Mihin uskontokuntaan kuulut, vai kuulutko mihinkään? Ja, miksi?

[ms.qvist]

Jatkoajassa on ollut puhetta uskonnoista, pääasiassa kristinuskosta ja sen eri lahkoista, ties kuinka monessa ketjussa. Tämän ketjun myötä haluan ulottaa keskustelun kattamaan muutkin uskonnot ja uskomusjärjestelmät joita maapallo on tulvillaan.

Kyselyn muodossa koetan saada selville kuinka paljon jatkoaikalaisista löytyy joko kristinuskon eri lahkojen tunnustajia, tai muihin uskontokuntiin kuuluvia henkilöitä. Mukaan olen selvyyden vuoksi myös ottanut agnostikot ja ateistit, jotta heidänkin osuus saadaan selvitettyä.

Kristinuskon olen tietoisesti pilkkonut useampaan osaan, mukana on muutaman eri lahkon oheen katolilaiset ja ortodoksit ev.lut.seurakuntalaisten ohella.

Vanhaan testamentiin uskonsa perustavat juutalaiset ovat omana kategorianaan koska kyse on kuitenkin maailmanpoliittisesti varsin merkityksellisestä uskonnosta, ja koska epäilen, että jatkoaikalaistenkin joukosta voi jokunen juutalainen löytyä.

Muista valtauskonnoista olen mukaan ottanut islaminuskoiset, sekä buddhalaiset. Tosin en usko, että buddhalaiskäännynäisiä kovinkaan montaa jatkoaikalaisten joukosta löytyy, mutta sen sijaan voi löytyä henkilöitä jotka kokevat budhalaisuuden omakseen vaikkeivat siihen olekaan varsinaisesti kääntyneet.

Muina uskomusjärjestelminään mukana ovat mm. scientologit, teosofit, sekä luonnonuskontojen kannattajat/tutkijat että satanistit ( - toivottavasti termi on oikea, korjatkaa tarpeen vaatiessa).

Mukana on tietty vielä vaihtoehto ”Kuulun johonkin muuhun uskontokuntaan. Mihin?”. Jos tällaisten uskomusjärjestelmien kannattajia löytyy niin kertokaa toki omasta uskostanne ja sen historiasta.

Minua voinee pitää ateistina, mutta itse pidän itseäni ”antiuskonnollisena” henkilönä.

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti HN
Luen itseni agnostikoksi, mutta kuulun ev. lut. seurakuntaan.

Eikö olisi agnostikkona varsin luontevaa erota myös ev.lut. seurakunnasta?

vlad.

 

[Hielo]

En tiedä. Koomista. Seuraako jäsenyys mukana, kun muuttaa ulkomaille? Ainakin ennen olin kuitenkin evlutti, ajatuksiltani tosin agnostikko.

 

[Maple Leaf]

Äänestin olevani ateisti, mutta todellisuudessa olen Woody Allenia siteeraten "Jumalalle lojaali oppositio".

 

[Svante]

Ev. lut enkä tiedä miksi. On jotenkin jäänyt hihna päälle.
Lapset ovat kuitenkin ortodokseja ja syy on se, että ex-vaimo oli (on) myös ortodoksi.
Olenko hyötynyt siitä, että ole ev.lut? En tietääkseni.

 

[Ramchester]

Ev. lut agnostikko

Ev. Lut seurakuntaan kuulun varmuuden vuoksi;)

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti HN
Lienen myös ainakin jonkinasteinen opportunisti, sillä toistaiseksi olen katsonut kirkkoon kuulumisesta olevan enemmän hyötyä kuin siitä eroamisesta.

Hyötyä, uteliaisuuteni suorastaan heräsi. Jos ei erityisemmin pidä tärkeinä kirkollisia tilaisuuksia ja toimituksia (vihkiminen, kastetilaisuus ja hautaaminen - mitkä nekin voi suorittaa ilman kirkkoa), minun on hankala, omasta katsontakannastani johtuen, nähdä kirkoon kuulumisessa mitään hyötyä keskivertotallaajalle, ennemminkin haittaa menetettyinä veromarkkoina kirkollisveron muodossa.

Mutta, kuten todettua, tämä on vain minun näkökanta asiaan.

vlad.

