Mainos

Mikä on Suomen suurin saavutus?

  • 113 232
  • 498

Wiesn

Jäsen
No meni sitten sotakeskusteluksi.

Suomi Ruotsia parempi sotimaan? Salli mun nauraa. Ruotsi piti halutessaan keskieurooppaa hallussaan ja kun niiden kiinnostus olla tekemisissä paikallisten valittajien kanssa loppui niin ne myivät alueet takaisin, ryöstettyään ensin puhtaaksi. Näin kävi mm. Münchenille ja Krakovalle. Suomalaiset on ollu joidenkin valloitusarmeijoiden sotilaina mutta lähes täysin ilman upseeriasemaa ja siten täysin ilman tietoa strategiosta ja taktiikoista, joilla sotia voitetaan eikä millään yksittäisellä Rokalla.

Suomi Venäjää parempi sotimaan? Taas väärin, Jatkosodan suurin päämäärä Viipuri olisi helposti pystytty pitämään Suomella jos olisi valittu vähänkään fiksu strategia, mutta ei, mennään jonnekkin aarniometsiin ja lyödään siten omat joukot niin hajalle että ei mitään järkeä, ja tärkein eli Viipuri jätetään elämään kuvitteellista rauhanaikaa. Tulos: Venäjä on Suomen kyvyttömien strategien edessä ylivoimainen.
 

marakatti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Philadelphia Flyers, Suomi
Nostetaanpa tämä ketju ylös...

Nyt kun tänään Karhu nylki Leijonan, eikä tullut toista peräkkäistä MM-kultaa, niin olisko aika jatkaa keskustelua siitä suurimmasta saavutuksesta, eli mikä kevään 2011 mestaruudessa on sellaista, että sitä ei voisi nostaa vähintään kevään 1995 rinnalle suurimmaksi saavutukseksi.

Eli oma päivitetty listani

1. Maailmanmestaruus 2011
Kerrankin Suomi PARANSI peliään tiukassa paikassa

2. Maailmanmestaruus 1995
Ensimmäinen mestaruus on ensimmäinen mestaruus. Ne jotka sanovat jotain jengien tasosta, taitavat unohtaa että edeltävänä kevää Suomi olisi voittanut ehkä kaikkien aikojen parhaan Kanadan MM-kisoissa olleen joukkueen ilman pientä tuomarivirhettä.

3. Olympialaisten talvikisojen hopeamitali 2006
Tämä olisi Suomen kaikkien aikojen paras saavutus ja turnaus, jos Suomen peli ei olisi sulanut loppuottelussa
 

kovalev

Jäsen
Ensimmäinen mestaruus on ensimmäinen mestaruus. Ne jotka sanovat jotain jengien tasosta, taitavat unohtaa että edeltävänä kevää Suomi olisi voittanut ehkä kaikkien aikojen parhaan Kanadan MM-kisoissa olleen joukkueen ilman pientä tuomarivirhettä.
Tuo ei missään nimessä pidä paikkaansa. Vilkaise Kanadan MM-rostereita 80-luvulta.
Mutta mitä Suomeen tulee, niin se oli kyllä erinomaisen hyvä keväällä -94 ja olisi ansainnut vaikka kaksikin kultamitalia.

Torinoa on vaikea ohittaa ykkösenä, koska Suomi oli ilman epäilystä turnauksen paras joukkue. En kuitenkaan tahdo vähätellä viime kevään saavutustakaan.
-95 taas oli oman aikansa lapsi, ja se tuntui isolta jutulta silloin - jopa minulle, paatuneelle ryssäfanille. Ei sitä enää voi noteerata järkyttävän korkealle.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Torino 2006 olympiahopea. Finaalitappiosta huolimatta Suomi pelasi aivan uskomattoman turnauksen ja mukana oli kaikki maailman parhaat pelaajat.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Torinoa on vaikea ohittaa ykkösenä, koska Suomi oli ilman epäilystä turnauksen paras joukkue.

