Mikä elokuva koskettaa sinua?

[Matti Koskinen]

Halusin avata tämän viestiketjun jotta saisin vähän tietää että mitä porukkaa oikein olette. Minulla on monia suosikkileffoja. Pidän esimerkiksi sekä Tähtien Sodasta että kummisedästä ja vaikkapa Charlien enkeleistä tai kuudennesta aistista.
Näitä kaikkia tykkään katsoa, mutta urheilullisena ihmisenä vähän sellaisena vinksahtaneena uskon siihen että kova työ tuottaa parhaimman palkkion. Koska uskon tähän ajatukseen suosikkileffojani ovat Rockyt.

Kylmät väreet tulevat varmasti kuin yö ja päivä silloin kun Rocky harjoittelee itsensä huippukuntoon ja tämä suorastaan uskomaton Rocky-tunnari soi taustalla.
Se musiikki on minulle narrifanina tietenkin hyvin rakas ja harjoittelu hyvän tavoitteen eteen. Vaikka itse elokuvien juoni ja kaikkia ovatkin enimmäkseen kliseistä paskaa, niin se nostaa rockyt ylitse muiden.

Omia mielipiteitä kehiin!
:D

 

[CMX]

Kauhuelokuvat.

 

[Annuli]

Tätä on varmaan jauhettu muuallakin, mutta viimeeksi minuun teki suuren vaikutuksen Unelmien sielunmessu. Elokuvissa vaikutus oli aivan valtava. Nyt kotona katsottuna ei vaikutus laimentunut yhtään. Jättää suorastaan sanattomaksi.

Myös American History X kosketti minua syvästi. Laittoi ajattelemaan maailmanmenoa aivan eri tavoin.

Sitten aivan toisesta näkulmasta minua koskettanut elokuva on Kesytön sydän. Alan itkeä jo alkutekstien aikana, enkä lopeta edes elokuvan päätyttyä. Pelkkä ajatus jo itkettää. Enkä suinkaan itke siksi, että elokuva olisi suunnattoman huono, vaan se koskettaa naista sisälläni, jonka joutuu usein laittamaan arkena piiloon ja kovettaa nuo herkät tunteet. Tämä on tosi. Eli miehet, jos haluatte näyttää unelmienne naiselle sellaisen elokuvan, joka koskettaa, niin hakekaapa Kesytön sydän. Elokuvassa on tärkeä rooli myös jääkiekolla, vaikka tuleekin ilmi aika lopussa...

 

[Tapio Rautalapio]

Vaikuttavin...

...on ainakin sotaleffa nimeltä Stalingrad. Se kertoo nimensä mukaisesti saksalaisten Via Dolorosasta Stalingradin tietämillä talvella 1942. Ko. elokuvasta välittyy sodan kauheus ja kurjuus sekä uskomaton ahdistus paremmin kuin mistään typeristä jenkkiviritelmistä. Elokuvassa puhutaan myös saksaa, ei ainoastaan saksalaisittain englantia murtaen. Kyseessä on ehdottomasti inhorealistisin ja armottomin koskaan näkemäni sotaelokuva. Toinen "must" lienee Rautaristi.

 

[theref]

No noita "koskettavia ja herättäviä" elokuvia on kauhea pino. Kaikkia ei jaksa tässä muistella, mutta tuo jo mainittu American History X sekä In the Name of the Father ovat ainakin tuollaisia.

Edit: Himputti sentään, lisätään joukkoon ehdottomasti vielä Leaving Las Vegas!

Lisäksi erikoismaininta ehdottomasti tässä samassa editoinnissa Shawshank Redemptionille. Sen elokuvan voi katsoa aina uudestaan ja uudestaan!

 

[Spencer]

Debbie Does Dallas. Se koskettaa, ja siinä kosketellaan.
Jos totta puhutaan niin Mafiaveljet.

 

[Milhouse Nixon]

Platoon.

Shawshankia en ole valitettavasti nähnyt, mutta käsittääkseni kyseessä on elokuva, jonka tekijät ovat katsoneet aika monta kertaa Clint Eastwoodin Pako Alcatrazista-leffan.

 

[CMX]

Viestin lähetti Spencer
Debbie Does Dallas. Se koskettaa, ja siinä kosketellaan.

