Blues: Suomen entinen HMV-kunkku, nyt vetäissyt jo hajurakoa useimpiin kehäkolmosen takaa tuleviin ryhmiin. Jos Blues olisi kauppa, se olisi hieman hahmoton ja imagoton mutta periaateessa tasokas Sesto.
HIFK: Ihanaa olla vihattu. Härligt att vara hatad. Nurmivasaroille tiedoksi, että se oli ruåtsia ja ruåtsalaiset on homoja.
HPK: Paljon osaamista ja uskoa, luultavimmin sisäpiirihuumoripitoisin faniosasto, mitä maasta löytyy. Jos HPK olisi mauste, se olisi miedosti maustettu chilikastike. Vähän kipakkaa touchia, mutta ei liikaa kuitenkaan, ettei aleta luulla leuhkoiksi kotipuolessa.
Ilves: Legenda, mitä muuta tästä voi sanoa? En oppisi vihaamaan Ilvestä, vaikka yrittäisin. Viime keväänä vähän yritin. Jos Ilves olisi Suomen presidentti, se olisi UKK.
Jokerit: Pakollinen ja pississuosion laannuttua myös mielenkiintoinen. Vähän niinkuin räkä nenässä; ei se kivaa ole, mutta kuvittelepa elämää ilman sitä? Mitä mä sitten niistäisin?
Jyp: Opiskelijamaihariponinhäntäpolkupyöräryhmän luvattu jengi, jota kannatettaan villapaidoissa ja joka on tehnyt värittömyydestä ja reipashenkisestä punaposkisuudesta lähes taidetta. Kaikkien nimi loppuu -nen ja kaikki luistelevat paljon. Jos Jyp olisi tavaratalo, se olisi Robin Hood ; halvemmalla kuulemma ihan samaa kamaa kuin muualla.
Kärpät: Aika musta aukko meikäläiselle tunnepuolella, pitkään poissa parrasvaloista ja sitten menivät ottamaan mestaruuden. 90-luvun jokerimeininkiä ja erityisen nastat fanit, kun niitä livenä tapaa. Jos Kärpät olisi eläin, se olisi -heh- laadukas ja terveellinen poro.
Lukko: Tän on aina pakko olla mukana liigassa. Vahvoja isoja jätkiä kautta vuosien ja Matti Forssin entinen seura, joten ei raumalaisiakaan voi olla diggaamatta murteestaan huolimatta.
Pelicans: Voi voi, lahtelainen kiekko on lähellä sydäntä, mutta aina vaan mollivoittoista toimintaa. Suomen rumimmat pelipaidat ja logo, mutta faninsa ovat mainiota ryhmää, mustan huumorin taitajia viimeisen päälle. Jos Pelicans olisi kirja, se olisi perusjännä dekkari, josta ikävä kyllä on revitty lopusta 30 sivua, joten kliimaksi jää tulematta.
Saipa: Sympatiapisteet aina Lappeenrantaan. Joukkue, joka palkkaa Nielikäisen edes yhdeksi kaudeksi, ei voi olla pohjimmiltaan huono. Jos Saipa olisi bändi, se olisi Teleks; samanlainen kuin muutkin perustaidoiltaan, mutta ei siitä tottapuhuen paljon käteen jää.
Tappara: Vaikeampi tamperelaisryhmä. Kyllä tääkin semilegenda on ja ajoittain siellä on ollut viihdyttäviä joukkueita. Ei tosin muutamaan viime kauteen. Jos Tappara olisi av-laite, se olisi perustylsä, vähän ajasta jäljessä oleva, mutta aina tarpeellinen piirtoheitin, jonka avulla katsellaan yleensä vakavia asioita, kuten tilastoja hirvikolareista Tampereen seudulla.
TPS: Legenda tämäkin, viime vuosien ykkösvastustaja HIFKille = hyviä viihdyttäviä matseja. Ei jumankekka miten outo sekoitus nurkkapatriotismia, kansainvälistä otetta (mm. ne naiset sielläpäin..) ja saippuasarjaa juonitteluineen, taustakähmintöineen sekä melko julkisine sisäisine riitoineen. Meikäläisen liigassa pitää olla aina TPS. Jos TPS olisi kulkuväline, se olisi ruotsinlaiva; iso koneisto, hidas uudistumaan ja kääntyilemään, mutta jatkaa valitsemallaan linjalla uskollisesti vuodesta toiseen määränpäänsä tavoittaen.
Ässät: Vähän niinkuin pikkuhifk, ehdottoman nasta väriläiskä varsinkin aikaisemmin. Sielläkin punaiset paidat, paljon ryminää ja kova usko jokaisen kauden alussa. Jos Ässät olisi ruoka, se olisi Jorgoksen Kebabmestan kinkkuananaspizza. Turvallinen, nälänvievä ja aina välillä totaalisesti ylimaustettu.