Mikko Ilonen, Jarkko Nieminen ja Vuoden urheilijan valinta

[erku]

Ukkola oli sen verran kevyt mies, että aivan hyvin on voinut juosta yli 4000 cooperissa huippuaikoinaan. Ja neljän tonnin cooper ei ole kuin 15 minuutin vitonen, eli juoksijalle surkea tulos.

Matti Heikkinen on suunnilleen samaa painoluokkaa kuin Ukkola. Eikä Mattikaan kykene 4000 metrin Cooper-tulokseen, vaikka kaiken järjen mukaan hänen harjoittelu on otollisempaa kovan juoksukunnon kehittymiselle kuin painijan harjoittelu, jossa kerätään merkittävästi lihasmassaa ylävartaloon ja tämä tunnetusti on rasite kestävyysjuoksua ajatellen.

Onhan se toki romanttista ajatella, että on ollut sellainen teräsmies, joka kiskoo 4000 metriä Cooperissa ja vetää päälle 70 leukaa. Harmi vaan, että jopa Ukkolan kaveri painimaajoukkueesta on kertonut Ukkolan Cooper-tuloksen olleen jotain päälle 3400 metriä. Toki se on mahdollista, että painikaveri valehtelee ja Ukkola puhuu totta, mutta ottaen huomioon millainen tarinan iskijä tämä Ukkola muuten on, niin jotenkaan tuota ei osaa pitää todennäköisenä.

 

[steepler]

Eri lajeissa korostuvat eri pääominaisuudet. Hiihdossa vaaditaan lähes pelkästään 1. Esim. Golfissa sen sijaan (pääosin) 2. ja 3. Viimeisten viestien kirjoittajien ivailemassa jääkiekossa vaaditaan muuten kaikkia kolmea.

Kyse on mielestäni enemmän siitä missä suhteessa näitä ominaisuuksia vaaditaan, kyllä jääkiekossa tarvitaan kaikkia kolmea mutta esimerkiksi fyysisen kunnon vaatimus ei kuitenkaan ole mikään hirvittävän kova. Jos nyt vähän kärjistää niin käytännössä kuka tahansa voi päästä sellaiseen kuntoon että jääkiekon huipulla pystyy pelaamaan jos esim.tekniikka on huppuluokkaa kun taas jos ajatellaan lajeja joissa pääroolissa on fysiikka niin huipulle pääsemiseen vaaditaan jo aivan elämellistä kuntoa, jos ajatellaan että olisi vaikka maratonilla hupulla niin sellainen kunto vaatii jo melkoista temppua.

Suomessa varmasti historia vaikuttaa siihen että meillä arvostetaan kuntoa. Suomessa kuitenkin huippuurheilu on alkanut käytännössä kestävyysjuoksulla ja hiihdolla, nämä oliviat ne lajit joissa suomalaiset olivat ensin huipulla ja kyllä tuo perintö varmasti muokkaa edelleen suomalaista kuvaa urheilijasta.

 

[DAF]

Jos nyt oikein tulkitsen näitä heittojasi niin ilmeisesti viittaat siihen, että hiihdossa tarvitaan myös tekniikkaa fyysisyyden lisäksi. Voit hyvin olla oikeassa, en tunne hiihtoa niin perinpohjaisesti. Oma luuloni on, että hiihdossa tekniikka on niin simppeliä, ettei sillä synny merkittäviä eroja vaan erot syntyvät fyysisellä puolella.

Aivan totaalisen väärä luulo. Balanssissa isoja eroja eri hiihtäjien välillä.

 

[MustatKortit]

Ruotsissa valittiin miesten puolelta Zlatan, mutta naisten puolelta netin petteriahomaiden morkkaama hiihtolajin edustaja, eli Charlotte Kalla. Vuoden joukkueeksikin ruotsalaiset valitsivat naisten hiihtomaajoukkueen...

 

[Saarinen]

Kyse on mielestäni enemmän siitä missä suhteessa näitä ominaisuuksia vaaditaan, kyllä jääkiekossa tarvitaan kaikkia kolmea mutta esimerkiksi fyysisen kunnon vaatimus ei kuitenkaan ole mikään hirvittävän kova. Jos nyt vähän kärjistää niin käytännössä kuka tahansa voi päästä sellaiseen kuntoon että jääkiekon huipulla pystyy pelaamaan jos esim.tekniikka on huppuluokkaa kun taas jos ajatellaan lajeja joissa pääroolissa on fysiikka niin huipulle pääsemiseen vaaditaan jo aivan elämellistä kuntoa, jos ajatellaan että olisi vaikka maratonilla hupulla niin sellainen kunto vaatii jo melkoista temppua.