Heh.. Olen muuten itsekin nähnyt joskus saman leffan. Muistaakseni jollakin kaverillani oli se jonkun Canalilta nauhoitetun leffan jälkeen VHS-kasetilla. Siinä kerrassaan syvällinen ja koskettava elokuva, etten sanoisi.:D

No, ainakin sen leffan päänäyttelijätär on suhteellisen nätti neiti.

 

[Ted Raikas]

Minun täytyy tähän heittää hiukan clicheisesti nuo Star Wars elokuvat (vanhat). Vaikka ne eivät mitään niin syvältäluotaavaa elokuvateollisuutta välttämättä edusta, niin niihin on sillä tavalla kasvanut kiinni että voisin sanoa olevani miltei hypnoottisessa tilassa nähdessäni edes pätkän joistain noista kolmesta mahtavasta eepoksesta. Ne kiidätää ainakin minut valonnopeudella jonnekin 80-luvun syövereihin, jolloin olin vielä pieni ja viaton poikanen. Tällöin voin kokea lapsuuden riemut ja löytöretket yhä uudelleen.

Jos tämän kolmikon ulkopuolelta pitäisi jokunen koskettava elokuva kaivaa, niin laittaisin tähän Tim Burtonin loistavan Ed Wood elokuvan, joka hiukan poikkeaa miehen yleisimmästä linjasta, elokuvassa kuvataan niin mahtavan tragikoomisella tavalla muutaman henkilön elämänkokemuksia että vastaavaa olen harvoin nähnyt. Toinen samaisen ohjaajan hiukan tyhjäpäisempi elokuva nimeltä Saksikäsi Edward liikutti myös kaikessa romanttisessa hömpänpömpässään suuresti. Ehkä siinä sitten sanoma kaiken erilaisuuden vaikeudesta sopeutua "normaaliyhteisöön" puri jollain lailla. Kauniisti toteutettua joka tapauksessa.
Sitten voisin mainita vielä länsinaapuristamme kotoisin olevan ohjaajan Lasse Hallströmin suurenmoisen elokuvan Gilbert Grape, jota katsoessa jopa minun oli vaikeata pitää silmit kuivina.

 

[naali]

Moni hyvä elokuva, johon olen törmännyt on ollut omalla tavallaan vaikuttava ja hämmentävä. Koskettavin, siinä mielessä kuin minä koskettavuuden ymmärrän, on kuitenkin mielestäni Schindlerin lista ja nimen omaan sen loppukohtaus.

Schindler on pelastanut suuren joukon juutalaisia ja itkee sitä, ettei pelastanut heitä enempää. Siellä minäkin olen - pelastettujen juutalaisten joukossa lohduttamassa jo tarpeeksi jalon teon tehnyttä Schindleriä. Kun tältä tuntuu, niin pala nousee kurkkuun väkisin. Onneksi en naisseurassa sentään alkanut vollottaa, kun elokuvan ensi kerran näin.

 

[ms.qvist]

Jaa, mikäkö?

Vaikeampi kysymys kuin ensiarvaamalta uskoisikaan, hyviä ja samalla hyvin koskettavia - jokainen meistä määrittelee sen koskettavuuden omalla tavallaan - elokuvia on niin tavattoman paljon.

Olisiko se kenties Chaplinin hieno ja todella koskettava sekä herkkä "Chaplinin Poika"? Niin hienosta elokuvasta kuin onkin kysymys se ei kuitenkaan ole se elokuva jonka katsominen riipaisee eniten rintaani ja joka saa minut tuntemaan oloni heikoksi.

Entäpä sitten Malick'in todella hieno ja loistelias "Veteen piirretty viiva"? Kyseisen elokuvan kerronta ja kuvallinen anti on todella syvällistä ja syvältä kouraisevaa. Se on yhdellä kertaa julma ja äärettömän kaunis; herkkä ja äärimmäisen brutaali. Siinä ihminen kamppailee ihmisyyttä vastaan. Näistäkään ylisanoista huolimatta tämä elokuva ei ole se mitä tarkoitan. - Kuten ei ole "Unelmien sielunmessu" eikä "American Beauty" vaikka kumpainenkin on mitä hienoin elokuva.

