Mieleenpainuvimmat tai erikoisimmat kv. ottelut kautta aikojen?

[dana77]

Tretjak aloitti ja joutui penkille kun Usa tasoitti 2-2:een jota en ymmärrä.

Eikös se 2-2 maali ollut sellainen että erää oli jäljellä pari sekuntia, kun pakki ampui punaviivan tuntumasta kiekon vain Tretjakia kohti kun aika ei muuhun riittänyt. Tretjak torjui kiekon eteensä ja Kanadan hyökkääjä karkasi siniviivalta kiekon perään, teki reboundista maalin. Ei sellaisia saa päästää. Ihan pelaamalla tehtyjä ne muut USA:n maalit olivat, eli maalivahdit eivät sinänsä suurta roolia näytelleet (toki Craig oli hyvä). Paikkoja USA:lla ei tietenkään yhtä paljoa ollut kuin Neukuilla, mutta he tekivät paikoistaan maalit ja taistelijat urheasti ja uhrautuvasti.

 

[dana77]

Sen sijaan olen lukenut tuohon 1980 turnaukseen liittyen muunlaista salaliittoteoriaa. Venäläiset pelaajat majoitettiin turnauksen ajaksi vankilaan(!), ja yöllä oli paikalle saapunut joukko ihmisiä päristellen soittimia ja näin yrittäen estää venäläispelaajien unen. Ilmeisesti tämä tarina on vahvistettu todeksi myös venäläispelaajien taholta.

Tälläisiä salaliittoja tapahtuu joka kevät, viimeksi Calgary Flames tööttäilyiden takia Stanley Cupin...

Tosin tuota vankilajuttua ei usko kukaan.

 

[The Original Jags]

Tosin tuota vankilajuttua ei usko kukaan.

Jääkiekkolehden kolumnisti Petteri Lehto kirjoitti näin joskus keväällä 1994 ilmestyneessä Jääkiekkolehdessä. Kirjoituksen aihe oli "Miracle on ice". Venäläispelaajat todellakin majoitettiin tuolloin vankilaan!

 

[Knower]

No, jos haluaisin saivarrella ja olla nokkela, toteaisin että eikös vankilaolosuhteet olleet tuolloisille N-liiton pelaajille ihan tuttu homma kotomaasta? Eli periaatteessa olivat kuin kotonaan...

 

[dana77]

Totta kai kiekkoilu on kehittynyt etenkin lajin fyysisen ja taktisen vaativuuden alueilla. Nykytähdet ovat keskimäärin isompia, nopeampia, vahvempia ja kurinalaisempia kuin menneiden vuosikymmenten huiput. Tietämys voima- ja kuntoharjoittelusta on parantunut, minkä lisäksi pelin taktisia elementtejä on tutkimuksen kautta kehitetty huomattavasti.

Tämä on totta. Ei se mikään valtionsalaisuus, että tarunhohtoinen ja legendaarinen (komppaan Linkkua) NHL oli vielä 70-luvulla liiga, jossa kesällä juotiin kaljaa ja talvella vain pelattiin täysillä. Nimenoman vasta nämä nöyryyttävät tappiot Neukuille ja Tsekeille saivat aikaan sen että 80-luvulla alettiin harjoittelemaan kesäisinkin, tekemään voimaharjoittelua ihan toisella tavalla ja ylipäätään tuli tarvetta ammattimaisesti kehittää pelitapaa yms. Nämä kaksi maata olivat sen tehneet jo aikaisimmin ja olivat siten menneet Kanadan ohi jääkiekossa. Kanada oli noussut omaan norsunluutorniinsa ja työntänyt siellä sormet korviinsa ja alkanut silmät kiinni hokea "me ollaan parhaita, me ollaan parhaita". Kaikki kehitys kun loppuu tyytyväisyyteen.

Jos katsot uudelleen vuoden 1987 finaalisarjan ja vertaat sitä viime syksyiseen turnaukseen, niin vuoden 1987 otteluissa oli kovempi tempo.