Suomessa varmasti historia vaikuttaa siihen että meillä arvostetaan kuntoa. Suomessa kuitenkin huippuurheilu on alkanut käytännössä kestävyysjuoksulla ja hiihdolla, nämä oliviat ne lajit joissa suomalaiset olivat ensin huipulla ja kyllä tuo perintö varmasti muokkaa edelleen suomalaista kuvaa urheilijasta.

Tämä on varmasti totta. Pikkuhiljaa tästä kuvasta voitaisiin vain mielestäni päästä eroon ja alkaa arvostaa myös urheilijoiden muita tärkeitä ominaisuuksia.

Otetaanpa vielä pari näkökulmaa tähän "pitää harjoitella eläimenä fyysistä kuntoa, jotta voi kutsua itseään huippu-urheilijaksi" -näkemykseen. Täällä osa keskustelijoista on ilkkunut joillekin jääkiekon taitopelaajille, jotka ovat huonossa fyysisessä kunnossa mutta pelaavat silti huipputasolla. Useinhan (ei toki aina) tilanne on se, että nämä laiskaksi väitetyt taiteilijakiekkoilijat eivät suinkaan ole olleet laiskoja kaikkien osa-alueiden suhteen. Hyvin tyypillistähän on, että nämä taiteilijat ovat pikkuskidistä saakka pelanneet ja höntsänneet tuntikausia päivittäin lähikentillä. He ovat siis rakastaneet pelaamista ja höntsäämistä, minkä myötä ne taito-ominaisuudet ovat sitten kehittyneetkin niin loistaviksi. Sen sijaan fyysisen puolen harjoittelua kuten juoksua ja voimaharjoittelua he ovat aina inhonneet. Ja sillä puolella heikko motivaatio näkyy aikuisenakin. Nämä taitelijat ovat usein siis osittain erittäin ahkeria (peli- ja taitoharjoitteet) ja osin laiskoja (fyysiset harjoitteet). Hyvin harvoin näiden tapausten kohdalla nostetaan esiin tämä arvokas höntsäysharjoittelu, vaan aina lähinnä haukutaan laiskuutta fyysisen harjoittelun osalta.

Toinen juttu minkä usein näkee näiden "laiskojen" taitopelaajien kohdalla on se, että alentavaan sävyyn sanotaan heidän saaneen lahjaksi (geenit) loistavat lajitaidot, mutta laiskuus estää heitä nousemasta sille tasolle mille he parhaimmillaan pystyisivät. Samalla sitten ihaillaan näitä taidoiltaan ei niin lahjakkaita, jotka eläimellisen harjoittelun avulla sitten kuitenkin nousevat huipulle. Esitän kysymyksen: Miten nämä tapaukset loppujen lopuksi eroavat toisistaan? Ihan samalla tavalla voidaan nimittäin sanoa, että nämä eläimelliset harjoittelijat ovat saaneet lahjaksi (geenit) kyvyn harjoitella äärirajoilla itseään säästämättä. Tapaukset ovat siis vain kolikon eri puolia. Toisella ryhmällä on suosiolliset geenit lajitaitojen omaksumiseen, toisella ryhmällä suotuisat geenit äärimmäiseen harjoitteluun.

 

[MustatKortit]

