... Eihän Wildissa käytännössä ole ketään muuta tuossa oletetussa supertähti-luokassa kuin Suter, eikä hänkään mikään näyttävä pelaaja ole. "Vahinkopisteitä" on Mikkelle itseasiassa tullut kauden aikana useita, ja Granlund on sutinut maalinedushässäköistä tällä kaudella todella monta osumaa. Itse alan kallistua tässä kohtaa kautta enemmän taidon kuin vahingon tai tuurin puolelle...
....Toki otanta tällä tasolla on edelleen vain vajaa kausi, joten siinä mielessä on vielä turhan aikaista puhua mistään supertähtiluokista.
Tästäpä ne oleelliset. Supertähti-käsite kokee aina käsittämättömän inflaation malttamattoman nykymedian ja fanien käsissä, kun pitää repiä otsikoita viikoittain ja faneilla jopo keulii pelin tai kahden jälkeen. Oikeasti, yksi kokonainen kausikin on äärimmäisen lyhyt mittari huippu-urheilijalle. Eritoten jos puhutaan supertähti-statuksesta ja sen saavuttamisesta. Tietenkin sillä premissillä, että supertähdet ovat oikeasti niitä tähtiä, joita löytyy monesta joukkueesta vain 0-1, jostain onnekkaasta ja hyvin draftanneesta ehkä kaksi ja huikeana poikkeustapauksena jossain jengissä näitä voi olla jopa kolme kauden tai parin ajan samaan aikaan. Mutta joo hyper/mega/super/giga etc. ovat kokeneet alalla kuin alalla ja elämänalueella, jos toisellakin sellaista heikkenemistä, että NHL:ssäkin pitäisi alkaa kutsua Crosbya teratähdeksi, jos halutaan jotenkin huippupelaajia erotella titteleillä toisistaan ja tehdä jyvät akanoista tyyppistä tarkastelua "supertähti-kategoriassa".
Sitä kun on olemassa melkoisen suuri määrä pelaajia, joilta löytyy NHL-tasolla asti yksittäinen piikkikausi, mutta muuten taso pistetehtailussa ja monesti pelaamisessa muutenkin on matalammalla portaalla. Ei silti, kyseessä voi olla silloinkin erittäin hyvä pelaaja, mutta jätetään nyt silloin ainakin se super-etuliite väliin. Granlundin kohdalla, jos nykymeno jatkuu niin supertähti-puheet voidaan aloittaa ehkä siinä 2020 koittaessa. Tähti-status sitten ensi kauden aikana, jos toistaa tämän vuoden menestyksen.
Mielestäni kolme kautta nyky-NHL:ssä vähintään 0.8 ppg-tahdissa hyökkääjälle ja käsittämättömät erikoisominaisuudet pelin tietyillä osa-alueilla (kahden suunnan peli, harhauttaminen, nopeus, syöttötaito, fyysisyys, maalinteko ) tai pistetehtailu luokkaa >1.1 ppg ovat kriteerejä super-etuliitteelle. Tai jotenkin näin rajauksen tulisi mennä, että oikeasti eroteltaisiin superit muista. Lisäksi näiltä timanttisen kovilta pitäisi löytyä se ns. clutch-faktori tiukoissa paikoissa ja kääntää pelejä omalle jengille mittava määrä kaudessa (ja mielellään pleijareissa).
Malttia, malttia, malttia siis. Pidemmän ajan toteumat, tilastot ja tason vakiinnuttaminen kunniaan jatkuvan keulimisen ja hosumisen sijasta. Mutta eihän näin mene enää missään nyky-yhteiskunnassa, joten urheilussa varsinkin lienee turha toive.
Ja Miken kausihan on ollut aivan erinomainen, siitä en todellakaan ole eri mieltä ja tällainen tasonnosto tuli yllätyksenä. Sellaista 60p (0,75ppg) kautta olisin veikannut, mutta tämä edellisten kausien murskaaminen pelillisesti ja tehollisesti on ollut huimaa. Onhan tämä kaikkiaan ollut kerta kaikkisen upea kiekkotalvi suomalaisnäkökulmasta, joskus 2000-2007 ollut varmaan viimeksi yhtä innoissaan NHL:stä, kun oli itse kiekkoileva junnu sekä Koivu, Selänne, Lehtinen, Kapanen, Timonen etc. uransa huipulla.