Tämä tehtävä osoittautui aika mielenkiintoiseksi, koska mielikuvat eri joukkueista ovat kovasti muuttunet niiden noin 33 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet siitä, kun ensimmäisen SM-sarjaottelun seurasin. Nämä ovat kuitenkin tämän hetken päähänpistoja. Extrana myös arviot ottelujen luonteesta TPS:aa vastaan.
HIFK: Joukkue, josta puhutaan aina ja isoilla kirjaimilla. Pitkä viha-rakkaussuhde. Ainoita joukkueita, joista voi sanoa, että se on brändi. Liigan parhaita pelipaitoja. Faneille on menestystä tärkeämpää, että IFK pelaa tavaramerkkinsä mukaisesti. Kannattajilla hyvä itseironian taju.
Liigan kiinnostavin vastustaja. TPS-HIFK ottelut tarjoavat yleensä IFK-fanien luomaa tunnelmaa, tiukkaa kamppailua sekä jonkinlaisen skandaalin tai älämölön. Jos jompikumpi romahtaa, se on HIFK.
HPK: Pronssi. Osaa aina löytää yhden kentällisen verran supermiehiä, jotka seuraavalla kaudella siirtyvät muualle, jossa eivät erikseen menesty yhtä hyvin kuin yhdessä. Periaatteessa sympaattinen joukkue, mutta kannattajien uho ja herkkänahkaisuus yllättää. Kaipaisi kipeästi kunnon menestystä. Peliasu epäonnistunut. Lannistava väriyhdistelmä ja liikaa mainoksia. Sarjakuvasta leikattu ritarinpää, Boba Fett.
Kiinnostava vastustaja. TPS-HPK ottelut ovat usein tasaisia ja vähämaalisia. Jos jompikumpi romahtaa, se on TPS.
Ilves: Joukkue katkerien 80-luvun finaalitappioiden takana. Jossei Tappara niin sitten Ipa oli Turussa tuttu iskulause läpi koko 80-luvun. Nykyään elää menneisyyden menestysten hiillosten lämmössä. Ei ole voittanut Turussa varmaan vuosikymmeneen. Hyvä tunnus. Mahdollisuudet hienoon peliasuun, mutta on vuodesta toiseen kammottavan ruma kyhäelmä. Vastustajana luo odotuksia, mutta tuottaa usein pienen pettymyksen. TPS-Ilves ottelu tarjoaa mukiinmenevää peliä. Jos toinen romahtaa täysin, se on Ilves.
Jokerit: Aikaisemmin pahin inhokki. Symppis urheiluseura, jonka jääkiekon ulkopuolinen miljonääri osti ja muutti rahantekokoneeksi. Businesskiekkoa businesskatsojille. Jortikan siirryttyä valmentamaan mielikuva on muuttunut täysin, on jopa pieni suosikki eikä yhtäkkiä Hjallis harmita yhtään. Kumma juttu. Jortsu on pop.
Melko kiinnostava vastustaja. TPS-Jokerit pelit ovat nykyään ihan lottoa. Peli voi olla tiukka kamppailu tai täysin haluton virkamiesvääntö. Jos toinen romahtaa, se on TPS.
JYP: Apaattisuus ja turhautuminen. Vuodesta toiseen sijoilla 6-10. Ikävän rummunpaukuttelutrendin luoneet fanit. Hölmö tunnus, tilkkutäkkipelipaidat. Tunnen sääliä ja soisin menestystä. Ei erityisen kiinnostava vastustaja. TPS-JYP pelit ratkeavat usein TPS:lle jo varhaisessa vaiheessa ja puolet matsista on ikävää munien hierontaa loppusummeria odotellessa.
Kärpät: Aikaisemmin sympaattinen ryhmä ja reilut fanit. Nykyään ottaa päähän maailman omistaminen. Onnistuneen markkinoinnin ja Oulun kasvun ansiosta pitoa löytyy kassasta ja on nykyään Jokereita pahempi seteliselkärankaisten pelaajien hankkija. Tunnus periaatteessa hyvä, mutta voisi olla parempikin. Pelipaidat tilkkutäkkejä. Kiinnostava vastustaja. TPS-Kärpät ottelut ovat usein tasaisia, joissa kumpikaan ei juuri tule teurastetuksi.