...
Otetaanpa vielä pari näkökulmaa tähän "pitää harjoitella eläimenä fyysistä kuntoa, jotta voi kutsua itseään huippu-urheilijaksi" -näkemykseen. Täällä osa keskustelijoista on ilkkunut joillekin jääkiekon taitopelaajille, jotka ovat huonossa fyysisessä kunnossa mutta pelaavat silti huipputasolla. Useinhan (ei toki aina) tilanne on se, että nämä laiskaksi väitetyt taiteilijakiekkoilijat eivät suinkaan ole olleet laiskoja kaikkien osa-alueiden suhteen. Hyvin tyypillistähän on, että nämä taiteilijat ovat pikkuskidistä saakka pelanneet ja höntsänneet tuntikausia päivittäin lähikentillä. He ovat siis rakastaneet pelaamista ja höntsäämistä, minkä myötä ne taito-ominaisuudet ovat sitten kehittyneetkin niin loistaviksi. Sen sijaan fyysisen puolen harjoittelua kuten juoksua ja voimaharjoittelua he ovat aina inhonneet. Ja sillä puolella heikko motivaatio näkyy aikuisenakin. Nämä taitelijat ovat usein siis osittain erittäin ahkeria (peli- ja taitoharjoitteet) ja osin laiskoja (fyysiset harjoitteet). Hyvin harvoin näiden tapausten kohdalla nostetaan esiin tämä arvokas höntsäysharjoittelu, vaan aina lähinnä haukutaan laiskuutta fyysisen harjoittelun osalta...

Hmm, minun mielestäni on ymmärrettävää ja joskus jopa tarpeellista näiden urheilijoiden oman kehityksen kannalta, että heikko motivaatio ja huono treenaaminen nostetaan rohkeasti tikunnokkaan.

Mika Niemi on nykyään huippusentteri, hän on pistänyt asiansa kuntoon. Muutamia vuosia sitten Niemi tykkäsi käydä kupilla, asia oli yleisesti tiedossa ja sille naureskeltiin. Hienoa, että hän sai itsestään enemmän irti, liigatasollahan Niemi näemmä pystyi vetämään pelkällä lahjakkuudella, joskaan ei isoimmissa rooleissa.

 

[Iker]

Hienoa, että hän sai itsestään enemmän irti, liigatasollahan Niemi näemmä pystyi vetämään pelkällä lahjakkuudella, joskaan ei isoimmissa rooleissa.

Minä olen toisaalta vierastanut aina näitä puheita lahjojen tai lahjakkuuden osuudesta, kun puhutaan ihmisestä joka etenee alansa ammattilaiseksi asti.

Eiköhän kyseinen Mika Niemikin riittävästi ole koko junnu-uransa treenannut ja laittanut aika pirun monta tuntia työtä kiekkoharrastuksensa eteen, ja sen tuloksena tuo liigaura on käynnistynyt eikä tällaisen mystisen lahjakkuuden. SIihen kun olisi vielä panostanut sen vaaditun ns. ekstramäärän, voidaan miettiä olisiko ollut mahdollisuudet vaikka kuinka paljon pidemmälle.

Samaa mieltä siis muuten kanssasi, mutta minun mielestäni lahjakkuus ei oikein ole aina se paras sana kuvaamaan sitä mikä urheilijan vie tiettyyn pisteeseen asti. Etenkin siis, kun ei puhuta jostain 5-vuotiaasta lapsesta vaan kaverista, joka läpäisee seulan ja nousee vajaa parikymppisenä kuitenkin jääkiekon SM-liigaan asti. Eli kunto saattaa olla retuperällä toivottuun tasoon verrattuna ja fysiikan treenaaminen sekä ravintopuoli ihan lapsenkengissä ammattilaisurheilijan näkökulmasta, mutta pelkät lahjat ei aikuista ihmistä silti liigaan vie vaan pirunmoinen määrä toistoja ja harjoittelua pienestä junnusta asti.

Tähän sopii hyvin se Zlatanin kommentti kun hänelle toimittaja joskus mainitsi lahjakkuudestaan, eli "luuletko minun syntyneen tällaisena, olen kantanut palloa mukanani 2-vuotiaasta asti." Eli treenaamista on erilaista ja harjoitella voi mitä tahansa pelkästä kiekon tai pallon neppailusta eläimelliseen fysiikkatreeniin asti, jostain näistä treenimuodoista jos tinkii jää pelaajana vajaaksi kokonaisuudeksi mutta jos kaikesta tinkii ja elää pelkillä lahjoilla mitä se sitten onkaan, ei tule ikipäivänä näkemään ammattilaisympyröitä muuten kuin katsomosta käsin.

