Kaikki neljä tappiopeliä nähneenä (Blues-pelin tosin humalassa ja HIFK-pelin telkkarista) uskaltanen todeta, että kovin pitkällemeneviä arvioita pelin mättämisen syistä ei vielä kannata tehdä, niin erilaisia nuo pelit ovat keskenään olleet. Ainoa yhdistävä tekijä on jonkinlainen henkinen (tätä se Jortsukin on jaksanut jokaisen pelin jälkeen toitottaa) väsymys. Parhaiten tuo näkyy siinä, että terävyys puuttuu ratkaisupaikoissa: maalinteko, kiekon purkaminen omalta alueelta, se viimeinen syöttö, se tärkeä torjunta, ...
Blues-pelissä kotijoukkue tuli alussa niin kovaa päälle, että jokeripuolustus joutui paniikkiin. Kun tuo paniikki meni ensimmäisen erän jälkeen ohi, hallitsi Jokerit kahta jälkimmäistä erää. Henkisen vireen huonous näkyi siinä, että Blues pääsi tasoihin. Lisäksi Petri Varis ei yritä ponnetonta harhautusta rankkareissa, jos kaikki on kunnossa.
Kaksi seuraavaa peliä olivat aivan totaalisen surkeita. Mitään hyvää sanottavaa ei niistä voi keksiä, paitsi että lukemat pysyivät siedettävinä Jokerien surkeudesta huolimatta. Näiden kahden ottelun Jokerit oli kuin kopio viime kauden runkosarjan jälkimmäisen puoliskon Jokereista. Toivottavasti vastaavaa ei tarvitse enää koskaan katsella.
Ilves-pelissä Jokerit oli kaksi ensimmäistä erää kuin uudestisyntynyt. Peli toimi alkukauden malliin, vain viimeistelyssä oli ongelmia ja huonoa tuuria (kolme tolppaa). Täydellinen romahtaminen kolmannessa erässä osoitti jälleen, missä ongelma on: henkinen kantti ei tiukassa paikassa kestänyt. Kun Ilves-tuli tasoihin, joukkueelta meni usko itseensä.
Huolestuttavin piirre tässä alavireisyydessä on sen ajankohta: joukkue sai tauolla harjoitella rauhassa (yksi Pakaslahti maajoukkueessa ei tunnu missään) ja kaiken piti olla vielä paremmin kuin ennen taukoa. Miten tuollaisen puolentoista viikon tauon aikana saa huippuvireisen ryhmän henkiseen takalukkoon, onkin sitten mielenkiintoinen kysymys.
Blues-pelissä kotijoukkue tuli alussa niin kovaa päälle, että jokeripuolustus joutui paniikkiin. Kun tuo paniikki meni ensimmäisen erän jälkeen ohi, hallitsi Jokerit kahta jälkimmäistä erää. Henkisen vireen huonous näkyi siinä, että Blues pääsi tasoihin. Lisäksi Petri Varis ei yritä ponnetonta harhautusta rankkareissa, jos kaikki on kunnossa.
Kaksi seuraavaa peliä olivat aivan totaalisen surkeita. Mitään hyvää sanottavaa ei niistä voi keksiä, paitsi että lukemat pysyivät siedettävinä Jokerien surkeudesta huolimatta. Näiden kahden ottelun Jokerit oli kuin kopio viime kauden runkosarjan jälkimmäisen puoliskon Jokereista. Toivottavasti vastaavaa ei tarvitse enää koskaan katsella.
Ilves-pelissä Jokerit oli kaksi ensimmäistä erää kuin uudestisyntynyt. Peli toimi alkukauden malliin, vain viimeistelyssä oli ongelmia ja huonoa tuuria (kolme tolppaa). Täydellinen romahtaminen kolmannessa erässä osoitti jälleen, missä ongelma on: henkinen kantti ei tiukassa paikassa kestänyt. Kun Ilves-tuli tasoihin, joukkueelta meni usko itseensä.
Huolestuttavin piirre tässä alavireisyydessä on sen ajankohta: joukkue sai tauolla harjoitella rauhassa (yksi Pakaslahti maajoukkueessa ei tunnu missään) ja kaiken piti olla vielä paremmin kuin ennen taukoa. Miten tuollaisen puolentoista viikon tauon aikana saa huippuvireisen ryhmän henkiseen takalukkoon, onkin sitten mielenkiintoinen kysymys.