Niin oli. Miksi sitä siis pitäisi pitää aivan erityisen suurena saavutuksena, että kiistatta parhaalla joukkueella sijoittui turnauksessa toiseksi? No joo, ymmärrän toki, että oli melko ohittamaton saavutus olla se paras joukkue sinänsä, mutta kyllähän loppuottelun mahalasku sitä saavutusta syö aika lailla.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Niin oli. Miksi sitä siis pitäisi pitää aivan erityisen suurena saavutuksena, että kiistatta parhaalla joukkueella sijoittui turnauksessa toiseksi?

Ymmärsit ilmeisesti väärin termin "paras joukkue". Suomi pelasi joukkueena paremmin, mutta materiaaliltaan Suomen edellä oli Torinossakin 5-6 joukkuetta.

Kovimmat suoritukset:

1. 2006 Torinon olympiahopea

Kaikkien aikojen ehkä kovatasoisin turnaus ja Suomella finaalia myöten hämmästyttävän tasaisen hyvä suoritustaso. Siellä finaaleisssa vain myös vastustaja pelasi joukkueena yhtä tiiviisti kuin Suomi ja lisäksi tietysti paljon paremmalla materiaalilla.

2. 2004 World Cup finaalipaikka

Suomen jengi oli sisäisesti sekaisin, mutta pelasi silti itsensä finaaliin parhaat parhaat vs parhaat turnauksessa, vaikka Selänne ja Lehtinen pelasivat rikkinäisinä. Varsinkin USA-voitto välierissä oli se näiden kisojen the juttu. Suomen pelaajat ammattimaisesti unohtivat matsin ajaksi pukukoppisekoilut ja fyysisellä pelillä tuhosivat paremman pelaajamateriaalin jenkit. Kanadaa vastaankin ihan hyvää taistelua, mutta materiaali tuli jo liian suurella erolla vastaan.

3. Kumpi tahansa mestaruus: 1995 tai 2011 (Kallistun kuitenkin jälkimmäiseen).

Molemmissa loppuotteluissa oli vastassa materiaaliltaan selvästi "normaalia" heikompi finaalivastustaja. 95-Suomella oli enemmän kiekollista taitoa, mutta ehkä se ensimmäisen mestaruuden nappaaminen oli psykologisesti hieman kovempi juttu. 2011 taas Suomen materiaali oli ainakin kiekollisesti hieman huonompi kuin '95, joten löytyy perusteita rankata kumpi tahansa mestaruus toisensa edelle. Lisäys: Pelillisesti 2011 mestaruus on kovempi suoritus, koska Venäjällä oli välierissä niin selvästi parempi materiaali. Tuollaista vastusta Suomi ei kohdannut missään vaiheessa 1995.

Toki jollain absoluuttisella tasolla eli rosteri vs rosteri -vertailulla em. mestaruuksien edelle voi laittaa myös

-1998- Olympiapronssin. (Ensimmäinen parhaat vs parhaat olympialaiset ja Suomi olisi ollut finaaleissa ilman Myllyksen ja Niinimaan sekoilua välierissä, mutta Kanada kuitenkin kaatui itkevine Gretzkyineen pronssipelissä. Puolivälierissä Ruotsin superjengin tiputtaminen oli kuitenkin se juttu).

-1998 MM hopean. (Suomella kädetön jengi vs Ruotsin Dream Team ja silti Suomella vain 1 päästetty maali kaksiosaisessa loppuottelussa. Sitä ennen kolme voitollista kuolemanottelua paremman materiaalin Kanadaa ja Tshekkiä vastaan.)

Mestaruus on silti mestaruus, tuli se missä olosuhteissa tahansa.

Erittäin kova suoritus oli myös 2007 MM-hopea, jolloin Suomi kaatoi välierissä matskultaan ylivertaisen Venäjän samalla tavalla kuin mestaruuskeväänä '11. Finaalissa vain tuli raja vastaan, kun pekkasaravoiden kimppuun hyökkäsi Kanada, eikä '95 tai '11-finaaleiden nimetön Ruotsi.

Kovia olivat myös 1994 MM-hopea, 1991 Kanada Cupin kolmas sija, 1992 Prahan MM-hopea, 1988 Calgaryn olympiapronssi ja 2001 MM-hopea nimettömällä hyökkäyksellä.