 

[dana77]

Löytyy lajeja, joissa ihan oikeasti vaaditaan näitä kolmea osa-aluetta. Siis ehdottomalle maailman huipulle päästäkseen. Sitten löytyy lajeja, joissa olisi taatusti eduksi olla hyvä näissä kolmessa osa-alueessa. Mutta, kun lajiin aikojen saatossa pesiytynyt harjoittelukulttuuri, ja osaksi sen ansiosta alhaiseksi jäänyt vaatimustaso mahdollistavat puolivaloilla kelvollisiin ansioihin pääsemisen, niin miksi ihmeessä tekisin enemmän kuin vaaditaan?

On huvittavaa, että kun puhutaan huippu-urheilijoista ja jääkiekoilijoista, niin esimerkiksi otetaan joku Mika Niemi tai joku C-junnujoukkue. Mika Niemi ei ole maailman top-1000:ssa jääkiekkoilijoista. Maailman top-1000 keihäänheittäjäksi tai vastaavaksi mahtuuu puolestaan jo ihan harrastelijoita.

Ihan varmasti NHL:stä löytyy sadoittain pelaajia, jotka ovat fyysisesti huippukunnossa. He eivät tietenkään ole aivan yhtä kovassa kunnossa kun joku maratoonari, sillä 100 peliä kaudessa ja lajiharjoittelun vaativa aika ovat pois fysiikkatreenistä.

Fysiikkaa on muutenkin monenkaista. Yhtä hyvin voisi sanoa, että aika vaikea jotain kestävyysurheilijaa esim Janne Holmenia tai jotain hiihtäjää huippu-urheilijana, sillä joku Patrik Lostedtin antaisi kavereille reilussa mies-miestä vastaan matsissa kyytiä niin että tukka lähtisi (kysykää vaikka Ernest Hemingwayltä, niin se vasta on urheilua).

ps. neljäs osa alue on järkevyys. Jos urheilusta meinaa ammattia, niin tyhmä saa olla että valitsee lajin jossa parhaat saavat kilometrikorvauksia kun toisista lajeista saa miljoonia. Toki jälkimmäisen tajuavat monet, joten halukkaitakin on vastaavasti enemmän.

 

[TomiP]

ps. neljäs osa alue on järkevyys. Jos urheilusta meinaa ammattia, niin tyhmä saa olla että valitsee lajin jossa parhaat saavat kilometrikorvauksia kun toisista lajeista saa miljoonia. Toki jälkimmäisen tajuavat monet, joten halukkaitakin on vastaavasti enemmän.

Lajivalinta tehdään pääosin lapsena. Lapsi ei valitse lajia rahamielessä. Motiivit ovat muut. Toki vanhemmat tai ym. voivat ohjata lapsen tarkoituksella ns. rahalajien pariin.

 

[Pipolätkä]

ps. neljäs osa alue on järkevyys. Jos urheilusta meinaa ammattia, niin tyhmä saa olla että valitsee lajin jossa parhaat saavat kilometrikorvauksia kun toisista lajeista saa miljoonia. Toki jälkimmäisen tajuavat monet, joten halukkaitakin on vastaavasti enemmän.

@TomiP jo tuossa yllä jo sanoikin eli ei lapsi lajiaan minkään rahan takia valitse. Syitä voi olla monia mutta raha on motiivina hyvin harvoin. JA mikäli nyt mielessä onkin että tästä saa rahaa niin epäilen että ikinä pääsee edes niin hyväksi että saisi rahaa jos se on ainoa syy harrastaa ellei nyt ole jotenkin aivan superlahjakas.

 

[MustatKortit]

On huvittavaa, että kun puhutaan huippu-urheilijoista ja jääkiekoilijoista, niin esimerkiksi otetaan joku Mika Niemi tai joku C-junnujoukkue. Mika Niemi ei ole maailman top-1000:ssa jääkiekkoilijoista. Maailman top-1000 keihäänheittäjäksi tai vastaavaksi mahtuuu puolestaan jo ihan harrastelijoita...

Kyllä mielestäni Mika Niemi on ihan validi esimerkki, kyseessä on (huhujen mukaan) suurseura Kärppien ensi kauden ykkössentteri ja hyvin mahdollisesti tulevaisuudessa vielä maju-tason pelaaja. Kysymys kuuluu, olisiko Niemi voinut nousta tuolle tasolle nopeammin, minun mielestäni olisi voinut.

