Mikä on Suomen suurin saavutus?

[Nick Neim]

U20-maailmanmestaruuden nostan aikuisten maailmanmestaruuden edelle. U20:ssä mukana ikäluokan parhaimmisto, aikuisten MM aka. Skoda Cup pelataan Stanley Cup pleijareiden aikaan. Kertoo tarvittavan kisan tasosta.

Kuten Barkov, Määttä, MacKinnon, Nichuskin, Lindholm ja kumppanit?

Yksittäistapauksia toki, mutta nimenomaan parhaat (terävin kärki) sieltä kisoista puuttuu.

 

[Uniquewn]

Kuten Barkov, Määttä, MacKinnon, Nichuskin, Lindholm ja kumppanit?

Yksittäistapauksia toki, mutta nimenomaan parhaat (terävin kärki) sieltä kisoista puuttuu.

Tuokin argumentti on kyllä mielestäni Suomen puolella. Ottaen huomioon Suomen materiaalin Määttä ja Barkov olisivat olleet suhteessa kovempia vahvistuksia kuin esimerkiksi Lindholm Ruotsille tai nämä MacKinnonit ja Monahanit Kanadalle.

 

[Atthe]

Ja sitten vielä huomioon se että kun on U20-kisoista poissa niin on joko loukkaantunut tai tärkeä palanen NHL-joukkuettaan. Jos on MM-kisoista poissa niin se on joko nuo edelliset syyt, taikka haluttomuus lähteä rapakon toiselle puolelle, taikka se ettei seurajoukkueessa ymmärrettäisi hävittyjen pleijerien jälkeen maajoukkue-edustusta, taikka se että tekee mieli levätä ennen seuraavaa kautta (vaikka siinä on vittu kesäloma tulossa). Pelaajille ei ole edes häpeä kieltäytyä MM-kisoista (paitsi Tamin mukaan). U20-kisat ja Olympialaiset taas on sellaiset että jos kutsu käy niin sinne mennään ellei olla petipotilaana.

 

[Nick Neim]

Tuokin argumentti on kyllä mielestäni Suomen puolella. Ottaen huomioon Suomen materiaalin Määttä ja Barkov olisivat olleet suhteessa kovempia vahvistuksia kuin esimerkiksi Lindholm Ruotsille tai nämä MacKinnonit ja Monahanit Kanadalle.

No joo, olen osittain samaa mieltä.

USA, Ruotsi ja Venäjä jäävät kyllä jälkeen. Kanadan suhteen menisi mielestäni aikalailla tasan, tai jopa lievästi Kanadalle. Kanadaltahan kisoista puuttuivat juurikin MacKinnon, Monahan, Tom Wilson ja Morgan Rielly.

En sen tarkemmin ole tutustunut Kanadan valintaperiaatteisiin, mutta tuollainen 11 "alaikäisen" pelaajan määrä yksittäisessä turnauksessa kuulostaa todella kovalta, mitä heillä nyt Malmössa olit. Junioreilla on valtavia eroja kehityksissä, eikä tuollaiset vuoden tai parin heitot ole mitään pieniä. Mikäli Kanadalla olisi ollut kyseinen nelikko turnauksessa, niin olisin nähnyt sen vahvistuvan vähintään yhtä paljon kuin Suomenkin. Siitäkin huolimatta kumpikin, Määttä ja Barkov olisivat olleet järkyttävän kovia vahvistuksia tuohon Suomen joukkueeseen.

Ja ketjun aiheeseen vielä palatakseni, niin Torinon hopea on ykkössijalla täällä. Upeaa peliä läpi turnauksen, joka ei sitten päättynyt ansaitusti.

E: Toisaalta unohdin jenkeiltä kokonaan Galchenyukin. Muistin vain Jonesin ja Trouban, joten ei mielestäni jenkit(kään) jää kamalasti Suomesta jälkeen. Ei se niidenkään joukkue kuitenkaan omaan silmään niin kova ollut.

 

[Jokeriarska]

Vuoden 2011 MM-kullan jälkeen Iltalehdessä oli listattu heidän mielestä top 10 Suomen saavutuksista.

1. Olympiahopea 2006
2. World Cup kakkossija 2004
3. MM-kulta 2011
4. Olympiapronssi 2010
5. Olympiapronssi 1998
6. Kanada Cupin kolmossija 1991
7. MM-kulta 1995
8. Olympiahopea 1988
9. MM-hopea 1999
10. MM-hopea 1992

Aravirran hopeista vuoden 99 hopeaa on perusteltu paremmaksi kovemmilla vastustajilla kuin vuosina 98 tai 01. Muutenhan tuo nyt ei niin huonolta listalta näytä, vaikkakin itse olisin vuoden 98 hopean rankannut saavutuksena yhdessä 92 hopean kanssa korkeammalle kuin 99, jossa Suomellakin oli kisoissa kova joukkue. 92 ja 98 hopeat tulivat melko vaatimattomien odotusten jälkeen.