Sen sijaan vaikka 1994 Lillehammerin olympiapronssi oli suorituksena ihan hieno, niin ei vastustajillakaan ollut mitkään ihmejoukkueet. Curt Lindström vain jostain syystä sai neronleimauksen laittaa täysin kylmän (ei ollut muistaakseni pelannut matsiakaan) Jukka Tammen välieriin Kanadaa vastaan. Suomella olisi ollut ehdottomasti rahkeita pronssia parempaan.

1999 MM-hopea Norjan kisoissa oli sen sijaan mahalasku. Suomen olisi materiaalinkin puolesta tuolloin pitänyt voittaa se finaali. Tämä on ainoa finaalitappio, minkä yhteydessä ostan edes jossain määrin karjalalippisten suosiman iänikuisen Suomen "sulamisteorian". Semmoista sattuu joskus kaikille ja pitää toisaalta muistaa, että tuolloinkin oli vastassa 2k vaihteen Tshekin dynastiajoukkue, mikä voitti sitten kolme mestaruutta putkeen.
 
Viimeksi muokattu:

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
1991 Kanada Cupin kolmas sija, 1992 Prahan MM-hopea, 1988 Calgaryn olympiapronssi

Nämä mainitut olivat kaikki kovia saavutuksia suhteessa aikakauden taustaan. Varsinkin Calgaryn voitetun hopean nostan itse mielelläni Suomen saavutusten top vitoseen Torinon, World Cupin ja kahden Mm-kullan seuraan.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Suomen suurimmat jääkiekkosaavutukset ovat mielestäni

(1) Torinon olympiahopea.
Parhailla pelaajilla pelikauden keskellä loistavalla pelillä. QED

(2) MM-kultaa 2011.
Erittäin onnistunut turnaus pelillisesti, Ruotsin kaato finaalissa, suuri psykologinen kynnys taas ylitettiin.

(3) WC 2004 2.
Parasta peliä kapeassa kaukalossa, vastus kovinta luokkaa, mutta turnauksen ajankohta hieman laski statusta.

(4) MM-kulta 1995.
Ennen kaikkea valtava psykologinen kynnys ylitettiin. Suomella mukana tulevat NHL-tähdet, muuten turnauksen taso ei häikäissyt.

(5) Olympiahopea 1988.
Ensimmäinen mitali jääkiekossa hienolla pelillä. kts. ed.

(6) WC 1991 3.
Suomi nousi ensimmäistä kertaa menestykseen kun "kaikki parhaat mukana".

(7) Olympiapronssi 1998.
Kanada kaadettiin pronssimatsissa. Aineksia parempaankin oli. Bure esti sen.

(8) Olympiapronssi 1994.
Ärsyttävimmät mitalikisat kautta aikojen. Kultakin oli otettavissa. Suomi pelasi loistavasti miltei joka erän...

(9) Olympiapronssi 2010.
Tuurilla ne laivatkin seilaa...

(10) MM-hopea 1998.
Vaatimaton materiaali, erinomainen tulos.

Kaikkein hienointa tässä listassa on se, että sen ulkopuolellekin jää mitaliturnauksia.
 
Viimeksi muokattu:

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
(10) MM-hopea 1999.
Vaatimaton materiaali, erinomainen tulos.

Nyt sulla täytyi mennä sekaisin 1999 ja 1998/2001.

Norjassa 1999 oli Suomellahan aivan erinomainen materiaali. 1998 ja 2001 MM-finaalipaikat olivat sen sijaan voitettuja hopeamitaleita silloisilla rostereilla.
 

VirG

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Fotboll, Vaasan Sport
Satunnaisessa järjestyksessä, koska valinnanvaikeus oli huomattavaa ja jokainen on ollut suomalaisessa kiekkohistoriassa hieno saavutus:

- World Cup 2004
- Torino 2006
- MM 1995
- MM 2011
 

kovalev

Jäsen
Jep, voittihan Kanada kokonaiset 0 mm-kultaa 80-luvulla..
Tämä on ihan selvää, koska NL dominoi. 1985 Kanada kuitenkin voitti neukut mitalisarjassa ja oli lähellä kultaa. -82 Kanada pystyi Gretzkyn johtamalla tähtisikermällä haastamaan neukut kahdessa hyvin tasaväkisessä ottelussa. Se oli kovan joukkueen kova suoritus isossa kaukalossa (suurin osa pelasi elämänsä ensimmäistä kertaa eurooppalaisessa) ja neukkujen ollessa aivan parhaimmillaan tuohon maailman aikaan.
Mutta mitäpä näistä. En väitä etteikö -94 joukkue olisi ollut hyvä, mutta tuskin sekään olisi maailmanmestaruuteen kyennyt 80-luvulla.
 