 

[Ahar]

On huvittavaa, että kun puhutaan huippu-urheilijoista ja jääkiekoilijoista, niin esimerkiksi otetaan joku Mika Niemi tai joku C-junnujoukkue. Mika Niemi ei ole maailman top-1000:ssa jääkiekkoilijoista. Maailman top-1000 keihäänheittäjäksi tai vastaavaksi mahtuuu puolestaan jo ihan harrastelijoita.

Ihan varmasti NHL:stä löytyy sadoittain pelaajia, jotka ovat fyysisesti huippukunnossa. He eivät tietenkään ole aivan yhtä kovassa kunnossa kun joku maratoonari, sillä 100 peliä kaudessa ja lajiharjoittelun vaativa aika ovat pois fysiikkatreenistä.

Fysiikkaa on muutenkin monenkaista. Yhtä hyvin voisi sanoa, että aika vaikea jotain kestävyysurheilijaa esim Janne Holmenia tai jotain hiihtäjää huippu-urheilijana, sillä joku Patrik Lostedtin antaisi kavereille reilussa mies-miestä vastaan matsissa kyytiä niin että tukka lähtisi (kysykää vaikka Ernest Hemingwayltä, niin se vasta on urheilua).

Ja piirikunnallisen tason painijat pöllyttäisivät Lodstedtia 100-0 ensimmäisillä sekunneilla ja maailman kymmenenneksituhannes paras maratoonari juoksee sellaisia aikoja, että siihen pitää jo treenata suht tosissaan. Vaikeaahan näitä on vertailla, mutta Aleksander Karelin on kuitenkin yksi maailman kaikkien aikojen kovimmista urheilijoista.

 

[TomiP]

Usein ns. globaalisuutta käytetään lajin kovuuden kriteerinä. Maratonissa maailman listan 100 parhaan joukossa on edustettuna pari-kolme maata ja Kenia ja Etiopia dominoivat listaa täysin. Tässä mielessä maraton on yksi vähiten globaali laji, kaikki huiput tulee kahdesta maasta. Eli ns. globaalisuus ei ole lajin kovuudelle kovin hyvä mittari.

 

[steepler]

Tässä mielessä maraton on yksi vähiten globaali laji, kaikki huiput tulee kahdesta maasta. Eli ns. globaalisuus ei ole lajin kovuudelle kovin hyvä mittari.

No joo, ei mielestäni lajin gloobaliisuutta voi ajatella sitä kautta ketkä ovat kärjessä vaan sitä kautta että miten paljon lajia harrastetaan ja miten levittäytynyt laji on. Fakta on se että maraton tai kestävyysjuoksu on se kaikista globaalein laji mitä on, se on aika pomminvarmaa että harrastajia on enemmän kuin missään muussa lajissa (jos ajatellaan sellaisia harrastajia jotka kunnolla harjoittelevat ja esim. kilpailevat). Kävelyllä voi ehkä olla enemmän harrastajia mutta siinä lajissa taas hyvin harvat kilpailevat.

 

[TomiP]

No joo, ei mielestäni lajin gloobaliisuutta voi ajatella sitä kautta ketkä ovat kärjessä vaan sitä kautta että miten paljon lajia harrastetaan ja miten levittäytynyt laji on. Fakta on se että maraton tai kestävyysjuoksu on se kaikista globaalein laji mitä on, se on aika pomminvarmaa että harrastajia on enemmän kuin missään muussa lajissa (jos ajatellaan sellaisia harrastajia jotka kunnolla harjoittelevat ja esim. kilpailevat). Kävelyllä voi ehkä olla enemmän harrastajia mutta siinä lajissa taas hyvin harvat kilpailevat.

Totta toki on. Monet perustelevat lajin globaalisuutta ja suuruutta sillä kuinka monen maan edustajia kärjessä pyörii. Tätä perustelua käyttävät usein keihäsfanit (keihäsfani olen itsekin) ja ampumahiihtofanit. Mutta tämä mainittu seikka ei kuitenkaan kerro lajin harrastuneisuudesta mitään.

 

[steepler]

Tätä perustelua käyttävät usein keihäsfanit (keihäsfani olen itsekin) ja ampumahiihtofanit. Mutta tämä mainittu seikka ei kuitenkaan kerro lajin harrastuneisuudesta mitään.

Aivan terävin kärki ei kerro, mutta toki sellainen vähän laajempi otanta jotain kertaa, varsinkin se mistä kaikista maanosista tulee kilpailijoita. Maratoninkin tilastoa jos katsoo vähän pidemmälle(vaikka n.1000 parasta) niin selviää että siellä on edustajia käytännössä kaikista maanosista ja monista ei maista.

