1. Naganon olympiapronssi 1998
Olympiakisat on aina olympiakisat, varsinkin parhailla pelaajilla maustettuina. Hyvää, iloista kiekkoa ja murhaavaa ylivoimapeliä. Suomen kaikkien aikojen paras ketju hallitsi kisoja miten tahtoi: 23 pistettä neljässä pelissä. Jopa välierä Venäjää vastaan oli loistavaa katsottavaa, vaikka siitä usein puhutaankin katastrofina - puolustuksen ja maalivahtipelin surkeus on hämärtänyt sen tosiasian, että Venäjän pojat olivat yhtä lailla pulassa omassa päässään, ja että Suomi itse asiassa voitti laukaukset maalia kohti. Pronssipelin tylsähkö torjuntavoitto mahdollisesti motivaation kadottaneesta Kanadasta himmentää hiukan saavutusta.
2. World Cupin kakkostila 2004
Tuloksena se kaikkein paras, ja USA-voitto on nostettava yhdeksi Suomen kiekkohistorian hienoimmista. Kanadaakin vastaan pidettiin peli tiukkana, vaikkeivät pelaajat ihan välierän tasolleen yltäneetkään. Mutta henkilökohtaisesti en vain jaksa arvostaa huonona ajankohtana pelattavaa keinotekoista NHL:n näytösturnausta, ja kaikeksi kukkuraksi Suomen puolustusvoittoinen pelityyli sekä ykköskentän vaisuus jättivät ikävän jälkimaun.
3. Maailmanmestaruus 1995
Ei enempää eikä vähempää kuin Voitto.
4. Canada Cupin välieräpaikka 1991
Parhaat pelaajat mukana, loistavaa maalivahtipeliä ja pari mehevää yllätystä. Kuulemma. En muista kisoista mitään, vaikka katselin saman vuoden MM-kisoja TV:n ääressä. Pistetään kokemattomuuden piikkiin.
5. Calgaryn olympiahopea 1988
Mitali, josta unelmoitiin puoli vuosisataa, tai ainakin 39 vuotta. Neuvostoliiton Dream Teamin kaatamista helpotti pelisysteemi ja vastustajan asenne, mutta kunnia niille ketkä sen ansaitsevat. Itse en valitettavasti lätkää tuohon aikaan juuri seurannut.
6. Lillehammerin olympiapronssi 1994
Mielestäni juuri se turnaus, jossa Suomi lopullisesti vakiinnutti paikkansa suurten joukossa. Edellisen vuoden MM-kisat olivat katastrofi ja valtava pettymys MM-hopean jälkeen, mutta sitten Lindström-niminen ruottalainen sai suomalaiset itsensäkin tajuamaan kuinka hyviä olivat. Joukkue pelasi ehkä parasta suomalaislätkää koskaan ja hävisi turnauksessa vain sen yhden erän. Niinpä vuosien '94 ja '95 MM-menestys perustui pitkälti Lillehammerissa kerättyyn itseluottamukseen.
7. MM-hopea 1992
Ensimmäistä MM-mitalia ei ainakaan tämän alemmaksi voi tiputtaa. Odotuksiin nähden ehkä suurin saavutus kautta aikojen.
8. MM-hopea 1994
Loistavaa kiekkoa todella kovatasoisissa kisoissa, ja maailmanmestaruus jäi yhden maalin päähän. Ilman Bill Ranfordin loistopeliä tämäkin turnaus nousisi vähintään kolmen kärkeen.
9. MM-hopea 1998
Huikea venyminen ennakkoon varsin nimettömältä joukkueelta. Muutenkin kisat toivat mieleen vuoden '92 MM-mittelöt, kun Ruotsi voitti, Tshekki oli kolmas ja Sveitsi yllättäen neljäs.
10. MM-hopea 1999
Nämä jäivät muistoihin Saku Koivun kisoina, kun pieni turkulainen kieputteli vastustajan toisensa jälkeen pyörryksiin. Eipä Suomen joukkue ollut muutenkaan vaatimaton, mutta ihan loppuun asti ei potku riittänyt. Koivun loukkaantuminen pahimmalla mahdollisella hetkellä sai turnauksen jossittelun jäämään ikuisesti elämään.