Vancouverin olympialaisia sanottiin "kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi" ja sieltä pronssi ei saavutuksena ole lainkaan huono. Hieman toki yhtäläisyyksiä Naganon pronssin kanssa, jossa peliesitykset olivat myöskin melkoista aaltoilua, mutta Naganossa mitalipeleihin pääsy vaati Ruotsin huippukovan joukkueen voittamista.

Se on sitten makuasia, onko legendaarinen MM-95 rankattu liian alas, mutta kyllä minäkin tuossa listassa olevat olympiamitalit edelle pistäisin + saavutukset World Cupissa/Kanada Cupissa vaikka voitto onkin aina voitto. Vuoden 2011 kisoissa taso oli kaikilta osin kovempi ja voittaminen vaati jo paljon joukkuetasolla.

 

[kärppä73]

Se on sitten makuasia, onko legendaarinen MM-95 rankattu liian alas

Kyllä se -95 MM on minunkin mielestäni tuossa listassa ihan oikealla paikalla. Kanada-cup -91 oli helkatin kova saavutus, silloin(kaan) meillä ei NHL.ssä ollut kuin muutama huippu ja ekan kerran pärjättiin kun kaikilla oli parhaat pelaajat mukana. Purkka-Penalle iso sulka hattuun.

 

[Kalzu]

U20-kulta on minusta Suomen suurin turnausvoitto, aiemmassa postissa mainitsemistani syistä.

Suurimmat saavutukset ovat kuitenkin Olymp. ja WC:n finaalipaikat, kaikki parhaat aikuisten tasolla mukana. Sen jälkeen tulee U20-kullat. Naganon ja Vancouverin pronssi sekä Canada Cup 3.sija 1991 ovat sitten minusta varsin samalla tasolla aikuisten MM-titteleiden kanssa. MM-tittelit ovat turnausvoittoja, mutta heikompitasoisista kisoista. Olympiapronssit ja CC:n 3. sija taasen tulivat kisoissa, joissa parhaat olivat mukana.

 

[Robin Big Snake]

1. Olympiahopea 2006
2. World Cup kakkossija 2004
3. Olympiapronssi 2010
4. Olympiapronssi 1998
5. Kanada Cupin kolmossija 1991
6. Olympiahopea 1988
7. U20-kulta 2014
8. U20-kulta 1998

Siinä sitä virallista listaa.

 

[Maximum_attack]

1.Olympiahopea 2006
2.World Cup 2.sija 2004
3.Olympiapronssi 1998
4.MM-kulta 2011
5.Olympiapronssi 2010
6.Kanada Cup 3.sija 1991
7.MM-kulta 1995
8.Olympiahopea 1988
9.MM-hopea 1998
10.MM-hopea 1992.

MM-hopeat mukana noiden Suomen joukkueiden takia, todella kokemattomilla nipuilla otetut mitalit. Nagano siksi korkeammalla kuin Vancouver että ne oli ne ensimmäiset kisat missä oli kaikki starat.

Jos tuohon otetaan mukaan nuortenkin saavutukset niin U20 joukkueen pelaamalla otetut kullat 1998 ja 2014 nousisi omassa arvo-asteikossa aikuisten MM-hopeavuosien edelle.

 

[Taitopelaaja]

Aika selkeä tämä lista on kymmenen parhaan saavutuksen osalta.

1. Olympiahopea 2006
2. World Cup toinen sija 2004
3. Olympialaiset 1998
4. Olympialaiset 2010
5. MM-kulta 2011
6. MM-kulta 1995
7. Kanada Cupin kolmas sija 1991
8. Olympiahopea 1988
9. MM-hopea 1998
10. U20 maailmanmestaruus 2014

 

[Rixa88]

Minä nostaisin noissa rankingeissa vuoden 1991 Kanada Cupin kolmannen sijan paremmaksi saavutukseksi kuin olympiapronssit 1998 ja 2010. Suomen Kanada Cup-joukkueessa oli vain kuusi NHL-pelaajaa. SM-liigapelaajia oli 11 ja Selänne tuli mukaan Jokereiden U20-joukkueesta (12 siis Suomesta). Loput viisi pelaajaa pelasivat tuolloin muissa Euroopan sarjoissa, olkoonkin että muuan Jari Kurri pelasi Italiassa. Tuolla joukkueella Suomi otti sitten tasapelin Kanadasta, jolla oli jäällä todella kova joukkue. Turnauksessa kaadettiin myöhemmin Tsekkoslovakia ja Ruotsi.

Olympialaisissa 1998 Suomella oli jo 13 NHL-pelaajaa ja 2010 peräti 18 kpl.