 

[Ted Raikas]

No tähän on vaikea vastata, koska usk... sanoisinko elämäntapani ja arvoni monilta osin, näistä länsimaisista melko materialistisista taipumuksista huolimatta ovat tuolla luonnonuskojen ja buddhalaisuuden suunnilla. Siis niiden suunnalla, ei siis täysin niiden alla, painotettakoon tätä seikkaa... Se mitä tulevaisuus tuo sitten mukanaan, on ihan toinen asia.

Tiedostan kyllä asian että buddhalaisuudesta tuli muutamia vuosia sitten melko kova sana (muoti-ilmiö) joissain tietyissä julkkispiireissä joissa se koettiin jotenkin sympaattiseksi ja puhtaaksi jutuksi. Itse en miellä buddhalaisuuteen taipuvien ajatuksieni olevan tätä perintöä, sillä löysin kyseisen uskonnon, jota kyllä mieluummin kutsun elämäntavaksi ja/tai filosofiaksi, yläasteiässä. Silloin se ei vielä ollut kovinkaan paljon esillä julkisuudessa. Tuossa iässä ihminen on tietenkin melko altis erilaisille vaikutuksille ja ehkä osittain innostuin aiheesta liikaakin. Yhä edelleen kyllä buddhalaisissa kirjoituksissa on minulle sitä jotain eniten, en tosiaan niitä koe järin uskonnollisina kirjoituksina.

Mitäs tässä sitten äänestäisi? Vaikea valita. Menee kaiketi sitten tuon viimeisen vaihtoehdon piikkiin...

 

[timmi]

Erosin ev.lut. kirkosta keväällä. En kokenut järkeväksi tukea taloudellisesti tahoa, jonka kanssa olen lähes joka asiasta eri mieltä.

Asiaa olin suunnitellut yli 10 vuotta, eli rippikoulusta asti. Jostain syystä en vain "jaksanut" erota aiemmin. Viimeinen pisara, joka katkaisi kamelin selän, oli kirkon puuttuminen erään jääkiekkojoukkueen kannustuslaulujupakkaan.

Vastasin siis ateisti.

EDIT: Olisin varmaan vastannut agnostikko, mutten huomannut ensivilkaisulla ko. vaihtoehtoa, mutta menkööt nyt näin.

 

[Sistis]

Kuulun Evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Eroamista olen miettinyt, mutta en ole toistaiseksi päättänyt tehdä sitä. Kristinuskon suhteen olen ateisti. En usko yhtään Raamatun kertomuksiin. Maailmankaikkeuden synnyn suhteen olen ehkä enempi agnostikko. Alkuräjähdys ja evoluutioteoria ovat maailmankatsomukseni. Niiden takana olevasta voimasta tms. emme saa mitään tietoa. Onko niiden takana sitten joku Jumalan kaltainen hahmo, vai ei, emme voi sanoa mitään. Raamatun Jumala se ei ole.

Vastasin siis äänestykseen: Olen agnostikko. Tuntuu parhaalta keskiarvolta.

Ja jos joku ihmettelee, miksi kuulun kirkkoon, tässä perusteeni c/p-metodilla toisesta ketjusta:

-clip-
Miksi sitten kuulun kirkkoon, jos en usko Raamattuun ja Raamatun Jumalaan? Paha kysymys, jota olen miettinyt usein itsekin. Ehkä pelkään alitajuisesti sitä, miten sukulaiseni suhtautuisivat asiaan; pakanoita kun meidän suvussa ei ole - joskaan ei myöskään tosi-uskovaisia, poislukien tätini. Jos pääsen joskus naimisiin, perinteitä kunnioittavana ihmisenä pidän kirkkohäitä jotenkin kivempana vaihtoehtona. Minulla on myös kaveripiirissäni henkilöitä, jotka ovat jollain tapaa uskovaisia. Tämä ei häiritse mitenkään minua, joten en usko, että minulle olisi ongelma mahdollisen tulevan vaimonikaan 'lievä' uskovaisuus. Sen sijaan häntä saattaisi häiritä melkoisesti se, että olisin avoimesti pakana, joka ei kuulu kirkkoon. 'Kunnolla' uskovaista vaimoa tuskin pystyisin ottamaan. Vaikka usko ja epäusko onkin jokaisen henkilökohtainen juttu, parisuhteessa ne heijastuisivat väkisinkin toisen elämään ja siksi tosi-uskovaisen ja pakanan parisuhteet eivät tulisi kovinkaan helposti toimimaan.

