Mikael Granlund

[Ck]

Granlund aloitti kauden uransa ensimmäisellä kahden pisteen ottelulla! Granlundille kun on lisätty jälkikäteen syöttöpiste tuohon Minnesotan toiseen maaliin, niin Granlund on molemmissa Minnesotan maaleissa toisena syöttäjänä. Hieno alku kaudelle tehojen valossa ja tuosta on hyvä jatkaa. Itse pelin katsoneet voivat kertoa miltä se Granlundin meno muutoin näytti.

Kyllä, Granlundin taistelusta tuli myös tuo toinen maali, saa tökkäistyä kiekon Ninolle. Luulin, ettei tuota toista syöttöä tullut Miken tilastoihin ennen kuin kommentoit, mutta hienoa, että NHL:ssä tarkistetaan kaikki maalit ja lisätään oikeat pisteiden tekijät tilastoihin.

Mielestäni Granlund pelasi ihan hyvin, onhan se ihan järjetön seppä kun saa hyökkäysalueella kiekon ja siksi hänen pitäisi olla Minnesotan ykkös yv:ssä se peliä tekevä henkilö, saisivat niitä ylivoimamaalejakin. 5vs5 pelissä parempi kuin viimekaudella, mutta vielä on puutteita. Parin vuoden sisällä nähdään mihin Miken todellinen taso pääsee, mutta tuota pelinluku-, syöttö, hyökkäyspäänpelaamis- ja pelinlukutaitoa ei kovin monelta edes NHL:ssä löydy ja siis varsinkin juuri hyökkäypäätä ajatellen.

 

[charger]

Hyvältä kuulostaa. Eiköhän Mikke saa tässä koko ajan parannettua tuota fyysistä puolta ja luistelua. Näitä on vielä onneksi mahdollista parantaa, kun taas peliälyä sitten yleensä joko on tai ei ole.

 

[larzzon]

Eiköhän Mikke saa tässä koko ajan parannettua tuota fyysistä puolta ja luistelua. Näitä on vielä onneksi mahdollista parantaa, kun taas peliälyä sitten yleensä joko on tai ei ole.

Valitettavan yleinen harhaluulo. Molempia on mahdollisuus parantaa ja molemmilla on geenien määrittämät rajansa. Fyysiset rajat tulevat yleensä ennemmin ja nuorempana vastaan kuin mitä pelinlukuun liittyvät rajat.

 

[Vulak]

Valitettavan yleinen harhaluulo. Molempia on mahdollisuus parantaa ja molemmilla on geenien määrittämät rajansa. Fyysiset rajat tulevat yleensä ennemmin ja nuorempana vastaan kuin mitä pelinlukuun liittyvät rajat.

Täh? Mihis tää perustuu, eikös voimalajeissa jyrää nimenomaan lähes 4-kymppiset?

 

[larzzon]

Täh? Mihis tää perustuu, eikös voimalajeissa jyrää nimenomaan lähes 4-kymppiset?

Kestävyyslajeissa ainakin. Nopeusominaisuudet häviävät aiemmin ja pelaamista oppii vielä neljänkymmenen ikävuoden jälkeenkin.

 

[Rantojen Kuningas]

Valitettavan yleinen harhaluulo. Molempia on mahdollisuus parantaa ja molemmilla on geenien määrittämät rajansa. Fyysiset rajat tulevat yleensä ennemmin ja nuorempana vastaan kuin mitä pelinlukuun liittyvät rajat.

Kyllä mä väittäisin että se on nimenomaan toistepäin.

 

[charger]

Lähinnä tuossa meinasin että helpompi varmasti Granlundin on parantaa fyysisiä ominaisuuksia kuin jonkun toisen yrittää kehittää vastaavasti peliälyään. Ainakaan lähellekkään Granlundin tasoa.

Fysiikkaa saa melko "helposti" kovalla harjoittelulla. Mutta poikkeuksellisen peliälyn "saaminen" vaatii lahjojen lisäksi käytännössä koko nuoruuden viettämistä luistimet jalassa. Lähes joka päivä "aamusta iltaan" kaveriporukalla pelatessa aivot kehittyvät ja muokkautuvat huippupelaamisen mahdollistavalle tasolle. Sitten kun aivojen kehittyminen lakkaa, niin vastaavalle tasolle pääseminen on jo melko haasteellista/mahdotonta, koska etumatkaa on annettu jo liikaa.