 

[Japi]

Minä nostaisin noissa rankingeissa vuoden 1991 Kanada Cupin kolmannen sijan paremmaksi saavutukseksi kuin olympiapronssit 1998 ja 2010. Suomen Kanada Cup-joukkueessa oli vain kuusi NHL-pelaajaa. SM-liigapelaajia oli 11 ja Selänne tuli mukaan Jokereiden U20-joukkueesta (12 siis Suomesta). Loput viisi pelaajaa pelasivat tuolloin muissa Euroopan sarjoissa, olkoonkin että muuan Jari Kurri pelasi Italiassa. Tuolla joukkueella Suomi otti sitten tasapelin Kanadasta, jolla oli jäällä todella kova joukkue. Turnauksessa kaadettiin myöhemmin Tsekkoslovakia ja Ruotsi.

Olympialaisissa 1998 Suomella oli jo 13 NHL-pelaajaa ja 2010 peräti 18 kpl.

Niin eiköhän Selänne ollut elo-syyskuussa 1991 jo ihan SM-Liigapelaaja, kun oli sitä jo kaudella 1989-1990, jolloin loukkaantui todella pahasti. Kurri siirtyi kaudeksi 1991-1992 takaisin NHL:ään ja muistaakseni sopimus Kingsien kanssa oli jo tehty elokuussa 1991. Itse laittaisin suoritukset järjestykseen:
1. Olympiahopea 2006
2. World Cup hopea 2004
3. Olympiapronssi 1998
4. Kanada Cup 3. tila 1991
5. Olympiahopea 1988
6. Nuorten MM-kulta 2014
7. MM-kulta 2011
8. Nuorten MM-kulta 1998
9. MM-kulta 1995
10. MM-nelostila 1974 (pronssi ilman käryä)
11. Olympiapronssi 1994
12. Nuorten MM-kulta 1987 (hylkäämisistä huolimatta)
13. MM-hopea 1992
14. Muut MM-hopeat (94,98,99,01,07)

 

[Atthe]

Niin eiköhän Selänne ollut elo-syyskuussa 1991 jo ihan SM-Liigapelaaja, kun oli sitä jo kaudella 1989-1990, jolloin loukkaantui todella pahasti. Kurri siirtyi kaudeksi 1991-1992 takaisin NHL:ään ja muistaakseni sopimus Kingsien kanssa oli jo tehty elokuussa 1991. Itse laittaisin suoritukset järjestykseen:
1. Olympiahopea 2006
2. World Cup hopea 2004
3. Olympiapronssi 1998
4. Kanada Cup 3. tila 1991
5. Olympiahopea 1988
6. Nuorten MM-kulta 2014
7. MM-kulta 2011
8. Nuorten MM-kulta 1998
9. MM-kulta 1995
10. MM-nelostila 1974 (pronssi ilman käryä)
11. Olympiapronssi 1994
12. Nuorten MM-kulta 1987 (hylkäämisistä huolimatta)
13. MM-hopea 1992
14. Muut MM-hopeat (94,98,99,01,07)

Vancouverin olympiapronssi ei mahtunut tuonne Skoda-cupin hopeoiden ja MM-nelostilojen sekaan? Vai unohtuiko vain? Onhan se olympiamitaleista ehkä se himmein koska Suomi ei missään vaiheessa turnausta vakuuttanut, mutta silti...

 

[Rixa88]

Vancouverin olympiapronssi ei mahtunut tuonne Skoda-cupin hopeoiden ja MM-nelostilojen sekaan? Vai unohtuiko vain? Onhan se olympiamitaleista ehkä se himmein koska Suomi ei missään vaiheessa turnausta vakuuttanut, mutta silti...

Ainakin itse joudun tunnustamaan, että siitä huolimatta että tuosta on vain 4 vuotta, niin todella monta kertaa unohdan sen tosiasian, että noista olympialaisista todellakin otettiin pronssia. 2010-vuoden olympialaisista tulee päällimmäisenä mieleen se USA-Suomi -matsi joka oli jo ekan erän jälkeen 6-0. Sensijaan 1998 olympialaisista tulee heti mieleen pronssi ja Kanadan kaato. Vastaavasti olympialaisista 1988 ja 2006 tulee heti mieleen hopea.

 

[Japi]

Vancouverin olympiapronssi ei mahtunut tuonne Skoda-cupin hopeoiden ja MM-nelostilojen sekaan? Vai unohtuiko vain? Onhan se olympiamitaleista ehkä se himmein koska Suomi ei missään vaiheessa turnausta vakuuttanut, mutta silti...

Unohtui näkäjään. Pitäisi olla Canada Cupin 1991 kolmos tilan jälkeen, ennen Calgaryn hopeaa.

 

[Jokeriarska]

2010-vuoden olympialaisista tulee päällimmäisenä mieleen se USA-Suomi -matsi joka oli jo ekan erän jälkeen 6-0. Sensijaan 1998 olympialaisista tulee heti mieleen pronssi ja Kanadan kaato.

Tämä on totta, mutta saavutus se on silti ja menee Suomen saavuttamissa sijoituksissa kärkipäähän arvokisoissa. Kyllä minä 98 olympialaisistakin yhtä lailla muistan Pavel Buren 5 maalia Ruotsi- ja Kanada-voittojen lisäksi, vaikkakin pidän kokonaisuutena noiden kisojen pronssia selvästi paremman makuisena.

