Kyllä ne tietävät, miksi asiat pitää vääntää niin mustavalkoiseksi? Eurooppalaisessa jalkapallossa on mahdollisesti maailman paras tietämys, mitä tulee pallopelien valmentamiseen.
Tässä on väännetty siitä, että onko Granlundin pelikäsitys peräisin tossulätkästä ja minkä ikäisenä pelaamista ylipäänsä voi oppia.
No ei todellakaan ole näin. Futiksessa pitää hahmottaa jatkuvasti vähintään kolmesta neljään parasta syöttövaihtoehtoa. Kiekosta en tiedä, mutta uskoisin, että luku on suurempi kuin yksi. 1 vs. 1 ja 2 vs. 2 harjoitteiden keskeinen idea on ihan muualla kuin pelikäsityksessä, kamppailussa nimittäin. Se on oleellinen osa pallopelejä, muttei nyt varsinaisesti liity tähän Granlundin pelikäsitys ja tossulätkä -teemaan.
Tässä sotketaan nyt niin monia asioita, että keskustelusta alkaa mennä mielekkyys.
Varmasti menee mielekkyys, jos heitetään mutulla ilman todellista kosketuspintaa asiaan. Kuten sanoin Ajaxin ja Hollannin mallissa harjoitellaan aikuisissakin suurin osa ajasta 3vs3/2vs2 tai niiden muunnoksia. Sama koskee Barcelonaa, jonka akatemian yksi "perusharjoituksista" on 3vs1 tai 4vs1 neliössä. Tässäkin kokoajan tavoitteena on luoda kaksi syöttösuuntaan ja havainnoida mihin liikuttaa palloa, sekä milloin. Ja kuten sanoin niin edelleen fudiksessa suurin osa ajasta juuri painitaan näiden tai 1vs1 tai 2vs1 tilanteiden parissa. Kysehän ei ole siitä etteikö havainnoitaisi useampia pelaajia tai isompaa kokonaisuutta, vaan siitä että yritetään rakentaa ylivoimatilanteita kentällä. Esim. keskialueella suurin osa tilanteista ratkaistaan juuri 2vs1 tilanteen muodostamisella, jolloin voidaan pelata seinällä/syötöllä tyhjään tilaan palloa rakentamisesta kohti murtautumista. Samoin avauksessa yleensä 1-2 kaveria prässää/ohjaa, joiden ohi puolustuksessa maalivahti ja 1-2 puolustajaa yrittää pelata palloa haluamaansa suuntaan. Ja murtautumisessa sitten vasta tullaankin näihin tilanteisiin, kun aikaa on vähän ja pitäisi pystyä murtautumaan 1vs1 tai 2vs1 tilanteista maalia kohden. Näin juuri tullaan siihen että suurin osa ajasta ollaan näiden äärellä.
Se että jalkapallossa pelataan 11vs11 ei tarkoita että peliä ratkaistaisiin 11vs11, vaan juuri noissa 1vs1/2vs1/2vs2/3vs2 tilanteissa. Niden luonnissa, niiden hahmottamisessa ja niiden ratkaisemisessa.
Tilanne on ihan vastaava jääkiekossa, vaikka pelaajia on vähemmän ja tilaa samoin. Esim. 5vs4:llä ei pelata useinkaan varsinaisesti kokoaikaa 5vs4, vaan siinäkin useimmiten rakennetaan juuri näitä 2vs1 tilanteita, joilla yritetään luoda enemmän tilaa ja aikaa jommalle kummalle henkilölle näistä kahdesta. Seuraappa vaikkapa seuraavaa NHL-matsia niin huomaat tämän, kun osaat rajata tilanteet vain katsoessasi tarpeeksi hyvin.
Tossulätkässä opitaan(jos opitaan) mihin suuntaan liikkua pelivälineen kanssa, missä on tyhjä tila ja miten hyödyntää sitä. Tai esim. miten sinua puolustava kaveri liikkuu kun teet harhautuksen, mihin seuraavaksi liikkua. Jne. Nämä asiat ovat kaikki pelikäsityksen perusasioita. Nämä asiat(eivät siis välttämättä tossulätkässä/pihapeleissä opitut asiat) myös vaikuttavat siihen kuinka hyvin voit alkaa havainnoimaan peliä harjoituksissa ja kentällä.
Havaitse->reagoi. Siinä pelikäsitys lyhyesti ja mitä enemmän joudut urheilu-urasi kanssa sopivasti ratkaisemaan tilanteita jotka tukevat pelissä tulevia tilanteita, sitä paremmin kehityt. Silti tuossakin on erilaisia fyysisiä rajoitteita(toiset havaitsevat tilaa paremmin kuin toiset), mutta noin yleisesti tuota voi nuorena kyllä oppia, vaan ei vanhana juurikaan. Tästä syystä esim. jalkapallossa näkee selvästi miten joku Theo Walcott on Theo Walcott lopun peliuransa. Vaikka muut ominaisuudet kehittyvät, niin pelikäsitys on suhteellisen vakio 18-vuodesta eteenpäin. Se on sitten aina eri asia kuinka paljon pelikäsitystään oppii hyödyntämään.
Tähän voisi lisätä toki monia asioita esim. herkkyyskausista, mutta niihin nyt turha sen enempää mennä. Eikä varmaan myöskään lasten maailman havainnointiin sen enempää.
edit:Mutta se osaltani osittain OT:sta. Jatketaan Mikestä.