 

[kananlento]

Kyllä mä väittäisin että se on nimenomaan toistepäin.

Etenkin kun nyt ei puhuta mistään nelikymppisestä konkraista, vaan edelleen nuoresta pelaajasta. Fyysistä puolta pystyy ehdottomasti petraamaan vielä tossa vaiheessa. Etenkin kun tiedetään Amerikan kaurapuurot... Ei kaikista tietenkään mitään Pavel Bureita tule vaikka kuinka reenaisi, mutta varmasti Granlund pystyy tätä puolta parantamaan parin vuoden sisään.

Totta kai pelinlukukin paranee monella iän myötä, mutta erityislahjakkuuksien tasolle (johon Mikenkin lasken) ei kyllä pääse vaikka kuinka silmä harjaantuisi iän myötä.

Granlundin uskon olevan parin vuoden päästä kuin kotonaan NHL:ssä, mutta tälle kaudelle olisi jo hyvä tavoite olla koko kausi ylhäällä ja saada jonkinlaista tasaisuutta otteisiin.

 

[olkikuukkeli]

Jos Granlundin fyysistä kehitystä aletaan miettimään, niin olisi varmaan syytä kaivella niitä pari vuotta vanhoja videoita ja vertailla nyky-Miken liikkumista ja fyysisiä ominaisuuksia siihen. Ainakin näin mutupohjalta väittäisin, että sekä luistelutaito ja ketteryys että varsinainen luistelunopeus sekä lähtöpotkuja ja suoraa vauhtia ajatellen on kehittynyt melko paljon. Tähän liittyen tasapaino on parempi ja ilmeisesti yläkropassakin on vähän enemmän vääntövoimaa jopa viimekauden loppuunkin verrattuna, jolloin Granlund oli vielä todella kevyt kulmaväännöissä.

Amerikan kaurapuuron sijaan kyseessä on todennäköisesti sellainen tosiseikka, että vaikka Granlund on mielestään harjoitellut aina kovaa, on hän kyennyt tuomaan merkittäviä uusia asioita kesäharjoitteluunsa ja samalla nostamaan myös intensiteettiä. Fyysistä kehittymisvaraa on (ollut) ilmiselvästi paljon, samoin kehitettävää esim. luistelutekniikassa. Siinä mielessä on perusteltua väittää, että Granlundin hyvä pelikäsitys tuskin kehittyy parin seuraavan kauden aikana ihan samaan tahtiin kuin fyysinen puoli. Tai jos kehittyy, puhutaan jo ihan eri kategorian pelaajasta kuin mistä kukaan on edes unelmoinut :)

 

[larzzon]

Lähinnä tuossa meinasin että helpompi varmasti Granlundin on parantaa fyysisiä ominaisuuksia kuin jonkun toisen yrittää kehittää vastaavasti peliälyään. Ainakaan lähellekkään Granlundin tasoa.

Yksilöllistä. Phil Kessel on mielestäni hyvä esimerkki pelaajasta, jolla oli jo liigaan tullessaan nopeus- ja taito-ominaisuudet kunnossa, mutta joka ei osannut ns. pelata ollenkaan. Yksinkertaiset perussyötötkin olivat usein liian vaikeita puhumattakaan siitä, että hänellä olisi ollut jonkinlaista taktista osaamista, silmää sille, mikä ratkaisu on milloinkin oikea. Noin kärjistetysti Kessel ei osannut muuta kuin kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle ja laukoa.

Nykyään Phil Kessel on edelleen nopea ja taitava, mutta ennen kaikkea hän on oppinut käyttämään taitojaan. Tämä nimenomainen "pelin oppiminen" on tehnyt Kesselistä melko kokonaisvaltaisen hyökkäyspään aseen, ainoastaan fyysinen ulottuvuus puuttuu.

Fysiikkaa saa melko "helposti" kovalla harjoittelulla. Mutta poikkeuksellisen peliälyn "saaminen" vaatii lahjojen lisäksi käytännössä koko nuoruuden viettämistä luistimet jalassa. Lähes joka päivä "aamusta iltaan" kaveriporukalla pelatessa aivot kehittyvät ja muokkautuvat huippupelaamisen mahdollistavalle tasolle. Sitten kun aivojen kehittyminen lakkaa, niin vastaavalle tasolle pääseminen on jo melko haasteellista/mahdotonta, koska etumatkaa on annettu jo liikaa.