Sitä ei voi kiistää, etteikö Vancouverin pronssi tullut melko sekavan turnauksen päätteeksi. Sitä välierää nyt ei tarvitse edes mainita kenellekään suomalaiselle, mutta pronssiottelukin oli jo karkaamassa katastrofiksi ennen kuin pappaosasto heräsi päätöserään.

 

[Moto]

Jos usein enemmän tai vähemmän tosissaan viljelty termi "väärin voitettu" sopii johonkin, niin se sopii juuri tuohon Vancouverin pronssiin. Siinä missä Naganosta tuli pronssi hyvällä esityksellä ja liki kaikki odotukset ylittämällä, Vancouverin turnaus oli Suomelta suorastaan kamala esitys. Pronssi oli tietysti tuloksellisesti hyvä, mutta muistan että minua melkein vitutti sen voittaminen, että päästiin piiloutumaan "Euroopan paras maa" kortin taakse huolimatta heikosta esityksestä. Seuraava kevät onneksi osoitti, ettei sen kortin taakse piilouduttu liian tehokkaasti ja Jalonen sai paljon anteeksi, ihan aiheesta.

Arvostan korkeimmalle Torinon hopean ja hyvänä kakkosen World Cup-hopea, mutta jos mietitään parhaalta juuri silloin voiton hetkellä tuntunutta saavutusta, niin nuo kaksi viimeisintä U20-kultaa kyllä vievät tunnetasolla voiton. Molemmat tulivat jatkoajalla ja paikan päällä koettuna, niin ei sitä fiilistä pysty oikein millään korvaamaan. 1998 kulta oli kaiken lisäksi ensimmäinen kerta, kun koin paikan päällä minkään suosikkijoukkueeni voittavan jotain suurta. Luonnolllisesti myös aikuisten MM-voittojen jälkeen oli parempi fiilis kuin Torinon tai WC:n tappion jälkeen, mutta silti ne eivät mene saavutuksena ohi.

 

[jannet85]

Jos usein enemmän tai vähemmän tosissaan viljelty termi "väärin voitettu" sopii johonkin, niin se sopii juuri tuohon Vancouverin pronssiin. Siinä missä Naganosta tuli pronssi hyvällä esityksellä ja liki kaikki odotukset ylittämällä, Vancouverin turnaus oli Suomelta suorastaan kamala esitys. Pronssi oli tietysti tuloksellisesti hyvä, mutta muistan että minua melkein vitutti sen voittaminen, että päästiin piiloutumaan "Euroopan paras maa" kortin taakse huolimatta heikosta esityksestä.

Niin samaa mieltä, enkä pitäisi edes top10-saavutuksena tuota. Lähes ainoita kertoja, kun Suomi ei mielestäni ansainnut mitalia, vaikka sen voittikin. Taas Torinossa 2006 Suomi olisi ansainnut kiistatta kullan, että tavallaan tuo 2010 pronssi kompensoi tuota "menetystä".

 

[janóz]

Jos usein enemmän tai vähemmän tosissaan viljelty termi "väärin voitettu" sopii johonkin, niin se sopii juuri tuohon Vancouverin pronssiin.

Niin samaa mieltä, enkä pitäisi edes top10-saavutuksena tuota. Lähes ainoita kertoja, kun Suomi ei mielestäni ansainnut mitalia, vaikka sen voittikin.

En pysty näitä näkemyksiä jakamaan. En väitä, että Vancouverin pronssi olisi tullut vakuuttavalla tai hienolla esityksellä, mutta kyllä minä sitä arvostan. Mikä maa tuo pronssin olisi sitten ansainnut jos ei Suomi? Ei ainakaan Slovakia, joka hävisi Suomelle pronssipelissä. Eikä Ruotsi joka suli Slovakiaa vastaan puolivälierissä (huom! Ruotsi on ainoastaan kerran ollut mitalipeleissä näiden NHL-olympilaisten aikana). Ei myöskään Venäjä joka hävisi alkusarjassa Slovakialle ja oli täysiin vastaantulija Kanadaa vastaan. Eikä tietenkään Tshekki, joka hävisi turnauksessa Suomelle ja Venäjälle sekä selvitti vaivoin Latvian ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Ehkä se pronssi olisi sitten pitänyt antaa Sveitsille, koska he hävisivät vain finaalikaksikolle turnauksen aikana..