Minä en tiedä mitä sinä tarkoitat temmolla, mutta 1987 finaalisarjoissa ei ollut kovempi tempo kuin nykykiekossa. Peli ei ollut ollenkaan niin vauhdikasta, vaan siellä oli aikaa ja tilaa kaarrella ihan toiseen malliin. Siellä pelaaja pystyi jossain tilanteissa, jopa pysähtymään ja katselemaan minne syöttäisi, mikä ei nykyään olisi samalla tavalla mahdollista.

Kaikkien jääkiekkotietäjien äiti, hockey night teki muuten joskus talven aikana jonkinlaisen vertailun Raimo Helmisen tyypillisestä otteluista nykypäivänä verrattuna 80-luvun matsiin. Nykypelissä Raipe piti kiekkoa about parikymmentä sekuntia, kun 80-luvun matsissa hänellä oli kiekko hallussa vajaan minuutin. Kertoo hyvin sen että miten peli on muuttunut ja valitettavasti muuttuu (kehittyy edelleenkin). Sitä 80-luvun peliä kun on hauskempi katsoa kuin nykyistä robotti/ajokoirakiekkoa.

Sekin kertoo jotain, että vielä vuonna 2004 Mario Lemieux ja Steve Yzerman mahtuivat Kanadan joukkueeseen, vaikka eivät varmasti olleet yhtä hyvässä vireessä kuin vuonna 1987, jolloin Yzerman pullahti pois koko joukkueesta.

Se kertoo lähinnä sen, että Yzerman ei nuorempana ollut ollenkaan sama pelaaja kuin jollaiseksi voittajaksi hän 90-luvulla kehittyi, ymmärrettyään vaikeimman kautta mitä voittajaksi tarvitaan. Tämä kuvastaa juuri erittäin hyvin jääkiekon kehittymistäkin mikro-tasolla: Steve oli 80-luvulla aivat yhtä taitava pelaaja kuin nytkin; silti hän ei yhtä hyvä pelaaja ollut silloin ollut. Samoin kuin 80-luvun pelaajat ovat käytännössä yhtä hyviä ja taitavia kuin nykykiekkoilijat, mutta muun kehityksen takia he häviäisivät jos keskinäinen matsi pystyttäisiin pelaamaan.

 

[dana77]

Kun väitin, että viime syksyn WC oli kaikkien aikojen kovin jääkiekkoturnaus, tarkoitin sitä, että noilla aikansa legendaarisilla maittensa parhailla joukkueilla ei oltaisi pärjätty viime syksynä. Olen sitä mieltä vieläkin, että jääkiekko pelinä on kehittynyt vuodesta 1996 lähtienkin kaikissa kovissa jääkiekkomaissa.

Jos tätä asiaa tarkastellaan näin, niin eikö koko termi "kaikkien aikojen kovin" ole vähintäänkin säälittävä? Kun jo nyt tiedetään, että jääkiekko kehittyy koko ajan, niin tokihan 4 tai viimeistään 8 vuoden päästä pelattava turnaus on parempi kuin 2004 pelattu, joten terhmihän tarkoittaa vain tälläistä "hetkellisesti/väliaikaiseti parasta".

 

[siffa]

Jos tätä asiaa tarkastellaan näin, niin eikö koko termi "kaikkien aikojen kovin" ole vähintäänkin säälittävä? Kun jo nyt tiedetään, että jääkiekko kehittyy koko ajan, niin tokihan 4 tai viimeistään 8 vuoden päästä pelattava turnaus on parempi kuin 2004 pelattu, joten terhmihän tarkoittaa vain tälläistä "hetkellisesti/väliaikaiseti parasta".

Tottakai tarkoitin sitä, että WC 2004 turnauksessa pelattiin jääkiekkoa, joka oli siihen mennessä kehittyneintä ja siis kovatasoisinta jääkiekkoa, mitä kansainvälisissä suurturnauksissa oli esitetty. Olet hyvin HN:n kanssa kirjoittanut siitä muutoksesta, mitä jääkiekon harjoittelussa on tapahtunut. Pelisysteemit ovat kehittyneet ja pelaajien taktillinen osaaminen samoin. Luisteluvoima ja kaksinkamppailupeli ovat tänä päivänä kehittyneet niin, että kuten kirjoitat tila ja aika on viety pelaajilta vähemmäksi. On hyvä, että jääkiekko on muuttunut niinkuin kansainvälisesti huomattavasti isommat lajit kuten jalkapallo, lentopallo ja koripallo.

Suomen hopea 2004 WC:ssa on kova saavutus, kun kaikki parhaat maajoukkueet olivat mukana parhaine pelaajineen siihen mennessä kiistatta kovatasoisimmassa jääkiekkoturnauksessa.

Seuraavassa turnauksessa, johon osallistuvat parhaat maajoukkueet ja pelaajat, pelataan luonnollisesti modernimpaa ja kovatasoisempaa jääkiekkoa kuin 2004 WC:ssa. Tuo tilanne saattaa olla jo Torinossa 2006. Kanada on valinnut jo parhaat pelaajansa Torinon alustavaan ryhmään. Se ennakoi sitä, että muutkin maat saavat parhaat NHL-pelaajat Torinoon mukaan.

 

[hannes_ko]

Jääkiekkolehden kolumnisti Petteri Lehto kirjoitti näin joskus keväällä 1994 ilmestyneessä Jääkiekkolehdessä. Kirjoituksen aihe oli "Miracle on ice". Venäläispelaajat todellakin majoitettiin tuolloin vankilaan!

Kuten Suomen olympiajoukkuekin. Koppeja ei muuten oltu suunniteltu Juha Mietoa varten.

 

[aceman81]

Calgaryn olympialaisista hajanaisia muistikuvia, kotikisat 1991 repäsivät sitten lopullisesti kiekkoilun ihmeelliseen maailmaan. Tasapeli Ruotsin kanssa kuuluu Suomi-kiekon ikimuistoiseen sarjaan, kiitos suomalaislinjojen repeämisen ja Mats Sundinin. USA sitten voitti ja pudotti Suomen mitalipeleistä Kettererin avustuksella, Krygierin laukaus laidalta painui turhan helposti sisään, oli katkeraa kalkkia. Tasuri olisi riittänyt meille, kiekko pyöri vielä jenkkien maaliviivallakin mutta ei tietenkään sisään pomppinut.

Seuraavana syksynä Suomi kiillotti kilpeään Canada Cupin historiankirjoissa. Tshekki kaatui Crisse Ruutun viime minuutin maalilla 1-0, miehen syöttö luukulle kimposi pakin mailasta sisään. Ruotsi kaatui mm. Lelu Laukkasen lämärillä 3-1. Maukkaita päänahkoja. Turnaushan alkoi pienellä (?) yllätyksellä Suomen tasatessa pojot Kanadan kanssa. Kahdesti noustiin tappioasemasta Janne Ojasen maaleilla, toisessa maalissa Osku jyräsi sekä kiekon että itsensä Bill Ranforsin verkon perukoille. Tasuri oli sillon aika kova juttu.

Euroopan Cupin lopputurnaus Düsseldorfissa joulukuussa 1993 on jäänyt näistä kekkereistä parhaiten mieleen. Suomalaisseura ei ollut koskaan turnausta voittanut, mutta TPS Jursinovin johdolla teki historiaa. Finaalissa Moskovan Dynamo johti ottelua 3-1, mutta TPS tuli takaa ohi. Olisiko ollut mr. Elmeri Keskinen, joka rystypuolen vanhanaikaisella sinetöi 3-4 voiton. Tepsin voitto maistui Ässäfanillekin.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pelaajavirta NHL:n räjähti, IVY:n vuoden 1992 kultajoukkueesta valtaosa vuoli dollareita myöhemmin. Venäjän kiekon tila ei ollut entisellään, ja toisaalta Suomella oli yksi kaikkien aikojen joukkueista kasassa. Näin syvällisesti ei varmasti tullut ajateltua vuonna 1994, kun Suomi nuiji Lillehammerin olympialaisissa itänaapurin 5-0, tällaista ei oltu ennen nähty. Suomella olisi ollut mahdollisuudet mihin vain, finaalissa olisi ollut vastassa rakas vihollinen Ruotsi, mutta sysimusta toinen erä välierissä Kanadaa vastaan käänsi 2-0 johdon päälaelleen. Venäjän murskaaminen pronssimatsissa toi hieman balsamia haavoihin, ei niitä OC mitaleja ainakaan liikaa ollut.