Ei pidä sekoittaa taitoa ja peliälyä. Taito edesauttaa oikeita ratkaisuja kaukalossa, koska se antaa enemmän aikaa niiden tekemiseen. Sen sijaan lapsena höntsissä opitut ratkaisut ovat usein vääriä, eikä niistä ole enää iloa siinä vaiheessa, kun pelaamisesta maksetaan.

Pointti oli siinä, että oikeita ratkaisuja oppii vielä siinä vaiheessa kun taidot ja fysiikka alkavat rappeutua. Ns. late bloomerit ovat useammin älypelaajia kuin koohottajia. St. Louis, Oates, Lang, Rafalski ja Detroit... Jos fyysisiä ominaisuuksia on niin paljon helpompi hankkia myöhemmällä iällä kuin pelitaitoa, niin luulisi asian olevan päinvastoin.

Kyllä mä väittäisin että se on nimenomaan toistepäin.

Perusteluja, kiitos! Näkisin, että mulla on kohtuullisesti tietämystä valmennuksesta (ei tosin kiekosta) ja melko paljon havaintoja lasten ja nuorten kehittymisestä ja oppimisesta pallo- ja joukkuepelissä. Vaikka oma näkemys on kiveenhakattu, niin näistä on silti mukava keskustella ja kuulla muiden näkemyksiä ;)

 

[Wäinö#16]

Itse olin hivenen pettynyt Granlundin esitykseen, ainakin siihen vähään mitä tuli nähtyä Ducksia vastaan. Varmasti kehitystä on tapahtunut fyysisellä puolella, mutta mitään radikaalia muutosta viime vuoteen ei sittenkään. Ja nimenomaan radikaalia parannusta se vaatisi, mikäli tavoitteena on ns. tähtiluokka. Jos riittää OK top-6 -taso, niin ehkä sinne tämäkin tahti riittää. Toki aikaa on ja varmasti Granlund pystyy koko ajan paremmin myös kompensoimaan fyysisiä puutteitaan peliälyllä.

 

[olkikuukkeli]

Itse olin hivenen pettynyt Granlundin esitykseen, ainakin siihen vähään mitä tuli nähtyä Ducksia vastaan. Varmasti kehitystä on tapahtunut fyysisellä puolella, mutta mitään radikaalia muutosta viime vuoteen ei sittenkään.

Kuinka radikaalin muutoksen uskot olevan mahdollista käytännössä kolmen kuukauden treenillä ihmiselle, joka on aikaisemminkin treenannut kovaa? Se, että selkeitä parannuksia on tapahtunut, on äärimmäisen hyvä asia. Kauden aikana ja varsinkin ensikesän aikana siitä on hyvä jatkaa. Kuten Granlund itsekin jossain haastattelussa sanoi, eivät treenien tehostamiset ja tekniikkaharjoitukset näy heti, vaan ne ovat jotain mitä työstetään pitkäjänteisesti. Kun on olemassa oikeat palikat (treenimetodit, lahjakkuus ja mentaalinen puoli), on sillä mahdollista saada hyvää tulosta aikaan.

 

[HockeyForLife]

Ja nimenomaan radikaalia parannusta se vaatisi, mikäli tavoitteena on ns. tähtiluokka. Jos riittää OK top-6 -taso, niin ehkä sinne tämäkin tahti riittää.

Kuinkahan kovia tavoitteita olet Granlundille asettanut? Vaikka itse olen jopa pienoinen Mikke-fani ja muistelen vieläki kyynel silmäkulmassa kultakevättä 2011 niin en koskaan ole ajatellut että Mikke änärissä nousisi tähtiluokkaan. TOP-6 -kamaan olen juuri aina uskonut ja odottanut mutta ei kaverista mitään ihan kirkkainta kärkeä kannatakkaan odottaa!

 

[Wäinö#16]

Lähinnä olen seurannut mielenkiinnolla mihin rahkeet riittävät ilman sen kummempia odotuksia tai edes fanitusta. Lähinnä odotukset on tulleet niin Minnesotasta, lehdistöstä ja mm. tämän palstan faneilta ja aika korkeallahan ne on välillä olleet, kuten ketjun otsikkokin kertoo. Paremmalta tämä kausi näyttää kuitenkin kuin edellinen.

