Näyttää olevan liikkeellä kahta koulukuntaa. On koulukunta, jonka elämässä ei ole sattumille sijaa. Palloiluotteluiden lopputuloksiakin luetaan kuin paavin bullaa. "enemmän maaleja tehnyt on parempi", "parempi voittaa aina". Onnenkantamoisia ei ole. Lottoarvonnassakin voittaa paras kupongin rastittaja. Mikäli "paremmuus" määritellään näin suoralla tavalla, on se mielestäni aika abstrakti käsite jo lähtökohdiltaan.
Itselleni taas toisen koulukunnan miehenä ei ole elämässä mikään noin yksioikoisen selvää. Jääkiekko ja jalkapallo esimerkiksi ovat niin hienoja pelejä, että en mitenkään voi lähestyä niitä noin yksinkartaisella tavalla. Lopputulos on useiden syiden ja seurausten summa ja tulos syntyy aina erilaisella tavalla. Voitostahan sitä pelataan, ei paremmuudesta. Elämässä, minkä osa urheilukin on, on sijaa sattumille ja onnenkantamoisille, oikeastaan niille on sijaa aika paljonkin. Tuskin kukaan on esimerkiksi päässyt valitsemaan syntyykö rikkaaseen vai köyhään perheeseen. Omatkin pyrkimykset voivat epäonnistuttuaan kääntyäkin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin mistä on ikinä osannut ajatellakaan. Tai sitten ei.
Koska ensimmäinen koulukunta suhtautuu lopputulokseen absoluuttisena totuutena joukkueiden välisestä paremmuudesta, lähdetään jossitteluissakin siitä, että kaikki vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia. Otettiin esiin vaihtoehto, että ehkäpä Kärppien johtoasemassa peli olisikin kääntynyt TuTon totaaliseksi hallinnaksi ja se olisi voittanut 18-3. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköinen vaihtoehto, koska TuTolla ei ollut eväitä määritellä ottelun tahtia ja taktiikkaa, vaan ainoana mahdollisuutena oli yrittää puolustaa millä keinolla hyvänsä. Näin myös tapahtui 1. ottelussa, jossa TuTo oli häviöllä 3-1 ja silti peli pysyi TuTon päässä koko ajan. Käytännössäkin siis tuli todistettua, että heistä ei ollut pelin hallitsijaksi, muutenhan he tuossa tilanteessa olisivat niin toimineet.
Seuraavan kauden avausottelussahan Kärpät ja TuTo olivat uudestaan vastakkain, Kärpät voitti 9-0 ja lopputulos ns. "vastasi pelin tapahtumia". TuTon koutsi Bogdanov kommentoi pelin jälkeen, että samanlaistahan tuo peli oli kuin viime keväänäkin, "mutta tällä kertaa jumala ei ollut meidän puolellamme" (suora lainaus Kalevasta). Jatkoi sitten vielä jotenkin että tuurillahan sitä taisi tulla voitettua. Näin se joskus menee.
Keskustelun sävy tietyiltä tahoilta on valitettavasti sellaista tasoa, että tästä tuskin saadaan aikaan kunnollista debattia. Eiköhän tämäkin kannanotto ollut loppujen lopuksi pelkkää valehtelua, paskanjauhantaa, ulostamista ja ties mitä. Äläkä hyvä mies Pee ota kaikkea näin vakavasti, Brind'amour-heittokin oli ihan huumoriksi tarkoitettu. Kun uhoaa, saa kuittiakin. Ei tässä silti olla puukkoja kaivamassa esille. Vähemmälläkin vaahtoamisella pärjää.
Kaivannolta hyvä ja asiallinen kannanotto. Kun sana on hallussa, se on hallussa :-)
Itselleni taas toisen koulukunnan miehenä ei ole elämässä mikään noin yksioikoisen selvää. Jääkiekko ja jalkapallo esimerkiksi ovat niin hienoja pelejä, että en mitenkään voi lähestyä niitä noin yksinkartaisella tavalla. Lopputulos on useiden syiden ja seurausten summa ja tulos syntyy aina erilaisella tavalla. Voitostahan sitä pelataan, ei paremmuudesta. Elämässä, minkä osa urheilukin on, on sijaa sattumille ja onnenkantamoisille, oikeastaan niille on sijaa aika paljonkin. Tuskin kukaan on esimerkiksi päässyt valitsemaan syntyykö rikkaaseen vai köyhään perheeseen. Omatkin pyrkimykset voivat epäonnistuttuaan kääntyäkin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin mistä on ikinä osannut ajatellakaan. Tai sitten ei.
Koska ensimmäinen koulukunta suhtautuu lopputulokseen absoluuttisena totuutena joukkueiden välisestä paremmuudesta, lähdetään jossitteluissakin siitä, että kaikki vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia. Otettiin esiin vaihtoehto, että ehkäpä Kärppien johtoasemassa peli olisikin kääntynyt TuTon totaaliseksi hallinnaksi ja se olisi voittanut 18-3. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköinen vaihtoehto, koska TuTolla ei ollut eväitä määritellä ottelun tahtia ja taktiikkaa, vaan ainoana mahdollisuutena oli yrittää puolustaa millä keinolla hyvänsä. Näin myös tapahtui 1. ottelussa, jossa TuTo oli häviöllä 3-1 ja silti peli pysyi TuTon päässä koko ajan. Käytännössäkin siis tuli todistettua, että heistä ei ollut pelin hallitsijaksi, muutenhan he tuossa tilanteessa olisivat niin toimineet.
Seuraavan kauden avausottelussahan Kärpät ja TuTo olivat uudestaan vastakkain, Kärpät voitti 9-0 ja lopputulos ns. "vastasi pelin tapahtumia". TuTon koutsi Bogdanov kommentoi pelin jälkeen, että samanlaistahan tuo peli oli kuin viime keväänäkin, "mutta tällä kertaa jumala ei ollut meidän puolellamme" (suora lainaus Kalevasta). Jatkoi sitten vielä jotenkin että tuurillahan sitä taisi tulla voitettua. Näin se joskus menee.
Keskustelun sävy tietyiltä tahoilta on valitettavasti sellaista tasoa, että tästä tuskin saadaan aikaan kunnollista debattia. Eiköhän tämäkin kannanotto ollut loppujen lopuksi pelkkää valehtelua, paskanjauhantaa, ulostamista ja ties mitä. Äläkä hyvä mies Pee ota kaikkea näin vakavasti, Brind'amour-heittokin oli ihan huumoriksi tarkoitettu. Kun uhoaa, saa kuittiakin. Ei tässä silti olla puukkoja kaivamassa esille. Vähemmälläkin vaahtoamisella pärjää.
Kaivannolta hyvä ja asiallinen kannanotto. Kun sana on hallussa, se on hallussa :-)