Niin, kaikista maailman elokuvista kerta kerran jälkeen minuun tekee suurimman vaikutuksen mestariohjaajan mestarillinen elokuva. Se on yhdellä kertaa vilpitön, villi, sykähdyttävä, herkkä ja kaiken "kirkkauden" vastapainoksi se on raaka, raadollinen, julkea, julma ja jopa ahdistava. - Kaiken surumielisyyden ja tuskan jälkeen jäljelle jää toivo paremmasta huomisesta. Minulle Akira Kurosawa'n "Seitsemän samuraita" merkitsee elokuvataidetta kauneimmillaan ja parhaimmillaan.

vlad#16.

 

[CMX]

Okei, jos koskettavista elokuvista puhutaan, niin sanon nyt (tällä kertaa vakavissani), että koskettavien elokuva, jonka olen nähnyt, on David Lynchin ohjaama Elefanttimies. Sitä katsoessa pala on varmasti kurkussa raavaimmillakin miehillä. Elefanttimies on mielestäni kaikkien aikojen parhaimman elokuvaohjaajan suurin mestariteos. Se kertoo jo paljon. Oletteko te nähneet tätä leffaa?

 

[aHab]

Viestin lähetti Milhouse Nixon
Platoon.

Shawshankia en ole valitettavasti nähnyt, mutta käsittääkseni kyseessä on elokuva, jonka tekijät ovat katsoneet aika monta kertaa Clint Eastwoodin Pako Alcatrazista-leffan.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että leffan tekijät ovat lukeneet aika monta kertaa Stephen Kingin novellin Shawshank Redemption...

Edellä mainitun lisäksi mm nämä:

Das Boot (siinä vaiheessa kun U-96 ponnahtaa pintaan Gibraltarilla usean tunnin piinaavan odotuksen jälkeen täräyttää koneet täysille ja kapteeni huutaa voitonriemuisesti tähystystornissa tunnusmusiikin pauhatessa... huh huh... loppu on myös todella liikuttava, huikea sotaelokuva)

Grand Canyon, mukavan lämmin tunnelma läpi elokuvan.

A Simple Plan... Sam Raimin ohjaama draamathrilleri. Erittäin hienot näyttelijäsuoritukset Billy Bob Thorntonilta ja Bill Paxtonilta. Etenkin Thornton oli huikea.

 

[teemu_s]

Pakko myöntää että erittäin henkilökohtaisella tasolla koskettaa Moulin Rouge. Ei lisäkysymyksiä aiheesta.

Tuntematon Sotilas (vanhempi) on myös omalla tavallaan koskettava. Ainakin kohtaukset, joissa musiikkina soi Finlandia. Tähtien Sodat ovat omalla tavallaan sykähdyttäviä elokuvia.

 

[Senior]

Täytyy sanoa, että Sarah Young- kokoillan spektaakkelit vaikuttavat minuun merkittävästi joka kerta...eeeh..vitsivitsivitsi

Ei vaines:
Onhan niitä paljon, kukin omalla tavallaan ja omassa lajissaan:

- Kummisetä (ennenkaikkea I): siinä on munaa, pojat on poikia
- Kauriinmetsästäjät: vaikuttava kuvaus sodasta ja sen seurauksista
- Pretty Woman: harmiton hömppä, hyviä yksityiskohtia ja repliikkejä
- Ben Hur: aikansa legenda
- Yksi lensi yli käenpesän: Jack Nicholson rulettaa
- kotimaisista esim Tuntematon Sotilas
jne jne

 

[Diamond]

Vihreä maili on sellainen elokuva minkä aikana alkaa taatusti itkettään ja muutenkin sen tyyliset elokuvat sykähdyttää.

Myös American beauty sykähdytti pelkästään jo Thora Birchin takia. Kamppailin siinä muutaman viikon ajan sydänsurujen vallassa. :)

 

[TheAnimal]

Viestin lähetti teemu_s
Tuntematon Sotilas (vanhempi) on myös omalla tavallaan koskettava. Ainakin kohtaukset, joissa musiikkina soi Finlandia.

Huh, näin alas piti rullata ennen kuin se löytyi ensimmäisen kerran. Ehdin jo pelästyä, että eikö kukaan ole maininnut Tuntematonta Sotilasta. Mollberginkin versio uppoaa kummasti.

Samoin Antti Tuurin kirjoihin perustuvat leffat koskettaa jollain tasolla. Talvisota, Ameriikan raitti, Pohjanmaa..

Ulkomaisista tulee mieleen jo edellä mainittu Schindler's List. Scent of a Woman koskettaa myös, eikä ihan vähiten Pacinon mahtavan roolisuorituksen vuoksi.

 

[Timi]

Koskettavia elokuvia on tehty mielin määrin, mutta viimeaikoina olen huomannut, että minuun on tehnyt vaikutuksen tositarinaan perustuvat leffat. Olen katsonut kaksi viime aikoina, jotka etenkin ovat painuneet mieleen: Awakenings ja Alive.

Ensimmäisenä mainittu on siksi koskettava, että siinä tuli ajatelleeksi kuinka vähän me loppujen lopuksi arvostamme elämää. Leffassa oli myös kaksi suosikkinäyttelijääni De Niro ja Robin Williams. Molemmat tekivät mielestäni todella kovan suorituksen kyseisessä leffassa.

Alive olisi mielestäni ollut muuten jopa epäuskottava ellen tietäisi vastaavaa tapahtumaa oikeasti tapahtuneen. Hassua ajatella, kuinka ihmiset käyttäytyvät koneen pudottua Andeille ja ainoa mahdollisuus on syödä toisia ihmisiä. Missä menee ihmisyyden raja?

 

[Sistis]

Viestin lähetti TheAnimal


Huh, näin alas piti rullata ennen kuin se löytyi ensimmäisen kerran. Ehdin jo pelästyä, että eikö kukaan ole maininnut Tuntematonta Sotilasta. Mollberginkin versio uppoaa kummasti.

Mollbergin versio on mielestäni huomattavasti parempi elokuva, kuin 'aito ja oikea'. Se on realistisempi ja enemmän kirjan mukainen. Mollen versio on yksi meikäläisen kestosuosikeista ja katson sen aina säännöllisin väliajoin.

Muita loistavia ja vaikuttavia elokuvia, joita olen nähnyt:

Vihollinen porteilla. Aivan loistava elokuva Saksan armeijan hyökkäyksestä Stalingradin rauniokaupunkiin. Mahtavat tehosteet, joista upeimpana pitää mainita saksalaisten lentokoneiden pommitusretki raunioituneen aavekaupungin yllä - sama kohtaus tuli myös elokuvan mainoksessa, tosin screeniltä katsottuna se oli 20 kertaa vaikuttavampi.

Seitsemän vuotta Tiibetissä ja Kundun. Kaksi mahtavaa Tiibet-aiheista draamaa. Elokuvat voi katsoa aina uudestaan ilman kyllästymistä. Lhasa ja Tiibetin kulttuuri on jotenkin meikäläistä kiehtovaa.

Forrest Gump. Tästä ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää.

 

[Aksu]

Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat sekä roskakuski koskettavat. Iättömiä kuvia suomalaisuudesta, slaavilaisuudesta, hiljaisuudesta. Upeita teoksia.

Chaplinin nykyaika oli myös silkkaa tunteen paloa. Elokuva oli vuosikymmeniä aikaansa edellä (kuten myös itse maestro).

Koskettavia elokuvia on paljon. Jokainen omalla tavallaan. Esimerkiksi Kivenpyörittäjän kylää tulee katsottua tietyllä tavalla haikein mielin. Siinä on jotain niin suomalaista, että...

 

[Kuvernööri]

Lyhyt vastaus yksinkertaiseen kysymykseen: Doggy style - Snoop Doggy Dog. Tästä ei liene epäselvyyksiä?

 

[laiska laita]

Joku aika sitten tuli MTV3:lta sellainen 2. osainen elokuva kuin Viimeselle rannalle (nimestä en ole varma mutta tonne päin se menee). Elokuva oli austraalialais tuotantoa ja kertoi ydisodan jälkeisesta ajasta ja siitä kuinka ydinsaasteet levittäytyvät kohti austraalia ja siitä kun ihmiset odottivat hiipivää kuolemaa.. Elokuva oli todella koskettava. Ainoa kerta kun olen elokuvan takia itkenyt...kyneleet tulivat siinä kohdin kun koko perhe otti ne tapleti jotka auttoivat heitä kuolemaan ilman tuskia. Seuraavana yönä heräsin kesken unien ja olin todella ahdistunut ja tajusin nähneeni unta ko. elokuvasta. Elokuva oli todella karmea ja puistattava.

Ja tietty tuntematonkin uppoaa.. Ja rukajärventie. Myös levottomat oli jotenkin pysähdyttävä ensimmäisellä kertaa mutta nyt se tuntuu tusinakamalta

 

[Sistis]

Viestin lähetti laiska laita
Joku aika sitten tuli MTV3:lta sellainen 2. osainen elokuva kuin Viimeselle rannalle (nimestä en ole varma mutta tonne päin se menee). Elokuva oli austraalialais tuotantoa ja kertoi ydisodan jälkeisesta ajasta ja siitä kuinka ydinsaasteet levittäytyvät kohti austraalia ja siitä kun ihmiset odottivat hiipivää kuolemaa.. Elokuva oli todella koskettava. Ainoa kerta kun olen elokuvan takia itkenyt...kyneleet tulivat siinä kohdin kun koko perhe otti ne tapleti jotka auttoivat heitä kuolemaan ilman tuskia. Seuraavana yönä heräsin kesken unien ja olin todella ahdistunut ja tajusin nähneeni unta ko. elokuvasta. Elokuva oli todella karmea ja puistattava.

Ja tietty tuntematonkin uppoaa.. Ja rukajärventie. Myös levottomat oli jotenkin pysähdyttävä ensimmäisellä kertaa mutta nyt se tuntuu tusinakamalta

Kyseessä on ilmeisestikin Viimeisellä rannalla - elokuva, josta Sir Elwoodin hiljaiset värit sai idean saman nimiseen hittiinsä.

Itse en ole kyseistä elokuvaa nähnyt, mutta kuulemma on hyvä.

 

[Sparrow]

Koskettavin on...

...äh, niitä on niin monia. Jälleen käsitellään aihetta, jossa meikäläisellä on monta ehdokasta. Yksi nousee kuitenkin juuri nyt ylitse muiden, Taru Sormusten Herrasta. Olin juuri viikonloppuna katsomassa sen toisen kerran teatterissa, se kun jaksaa näköjään pyöriä yli puoli vuotta. 19.12. olin ensi-illassa (muistaakseni) ja nyt uudestaan. Anyway, asiaan:

Meikäläisessä on sen verran romantikon vikaa, että erilaiset ihmiskohtalot, sankaruus ja satumainen tarina koskettaa lähes poikkeuksetta. Kun vielä pidän suuresti fantasiasta, LOTR iski kahta kauheammin. Kuulun niihin kerettiläisiin ( :rolleyes: ), jotka eivät ole tätä yleistietoon kuuluvaa kirjaa vielä lukenut, mutta aikomus tähän lukemisprojektiin on vain kasvanut leffan myötä. Oli nimittäin sen verran vakuuttava ja vaikuttava. Ja koskettava.

LOTRissa esiin nouseva sankaruus, upeat puitteet ja fantasiaintoilijaan iskevä tarina vei mennessään: jo alun suuresta taistelukohtauksesta lähtien olin myyty. Varsinkin kun minulle kerrottiin, että KAIKKI noista tuhansista sotureista olivat yksittäisiä näyttelijöitä, eivät tietokoneella monistettuja. Olenko kuullut potaskaa, vai vahvistaako joku tämän? Noh, tämän kohtauksen lisäksi koko leffa piti pihdeissään täydet kolme tuntia, vielä toisenkin katsomiskerran ajan.

Muita ehdokkaita tälle pallille ovat vaikkapa Milhouse Nixonin mainitsema Platoon ja Braveheart.

 

[mendieta]

muutama

Unelmien sielunmessu Jätti aivan sanattomaksi. Elokuvan lopussa meininki alkoi olla niin ahdistava, että mielessä kävi jopa videoiden sammutus. Kerrassaan shokeeraava elokuva.

Schindlerin lista Elokuva lopussa, kun Schindler tiputtaa juutalaisten hänelle tekemän sormuksen ja lyyhistyy maahan pettyneenä itseensä, koska luuli, että olisi voinut pelastaa enemmän juutalaisia saa minut aina kyyneliin.

Viimeinen mohikaani Daniel Day-Lewisin ja Madeleine Stowen kiihkeä keskustelu vesiputouksen alla on mielestäni elokuva historian romanttisin kohtaus.