 

[charger]

Ei pidä sekoittaa taitoa ja peliälyä. Taito edesauttaa oikeita ratkaisuja kaukalossa, koska se antaa enemmän aikaa niiden tekemiseen. Sen sijaan lapsena höntsissä opitut ratkaisut ovat usein vääriä, eikä niistä ole enää iloa siinä vaiheessa, kun pelaamisesta maksetaan.

Pihahöntsissä toimivat ratkaisut eivät tietenkään toimi enää aikuisten peleissä, mutta väitän että jos vietät koko nuoruutesi pelaten jää/tossulätkää/ym.. niin kyllä sillä on suuri vaikutus siihen kuinka opit "näkemään" kentän koko loppu elämäsi. Aivot ikäänkuin kasvavat siihen. Ja nyt täytyy muistaa että Granlundin kohdalla ei puhuta mistään silloin tällöin pelaamisesta, vaan käytännössä kaikki vapaa-aika on kulunut jossain kentällä. Tämä on todella harvinaista.

Lisäksi toki tarvitaan myös paljon luontaista lahjakkuutta jotta lopputulokseksi voi hioutua Granlundin tasoinen kaveri. Toki kehitys jatkuu sitten myöhemmälläkin iällä, mutta tällaista Granlundin saavuttamaa etumatkaa on lähes mahdoton enää kuroa kiinni. Ihan jo senkin takia että aivot eivät ole enää kehitysvaiheessa.

Tarkoitan siis että jo ihan nuorena rakennetaan tavallaan sinne aivoihin se pohja, jossa se poikkeuksellinen peliäly pääsee kehittymään. Jos sitä pohjaa ei ole silloin rakennettu, niin se on todella vaikea/lähes mahdotonta myöhemmin. Ja korostetaan vielä, poikkeuksellinen peliäly.

 

[-Kantor-]

Itse olin hivenen pettynyt Granlundin esitykseen, ainakin siihen vähään mitä tuli nähtyä Ducksia vastaan.

Itse katsoin kaksi ensimmäistä erää Ducks-matsista ja fiilikset eivät ole lähellekään yhtä pettyneet vaikkei tehopisteitä Mikelle kertynytkään. Oli mielestäni silminnähden parantanut liikettään sekä kaksinkamppailupelaamistaan. Vaikkei nyt mitään supermaagisia syöttöjä avopaikkaan päässyt jakamaan, niin oli jatkuvasti vaarallinen hyökkäysalueella kiekon saatuaan. Erottui siis mielestäni ihan positiivisesti Wild-pelureista ko. ottelussa, eivätkä otteet juuri kalvenneet esim. Mikko Koivulle, jolla nyt sentään löytyi vähän kovemmat ketjukaverit. Jos verrataan viime kauden matseihin, joissa Mikke tuntui olevan jatkuvasti rähmällään, oli ero silmiinpistävä, sillä nyt hän näytti jo NHL-tason pelaajalta.

 

[Vulak]

Kestävyyslajeissa ainakin. Nopeusominaisuudet häviävät aiemmin ja pelaamista oppii vielä neljänkymmenen ikävuoden jälkeenkin.

Ei vaan uppoa muhun, kävin googlettemassa esimerkkejä ja katoin nopeasti mikä on triathlonin ennätys ja löyty lista merkittävistä iron maneista.

Craig Anderson, triahtlon maailman mestari 35, 36 ja 38 vuotiaana.
Mark Allen, kuus mestaruutta 1989 - 1995, ikää 31-37 vuotta.

Triathlon oli nyt ensimmäinen kestävyyslaji joka tuli mieleen.

Voimalajeista tuli perinteinen penkki mieleen, siitä löyty ennätys Eric Spotolle, 327,5kg 36-vuotiaana.

Katoin vielä pikaluistelun ennätyksiä ja Jeremy Wotherspoon tärähti wikipediaan ensimmäisenä, ikää 500 metrin ennätys synty 31 vuotiaana.

Fyysisen voima, kestävyys ja lajitekniikka tuntuu olevan huipussaan vasta kun ikää tulee mittariin 30, lätkässä tuntuu ennätykset syntyvän paljon aikaisemmin ja yleensähän pisteennätykset on tehty kun mittarissa on 25.

 

[Tim Callahan]

Ei vaan uppoa muhun, kävin googlettemassa esimerkkejä ja katoin nopeasti mikä on triathlonin ennätys ja löyty lista merkittävistä iron maneista.