Lukko: Ei pahaa sanottavaa. Sympaattinen lähes kotinurkkien joukkue. Tukka-Jukan tulo valmentajaksi on vähän tuonut miinusta. En tykkää kaverin tyylistä. Lukosta mieleen tulee Mölli Keinonen Turun Anttilan urheiluosastolla joskus 70-luvun alussa. Kysyi pikkupojilta (myös minulta), koska Lukko voitti viimeksi Suomen mestaruuden. Antoi oikein vastanneelle mailan palkinnoksi. Olisko ollut 1963 (en tiennyt silloin enkä saanut Koho Champion-mailaa). Saisi jo viimein menestyä tämäkin porukka. Pöljä kettutunnus paidoissa tuntuu lasten kuvakirjasta reväistyltä jos kohta lukosta on vaikea saada hirveän dynaamista tunnusta. TPS-Lukko -otteluissa on sähköä. Paikalla paljon raumalaisia, joille voitto TPS:stä on maailman toiseksi hienointa. Ei juuri koskaan suurinumeroisia voittoja puoleen eikä toiseen.
Pelicans: Samat sanat kuin JYPilläkin. Tunnen alakuloa, kun ajattelen lahtelaista kiekkoilua. Pitkät perinteet menestymättömyydelle niin, että voidaan jo puhua häviämisen kulttuurista. Antaa mennä kun on alamäki -meininki. Tällekin ryhmälle soisin joskus vähän myötätuulta. Tunnus ihan ookoo, mutta pelikaani on vähän liian lauhkean näköinen. En tiedä mahtaisiko kiukkuinen pelikaani tuottaa sen enempää säväreitä. Paidan väri jees, liikaa mainoksia tälläkin.TPS-Pelicans pelit jäävät usein katsomatta. Mieleen tulee puolityhjä halli, jossa satunnaisen välihuutelijan itsekritiikitön puusilmä-huuto kuuluu yläparvelle asti.
Saipa: Joukkueesta tulee aina mieleen 70-luku. Ehkä sen tekee peliasujen väriyhdistelmä. Kupittaan halli, KooVee, Saipa, HJK ja Sapko. Vanhat äijät tupakilla erätauolla ovenpielessä, vetisiä lihapiirakoita ja tolkuttoman väkevää sinappia. Murheellisen hahmon joukkue kuten Jyp ja Pelicanskin. Ihailen kannattajia, jotka menestymättömyydestä huolimatta jaksavat kannattaa. Pelipaita yllättävän hyvä. Sputnik-logo miellyttää. Vastustajana vähemmän kiinnostava. Usein selviä pelejä jo aikaisessa vaiheessa.
Tappara: Samaa fiilistä kuin Ilveksessä. Turpaan on tullut paitsi 80luvulla, myös 70-luvulla. Rauno Korpi ja Kallu Numminen. Isokokoisia pelaajia. Virveli hihaan ja menoksi. Hissijoukkue. Välillä kärjessä, välillä pohjalla. Aika hyvä tunnus. Mahdollisuuksia parempaan, mutta perinteet estävät muuttamasta. Uskollinen väreilleen. Vastustajana kiinnostava. Paljon maaleja ja kumpikin voi ottaa isonumeroisesti köniin.
Ässät: Samassa kastissa Lukon kanssa. Pori on Turun Eesti. Sympaattinen sukulaiskansa lyhyehkön matkan päässä. Mukavaa kun pärjää, kunhan ei pärjää meidän kustannuksella. Köyhän miehen IFK. Otteissa heijastuu vanhan ajan epäammattimainen meiniki, jota joskus leimaa aito peli-ilo, toisinaan alakulo. Liigan parhaimpia tunnuksia ja IFK:n kanssa parhaat pelipaidat. TPS-Ässät peleissä voi sattua mitä tahansa. Voi olla huippukiekkoa tai väsynyttä nojailua. Jos toinen romahtaa, se on Ässät.
Koska kyse on mielikuvista, turhia todistuskappaleita tilastojen ym. muodossa on turha esittää. Näin sen näen joka tapauksessa.