Kirkosta eroaminen olisi ehkäpä ajankohtaista kohdallani sitten, kun tuleva elämänkumppani löytyy, mikäli hänellä itselläänkin olisi samankaltaisia käsityksiä.
-clip-

 

[Pleksi(t)]

Ev. Lut. seurakunta.
Nyt vasta kuulin ensimmäistä kertaa agnostikosta, ja se kyllä kuvaa ajatusmaailmaani parhaiten. Raamattuun/Jumalaan en usko, mutta en ole kirkosta eronnut vaikka se joskus välillä mielessä on käynytkin.

Varmaankin suurimpana syynä siihen että en ole eronnut kirkosta, on se, että kirkko tekee kuitenkin aika paljon hyvääkin. Esimerkkeinä nuorisotyö ja lähetystyö. Itsekin kävin joskus nuorempana maksuttomassa seurakunnan pienoismallikerhossa, ja joillakin retkillä, eikä siellä mitään jumalanpalveluksia pidetty. Voisin tietysti erota kirkosta ja lopettaa pappien palkkojen maksamisen, ja antaa rahaa suoraan sinne minne haluaisin, mutta epäilen etteivät ne säästetyt rahat ikinä päätyisi oikeaan osoitteeseen vaan törsäisin ne muun palkan ohessa. Pappien ym. palkkoihin tuosta kirkollisverosta menee valtaosa, mutta menköön.

 

[Frankie]

Kuulun Evlut.seurakuntaan.

 

[Horizontal]

Ilmoitan täten olematta uskomatta mihinkään yliluonnolliseen. Olen ateisti.

 

[Tommy]

Voi jumalauta kun kiinnostaa.
Eikö tässä otsikossa saa kirjoittaa tarinaa? Tai kysyä sekalaisia kysymyksiä?

Ev. Lut. seurakunta.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Tommy
Voi jumalauta kun kiinnostaa.
Eikö tässä otsikossa saa kirjoittaa tarinaa?

Saa kirjoittaa jos liittyy aiheeseen, kuten jokunen on jo tehnytkin.

Tai kysyä sekalaisia kysymyksiä?

Mielellään jos sivuavat aihepiiriä uskonto, muut kysymykset voit esittää niille tarkoitetussa ketjussa.

vlad.

 

[Pikku Myy]

Haluaisiko joku valaista tyhmempää ja kertoa, mikä on agnostikko?

Ev.lut. seurakuntaan kuulun edelleen. Laiskuuden tms takia en ole saanut aikaiseksi erota kirkosta. Ajatus siitä, että pitäisi, tulee silloin tällöin mieleen, mutta katoaa sieltä aivan yhtä nopeasti. Varsinaisesti en siis kuitenkaan mihinkään usko, vaikka jälleensyntyminen ja karman laki tuntuvat ajatuksina miellyttäviltä.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Pikku Myy
Haluaisiko joku valaista tyhmempää ja kertoa, mikä on agnostikko?

Agnostisismilla tarkoitetaan seuraavaa, fil.katsomus, jonka mukaan ei ole mahdollista saada mitään tietoa yliaistillisista asioista (esim. Jumalasta) - tämä siis sanakirjan sanatarkan selvityksen mukaan ja agnostikko on siis agnostisismin kannattaja.

Kansankielellä ilmaisten, agnostikot suhtautuvat epäileväisesti jumalan/jumalien olemassa oloon.

vlad.

 

[Pleksi(t)]

Agnostisismi

Googlella löytyi vielä vähän pidempi selitys, lähteenä Pakanasanomat 1/2003 / Tampereen Vapaa-ajattelijat ry


"Agnostisismi? Pehmoateismia?