Craig Anderson, triahtlon maailman mestari 35, 36 ja 38 vuotiaana.
Mark Allen, kuus mestaruutta 1989 - 1995, ikää 31-37 vuotta.

Triathlon oli nyt ensimmäinen kestävyyslaji joka tuli mieleen.

Thriathlon on kova laji, mutta lähinnä rikkaiden puuhastelua. Osallistumismaksut ovat Ironman-kisoihin lähempänä tonnia ja varusteet maksavat kovilla äijillä 6000 - 10 000 euron luokkaan. Sponsorointi on mitätöntä lajissa ja eräässä tutkimuksessa mikä tehtiin erään kisan yhteydessä selvisi, että osallistujien keskipalkka pyöri n. 150 000 dollarin luokissa. Kovakuntoisilla nuorilla harvemmin on siis edes varaa lähteä tosissaan treenaamaan thriathlonia.

Wildin nykyinen pelityyli ei vaan kertakaikkiaan sovi suurelle osalle pelaajista ja varsinkaan Granlundille. Tuo prässäävä pelityyli ei nosta taitavia hyökkääjiä framille.

 

[eagle]

Tarkoitan siis että jo ihan nuorena rakennetaan tavallaan sinne aivoihin se pohja, jossa se poikkeuksellinen peliäly pääsee kehittymään. Jos sitä pohjaa ei ole silloin rakennettu, niin se on todella vaikea/lähes mahdotonta myöhemmin. Ja korostetaan vielä, poikkeuksellinen peliäly.

Juurikin näin. Peliälyhän on oikeastaan kahden asian summa. A) Havaitset kentällä jotain ja B) Osaat tehdä ratkaisun tuon havainnoin mukaan. Mitä enemmän pienenä joudut havainnoimaan asioita ja mitä enemmän tekemään ratkaisuja, niin sitä paremmaksi peliäly tulee. Se että pienenä ratkaiset pihahöntsässä ongelmaa mallia "mua vastaan on 3 pelaajaa, minne siirtäisin kiekon/pallon" ei tietenkään ole sama kuin isona, mutta se kehittää niitä ominaisukksia mitä myöhemmin tarvitaan.

Aikuisiällä näitä ominaisuuksia ei juurikaan enää kehitetä. Toki niitä voidaan hioa sen mukaan miten valmentaja osaa peliä opettaa. Eli esim. pelaaja X voi kehittyä vielä paljon siinä miten kykyjään käyttää, jos opastus on oikeanlaista, mutta itse kyky ei enää kehity juurikaan. 20-vuotias ja 25-vuotias havainnoi maailmaa(ja kenttää) hyvin samalla tavalla. Sen sijaan fyysisiä ominaisuuksia voi vielä hyvinkin enemmän kehittää, siis jos puhutaan voimaomianaisuuksista. Toki esim. nopeutta(nyt puhutaan siis ominaisuudesta, ei esim. luistelunopeudesta) ei enää kehitetä, vaan se on sitten tehty jo paljon aiemmin. Granlundin parantunut liikekkin on siis juuri sitä että saanut lisää voimaa(amerikan vitamiinit varmasti auttavat) ja kehittänyt luistelutekniikkaansa.

 

[larzzon]

Ei vaan uppoa muhun, kävin googlettemassa esimerkkejä ja katoin nopeasti mikä on triathlonin ennätys ja löyty lista merkittävistä iron maneista.

Mikä kohta nyt oli niin vaikea ymmärtää? Kestävyys- ja voimalajeissa ollaan huipulla yleensä 30-ikävuoden jälkeen. Mutta jos katsot kautta aikain nopeimpia satasen aikoja tai minkä ikäisenä spritterit ovat juosseet henkilökohtaisia ennätyksiään, niin järjestään ollaan alle 30:n ikävuoden.

Pihahöntsissä toimivat ratkaisut eivät tietenkään toimi enää aikuisten peleissä, mutta väitän että jos vietät koko nuoruutesi pelaten jää/tossulätkää/ym.. niin kyllä sillä on suuri vaikutus siihen kuinka opit "näkemään" kentän koko loppu elämäsi.