marakatti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Philadelphia Flyers, Suomi
Sori, "hieman" kesti vastata viestiisi

Tuo ei missään nimessä pidä paikkaansa. Vilkaise Kanadan MM-rostereita 80-luvulta.

Vilkaisin niitä rostereita, mutta täytyy sanoa että en tuon aikaisista NHL-pelaajista osaa sanoa. Tuohon aikaan (siis 80-luvulla) en nimittäin seurannut jääkiekkoa melkein ollenkaan. Itse asiassa ensimmänen varsinainen muistikuvani kansainvälisestä kiekosta on Moskovan kisoista vuodelta´86 ottelusta Ruotsia vastaan minuutti ennen loppua. Kahden maalin johdon pitämällä kun varmistuu se ensimmäinen mitali... Enempää en sitä halua muistella, enkä varsinkaan vuotta ´91 ja Mats Sundinia tai Todd Krygieriä...

Olihan toki niitten välissä toki Calgary '88 kokonaisuutena Suomelta hieno turnaus, avausottelua ja toiseksi viimeistä matsia lukuunottamatta. Varsinkin nitten "varmojen hopeamitalistien" ruotsalaisten ilmeet olivat seuraamisen arvoisia Suomi - NL -ottelun ratkaisuhetkillä...

NHL:ään varsinaisesti kiinnitin huomiota vasta, kun Janne Niinimaa siirtyi Jokereista Paul Coffeyn pakkipariksi Ron Hextalin eteen Tuomiopäivän legioonan taakse. Heh.

Hups, menipä tää jaaritteluksi...

Mutta joo, ymmärsit ilmeisesti pointtini, että suomen joukkue oli siihen aikaan oikeasti kova, vaikka muilla oli "paras mahdollinen" MM-kisakokoonpano.

Torinoa on vaikea ohittaa ykkösenä, koska Suomi
oli ilman epäilystä turnauksen paras joukkue.

Kyllä, juuri noin. Finaaliia ennen. Siinä tuli täysi pelillinen romahdus.

En todellakaan pidä hopeaa häpeänä, en yleisesti enkä tässä tapauksessa, ja itse asiassa inhoan "You're looser 'couse you're not winner" -ajattelua. Joukkuelajeissa varsinkin tolppa sisään, tolppa ulos on todellakin todellisuutta joskus, sankarimyyttejä luodaan usein tyhjästä.

Khm... pienen ajatusharhailun jälkeen taas asiaan...
Siis vaikka hopea ei sinänsä ole häpeä, niin paremmalla JOUKKUELLA häviäminen ennakkosuosikkina, tai vähintäänkin 50-50 asetelmasta sen takia, että oma peli romahtaa ei kyllä mikään meriitti ole. Ne kisat siihen saakka toki olivat varmaan (pelillisesti suhteessa vastustajiin) parasta suomalaista kansainvälistä jääkiekkoa ennen kevään 2011 MM-kisoja.

-95 taas oli oman aikansa lapsi, ja se tuntui isolta jutulta silloin - jopa minulle, paatuneelle ryssäfanille. Ei sitä enää voi noteerata järkyttävän korkealle.

Tuohon voi sanoa vain, että voitto on aina voitto. Tai niin kuin (olikohan se) Risto Duffa on sanonut, että voittaakseen ei tarvitse olla paras, riittää että on paras paikalla olevista.

