Ei tarkoitus nyt ollut verrata materiaaleja niinkään keskenään, vaan verrata pelillistä evoluutiota. Vuoden 1988 Neuvostoliitto olisi varmasti materiaalinsa puolesta voinut hyvinkin voittaa sekä Albertvillen että Lillehammerin kilpailut, mutta mielestäni pelillinen evoluutio koki juuri tuossa Lillehammerin korvilla uuden nousun. 1988 vuoden turnauksessa pelattiin vielä selkeästi ns. vanhanaikaista kiekkoa, kun taas Lillehammerin pelejä katsellessa huomaa selkeästi sen, kuinka peli on kehittynyt nopeammaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Siinä mielessä Lillehammerissa pelattiin mielestäni hyvää jääkiekkoa, olivatpa materiaalit sitten mitä tahansa.
Uskon, että Neuvostoliiton pelillinen taso vuonna 1988 oli sitä luokkaa, että se olisi voittanut suhteellisen selvästi sekä 1992 että 1994 turnaukset (kuten myös 1998 turnauksen). Esimerkiksi vuoden 1998 hopea-Venäjä oli kaukana vuoden 1988 Neuvostoliiton pelillisestä tasosta.
Otetaan esimerkki. Tutkapari Vjatsheslav Bykov-Andrei Homutov oli uransa parhaimmassa vedossa juuri Calgaryssa 1988. Neljä vuotta myöhemmin eli 1992 he olivat jo laskussa. Molemmilla oli vuonna 1992 menossa toinen kausi Sveitsin sarjassa, mikä näkyi jo tutkaparin otteissa. Vaikka entiset taidot sinänsä olivatkin tallella, eivät kumpikaan enää vuonna 1992 pystyneet samaan Tihonovin koulun supertempo-pelaamiseen kuin mitä he pelasivat Calgaryssa. Sveitsin sarjan löysä tempo ja kevyt harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä.
Silti Bykov ja Homutov olivat vuoden 1992 joukkueen kaksi ylivoimaisesti parasta hyökkääjää. Samalla he olivat koko turnauksen parhaat hyökkääjät. Se pohja joka heille oli luotu 1980-luvun ZSKA:n ja maajoukkueen koulussa oli vahva. Kaksikko oli tärkein yksittäinen syy IVY:n mestaruudelle. Tämä siitäkin huolimatta, että ketjun kolmas lenkki Valeri Kamenski pelasi silloin jo NHL:ssä ja ketjun laidassa pelannut Juri Hmylev ei ollut saman tason pelaaja, vaikka hyvä pelaaja hänkin oli.
Vuoden 1988 turnauksessa Kamenski-Bykov-Homutov oli Neuvostoliiton vasta kolmanneksi tehokkain ja paras ketju. KLM ketju oli ylivoimaisesti turnauksen paras. Joukkueen toiseksi paras ketju oli Dynamon seuraketju Sergei Jashin -Anatoli Semjonov - Sergei Svetlov, joka oli Calgaryssa loistava. Nelosketjussa pelasivat mm. nouseva huippukyky Aleksandr Tshernih (jonka ura katkesi vakavaan loukkaantumiseen pari vuotta myöhemmin) sekä 19-vuotias Aleksandr Mogilny.
Se että urallaan laskussa jo olleet Bykov ja Homutov dominoivat vuoden 1992 turnausta ei mielestäni todista kovin suurellisen pelillisen evoluution puolesta. Bykov ja Homutov eivät pelanneet enää vuoden 1994 turnauksessa, mutta olisivat vielä silloinkin halutessaan olleet sen turnauksen parhaat pelaajat.
Jos asiaa peilataan vielä nykypäivään, niin kannattaa katsoa kuka johtaa SM-liigan pistepörssiä: Ville Peltonen. Peltonen pelasi SM-liigaa jo vuonna 1992 ja oli mukana tuossa vuoden 1994 olympiajoukkueessa.
Mikä on jääkiekon todellinen pelillinen evoluutio 1990-kuvun alusta nykypäivään, mikäli silloin jo huipulla pelannut vanha papparainen Ville Peltonen on edelleen SM-liigan parhaita pelaajia? Peltonen oli varmasti pelaajana parempi vuosina 1992-1994 kuin mitä hän on vuonna 2014.