Mahdollisesti väärin. Esimerkkejä: Futiksessa pienpelit olivat joku vuosi takaperin suosittu harjoittelumuoto, ilmeisesti vieläkin, ja onhan niissä puolensakin. Kuitenkin aina kun junnut olivat pelanneet viikolla paljon pienpeliä ja sitten pelasivat ottelun isolla kentällä, niin peli meni liian usein pikkunätiksi sähellykseksi, pelattiin kymmenellä neliöillä, eikä osattu käyttää loppuja seitsemäätuhatta hyödyksi. Samaten futisjunnuista huomaa, jos he harrastavat kiekkoa tai vaikkapa koripalloa ensimmäisenä lajinaan. Syöttöpaikkoja haetaan liian läheltä, eikä kauempia huomata. Tossulätkä esim. kolmimiehisillä joukkueilla on ihan eri peli kuin jääkiekko. En usko, että sillä on jääkiekkoilijalle suurta merkitystä muutoin kuin mailankäsittelytaidon kehittymisen kannalta.

Toki olen sitä mieltä, että kaikenlainen pelaaminen on hyväksi, koska oikeita pelitapoja oppii, tekee lajivalinnan kuinka myöhään hyvänsä - kunhan teini-ikäisenä. Peliälyä mystifioidaan kuitenkin ihan suotta ja sitä pidetään väärin perustein sellaisena, mitä ei voi harjoittelemalla kehittää. Asiaa on tutkittu äärimmäisen vähän, käytännössä ei ollenkaan, ja kognitiivista kehitystä kuvaava tutkimus ylipäänsä on sovellettavissa melko huonosti pallopeleihin.

 

[eagle]

Mahdollisesti väärin. Esimerkkejä: Futiksessa pienpelit olivat joku vuosi takaperin suosittu harjoittelumuoto, ilmeisesti vieläkin, ja onhan niissä puolensakin. Kuitenkin aina kun junnut olivat pelanneet viikolla paljon pienpeliä ja sitten pelasivat ottelun isolla kentällä, niin peli meni liian usein pikkunätiksi sähellykseksi, pelattiin kymmenellä neliöillä, eikä osattu käyttää loppuja seitsemäätuhatta hyödyksi.

Harmi etteivät Barcelonassa tai Ajaxissa tuota tiedä, kun siellä koko harjoittelu perustuu pienpeleihin, pelin kautta oppimiseen ja esim. aikuisissa harjoitellaan todella paljon 2vs2 harjoitteita. Aika nätiltä se Barcelonan peli ainakin näyttää myös isolla kentällä... pienpelin idea on juuri käyttää se pienikin tila maksimaalisen hyvin hyödyksi.

Jääkiekossa samoin kuin jalkapallossa pelin aikana kokoajan pelataan 1vs1 tilanteita 2vs1 tilanteita ja 2vs2 tilanteita. Näiden ympärille rakentuu se loppu pelaaminen. On valmentajien tehtävä opettaa miten ne nivoutuvat kokonaisuuteen, mutta jos et osaa noita tilanteita ratkaista mahdollisimman hyvin ja nopeasti niin aivan sama mitä harjoittelet muuten.

 

[Kiekura]

Tossulätkä esim. kolmimiehisillä joukkueilla on ihan eri peli kuin jääkiekko. En usko, että sillä on jääkiekkoilijalle suurta merkitystä muutoin kuin mailankäsittelytaidon kehittymisen kannalta.

Totta kai se on eri peli. Ja lähinnä tuolla ulkojäillä pelattavat höntsät kehittävät kiekonkäsittelyä, syöttötaitoa ja vapaan paikan hakemista. Meillä on ainakin ikuisuuden ollut niin, että kiekolla pelataan, ei kohoteta ja suoraan syöttöön täytyy tehdä. Samalla oppii jotain puolustamiseen kuuluvia juttuja kun seuraat omaa miestä ja koitat pitää sen poissa maalinteosta.

Että kyllä sillä oppii vaikka mitä jos alkaa ihan suurennuslasilla katsomaan. Totta kai sitä ei voi verrata sitten ihan jääkiekkopeliin, mutta anyway. Ja yleensä sitä ulkojäillä kokeilee kaikkia uusia kikkoja, vie ne reeneihin ja kokeilee siellä ja ehkäpä ne päätyy peliin asti. Itse ainakin tuli junnuna tätä tehtyä.

Broidin kanssa saatetaan joskus vaan ottaa kiekkoämpäri mukaan ja harjoitellaan laukauksia kilpailemalla, suoraan syötöstä laukauksia, pelataan 1vs1 matseja, luistellaan kentän päästä päähän syötellen ja avauksia harjoitellen.

Totahan se Grannykin on varmaan tehnyt. Menty jäälle ja otettu veljen kanssa kilpailuja ja niin edelleen. Näistä ne starat yleensä syntyy ketkä elää siellä jäällä ja tekee omia juttujaan joukkueen treenien päälle. Kehitetään henkilökohtaista taitoa

 

[charger]

Mahdollisesti väärin. Esimerkkejä: Futiksessa pienpelit olivat joku vuosi takaperin suosittu harjoittelumuoto, ilmeisesti vieläkin, ja onhan niissä puolensakin. Kuitenkin aina kun junnut olivat pelanneet viikolla paljon pienpeliä ja sitten pelasivat ottelun isolla kentällä, niin peli meni liian usein pikkunätiksi sähellykseksi, pelattiin kymmenellä neliöillä, eikä osattu käyttää loppuja seitsemäätuhatta hyödyksi.

Jos ajatellaan puhdasta ison kentän pelikäsitystä niin tottakai se on parempi mitä isommalla porukalla pelataan. Ja onhan se paljon kivempaakin kun pelaajia on enemmän. Sen takia kannattaakin suunnata sinne lähimmälle kentälle jossa saadaan yleensä kunnon pelit pystyyn, kuin jäädä kotipihalle kikkailemaan. Näkisin kuitenkin että kaikenlaiset pelit kehittävät, silloin kuin ei ole niin paljon pelaajia niin voi keskittyä eri asioihin kuin silloin kuin on enemmän pelaajia. Nämä tukevat toisiaan ja tuovat pelaamiseen monipuolisuutta. Kyllä pienen tilan pelikin on erittäin tärkeää, etenkin NHL:ssä.

 

[larzzon]

Harmi etteivät Barcelonassa tai Ajaxissa tuota tiedä, kun siellä koko harjoittelu perustuu pienpeleihin, pelin kautta oppimiseen ja esim. aikuisissa harjoitellaan todella paljon 2vs2 harjoitteita.

Kyllä ne tietävät, miksi asiat pitää vääntää niin mustavalkoiseksi? Eurooppalaisessa jalkapallossa on mahdollisesti maailman paras tietämys, mitä tulee pallopelien valmentamiseen.

Tässä on väännetty siitä, että onko Granlundin pelikäsitys peräisin tossulätkästä ja minkä ikäisenä pelaamista ylipäänsä voi oppia.

Jääkiekossa samoin kuin jalkapallossa pelin aikana kokoajan pelataan 1vs1 tilanteita 2vs1 tilanteita ja 2vs2 tilanteita. Näiden ympärille rakentuu se loppu pelaaminen.

No ei todellakaan ole näin. Futiksessa pitää hahmottaa jatkuvasti vähintään kolmesta neljään parasta syöttövaihtoehtoa. Kiekosta en tiedä, mutta uskoisin, että luku on suurempi kuin yksi. 1 vs. 1 ja 2 vs. 2 harjoitteiden keskeinen idea on ihan muualla kuin pelikäsityksessä, kamppailussa nimittäin. Se on oleellinen osa pallopelejä, muttei nyt varsinaisesti liity tähän Granlundin pelikäsitys ja tossulätkä -teemaan.

Tässä sotketaan nyt niin monia asioita, että keskustelusta alkaa mennä mielekkyys.

 

[eagle]

Kyllä ne tietävät, miksi asiat pitää vääntää niin mustavalkoiseksi? Eurooppalaisessa jalkapallossa on mahdollisesti maailman paras tietämys, mitä tulee pallopelien valmentamiseen.

Tässä on väännetty siitä, että onko Granlundin pelikäsitys peräisin tossulätkästä ja minkä ikäisenä pelaamista ylipäänsä voi oppia.



No ei todellakaan ole näin. Futiksessa pitää hahmottaa jatkuvasti vähintään kolmesta neljään parasta syöttövaihtoehtoa. Kiekosta en tiedä, mutta uskoisin, että luku on suurempi kuin yksi. 1 vs. 1 ja 2 vs. 2 harjoitteiden keskeinen idea on ihan muualla kuin pelikäsityksessä, kamppailussa nimittäin. Se on oleellinen osa pallopelejä, muttei nyt varsinaisesti liity tähän Granlundin pelikäsitys ja tossulätkä -teemaan.

Tässä sotketaan nyt niin monia asioita, että keskustelusta alkaa mennä mielekkyys.

Varmasti menee mielekkyys, jos heitetään mutulla ilman todellista kosketuspintaa asiaan. Kuten sanoin Ajaxin ja Hollannin mallissa harjoitellaan aikuisissakin suurin osa ajasta 3vs3/2vs2 tai niiden muunnoksia. Sama koskee Barcelonaa, jonka akatemian yksi "perusharjoituksista" on 3vs1 tai 4vs1 neliössä. Tässäkin kokoajan tavoitteena on luoda kaksi syöttösuuntaan ja havainnoida mihin liikuttaa palloa, sekä milloin. Ja kuten sanoin niin edelleen fudiksessa suurin osa ajasta juuri painitaan näiden tai 1vs1 tai 2vs1 tilanteiden parissa. Kysehän ei ole siitä etteikö havainnoitaisi useampia pelaajia tai isompaa kokonaisuutta, vaan siitä että yritetään rakentaa ylivoimatilanteita kentällä. Esim. keskialueella suurin osa tilanteista ratkaistaan juuri 2vs1 tilanteen muodostamisella, jolloin voidaan pelata seinällä/syötöllä tyhjään tilaan palloa rakentamisesta kohti murtautumista. Samoin avauksessa yleensä 1-2 kaveria prässää/ohjaa, joiden ohi puolustuksessa maalivahti ja 1-2 puolustajaa yrittää pelata palloa haluamaansa suuntaan. Ja murtautumisessa sitten vasta tullaankin näihin tilanteisiin, kun aikaa on vähän ja pitäisi pystyä murtautumaan 1vs1 tai 2vs1 tilanteista maalia kohden. Näin juuri tullaan siihen että suurin osa ajasta ollaan näiden äärellä.

Se että jalkapallossa pelataan 11vs11 ei tarkoita että peliä ratkaistaisiin 11vs11, vaan juuri noissa 1vs1/2vs1/2vs2/3vs2 tilanteissa. Niden luonnissa, niiden hahmottamisessa ja niiden ratkaisemisessa.

Tilanne on ihan vastaava jääkiekossa, vaikka pelaajia on vähemmän ja tilaa samoin. Esim. 5vs4:llä ei pelata useinkaan varsinaisesti kokoaikaa 5vs4, vaan siinäkin useimmiten rakennetaan juuri näitä 2vs1 tilanteita, joilla yritetään luoda enemmän tilaa ja aikaa jommalle kummalle henkilölle näistä kahdesta. Seuraappa vaikkapa seuraavaa NHL-matsia niin huomaat tämän, kun osaat rajata tilanteet vain katsoessasi tarpeeksi hyvin.

Tossulätkässä opitaan(jos opitaan) mihin suuntaan liikkua pelivälineen kanssa, missä on tyhjä tila ja miten hyödyntää sitä. Tai esim. miten sinua puolustava kaveri liikkuu kun teet harhautuksen, mihin seuraavaksi liikkua. Jne. Nämä asiat ovat kaikki pelikäsityksen perusasioita. Nämä asiat(eivät siis välttämättä tossulätkässä/pihapeleissä opitut asiat) myös vaikuttavat siihen kuinka hyvin voit alkaa havainnoimaan peliä harjoituksissa ja kentällä.

Havaitse->reagoi. Siinä pelikäsitys lyhyesti ja mitä enemmän joudut urheilu-urasi kanssa sopivasti ratkaisemaan tilanteita jotka tukevat pelissä tulevia tilanteita, sitä paremmin kehityt. Silti tuossakin on erilaisia fyysisiä rajoitteita(toiset havaitsevat tilaa paremmin kuin toiset), mutta noin yleisesti tuota voi nuorena kyllä oppia, vaan ei vanhana juurikaan. Tästä syystä esim. jalkapallossa näkee selvästi miten joku Theo Walcott on Theo Walcott lopun peliuransa. Vaikka muut ominaisuudet kehittyvät, niin pelikäsitys on suhteellisen vakio 18-vuodesta eteenpäin. Se on sitten aina eri asia kuinka paljon pelikäsitystään oppii hyödyntämään.

Tähän voisi lisätä toki monia asioita esim. herkkyyskausista, mutta niihin nyt turha sen enempää mennä. Eikä varmaan myöskään lasten maailman havainnointiin sen enempää.

edit:Mutta se osaltani osittain OT:sta. Jatketaan Mikestä.