Ja varsinkin suomalaista (joukkue)urheiluhistoriaa vilkaisemalla loppuottelun voittaminen minkä tahansa tason turnauksessa on kova saavutus. Valitettavasti. Siis siinä voittamisessa ei ole mitään valitettavaa, vaan sen harvinaisuudessa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Ainahan se on MM- kisoissa arpapeliä kuka saa ketäkin vahvistuksia, ja siksi ainakin minulla kaikki MM- saavutukset ovat lähtökohtaisesti olympia- tai wc- saavutuksia alempana. Tuolloin 1995 tilanne oli vieläkin erikoisempi, kun NHL- kauden alku oli viivästynyt pelaajien lakon takia, ja NHL- miehet puuttuivat kisoista kokonaan. Pelattiin vähän kuin "EM- kisoja", jenkit ja kanukit raapivat kasaan yliopistoporukat euroopassa pelaavilla höystettynä. Tämänkään takia en arvosta tuota kultaa kovinkaan korkealle, vaikka aikanaan iso jytky oli myös minulle. Monet MM- hopeat menevät edelle. World- cupeissa ja Canada- cupeissa arvostusta laskee ajankohta. Kisat polkaistiin käyntiin lyhyen leirityksen jälkeen, ja pelitavan nopea omaksuminen nousi aina suureen rooliin. Myös pelaajien asenne ratkaisi paljon, esimerkiksi tsekit eivät useinkaan ottaneet kisoja ihan tosissaan.

EDIT: Niin ja Torino 2006 on se minun eniten arvostama saavutus. Parhaat pelaajat kaikilla, ajankohta tyydyttävä(kesäkarstat poltettu ajat sitten) ja olympialaiset motivoivat kaikkia joukkueita.
 

Japu91

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames
- Torino 2006 Olympiahopea

En voi muutakaan tähän laittaa. Suomi pelasi parasta jääkiekkoa ikinä viimeistä peliä lukuunottamatta. Harmi että finaalissa ei oltu samalla tasolla kuin aiemmin turnauksessa. Olisi tehty todellista historiaa, nyt jäi luu käteen, vaikka saavutus oli hieno. Pidän tätä jokatapauksessa kovimpana saavutuksena, vaikka hopea hävittiin. Finaaliin asti Suomi oli ylivertainen suorastaan. Vieläkin muistuu karmeana viimeinen minuutti ja Olli Jokinen yritin King Henrikin kilpeen...ja tai no en sano enempää...

- World Cup 2004

Tuskin Suomelta kukaan odotti mitään mutta niin vain kaadettiin USA välierissä, vaikka he olivat suosikki pienessä kaukalossa. Leijonien kulisseissa oli vaikka minkälaista riitaa ja ihme, että pärjättiin noinkin hyvin. Finaalissa Kanadalle ei vain voitu mitään. Parhaat mukana, olivat nyt sitten vaikka miten kesäterässä.

- Bratislava 2011 MM-kulta

-95 olin niin nuori, että en siitä oikein muista mitään, vaikka kuulemma heiluin television edessä Suomen lipun kanssa innokaana. Ei aiheuta sen takia suuria tuntemuksia itsessä. Vuosien varrella on niin paljon tullut odoteltua sitä kultaa ja fiilistä minkä se toisi tullessaan, uskokin meinasi loppua joku vuosi sitten. 2011 keväällä en tietenkään päässyt juhlimaan voittoa, kun sellainen lopulta tuli vaan olin armeijassa ja pusikkoon piti viikoksi mennä leikkimään sotaa finaalin jälkeen. Jokatapauksessa Suomi pelasi epätyypilliset kisat itselleen parantamalla peliä joka pelissään ja nousten tappioasemista voittoihin. Hieno turnaus leijonilta kaiken kaikkiaan.
 

Rocco

Jäsen
(3) WC 2004 2.
Parasta peliä kapeassa kaukalossa, vastus kovinta luokkaa, mutta turnauksen ajankohta hieman laski statusta.
Ihan pakko kysyä, ja saa muutkin tottakai vastata jos haluavat: Miten turnauksen ajankohta vaikuttaa? Se että pelit ovatkin syksyllä eikä keväällä? Alla ei ole pariin kuukauteen pelejä, pl. World Cupin harjoitusottelut?

Itse ainakin näen ajankohdan parempana. Pelaajat ovat terveitä pikkuvammoista ja hyvin levänneitä. Eihän jalkapallossakaan pääsarjat pelaa pitkiin aikoihin ennen World Cupia tai Euro-turnauksia. Eikä yhteispelikään ole ongelma, sillä eipä Olympialaisiin tai Skoda Cupiinkaan jää monesti yhtään aikaa treenata yhdessä.
 

Ylähirsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo väsäillääs omaakin listaa.


1. Torino 2006 Olympiahopea
Suomi pelasi Torinossa parasta jääkiekkoa. Finaalissa joukkue pelasi sitten turnauksen heikoimman pelinsä ja näin kotiin tuomisina oli hopeamitali. Tapa jolla finaalipaikka tuli on kuitenkin jotain todella hienoa, joukke kaatoi ennen finaalia Usan, Kanadan,Tsekin ja Venäjän. Etenkin Venäjä peli on syöpynyt ikuisesti mieleeni paras näkemäni peli leijonilta. Finaalista jäi lähinnä mieleen Olli Jokisen nosto Lundqvistin kilpeen.


2. World Cup 2004
Vaikka turnaus pelattiinkin syksyllä arvostan tätä saavutusta valtavasti. Kaikki parhaat mukana, jolloin Suomi ei lukeudu ennakkosuosikkeihin, mutta niin vain kaadettiin Usa välierässä. Hieno saavutus sen myrskys keskellä.


3. Nagano 1998/ Vancouver 2010 Pronssi
Molempia arvostan samasta syystä, ja se on kaikki parhaat olivat mukana. Kummassakin turnauksessa pelintaso vaihteli rajusti, mutta olimme parempia siinä pelissä mikä määrää turnauksen onnistuvuuden eli puolivälierässä.


4. Kaikki höntsymitalit
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Itse ainakin näen ajankohdan parempana. Pelaajat ovat terveitä pikkuvammoista ja hyvin levänneitä. Eihän jalkapallossakaan pääsarjat pelaa pitkiin aikoihin ennen World Cupia tai Euro-turnauksia. Eikä yhteispelikään ole ongelma, sillä eipä Olympialaisiin tai Skoda Cupiinkaan jää monesti yhtään aikaa treenata yhdessä.

Jalkapallo huono vertaus, sillä MM/EM- leirit alkavat pian pelikauden jälkeen, eli pelaajilla on ns. tuntuma kohdillaan. Ennemminkin keskustelua on aiheuttanut se, alkavatko kisat liian pian kauden jälkeen, ja pelaajat ovat väsyneitä. Kesäloma alkaa futiksessa sitten kisojen jälkeen, tosin lyhyt sellainen.

Syksyllä jääkiekkoilijat vain kokoontuivat kuukausien omatoimisen jakson jälkeen(NHL- pelaajat, euroopassa pelaavilla myös joukkueharjoituksia) viikoksi yhteen ja siitä sitten kisat käyntiin. Koko ajan menty tietysti ammattimaisempaan suuntaan, mutta vielä 80- ja 90- luvuilla oli suht yleistä, että moni pelaaja aloitti harjoittelun vasta training- campilla, eli syksyllä eivät kaikki olleet todellakaan ihan iskussa.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Jos huomenna tulee voitto niin kyllä se suoritus nousee ainakin top kolmeen. 1998 mestaruus oli hieno juttu, mutta jääkiekkoilu on mennyt valtavasti eteenpäin noista ajoista, joten vuonna 2014 voitettu mestaruus olisi sitäkin arvokkaampi. Itse tätä finaaliin pääsyä ja Kanadan nöyryyttämistäkin voi pitää kyllä erittäin kovana saavutuksena, joka ansaitsee maininnan mielestäni tässä ketjussa.
 

Kalzu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Edmonton Oilers
U20-maailmanmestaruuden nostan aikuisten maailmanmestaruuden edelle. U20:ssä mukana ikäluokan parhaimmisto, aikuisten MM aka. Skoda Cup pelataan Stanley Cup pleijareiden aikaan. Kertoo tarvittavan kisan tasosta. Jos aikuisten puolella ei olisi Olympialaisten tai World Cupin kaltaista huipputurnausta, niin silloin antaisin enemmän arvoa aikuisten MM:lle, nyt kuitenkin vähäsen näytöturnaus.

Lisäksi Suomen väkiluvulla hyvän joukkueen kasaaminen isojen maiden haastamiseen on vaikeampaa yhdestä ikäluokasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös