Pari dokumenttia tullut nyt katsottua lähiaikoina, jotka ovat melkein samaa asiaa, vaikka ei ihan. (linkit IMDB)
Ensiksi
Easy to learn, hard to master, joka kartoittaa Atarin kohtaloa. Tämä löytyy Amazonista. Historiaa tietämättömille nuorukaisille, ennen kuin oli alkuperäinen NES millä kenties pelasit ensimmäistä kertaa Super Mariota, oli Atari (on se vieläkin, mutta kovin varjo itsestään). Pong oli toki "the" juttu, mistä homma oikeastaan kunnolla lähti liikkeelle, mutta 2600 oli myös kovin konsoli ikinä - julkaisuvuonnaan 1977, mutta sitten pukumiehet oli liian tyytyväisiä tuotteeseen. Alkoi alamäki, joka melkein onnistui tappamaan koko videopeliteollisuuden (kunnes Nintendo paikkasi tilanteen). Huvittavaa myös seurata hirveää kädenvääntöä siitä, kuka ensimmäisenä keksi koko pelikonsolin konseptin. Ei sillä loppupeleissä ole juuri merkitystä, mutta ihmiset jaksaa kantaa kaunaa, todella pitkään.
Ja sitten
The Commodore Story - ei liene hirveä yllätys mistä firmasta kyse. Kyseessä joukkorahoitteinen dokumentti, tämän voi joko ostaa Steamista muutamalla eurolla tai sitten *köh*Internetistä löytyy*köh*. Käydään läpi firman historiaa alusta alkaen - firman perustaja oli aika värikäs henkilö, kevyesti ilmaistuna. Ja ironista kyllä, meni myöhemmin töihin Atarille, ja julkaisi aika kovan kilpailijan Amigalle Atari ST:n muodossa. Vaikka Amiga-aikaa käsitelläänkin, niin pääosin liikutaan 8-bittisessä ajassa. Mikä on aivan oikein. Jos nyt jotain negatiivista, niin aluksi dokumentin tekijä puhuu pari minuuttia, ja tuli jo melkein pelko perseeseen että puhuuko se koko ajan (ei mikään paras kertoja), mutta onneksi näin ei ole, itse ihmiset kertovat mitä tapahtui. Ja toinen juttu, vaikka maailman parasta äänipiiriä kotitietokoneessa ikinä (eli SID) käsitellään kyllä, ja haastateltavina on Rob Hubbard ja Ben Daglish, niin soundtrackissa ei SIDiä kuulla, paitsi lopputeksteissä. Myönnän kyllä siinä vaiheessa heiluttaneeni nyrkkiä kovasti kattoon, koska se kuulostaa edelleen niin perkeleen hyvältä.
Mutta oikeastaan yhdistävä tekijä molemmille dokumenteille (jos jätetään Jack Tramiel eli Commodoren perustaja huomiotta) on kuinka jotenkin sympaattista tuo toiminta oli vielä 70/80-luvulla. Joo, onhan sitä nykyäänkin autotalli-startupeja, mutta jos vähänkään menestyvät, niin saavat nopeasti rahoituksen ja isot toimistot. Nämä ihmiset olivat sekä nerokkaita, että ehkä hyvinkin pitkältä osalta hulluja, tai vähintäänkin erikoisia tapauksia. Ja tekivät niin hienoa työtä. Vieläkin SID-musiikki on todella lähellä sydäntä.