Hyppäys seuraaviin olympialaisiin, Naganossa valtaosa tähdistä vihdoin mukana. Ilmassa on aina tiettyä värinää, kun suuret kohtaavat pudotuspeleissä. Erityisesti nyt kun joukkueet vilisivät NHL-staroja. Ja kun puolivälierissä kohtasivat Suomi ja Ruotsi. Kuuluu sarjaan monien mahdollisuuksien herkkupalat, joita odottaa vesi kielellä. Täytyi ottaa lukio-opinnoista hieman omaa lomaa, eihän tuota voinut jättää väliin. Pelitapahtumat ovat pyyhkiytyneet aika onnistuneesti muistista, Selänteen kaksi maalia kolmannessa erässä aiheuttivat kuitenkin primitiiviset karjahdukset. Loppuhetkien kavennus, kaksi puolustuspään aloitusta sekä svedujen kudit loppu sekunneilla nostivat pulssia, mutta hyvinhän siinä lopulta kävi, 2-1 ja välieriin Venäjää vastaan.

Jossa yksi Bure oli liikaa. Pavelin kypärätemppu 21. minuuttiin tuskin kuului Suomen suunnitelmiin. Pakistossa ei ilmeisesti oltu tietoisia Buren vahvuuksista, muuten kolmen läpiajon antamista on vaikea selittää. Suomi onnistui nousemaan 3-0 tilanteesta tasoihin ja vielä neljään-neljään. Venäjä nakutti kutienkin vielä kolme, voittomaali syntyi sekavan b-pistealoituksen jälkeen; kiekko kimposi aloituksesta Kovalenkon luistimeen ja lopulta hänen mailastaan helpon näköisesti maaliin. Vikan Bure veti tyhjiin. Iso ottelu jossa tunteet heilahtivat laidalta toiselle, kuten pitääkin, vaikkei aina voittoa kotiin tulisikaan. 4-7 ja pronssimatsiin.

Gretzky etunenässä olisi varmasti vielä halunnut olympiamitalin uransa päätteeksi. Mutta Suomi peittosi Kanadan 3-2. Viimeisiä piirtojaan vedellyt Herra #17 antoi klassisen laukauksensa puhua viimeisiä kertoja: ylivoimapeli, kiekko maalintakaa keskisektorille ja Kurrin nopea one-timer vei kiekon Patrick Royn längistä sisään. Finaali Tshekin ja Venäjän välillä jäi tilastomerkinnöiltään vähäiseksi mutta jännittävää vääntöä kesti koko 60min. Kolmannen puolivälissä Petr Svobodan siniviivalaukaus painui maskissa olleen Shtalenkovin taakse. Samalla hetkellä Hasek aloitteli jo voitontansseja, myöhemmin väitti olleensa varma, ettei päästä yhtään kiekkoa taakseen. Kuten ei päästänytkään.