Keihästä mielestäni usein aliarvioidaan globaalisuuden suhteen, pitää muistaa että se on kuitenkin yleisurheilun laji(ja yleisurheilu on varmasti se selvästi levittäytynein laji) joka tarkoittaa että hyvin monessa maassa käydään kilpailu maan mestaruudesta keihäässä. En tiedä tarkkoja lukuja mutta kyllä se määrä täytyy melko iso olla. Noin 200 parhaan joukosta löytyy edustajia kaikista maanosista. Tietenkään näistä ei voi suoraan päätellä harrastajien määrää, mutta esimerkiksi kaikki lajit jossa olosuhde on merkittävä tekijä (kuten hiihdot) ovat lähtökohtaisesti täysin eri kategoriassa kuin keihäs. Niissä lajeissa on suuria maanosia joissa lajia ei harrasteta yhtään (tuskin koskaan on kuultukaan) ja joissain isoissakin maissa vain jollain tietyllä alueella harrastetaan hiihtoja, tai muuten lajikulttuuri ovat vähän leivittäytynyttä. Etelä-Amerikassa esim. on paikkoja joissa olosuhteiden puolesta voisi tulla koviakin hiihtäjiä (vuoristoolot ja kylmä ilmasto) mutta ei heitä tule kuitenkaan yhtään kun kulttuuria ei ole, tosin voi olla että vuoristossakaan ei kovin ihanteellista ole latuja tehdä jne.

edit. Ihan sivuhuomautuksena esimerkiksi Intia on yllättävän kova keihäsmaa, maailmantilaston 187 parhaan joukossa on 8 intialaista. Intiahan on perinteisesti maa jossa ei hirvittävän paljon urheilla.

 

[dana77]

Lajivalinta tehdään pääosin lapsena. Lapsi ei valitse lajia rahamielessä. Motiivit ovat muut. Toki vanhemmat tai ym. voivat ohjata lapsen tarkoituksella ns. rahalajien pariin.

Ei varmaan tee, mutta mitä isomman raha laji, sitä isompi show ja sitä isommat tähdet. Se taas jo houkuttaa.
Lisäksi monet urheilijat ovat junnuna hyviä monissa lajissa. Sitten teininä kun tehdään lopullinen päätös rahalla ja muulla siihen liittyvällä on jo vaikutusta.

 

[MustatKortit]

...turinaa keihäänheitosta...

Hyviä huomioita palstaveljeltä. Joku sanoi aiemmin tässä tai jossain toisessa ketjussa, että mikäli keihään taso olisi maailmalla laajempi, niin kasikaseille ei välttämättä voitettaisi em-kultaa...

Minä suhtaudun tällaiseen teoriaan hivenen varauksella. Ensinnäkin arvokisafinaaliin etenee vain kaksitoista parhaiten karsinnassa onnistunutta tai karsintarajan ylittänyttä. Näin ollen kovia kasikasin miehiä jää joka tapauksessa 12:a parhaan ulkopuolelle, karsinnat kun ovat oma maailmansa ja on täysin arkipäivää, että jopa 90m heittänyt kaveri voi pullahtaa ulos finaalista (heh, Vasilevskisille terkkuja)...

Puhumattakaan sitten siitä absoluuttisesta huipputasosta, siis toki voisi olla mahdollista että laajemmalla urheilijamäärällä keihäänheitossa olisi enemmän yli 85m miehiä, mutta ei kait tämä automaattisesti tarkoita sitä, että haamuheittojen määrä per arvokisafinaali nousee mitenkään dramaattisesti.

Suomessa meillä on huippuluokan keihäsvalmennus ja ihan riittävän leveä "pelaajamateriaali". Suhtaudun epäillen siihen, että meillä olisi hirveästi enempää yli kasivitosen miehiä, vaikka harrastajamäärät nousisivatkin entisestään.

 

[Fiftie]

Jokainen vähänkään urheilua seuraava nyt tajuaa, että jalkapallo on sen kaikkein globaalein, kilpaillun ja harrastetuin laji. Tottakai jos kävelyn harrastajana pitää sellaista ihmistä, joka kävelee hakemaan postin, ni toki sitten kävely on se harrastetuin laji.