Suomihan otti alkusarjassa kaksi rutiinivoittoa Saksasta ja Valko-Venäjästä, sitten Ruotsi oli parempi vaisussa "lohkofinaalissa". Tässä vaiheessa ei siis voi puhua venymisestä. Seuraavassa pelissä Suomi kuitenkin taisteli tiukan voiton Tshekkiä vastaan aina niin vaikeassa kuolemanpelissä. Välierän muistavat kaikki. Lopulta Leijonat teki kovan tempun nousemalla vielä pronssille tullaisen nöyryytyksen jälkeen. Vastassa oli hyvin turnauksessa pelannut Slovakia, joka johti vielä 3-1 (nyt tuli ulkomuistista) kolmannessä erässä. Suomi iski kuitenkin päätöserässä 4 maalia! Minulla on vieläkin ottelu tallennettuna boksille ja olen pari kertaa fiilistellyt juuri tuota kolmatta erää ja Suomen voitonjuhlia, jossa konkarit Selänne, Koivu ja kumppanit juhlivat pronssia aidosti onnellisena. Teemu käytti jopa "dream come true" -lausetta haastattelussa, mutta laitetaan se parinkymmenen vuoden Pohjois-Amerikassa asumisen piikkiin.

Eli hieman ihmetyttää tämän pronssin dissaaminen. Kun ei tullut tyylillä niin ei ole minkään arvoinen, niinkö? Jääkiekko on tulosurheilua ja joskus oikeiden pelien voittaminen ja pieni tuuri kuuluu asiaan. Ei tuossa turnauksessa yksikään eurooppalaisjoukkue onnistunut täydellisesti, joten mielestäni Suomi ansaitsi tuon mitalin ilman sen kummempaa itkua. Mielipideasioitahan nämä on, mutta pitipä päästä omani sanomaan.

Nyt kun on katsonut noita MM-kisa- ja olympiadokkareita niin on myös pakko muistuttaa itseään noista Suomen saavutuksista 80-90 -lukujen vaihteessa. Vaikka Calgaryn hopea tuli ilman NHL-pelaajia, Canada Cupin 3.sija ilman pronssipeliä ja ensimmäinen MM-mitali silloin kun Neuvostoliittoa ei enää ollut niin silti ne on kovia ja ennen kaikkea tärkeitä saavutuksia Suomen jääkiekkohistoriassa. Samaan kastiin laitetaan tietenkin nevö foget -95. Kaikissa kyseessä on ollut ensimmäinen saavutus kategoriassaan. Näissä on ollut aina iso henkinen kynnys ylitettävänä ja kyllä se noissa haastatteluista aistii ja suoraan kuuleekin. Noiden saavutusten jälkeen pystyi ajattelemaan: "Nyt vihdoin voi uskoa, että Suomellakin on mahdollisuus haaveilla mitaleista ja jatkossa oli jopa realista odottaa sellaista." Noiden saavutusten jälkeen voittamisen kynnys henkisesti on ollut aina hieman matalampi.

 

[MustatKortit]

Kun on katsonut noita dokkaripätkiä mm. Lillehammerista, niin kyllähän tuo 1990-luvun puolenvälin tuulennopea suomalaiskiekko oli upeaa ja LUOVAA!

Nykyään kun mennään niin tilastojen ja harkoissa käytyjen kuvioiden mukaan: "kun pääset tälle ja tuolle sektorille, niin ammu kohti maalia" jne.

Noissa Suomen pelin koosteissa Leijonat teki käytännössä joka pelissä sellaisia klapklap-maaleja, jotka nykykiekossa menisivät kaikki suoraan highlight-reeliin.

Osin tämä tietysti selittyy pelin kehityksellä viimeisen 15-20 vuoden aikana, muttei kuitenkaan kaikilta osin. Ja huom! nyt ei kuitenkaan puhuta verkkaisesta 70-luvun lätkästä, vaan 90-luvun puolesta välistä, jossa ainakin minä näen jo enemmänkin näitä modernin kiekon elementtejä, vaikka mv-peli oli kyllä tosi erilaista, mitä tätä nykyä.

Ihan älyttömän hienoltahan tuo Sakun, Villen ja Jeren jättö-, kulma- ja skreenipeli näytti, ja näyttäisi varmasti tänäkin päivänä.

 

[The Original Jags]

Kun on katsonut noita dokkaripätkiä mm. Lillehammerista, niin kyllähän tuo 1990-luvun puolenvälin tuulennopea suomalaiskiekko oli upeaa ja LUOVAA!

Lillehammer 1994 on historian heikkotasoisin olympiaturnaus. Kaksi vuotta aiemmin eli Albertvillen kisoissa nähtiin aivan eri tasoista kiekkoa. Calgaryn turnaus 1988 oli vielä kovatasoisempi johtuen lähinnä Neuvostoliiton ylivoimaisuudesta.

 

[Taitopelaaja]

Lillehammer 1994 on historian heikkotasoisin olympiaturnaus. Kaksi vuotta aiemmin eli Albertvillen kisoissa nähtiin aivan eri tasoista kiekkoa. Calgaryn turnaus 1988 oli vielä kovatasoisempi johtuen lähinnä Neuvostoliiton ylivoimaisuudesta.