Jos vielä lopuksi hyppäisi seuraavaan olympiavuoteen 2002. Jälleen valtaosa parhaista paikalla. Puolivälierissä Suomi sai vastaansa uutta kansainvälistä nousuaan tekevän Kanadan. Kanada parhaalla koostumuksellaan vastassa, se on aina jotain erityistä. Peleissä on intensiteettiä ja tunnetta, prosentit ovat vastaan mutta kyseessä on aina suuri mahdollisuus. Itse pelissä Sakicin nopea avausmaali repi muutenkin ohutta toivonharsoa rikki, samoin Marion ja Yzermanin komeasti juonima 2-0 ylivoimahyökkäyksen päätteeksi. Seuraavassa vaihdossa kisojen pirteimmän ketjun Kallio-Jokinen-Hagman viimeisin lenkki kävi tuikkaamassa kavennuksen ja peli sai uuden luonteen. Vikassa erässä peli oli tarkinta ja tasaisinta, maaleja ei kuitenkaan enää nähty. Parhaiten erästä on jäänyt mieleen Selänteen raju taklaus(ryntäys?) Prongerin selkään. Ison kanukin naama kopsui pleksiä vasteen, mutta jäähyä ei vihelletty. Jokunen uhkaus siinä kai jälkikäteen vaihdettiin, Selänne ihmetteli Prongerin itkemistä, samalla tyylillä Prongerinkin oli kuulemma tapana pelata.

Saman vuoden nuorten mm-kisoissa Kanadassa, Suomen ja Kanadan alkusarjan ottelussa nähtiin muutama huikea taklaus. Aikaisemmin en ollut nuorten kisoja nähnyt joten tekivät kyllä alkuun vaikutuksen. Nuorta miestä otettiin puolin ja toisin kovaa, kovalla vauhdilla mutta kuta kuinkin reilusti. Tuomo Ruudulla oli jo jonkinlaisia "faneja" suuren veden takana, mies pidetiin aika tarkasti pihdeissä. Valtava kääpiö, Jordan Tootoo, kimpoili hänkin muutaman raskaan taklauksen. Kerran ollessaan nostamassa hyökkäystä omistaan, syötti kiekon laitaan. Oli luopunut kiekosta jo pari sekuntia sitten, pää ei ilmeisestikään täysin pystyssä, kun Ruutu levytti eskimon rajulla, puun takaa tulleella niitillään. Joka sekin jäi viheltämättä. Oli jo siinä hilkulla olisko pitänyt viheltää, mutta toisaalta sinivalkoinen katsomomme oli ihan pähkinöinä ja fiiliksissään Tuomon toilailuista vaahteralehtisten kotitantereella.

 

[Duunari.]

Muistan hyvin vuoden 2001 vai oliko 2000 , mutta kuitenkin kun Valko-Venäjä voitti ruotsin 4-3 kun Tommy Salo vähän hörppäs.
Toinen mikä tulee oli vuoden 2003 Suomi-Ruotsi ottelu kun suomi johti ottelua 5-1 ja ruotsi nousee 6-5 voittoon.
Muistan sen kuin eilisen kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Parhaiten sen muistan myös siitä kun Ruottalaiset olivat nii varmoja voitostaan mutta toisin kävi Suomi voitti maailmanmestaruuden. Itselläni on tämä Suomi-Ruotsi 95 loppuottelu koneella olen katosunut monesti sitä, koska se on niin hyvä.

 

[Lecavalier]

Muistan hyvin vuoden 2001 vai oliko 2000 , mutta kuitenkin kun Valko-Venäjä voitti ruotsin 4-3 kun Tommy Salo vähän hörppäs.

Tuo tapahtui 2002 SaltLake Cityssa.

 

[Duunari.]

Tuo tapahtui 2002 SaltLake Cityssa.

No en muistanu sitä vuotta ny niin tarkasti

 

[Thoke]

1992 MM-kisat
Puolivälierä Suomi-Kanada 4-3.
Tämä ottelu muistetaan ehkä parhaiten Timo Peltomaan kypärätempusta. Ensimmäinen maali menee tolpan kautta, ja toinen menee molarin kainalosta.
Kolmas maali syntyi jo ihan tekemällä. Saarikoski teki sitten Suomen neljännen maalin.

1994 MM-kisat
Finaali Suomi-Kanada 1-2 rl.
Muistatte varmaan rankkarikisan ratkaísuhetket, Luc Robitaille onnistuu toisella kierroksella jälleen, mutta Mika Nieminen ei onnistu. Näin siis Kanadalle kultaa, ja Suomelle Hopeaa.

