Pieni puolustuspuhe Mamballe.
Mikko Manner on loistava valmentaja, jonka pelikirja on yksi parhaiten päivitetyimmistä koko valtakunnassa. Se jääkiekkoon ja valmentamiseen liittyvä intohimo on jotakin aivan uskomatonta. Mies elää ja hengittää jääkiekkoa joka solullaan. Kertakaikkisen ylivoimambanen mies. Kärppien päävalmentajana kolme runkosarjan voittoa, yksi mestaruus, yksi hopea ja laitetaanko bonuksena vielä se Suikkasen kauden pelillisen katastrofin korjaaminen ja nousu sijalta 12. sentään seitsemänneksi.
Mikko pitää omiensa puolta loppuun asti... julkisesti. Sisällä kiehuu ja sen vitutuksen on jokainen pelejä katsonut nähnyt Mamban kasvoilla. Aika usein se epätoivoiselta näyttänyt ilme tulee silloin, kun joku pelaajista ei pelaa niinkuin on käsketty. Tällä kaudella nähtiin tässä loppupuolella muutamia kertoja sen tyynen ulkokuoren rikkoutuvan ja sanaisen säilän iskevän johonkin pelaajaan oikein urakalla.
Mikossa on yksi vika. Tai oikeastaan sekään ei ole välttämättä vika, vaan loistava luonteenpiirre, mutta siltikin se vaikuttaa joukkueen pelillisiin asioihin. Mikko on kiekkoromantikko, jolla on loppumaton usko ja luotto pelaajiinsa. Kuulostaa äkkiseltään tyhmältä, että edes vihjaankaan tämän piirteen olevan Mamban heikkous. Niin se vain silti on.
Hieman perusteluja siis kaivataan: Ohtamaan YV-kausikortti, Sailio-Humaloja-Karvinen ja kiekollinen kärkiketjujen rooli, Sami Anttila, Mikko Niemelä, Jussi Jokisen YV-kuviot jne. Uskoa ja luottoa löytyi pitkälle kauden aikana ja osa jopa koko kauden ajan, vaikka esim. pelilliset esitykset eivät yksinkertaisesti eivät Mikon näkemystä tukeneet.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että luottoa löytyy siksi, että nämä pelaajat pelaa jääkiekkoa, kuten Manner haluaa? Aktiivista riistopelaamista, kaverin tukemista, tiivis viisikko jne. Vieraspeleissä sapluuna on mielestäni toiminut paremmin, mutta koti-Raksilassa paketti on aika usein levinnyt kuin Jokisen eväät. Hyökkääjät ovat karanneet jo vastustajan siniselle, kun oma pakki lähtee vasta maalin takaa tai luistellaan laiskasti omiin auttamaan puolustusta ja pelataan ikäänkuin "vasemmalla kädellä" tilanteita. Kyllähän sen näki monessa pelissä, että luistettiin pelikirjan noudattamisessa ja yritettiin vain päästä "kauden komeimpien suoritusten" listalle. Kyllä mä suurimman osan kotipelien heikoista peliesityksistä pistän pelaajien piikkiin. En Mamban.
En tiedä mitä muut on mieltä, mutta mun mielestä tämän kauden joukkue on ollut ehkä kaikista kurittomin näistä Mannerin joukkueista? Aika kuultaa luultavasti muistot, mutta tämmöinen fiilis mulla on. Mamba ykkönen oli mun mielestä yksi kaikkien aikojen yhtenäisimmistä Kärppä-joukkueista. Viime kaudella ja tällä kaudella en ole samanlaista fiilistä pukukopista aistinut.
Oli miten oli, niin Manner voisi kesällä laittaa työhanskat käteen ja ryhtyä hommiin ylivoimapelin kehittämiseksi. Jos kaikesta luotosta ja mahdollisuuksien antamisesta huolimatta joku pelin osa-alue ei toimi, niin silloin pitää päävalmentajan ottaa ohjat omiin käsiinsä ja laittaa se toimimaan. Tämä ei ole mikään uskon asia. Olen melkoisen varma siitä, että Mikko Manner katsoo ja opiskelee pelin jos toisenkin tämän ylipitkän kesälomansa aikana.
Olen kiitollinen siitä, että meillä on Mikko Mannerin kaltainen ihminen päävalmentajna. Mies on uudistanut Suomi-kiekkoa pelitavallisesti sekä myöskin inhimmillisellä tasolla aivan älyttömästi. Olen todella tyytyväinen, että olen saanut seurata läheltä tätä isoa murrosta suomalaisessa jääkiekossa.
Kiitos Mikko.
