Loppujen lopuksi (varsinkin pallopeliurheilussa) toimitusjohtajan tärkeimmät rekrytoinnit, valmentajat ja mahdolliset urheilujohtajat, ratkaisevat onnistumisen kokonaisuudessaan. Joukkue on kuitenkin se tuote, jota myydään ja jonka kautta liikevaihtoa ja mahdollista liikevoittoa saadaan aikaiseksi.
Totta kai kokonaisuus pitää olla hallussa, mutta toisaalta pitää myös ymmärtää mitkä ovat bisneksen kulmakivet. Juuri nyt näyttää siltä, että Eskolan ensimmäiset vaiheet ovat tuottaneet sille tärkeimmälle, joukkueelle, hyvät valmentajat. Ja jos tämä on Niittymäen ansiota sitten loppuviimeksi, niin Niittymäki on taas ollut ymmärtääkseni Eskolan valinta. Suhteessa siihen, mikä on seuran vetovoima, niin voisi puhua jopa hyvästä työstä. (Sitä en tiedä, millaisia summia vetovoiman puutteen paikkaamiseen on pitänyt käyttää näiden koutsien osalta.... mutta ei nyt mietitä niitä...)
Julkisuuteen annetut lausunnot ovat sitten asia erikseen, vaikeaa nuoralla tanssimista ja toistaiseksi Eskola on edeltäjäänsä paremmin onnistunut tässä.
Joten, alku siinä asiassa, joukkueen osalta, joka loppujen lopuksi koko osakeyhtiön ydintoiminnan kannalta on tärkeintä, on ollut ihan hyvä. Nyt ainakin itselläni melko luottavainen olo valmennuksen suhteen, jopa luottavaisempi kuin Suikkasen paluun jälkeen. Lisäksi Eskola sanoi painetussa TS:ssä, että Selin saa nyt itse valita tiiminsä. Toivottavasti ei tule sellaisia nimityksiä, joka antaisi aihetta epäillä tätä.
Seuraava rasti onkin sitten joukkueen kasaaminen, joka vielä toistaiseksi on Niittymäen hommia. Jos TPS osallistuu CHL:n, ja ilmeisesti näin tekee, niin kova on savotta ensi kaudellekin. Saada uskottava ja samalla laaja rinki pelaajia, jotta kaikki n. 70-80 peliä ensi vuonna jaksetaan pelata ja toivottavasti mahdolliset pleijarit päälle.