1995 MM-kisat
Finaali Suomi-Ruotsi 4-1
Ville Peltosen kypärätemppu, muutahan ei tarvitse oikein sanoa. Siinä muutamia otteluja minun muististani.

 

[Pêr un pugno di dolari]

Eipä tuo 5-6 puolivälieräottelu ainakaan silloin pahemmin vituttanut, vaan ennemminkin nauratti. Kuinka tällä tasolla voi noin pahasti ryssiä? Mieleen kuitenkin jäänyt.

 

[Individual]

Hmm, voitpa olla oikeassa. Eipä Nurmi ole sitten häävisti juossut. Mutta jos vertaus tehdään vaikka Lasse Vireniin tai muihin suunnilleen sen ajan tähtiin, niin nykyiset Suomalaiset häviäisivät helposti. Nykyäänhän Suomessa on käsittämättömän huono taso siis yleisurheilussa, minne en halua kuitenkaan nyt eksyä.

10 000 metrin SE on edelleen Martti Vainion Prahan EM kisojen 1978 kultamitalitulos ja silloinen maailmanennätys. Ja onko peräti Kymenlaakson piirinennätys kympillä perua ajalta hieman jälkeen sotien. Paavo Suuri on edelleen suurin ja sitten tulee Lasse Viren, Juha Väätäinen ja kumppanit. :)
Ja kyllä toi Vainion 27:30.99 olis edelleenkin aika kovaa valuttaa arvokisoissa.

 

[Individual]

Eipä tuo 5-6 puolivälieräottelu ainakaan silloin pahemmin vituttanut, vaan ennemminkin nauratti. Kuinka tällä tasolla voi noin pahasti ryssiä? Mieleen kuitenkin jäänyt.

Neil Hardwick, ohjaaja, käsikirjoittaja, dramaturgi ja ties mitä kaikkea muuta sanoi kerran haastattelussa, että hän ei ole koskaan nähnyt niin huikeata draamaa kuin tuossa ottelussa. Hän ei kuuleman mukaan juuri jääkiekkoa katsele, mutta tuon ottelun näki pannen merkille, ehkä hieman ulkopuolisen tarkkailijan silmin millainen tunnelma suomalaisilla oli Tommy Salon mentyä vaihtoon, että kuinka kaikki onnistuu ja olemme melkein maailman kuninkaita tms. ja sitten vain hetkeä myöhemmin kaikki romahtaa Ruotsin tasoitettua ja voitettua lopulta koko ottelun. Ja kuinka suomalaiset olivat kuin maansa myyneitä, tyyliin: "Ei meistä ole mihinkään." Hän sanoi, ettei tuollaista draamaa voi kirjoittaa.

Samanlaista, elämää suurempaa draamaa tarjosi myös äskettäinen Mestareiden Liigan finaali Liverpoolin ja A.C. Milanin välillä, jossa meikäläinen oli jo valmis käymään nukkumaan ensimmäisen puoliajan jälkeen Milanin johtaessa 0-3. Onneksi ei vaan uni tullut silmään vaan Pool teki nopeassa tahdissa kolme maalia ja oli jälleen mukana pelissä. Sitten vielä Jerzu Dudekin paraatipelastus maaliviivalta jatkoajan loppupuolella ja rankkarikisa, jonka Pool hoitikin sitten komeasti kotiin ja kaiken kunniaksi Sami Hyypiän terveiset kotiin kameranvälityksellä: "Iskä voitti!" Se oli hienoa se.

Edit: Mikä matsi, olisiko ollut jopa olympia-finaali, oli se missä Tre Kronorin Tommy Salo "torjui" hienosti kiekon omaan reppuun kypäränsä kautta ja svedut hävis, kerrankin?

 

[dana77]

Edit: Mikä matsi, olisiko ollut jopa olympia-finaali, oli se missä Tre Kronorin Tommy Salo "torjui" hienosti kiekon omaan reppuun kypäränsä kautta ja svedut hävis, kerrankin?

joo. Valko-venäjä voitti Olympia-kultaa.