Pelaajamateriaalit olivat tosiaan aivan erilaiset noissa IVY:n kokoonpanoissa, mutta mielestäni suurin syy siihen, miksi IVY konttasi Lillehammerissa, oli siinä ettei sen peli ollut kehittynyt yhtään.
Tämä nyt on ihan höpöä. Suurin syy Venäjän (ei IVY:n) konttaamiselle (=neljäs sija) Lillehammerissa oli se, että koko joukkue oli vaihtunut vuoden 1992 turnaukseen verrattuna. Kaikki sen joukkueen pelaajat olivat siirtyneet Pohjois-Amerikkaan. Kaudella 1993-1994 Pohjois-Amerikassa pelasi noin 200 venäläispelaajaa. Kaikki joilla oli mahdollisuus lähteä pois maasta myös niin tekivät. Myös AHL ja IHL kelpasivat pelipaikoiksi.
Venäjän vuoden 1994 olympiajoukkue koottiin niistä pelaajista, jotka olivat jääneet Venäjälle. Myös silloin vielä hyvällä tasolla Sveitsissä pelanneet Bykov ja Homutov kieltäytyivät olympiakutsusta, vaikka olivat vielä silloin kaksi Euroopan sarjojen parasta pelaajaa. Bykov ja Homutovhan olivat johdattaneet Venäjän maailmanmestaruuteen vuonna 1993, mutta virtaa olympiakisoissa pelaamiseen ei silloin ollut.
Venäjän pelillisen tason romahtaminen vuonna 1994 johtui siitä, että käytössä ollut pelaajamateriaali oli ylivoimaisesti kaikkien aikojen surkein. Joukkue oli koottu käytännössä ylijäämäpelaajista eli niistä, jotka olivat jääneet silloiseen Venäjän sarjaan pelaamaan.
Venäjähän pelasi vielä pitkälle 2000-luvulle saakka hyvin yksilökeskeistä 1970-luvulta ja 1980-luvulta tuttua jääkiekkoa, eikä saavuttanut kovin kaksista menestystä vuosituhannen taitteessa. Nykyään Venäjä pelaa modernia kiekkoa ja tulokset ovat taas sitä, mitä niillä materiaaleilla kuuluukin.
Tämäkin on nyt ihan puppua. Suosittelin sinua ensimmäiseksi katsomaan videot-ketjussa linkittämäni Calgaryn turnauksen pelin Neuvostoliitto-Tshekkoslovakia.
Neuvostoliittolainen jääkiekkoilu oli aina kollektiivista jääkiekkoa. Joukkue oli suurempi kuin yksilö. Vaikka pelaajien yksilötaito oli huipputasoa, oli pelaajat pienestä pitäen opetettu ajattelemaan kollektiivisesti. Viisikot jauhoivat kollektiivisella yhteispelillä vastustajat murskaksi. Tästä syystä joukkuetta kutsuttiin "punakoneeksi". Joukkue teki konemaisella tehokkuudella selvää jälkeä vastustajista. 1970- ja 1980 -luvuilla murskanumerot olivat aivan yleisiä jopa Kanadaa, Ruotsia ja Tshekkoslovakiaa vastaan.
Yksilökeskeisyys ja individualismi tulivat mukaan Venäjän kiekkoon vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun puolella. Venäjän nykyisistä pelaajista arvostan vain Jevgeni Malkinin ja Pavel Datsjukin entisten suuruuksien tasolle. Ovetshkin, Kovaltshuk ja kumppanit eivät ole yhtään mitään Makaroviin, Krutoviin, Homutoviin ja Bykoviin verrattuna.
Vuoden 1992 IVY:n olympiakulta on viimeinen turnaus, milloin Venäjä/IVY/Neuvostoliitto on pelannut vanhaa kollektiivista punakonepeliä. Vuoden 1993 maalmanmestarijoukkue ei sitä enää pelannut, kuten eivät viime vuosienkaan maailmanmestarijoukkueet. Naganon vuoden 1998 joukkue oli hopeamitalista huolimatta valovuoden päästä Neuvostoliiton maajoukkueesta.