1990-luvulla jääkiekko oli kuitenkin jo selkeästi ammattimaisempaa kuin se oli kultaisella 1980-luvulla. Eihän Lillehammerissa NHL-miehet olleet vielä mukana, mutta kyllä Suomen peli oli komeaa katseltavaa. Maajoukkueelle puolella juuri tuossa vaiheessa peli muuttui modernimmaksi kokonaisuudeksi, jossa koko viisikko osallistui entistä paremmin peliin molemmissa päissä.

On kovin liioiteltua väittää, että kaksi vuotta aiemmin Albertvillessä olisi "aivan eri tasoista kiekkoa" pelattu. Ei yllätä, että nostat tuon 1992 vuoden olympiaturnauksen paremmaksi, koska IVY jyräsi silloin ja konttasi 1994. Sanoisin, että Lillehammerissa Kanada, Ruotsi ja Suomi pelasi parempaa jääkiekkoa kuin kaksi vuotta aiemmin. Venäjä ja Tshekki eivät pystyneet samanlaiseen suoritukseen kuin IVY ja Tshekkoslovakia Albertvillessä.

 

[The Original Jags]

1990-luvulla jääkiekko oli kuitenkin jo selkeästi ammattimaisempaa kuin se oli kultaisella 1980-luvulla.

Vuoden 1994 turnauksessa ei ollut yhtään sellaista joukkuetta, joka olisi voinut tosissaan haastaa Neuvostoliiton vuoden 1988 joukkueen. Myös Tshekkoslovakia oli heikosta menestyksestä huolimatta selvästi vahvempi vuonna 1988 kuin mitä Tshekki oli vuonna 1994.

Myös IVY:n vuoden 1992 joukkue olisi voittanut melko varmasti vuoden 1994 turnauksen.

On kovin liioiteltua väittää, että kaksi vuotta aiemmin Albertvillessä olisi "aivan eri tasoista kiekkoa" pelattu. Ei yllätä, että nostat tuon 1992 vuoden olympiaturnauksen paremmaksi, koska IVY jyräsi silloin ja konttasi 1994.

IVY:n vuoden 1992 joukkutta ja Venäjän vuoden 1994 joukkuetta nyt ei kannata edes verrata. Vuonna 1994 Venäjällä ei ollut yhtään pelaajaa jäljellä vuoden 1992 joukkueesta. Vuoden 1994 joukkueesta yksikään pelaaja ei olisi mahtunut vuoden 1992 joukkueeseen.

Kanadalla, USA:lla ja Tshekkoslovakialla oli vuonna 1992 myös paremmat joukkueet kuin vuonna 1994.

Suomella oli ainakin paperilla nimekäs joukkue vuonna 1992, mutta se pelasi heikon turnauksen: Selänne, Nieminen, Helminen, Mäkelä, Laukkanen, Jutila, Järvenpää, Skriko jne. Ei tuo nimien puolesta jää juurikaan jälkeen vuoden 1994 joukkueesta. Joukkue hävisi kuitenkin puolivälierän IVY:lle ponnettoman esityksen jälkeen peräti 1-6.

Ruotsilla oli nimekäs joukkue sekä 1992 että 1994, mutta ehkä nimet Forsberg, Jonsson ja Loob nostavat vuoden 1994 joukkueen edelle.

 

[Taitopelaaja]

Vuoden 1994 turnauksessa ei ollut yhtään sellaista joukkuetta, joka olisi voinut tosissaan haastaa Neuvostoliiton vuoden 1988 joukkueen. Myös Tshekkoslovakia oli heikosta menestyksestä huolimatta selvästi vahvempi vuonna 1988 kuin mitä Tshekki oli vuonna 1994.

Myös IVY:n vuoden 1992 joukkue olisi voittanut melko varmasti vuoden 1994 turnauksen.

Ei tarkoitus nyt ollut verrata materiaaleja niinkään keskenään, vaan verrata pelillistä evoluutiota. Vuoden 1988 Neuvostoliitto olisi varmasti materiaalinsa puolesta voinut hyvinkin voittaa sekä Albertvillen että Lillehammerin kilpailut, mutta mielestäni pelillinen evoluutio koki juuri tuossa Lillehammerin korvilla uuden nousun. 1988 vuoden turnauksessa pelattiin vielä selkeästi ns. vanhanaikaista kiekkoa, kun taas Lillehammerin pelejä katsellessa huomaa selkeästi sen, kuinka peli on kehittynyt nopeammaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Siinä mielessä Lillehammerissa pelattiin mielestäni hyvää jääkiekkoa, olivatpa materiaalit sitten mitä tahansa.

IVY:n vuoden 1992 joukkutta ja Venäjän vuoden 1994 joukkuetta nyt ei kannata edes verrata. Vuonna 1994 Venäjällä ei ollut yhtään pelaajaa jäljellä vuoden 1992 joukkueesta. Vuoden 1994 joukkueesta yksikään pelaaja ei olisi mahtunut vuoden 1992 joukkueeseen.