 

[Taitopelaaja]

10 000 metrin SE on edelleen Martti Vainion Prahan EM kisojen 1978 kultamitalitulos ja silloinen maailmanennätys. Ja onko peräti Kymenlaakson piirinennätys kympillä perua ajalta hieman jälkeen sotien. Paavo Suuri on edelleen suurin ja sitten tulee Lasse Viren, Juha Väätäinen ja kumppanit. :)
Ja kyllä toi Vainion 27:30.99 olis edelleenkin aika kovaa valuttaa arvokisoissa.

Kyllä minä tämän tiedän, muistelin tuossa vain aiemmin, että Nurmikin olisi "vähän kovempaa" juossut. Tuolla Vainion ajalla pärjättäisiin hyvinkin nykyisissä arvokisoissa. Minusta tuon ajan kovuutta kuvaa sekin loistavasti, että sitä ei olla millään "jänisjuoksuilla" juostu, vaan ihan arvokisoissa.

 

[dana77]

Tuolla Vainion ajalla pärjättäisiin hyvinkin nykyisissä arvokisoissa. Minusta tuon ajan kovuutta kuvaa sekin loistavasti, että sitä ei olla millään "jänisjuoksuilla" juostu, vaan ihan arvokisoissa.

Erona on vain että nyt se pitäisi juosta ilman että olisi talonmies piikittämässä perseeseen. Sikäli puhe juoksun tason laskusta on naurettavaa.

DDR:n naisten moukarinheiton taso sitä vastoin on laskenut todella huomattavasti.

 

[Taitopelaaja]

Erona on vain että nyt se pitäisi juosta ilman että olisi talonmies piikittämässä perseeseen. Sikäli puhe juoksun tason laskusta on naurettavaa.

DDR:n naisten moukarinheiton taso sitä vastoin on laskenut todella huomattavasti.

Siis, mitä sinä yrität nyt ajaa takaa? Onko sinun tarkoitus vain provosoida vai mitä?

Nykyäänhän Suomalaiset juoksijat eivät pääse edes vitosella alle 14 minuutin. Olosuhteet ja kaikki ovat parempia kuin ennen, missä mättää? Noh, nykyisin urheilijat eivät osaa treenata. Kyllähän entisaikoina muutkin juoksivat kovaa kuin tuo kyseinen Vainio.

 

[aceman81]

joo. Valko-venäjä voitti Olympia-kultaa.

Mä ihan muistin että tämä turnaus huipentui rankkarikisaan, jossa Peter Nordström yllätti Judd Hirschin huikealla harhautuksella. Tilanteestahan on se kuuluisa postimerkkikin.

 

[Orsmo]

Ensimmäisenä tulevat kyllä mieleen KanadaCup -87. Ensimmäinen kerta kun näin The Great One Gretzkyn pelaavan sikaa,yleensäkin taisi olla ekoja kertoja kun miehen taikoja sai seurata. Mieleen jäi eräskin paidan repiminen, kun NL meinasi päästä läpiajoon. Ainoa kerta, että on harmittanut venäläisten (NL:n) puolesta. Tuomaripeli oli yksinkertaisesti paskaa. Pelaajat kentällä Mahtavia.

Calgary -88 olympialaiset ja Tihonov Suomen pukuhuoneessa. Blomqvist palkintopallilla.

Seuraavaksi tulee mieleen -92 Mömmönkisat, joista suora lähetys tuli Eurosportilta. Lähetys keskeytettiin kesken jonkun rankkarikisan, taisi olla välierä, siirtyivät Eurosporttimaisesti seuraamaan jotain pyöräilyä. Hermot meni siinäkin.

Vuoden -95 kisoista ei kannata edes puhua. Finaali Tinken Maalipubissa Mansessa, huuto tuli kovaa ja korkealta. Mahtavaa.

Sen jälkeen on ollut hienoja hetkiä, muttei mitään tuon vertaista. Siis jääkiekossa.