Joskus ateismi sanana pyritään leimaamaan "kovaksi" tai jotenkin jyrkäksi kannaksi. Tämän vaikutuksesta käy esimerkiksi entisen papin Jorma Hietamäen sanoma "No, ateisti on huono termi, huono sana, koska se on niin leimaava. Mä en pidä ateisti-sanasta." Kuitenkin Hietamäki vastasi, kun kysyttiin onko hän ateisti: "No, perinteisen määritelmän mukaan kai voi sanoa että mä sitä oon."

Tässä yhteydessä otetaan joskus esille termi agnostikko, ja sanotaan suunnilleen ateistin olevan kirkonvastainen kiihkoilija ja agnostikon taas suvaitsevainen jumalaan uskomaton mutta siitä melua pitämätön ihminen. Ehkä jotkut käyttävät itsestään agnostikon nimitystä juuri tästä syystä. Käsitys on tietenkin väärä, ateismi ei määritelmän mukaan tarkoita mitään erityistä kiihkeyttä.

Agnostisismi on käsitys, jonka mukaan jumalista ei saada tietoa, ei siis tiedetä onko jumalia ja jos on niin ei tiedetä millaisia on. Agnostisismi käsittelee asiaa eri kannalta kuin ateismi/teismi -jako, eikä ole kolmas vaihtoehto niiden välillä. Teistinen agnostikko uskoo että jumala on, mutta ettei jumalan luonteesta saa varmuutta. Ateistinen agnostikko sanoo ettei jumalaan usko, mutta ettei asiaa voi todistaa kumpaankaan suuntaan."

(edit: n->m)

 

[BigRedBob]

Tuota listaa kun katsoo, niin ainoa, jossa minun mielestäni on mitään "järkeä" ja enemmän hyvää, kuin negatiivista, on Buddhalaisuus, mutta se onkin enemmän filosofia, kuin mikään varsinainen "uskonto", niinkuin tuolla ylempänä jo todettiinkin.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti BigRedBob
Tuota listaa kun katsoo, niin ainoa, jossa minun mielestäni on mitään "järkeä" ja enemmän hyvää, kuin negatiivista, on Buddhalaisuus, mutta se onkin enemmän filosofia, kuin mikään varsinainen "uskonto".

Aivan samaa mieltä. Minua miellyttää buddhalaisuudessa nimenomaan se että siinä ei ole mitään jumalaa tai jumalolentoja joita palvoa. Kyse on vain tavasta elää omaa elämäänsä tasapainoisesti, ilman mitään kiihkomielisiä piirteitä siitä mikä on tasan tarkkaan oikein. Ei tule mitään jumaluuskiistoja ja muuta turhaa. Kun lukee ja kuuntelee mitä esim. Dalai Lama sanoo, niin tajuaa tuon. Dalai Lama onkin yksi niitä ihmisiä jota arvostan suuresti. Kuinka toivonkaan että saisin joskus hänet tavata henkilökohtaisesti ja keskustella edes hetken. Voin melkeinpä tunnustaa että olen hänen faninsa. =)

Jahkailin "uskontoni" puolesta tässä. Kyllä sen voisi buddhalaisuuteen eniten kääntää. Äänestetään siis sitä.

 

[vilpertti]

Agnostikko olen. Uskon mihin tahansa, kunhan esitetään vedenpitävät todisteet jotka voin itse tarvittaessa oikeiksi todistaa.

 

[Alfred]

Enpä juuri muuhun kuin UFOihin usko..eli taidan olla ateisti.

 

[sampio]

Viestin lähetti Sistis
'Kunnolla' uskovaista vaimoa tuskin pystyisin ottamaan. Vaikka usko ja epäusko onkin jokaisen henkilökohtainen juttu, parisuhteessa ne heijastuisivat väkisinkin toisen elämään ja siksi tosi-uskovaisen ja pakanan parisuhteet eivät tulisi kovinkaan helposti toimimaan.

Näinhän se on. Tämä sama pätee myös toisinpäin eli uskovaiselle ei suositella ei-uskovan puolison ottamista turhien ristiriitojen välttämiseksi, ei minkään lahkoutumisen suojelemiseksi, kuten usein kuulee syytettävän. Tosin näissä asioissa tulee valitettavan helposti ylilyöntejä puolin ja toisin, siitä olemme tälläkin palstalla saaneet lukea.