Kanadalla, USA:lla ja Tshekkoslovakialla oli vuonna 1992 myös paremmat joukkueet kuin vuonna 1994.

Pelaajamateriaalit olivat tosiaan aivan erilaiset noissa IVY:n kokoonpanoissa, mutta mielestäni suurin syy siihen, miksi IVY konttasi Lillehammerissa, oli siinä ettei sen peli ollut kehittynyt yhtään. Venäjähän pelasi vielä pitkälle 2000-luvulle saakka hyvin yksilökeskeistä 1970-luvulta ja 1980-luvulta tuttua jääkiekkoa, eikä saavuttanut kovin kaksista menestystä vuosituhannen taitteessa. Nykyään Venäjä pelaa modernia kiekkoa ja tulokset ovat taas sitä, mitä niillä materiaaleilla kuuluukin.

Mielestäni Suomi ja Ruotsi olivat aivan aallonharjalla pelitapakehityksessä 1990-luvun puolivälin tienoilla. Ruotsi modernisoi peliään 1990-luvun alussa ja hallitsi MM-kisoja vuosien 1991-1998 aikana suvereenisti nappaamalla Wienin turnausta lukuun ottamatta kaikista kisoista mitalin. Kolme peräti kultaista. Sen lisäksi Lillehammerin olympiavoitto oli näille ikään kuin kruununa. Suomi peesasi pelikehityksessä Curt Lindströmin johdolla ja nousi muutama vuosi myöhemmin vakiomaaksi mitalipeleihin.

 

[The Original Jags]

Ei tarkoitus nyt ollut verrata materiaaleja niinkään keskenään, vaan verrata pelillistä evoluutiota. Vuoden 1988 Neuvostoliitto olisi varmasti materiaalinsa puolesta voinut hyvinkin voittaa sekä Albertvillen että Lillehammerin kilpailut, mutta mielestäni pelillinen evoluutio koki juuri tuossa Lillehammerin korvilla uuden nousun. 1988 vuoden turnauksessa pelattiin vielä selkeästi ns. vanhanaikaista kiekkoa, kun taas Lillehammerin pelejä katsellessa huomaa selkeästi sen, kuinka peli on kehittynyt nopeammaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Siinä mielessä Lillehammerissa pelattiin mielestäni hyvää jääkiekkoa, olivatpa materiaalit sitten mitä tahansa.

Uskon, että Neuvostoliiton pelillinen taso vuonna 1988 oli sitä luokkaa, että se olisi voittanut suhteellisen selvästi sekä 1992 että 1994 turnaukset (kuten myös 1998 turnauksen). Esimerkiksi vuoden 1998 hopea-Venäjä oli kaukana vuoden 1988 Neuvostoliiton pelillisestä tasosta.

Otetaan esimerkki. Tutkapari Vjatsheslav Bykov-Andrei Homutov oli uransa parhaimmassa vedossa juuri Calgaryssa 1988. Neljä vuotta myöhemmin eli 1992 he olivat jo laskussa. Molemmilla oli vuonna 1992 menossa toinen kausi Sveitsin sarjassa, mikä näkyi jo tutkaparin otteissa. Vaikka entiset taidot sinänsä olivatkin tallella, eivät kumpikaan enää vuonna 1992 pystyneet samaan Tihonovin koulun supertempo-pelaamiseen kuin mitä he pelasivat Calgaryssa. Sveitsin sarjan löysä tempo ja kevyt harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä.

Silti Bykov ja Homutov olivat vuoden 1992 joukkueen kaksi ylivoimaisesti parasta hyökkääjää. Samalla he olivat koko turnauksen parhaat hyökkääjät. Se pohja joka heille oli luotu 1980-luvun ZSKA:n ja maajoukkueen koulussa oli vahva. Kaksikko oli tärkein yksittäinen syy IVY:n mestaruudelle. Tämä siitäkin huolimatta, että ketjun kolmas lenkki Valeri Kamenski pelasi silloin jo NHL:ssä ja ketjun laidassa pelannut Juri Hmylev ei ollut saman tason pelaaja, vaikka hyvä pelaaja hänkin oli.

Vuoden 1988 turnauksessa Kamenski-Bykov-Homutov oli Neuvostoliiton vasta kolmanneksi tehokkain ja paras ketju. KLM ketju oli ylivoimaisesti turnauksen paras. Joukkueen toiseksi paras ketju oli Dynamon seuraketju Sergei Jashin -Anatoli Semjonov - Sergei Svetlov, joka oli Calgaryssa loistava. Nelosketjussa pelasivat mm. nouseva huippukyky Aleksandr Tshernih (jonka ura katkesi vakavaan loukkaantumiseen pari vuotta myöhemmin) sekä 19-vuotias Aleksandr Mogilny.