Jalkapallossa olen innostunut Hollannin ja Tanskan EM-, ja MM-kisa seikkailuista säännöllisesti. Olisiko ollut -86 kun Espanjan Butragueno "Korppikotka" upotti Tanskan 5-1. Taas tuli huuto. Nuoren Laudrupin ja Elkjärin
saumaton yhteistyö jäi mieleen.

Nuo kisat 1986 Mehikossa olivat muutenkin aivan tajunnan ylärajoilla. Sokratesin epäonnistunut rankkari, Ranskan "kaikkien aikojen joukkue" (miten vähän tiesimmekään tulevasta), MARADONA, Jumalan käsi, Argentiinan kaiken kaikkiaan uskomaton peli, jo edellä mainittu Tanska yms.

Hieno juttu oli myös ehdottomasti vuoden 1992 Tanskan Euroopan Mestaruus,välierämatsi jäi ikuisesti mieleen. En tiennyt kumman puolella olla Hollanti tippui sitten rankkareilla, ainoana epäonnistujana edellisten Euro-kisojen sankari Van Basten. Puskista parrasvaloihin. Mahtavia sankaritarinoita.

Hollannin Supertaitavat Rijkaard, Van Basten ja Gullit ovat myöskin peleissä jättäneet upean muistijäljen. Sielläkin Euroopan Mestaruus merkkipaaluna.

Yhtenä hienoimpana juttuna, jälkikäteen ajateltuna, pidän myös Ranskan Todella huikean taitavaa vuoden 1998 Maailmanmestaruutta. Siinä ei voi sanoa yhtä peliä, kaikki Ranskan pelit olivat taidetta, pois lukien 0-0 peli Italiaa vastaan. Z todellakin oli Kuningas. Eikä se taito vieläkään ole poissa, nopeus taas on.

Paikan päällä koetuista kovin kokemus taitaa olla tuo Suomi-Saksa 2-2 peli. Paikkoja oli 3.maaliin, ei vain maistunut. Sitten ne tuli taas.

Olisihan noita hienoja pelejä, tässä joitakin mihin muisti palaa toisinaan.

Nurmesta ja sen ennätyksistä pitää sanoa. Kaveri juoksi ne radoilla, jotka eivät ole edes verrattavissa nykyratoihin. Verrattavissa hiekkatiehen nykyään. Paavo on Suurin.

PS. Pahoittelen kirjoituksen hurmoksellisuutta. Iski muistot pintaan.

 

[dana77]

Nykyäänhän Suomalaiset juoksijat eivät pääse edes vitosella alle 14 minuutin. Olosuhteet ja kaikki ovat parempia kuin ennen, missä mättää?

Jos nykyisin doping-valvonta olisi samalla tasolla, niin nykyäänkin juostaisiin samoja aikoja. Sen kohdalla olosuhteet siis ovat selvästi huonompia.

Minun ei tarvitse provosoida, Vainio on jäänyt itse kiinni ja tunnustanut (mistä tietenkin propsit).

 

[Taitopelaaja]

Jos nykyisin doping-valvonta olisi samalla tasolla, niin nykyäänkin juostaisiin samoja aikoja. Sen kohdalla olosuhteet siis ovat selvästi huonompia.

Minun ei tarvitse provosoida, Vainio on jäänyt itse kiinni ja tunnustanut (mistä tietenkin propsit).

Vainiohan jäi vasta myöhemmin kiiinni, voidaan vain spekuloida käyttikö hän jo aiemmin. Lisäksi nykyisin osataan ovelammin peittää doping, joten mistä me tiedämme käyttävätkö nykyisetkin juoksijat? Ulkomaillahan kaikki käyttävät.

Lisäksi puhuin tässä myös Virenistä ja muista, he eivät ole jääneet kiinni.

 

[dana77]

Lisäksi nykyisin osataan ovelammin peittää doping, joten mistä me tiedämme käyttävätkö nykyisetkin juoksijat?

Siitä että he juoksevat hitaampia aikoja kuin 70- ja 80-luvuilla. Se on näin yksinkertaista.