 

[Fiftie]

Hyviä huomioita palstaveljeltä. Joku sanoi aiemmin tässä tai jossain toisessa ketjussa, että mikäli keihään taso olisi maailmalla laajempi, niin kasikaseille ei välttämättä voitettaisi em-kultaa...

Minä suhtaudun tällaiseen teoriaan hivenen varauksella. Ensinnäkin arvokisafinaaliin etenee vain kaksitoista parhaiten karsinnassa onnistunutta tai karsintarajan ylittänyttä. Näin ollen kovia kasikasin miehiä jää joka tapauksessa 12:a parhaan ulkopuolelle, karsinnat kun ovat oma maailmansa ja on täysin arkipäivää, että jopa 90m heittänyt kaveri voi pullahtaa ulos finaalista (heh, Vasilevskisille terkkuja)...

Puhumattakaan sitten siitä absoluuttisesta huipputasosta, siis toki voisi olla mahdollista että laajemmalla urheilijamäärällä keihäänheitossa olisi enemmän yli 85m miehiä, mutta ei kait tämä automaattisesti tarkoita sitä, että haamuheittojen määrä per arvokisafinaali nousee mitenkään dramaattisesti.

Suomessa meillä on huippuluokan keihäsvalmennus ja ihan riittävän leveä "pelaajamateriaali". Suhtaudun epäillen siihen, että meillä olisi hirveästi enempää yli kasivitosen miehiä, vaikka harrastajamäärät nousisivatkin entisestään.

Sulla on hyviä pointteja tässä kyllä. En mä sitä voi oikesti mitenkään varmaks sanoakkaan, että jos keihäänheittäjiä ois enemmän, niin se taso automaattisesti ois jotenkin paljon laajempi. Mutta kyllä se ihan todennäköistä on, että jos ajatellaan nyt mieskeihäänheittäjiä olevan esim. 40 tuhatta maailmanlaajuisesti ja jos niitä oiski 30 miljoonaa, niin tohtisin väittää, että siellä on muutama sellainen kaveri, jotka on sillä tasolla, että nakkelis aika kovia lukemia. Arvokisoissa voi toki vaikka kaikilta heittäjiltä kasetti pettää, ja kiskasevatkin vain vaikka 78 metriä kaikki, mutta veikkaan että maailmantilasto ois aika paljon kovempi tasoinen.

 

[MustatKortit]

...veikkaan että maailmantilasto ois aika paljon kovempi tasoinen.

Samaa mieltä tästä, maailmantilasto ainakin näyttäisi erilaiselta, varmasti olisi enemmän kasivitosen ja kasikymppisen äijiä. Tuo arvokisojen tulostaso tuskin kuitenkaan hirveän erilainen olisi... mutta nämä nyt on näitä, mutulla pakko mennä ;)

edit. ps. tietysti monilla on oma lehmä ojassa siltä osin, että sen oman lajin "parhautta" halutaan korostaa... varmasti minullakin näin, entisenä ja vähän nykyisenäkin keihäsjannuna arvostan luonnollisesti lajin äärimmäisen korkealle ja ovathan monet lajin huiput todella kovakuntoisia verrattuna mihin tahansa lajiin. Kuten Pitkämäenkin nimi keskustelussa on jo vilissyt...

 

[Fiftie]

edit. ps. tietysti monilla on oma lehmä ojassa siltä osin, että sen oman lajin "parhautta" halutaan korostaa... varmasti minullakin näin, entisenä ja vähän nykyisenäkin keihäsjannuna arvostan luonnollisesti lajin äärimmäisen korkealle ja ovathan monet lajin huiput todella kovakuntoisia verrattuna mihin tahansa lajiin. Kuten Pitkämäenkin nimi keskustelussa on jo vilissyt...

Joo lajin huiput on kyllä kova kuntoisia, mutta sitten kun mennään vähän niihin ei niin koviin heittäjiin, niin eipä ne kovin ihmeelliseltä näytä. Eikä siis mitään, itse katson kaikki mahdolliset keihäskisat mitä telkkarista tulee joka kesä, sekä joskus käynyt katsomassakin ihan livenä. :)

 

[dana77]

Aivan terävin kärki ei kerro, mutta toki sellainen vähän laajempi otanta jotain kertaa, varsinkin se mistä kaikista maanosista tulee kilpailijoita. Maratoninkin tilastoa jos katsoo vähän pidemmälle(vaikka n.1000 parasta) niin selviää että siellä on edustajia käytännössä kaikista maanosista ja monista ei maista.