Se että urallaan laskussa jo olleet Bykov ja Homutov dominoivat vuoden 1992 turnausta ei mielestäni todista kovin suurellisen pelillisen evoluution puolesta. Bykov ja Homutov eivät pelanneet enää vuoden 1994 turnauksessa, mutta olisivat vielä silloinkin halutessaan olleet sen turnauksen parhaat pelaajat.

Jos asiaa peilataan vielä nykypäivään, niin kannattaa katsoa kuka johtaa SM-liigan pistepörssiä: Ville Peltonen. Peltonen pelasi SM-liigaa jo vuonna 1992 ja oli mukana tuossa vuoden 1994 olympiajoukkueessa.

Mikä on jääkiekon todellinen pelillinen evoluutio 1990-kuvun alusta nykypäivään, mikäli silloin jo huipulla pelannut vanha papparainen Ville Peltonen on edelleen SM-liigan parhaita pelaajia? Peltonen oli varmasti pelaajana parempi vuosina 1992-1994 kuin mitä hän on vuonna 2014.

Pelaajamateriaalit olivat tosiaan aivan erilaiset noissa IVY:n kokoonpanoissa, mutta mielestäni suurin syy siihen, miksi IVY konttasi Lillehammerissa, oli siinä ettei sen peli ollut kehittynyt yhtään.

Tämä nyt on ihan höpöä. Suurin syy Venäjän (ei IVY:n) konttaamiselle (=neljäs sija) Lillehammerissa oli se, että koko joukkue oli vaihtunut vuoden 1992 turnaukseen verrattuna. Kaikki sen joukkueen pelaajat olivat siirtyneet Pohjois-Amerikkaan. Kaudella 1993-1994 Pohjois-Amerikassa pelasi noin 200 venäläispelaajaa. Kaikki joilla oli mahdollisuus lähteä pois maasta myös niin tekivät. Myös AHL ja IHL kelpasivat pelipaikoiksi.

Venäjän vuoden 1994 olympiajoukkue koottiin niistä pelaajista, jotka olivat jääneet Venäjälle. Myös silloin vielä hyvällä tasolla Sveitsissä pelanneet Bykov ja Homutov kieltäytyivät olympiakutsusta, vaikka olivat vielä silloin kaksi Euroopan sarjojen parasta pelaajaa. Bykov ja Homutovhan olivat johdattaneet Venäjän maailmanmestaruuteen vuonna 1993, mutta virtaa olympiakisoissa pelaamiseen ei silloin ollut.

Venäjän pelillisen tason romahtaminen vuonna 1994 johtui siitä, että käytössä ollut pelaajamateriaali oli ylivoimaisesti kaikkien aikojen surkein. Joukkue oli koottu käytännössä ylijäämäpelaajista eli niistä, jotka olivat jääneet silloiseen Venäjän sarjaan pelaamaan.

Venäjähän pelasi vielä pitkälle 2000-luvulle saakka hyvin yksilökeskeistä 1970-luvulta ja 1980-luvulta tuttua jääkiekkoa, eikä saavuttanut kovin kaksista menestystä vuosituhannen taitteessa. Nykyään Venäjä pelaa modernia kiekkoa ja tulokset ovat taas sitä, mitä niillä materiaaleilla kuuluukin.

Tämäkin on nyt ihan puppua. Suosittelin sinua ensimmäiseksi katsomaan videot-ketjussa linkittämäni Calgaryn turnauksen pelin Neuvostoliitto-Tshekkoslovakia.

Neuvostoliittolainen jääkiekkoilu oli aina kollektiivista jääkiekkoa. Joukkue oli suurempi kuin yksilö. Vaikka pelaajien yksilötaito oli huipputasoa, oli pelaajat pienestä pitäen opetettu ajattelemaan kollektiivisesti. Viisikot jauhoivat kollektiivisella yhteispelillä vastustajat murskaksi. Tästä syystä joukkuetta kutsuttiin "punakoneeksi". Joukkue teki konemaisella tehokkuudella selvää jälkeä vastustajista. 1970- ja 1980 -luvuilla murskanumerot olivat aivan yleisiä jopa Kanadaa, Ruotsia ja Tshekkoslovakiaa vastaan.

Yksilökeskeisyys ja individualismi tulivat mukaan Venäjän kiekkoon vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun puolella. Venäjän nykyisistä pelaajista arvostan vain Jevgeni Malkinin ja Pavel Datsjukin entisten suuruuksien tasolle. Ovetshkin, Kovaltshuk ja kumppanit eivät ole yhtään mitään Makaroviin, Krutoviin, Homutoviin ja Bykoviin verrattuna.

Vuoden 1992 IVY:n olympiakulta on viimeinen turnaus, milloin Venäjä/IVY/Neuvostoliitto on pelannut vanhaa kollektiivista punakonepeliä. Vuoden 1993 maalmanmestarijoukkue ei sitä enää pelannut, kuten eivät viime vuosienkaan maailmanmestarijoukkueet. Naganon vuoden 1998 joukkue oli hopeamitalista huolimatta valovuoden päästä Neuvostoliiton maajoukkueesta.