----

Itse otsikon kysymykseen minun on hivenen vaikea vastata. Uskon Raamatun Jumalaan ja siihen, että Jeesus on kuollut minun tähteni ristillä, ja uskomalla häneen saan syntini anteeksi. Uskon myös Raamatun ilmoitukseen iankaikkisuudesta ja haluan noudattaa sen, varsinkin UT:n, opetusta elämässäni. Se, mihin kirkkokuntaan tai seurakuntaan kuuluu, ei mielestäni ole ratkaiseva tekijä, vaan se, uskooko Jeesukseen syntien sovittajana ja ottaako hänet sellaisena elämänsä Herraksi. Raamatussa ei ole mainittu yhdenkään lahkon tai ryhmittymän nimeä, joten sen vuoksi en voi olla kovin jyrkkä tässä asiassa. Niin pitkään, kuin seurakuntayhteisö koostuu ihmisistä, ei täydellistä seurakuntaa tai kirkkoa tule olemaan, se on aivan varma. Aika yllättävää, eikö?

Jos nyt yllämainituista vaihtoehdoista pitää valita, niin valintani on helluntaiseurakunta, koska opillisesti näkemykseni on lähimpänä sitä. Vaikken kuulukaan ko. vapaan suunnan seurakuntaan, valitsen sen, koska se pääpiirteittäin edustaa sitä, mihin minä uskon. Täältä yksi ääni siis helluntaille tällaiselta ei-helluntailaiselta.


Ps. Jotta tämä ketju ei menisi turhaksi väittelyksi, painotan, että selvitin yllä vain omaa vastaustani otsikon kysymykseen, kuten muutama muukin on tahoillaan tehnyt.

 

[Timbit]

Evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, ainakin toistaiseksi. Kuulun kirkkoon siksi, että en ole tullut siitä eronneeksi. Aiemmin olin tapakristitty, eli kävin kirkossa jouluna ja häissä ja hautajaisissa, mutta nyt joulut ovat pudonneet tuosta listasta pois. Joskus nuorempana uskonnolla oli paljon isompi merkitys elämässäni, mutta nyt ei juuri minkäänlaista.

 

[sampio]

Sallittakoon pienoinen kritiikki äänestyksen vaihtoehtoja kohtaan, käyköön se samalla teille pakanoille yleissivistävänä pläjäyksenä. Helluntailaisuus luetaan vapaan kristillisyyden piiriin, kuten luetaan myös baptistit, metodistit, vapaakirkko ja monet muutkin näitä pienemmät sakit (näin ainakin Suomessa). Yleisnimitys "kristilliset vapaat suunnat" tai "karismaattiset kristityt" olisi toiminut tässä tapauksessa paremmin. Maailmassa arvioidaan olevan muuten 400-500 miljoonaa karismaattista kristittyä, joten aivan pieni porukka me emme ole, vaikka Suomen mittakaavassa siltä usein tuntuukin.

Suomessa kun olemme, on katolilaiset, ortodoksit ja luterilaiset hyvä lukea omiksi ryhmikseen, aivan kuten ketjun avaaja tekikin. Sen sijaan lestadiolaisten mainitseminen omana ryhmänään ei ole perusteltua, hehän ovat luterilaisen kirkon jäseniä. Yhdessä herännäisten ja muiden ev.lut. kirkon sisäisten herätysliikkeiden kanssa he voisivat muodostaa yhtenä kokonaisuutena käsiteltävän ryhmän.

Jehovat ja mormonit luetaan kristillisperäisiksi yhteisöiksi, sen vuoksi puhuminen heistä esimerkiksi helluntailaisten tai luterilaisten kanssa samassa kimpassa ei ole mielekästä. Heidän oppinsa poikkeaa siinä määrin varsinkin protestanttisista opinperusteista, ettei heitä voida lukea kristillisiksi yhteisöiksi. Itse he saavat toki esittää oman jakonsa tässä asiassa, se olisi jopa ihan mielenkiintoinen juttu.

Loput uskonnot yms ajattelutavat oli kaiketi jaoteltu päälinjojen mukaan, niihin en sen kummemmin puutu.

Tämä ei sitten ole mikään avautuminen, vlad.