-kirjan, siitä tietoisuuteni kasvoi. Monet tähdet tulivat tutuiksi. Noihin aikoihin aloin pelaamaan korteillani NHL:ää. Pistin eri joukkueet vastakkain, maalin teki vastakkain olleista korteista se, jonka pisteiden ja otteluiden erotus oli parempi. Maalitilastot otin ylös, maalivahtien osalta voitot ja tappiot, runkosarja kesti 12 ottelua. Joillakin joukkueilla, esim Atlantalla, oli 3 pelaajaa (siksi en tainnut tosin sitä kelpuuttaa sarjaani), Dallasilla yli 30. Maalimäärät riippuivat siitä, kuinka paljon pelaajia oli pienemmällä joukkueella. Dallas voitti muistaakseni 4-5 kertaa Cupin, Detroit 2, Oilers kerran, pitihän minun antaa Gretzkynkin, parhaan pelaajan, voittaa. Voittajan pystyin sanelemaan järjestelemällä kortit oikein, tosin Penguins aiheutti ongelmia Lemieuxilla, Jagrilla, Francisilla ja kumppaneilla...

Kuulin jossain vaiheessa isältäni Hullin siirtyneen Detroitiin, suosikkini vaihtui luonnollisesti. Dallasi pysyi pitkään kakkosena, haipuen hitaasti. Zubovin, Lehtisen ja Modanon kadon myötä Dallas ei enää merkitse minulle mitään. Red Wings taas oli täynnä hienoja pelaajia ja voitti Cupin heti ensimmäisellä kaudella jolloin sitä kannatin. 2002 finaaleista näin samalla kaverillani yhden pelin, en muista oliko se ratkaiseva, saattoi olla. 03-04 luin jo Aamulehdestä kaikki mitä NHL:stä kirjoitettiin ja Tampa Bay nousi finaaleissa idän suosikikseni, Lecavalier, St- Louis, Richards, Andreychuk, Boyle, salama...

04-05 olin innoissani ja aioin seurata tarkemmin kuin koskaan, mutta tuli työsulku. Olin siis ratketa riemusta kun kausi 05-06 alkoi. Nyt olin Phoenixin riveissä. Hullin työsulun jälkeinen ura jäi viiteen otteluun, sen jälkeen siirryin helpottuneena Red Wingsin riveihin takaisin, koska Phoenixia pahempaa hmv-jengiä ei ollut. Joukkue oli uudistunut, Shanahan oli vielä huipulla mutta nyt vaikutuksen tekivät Datsyuk ja Zetterberg. Yzermanille toivoin epätoivoisesti pisteitä mutta niitä ei enää tullut paljoa, ja kauden jälkeen kakkossuosikkini lopettikin. Kun Lidström ratkaisi Torinon finaalin Ruotsille, en ollut pahoillani. Muutenkin Lidström nousi papereissani tuon kauden aikana kärkisijoille: 80 pistettä pakin tontilta. 06 keväällä isäni tilasi syntymäpäivälahjaksi Pro Hockeyn, jonka tilaus uusittiin joka kevät kunnes täytin 18. Ei ole tullut ProHoa enää kesän 2011 jälkeen, koska se ei ollut antanut mitään enää pitkään aikaan verrattuna jatkoaikaan. Oli kuitenkin merkittävä silloin alkuaikoina.

06-07 isäni sai minut lukemaan jatkoaikaa, 2008 Red Wings voitti Stanley Cupin ja seurasin sitä streamilta. Streameja ei tuohon aikaan paljoa ollut, siksi tuntui uskomattomalta nähdä pelejä. Telkkaria meillä ei ole ollut ikinä.

Jatkoajan ja Pro Hockeyn myötä fanitus syventyi silloin työsulun jälkeen, seuraaminen parani muutamaa kautta myöhemmin streamien ansiosta. Enää kukaan yksittäinen pelaaja ei saisi minua vaihtamaan joukkuetta, Red Wings forever. Amerikkaan menen vielä joskus, Viaplayn hankin kun intistä pääsen ja muutan omaan taloon. Tällä hetkellä kannattaminen on streamien vahtaamista, nhl.comia, jatkoaikaa ja muita sivuja. Fanituotteita ei ole, varmaan sillä suunnitellulla Detroitin reissulla jotain tarttuu mukaan. NHL on kuitenkin äärimmäisen merkittävä osa elämääni ja vie päivistäni leijonanosan.