Keihästä mielestäni usein aliarvioidaan globaalisuuden suhteen, pitää muistaa että se on kuitenkin yleisurheilun laji(ja yleisurheilu on varmasti se selvästi levittäytynein laji) joka tarkoittaa että hyvin monessa maassa käydään kilpailu maan mestaruudesta keihäässä. En tiedä tarkkoja lukuja mutta kyllä se määrä täytyy melko iso olla. Noin 200 parhaan joukosta löytyy edustajia kaikista maanosista. Tietenkään näistä ei voi suoraan päätellä harrastajien määrää, mutta esimerkiksi kaikki lajit jossa olosuhde on merkittävä tekijä (kuten hiihdot) ovat lähtökohtaisesti täysin eri kategoriassa kuin keihäs. Niissä lajeissa on suuria maanosia joissa lajia ei harrasteta yhtään (tuskin koskaan on kuultukaan) ja joissain isoissakin maissa vain jollain tietyllä alueella harrastetaan hiihtoja, tai muuten lajikulttuuri ovat vähän leivittäytynyttä. Etelä-Amerikassa esim. on paikkoja joissa olosuhteiden puolesta voisi tulla koviakin hiihtäjiä (vuoristoolot ja kylmä ilmasto) mutta ei heitä tule kuitenkaan yhtään kun kulttuuria ei ole, tosin voi olla että vuoristossakaan ei kovin ihanteellista ole latuja tehdä jne.

edit. Ihan sivuhuomautuksena esimerkiksi Intia on yllättävän kova keihäsmaa, maailmantilaston 187 parhaan joukossa on 8 intialaista. Intiahan on perinteisesti maa jossa ei hirvittävän paljon urheilla.

Minä chekkasin maailman keihäsrankingin top 200:n ja poimin sieltä suomalaisheittäjän, jonka ennätyksen googlasin. Näyttäisi että sijalla 150. päästään jollain 73 metrisellä (mikäli ennätys oli tältä kaudelta). Tästä varmaan voitaisiin arvioida, että top 200:n vaaditaan 70-metrinen. Mietin, että riittäisikö Top-1000:n 60-metrinen vai vaaditaanko 65m? Mitäs keihäsfanit sanovat?

 

[MustatKortit]

... Mietin, että riittäisikö Top-1000:n 60-metrinen vai vaaditaanko 65m? Mitäs keihäsfanit sanovat?

En osaa sanoa, todennäköisesti riittäisi. Toki 60 metriäkin on tulos, jota kukaan Tauno Tasalakki ei heitä tuosta vain miesten kasisatasella, vaan tekniikkaakin pitää jo osata - tai vaihtoehtoisesti vetää ihan hirveät voimapuolen tulokset. Keihästä tosin on pirun vaikeaa heittää (pelkällä) voimalla pitkälle...ja sitten on valovuosi eroa siinä, että heittääkö vaikka vähän alle 70m vai yli 80m...

Loppupeleissähän tässä tullaan siihen, että eri lajeissa "laaja taso" tarkoittaa niin eri asioita. Monesti kuulee mm. sanottavan, että futiksessa on "laaja, globaali taso", mutta tosiasiassa kourallinen maita ratkoo joka kerta arvokisamitalien kohtalon, samoin kuin lätkässäkin...

 

[dana77]

Loppupeleissähän tässä tullaan siihen, että eri lajeissa "laaja taso" tarkoittaa niin eri asioita. Monesti kuulee mm. sanottavan, että futiksessa on "laaja, globaali taso", mutta tosiasiassa kourallinen maita ratkoo joka kerta arvokisamitalien kohtalon, samoin kuin lätkässäkin...

Futiksessa laaja taso tarkoittaa sitä, että vaikka olisi hyvinkin lahjakas yksikö ja harjoittelisi ammattimaisesti pienestä pitäen, niin tämä ei olisi tae maailman top-10 000 pelaajan joukkoon nousuun. Suomessa tuo taso riittäisi ehkä nippanappa maajoukkuepaikkaan.