Calgaryn olympialaisista hajanaisia muistikuvia, kotikisat 1991 repäsivät sitten lopullisesti kiekkoilun ihmeelliseen maailmaan. Tasapeli Ruotsin kanssa kuuluu Suomi-kiekon ikimuistoiseen sarjaan, kiitos suomalaislinjojen repeämisen ja Mats Sundinin. USA sitten voitti ja pudotti Suomen mitalipeleistä Kettererin avustuksella, Krygierin laukaus laidalta painui turhan helposti sisään, oli katkeraa kalkkia. Tasuri olisi riittänyt meille, kiekko pyöri vielä jenkkien maaliviivallakin mutta ei tietenkään sisään pomppinut.
Seuraavana syksynä Suomi kiillotti kilpeään Canada Cupin historiankirjoissa. Tshekki kaatui Crisse Ruutun viime minuutin maalilla 1-0, miehen syöttö luukulle kimposi pakin mailasta sisään. Ruotsi kaatui mm. Lelu Laukkasen lämärillä 3-1. Maukkaita päänahkoja. Turnaushan alkoi pienellä (?) yllätyksellä Suomen tasatessa pojot Kanadan kanssa. Kahdesti noustiin tappioasemasta Janne Ojasen maaleilla, toisessa maalissa Osku jyräsi sekä kiekon että itsensä Bill Ranforsin verkon perukoille. Tasuri oli sillon aika kova juttu.
Euroopan Cupin lopputurnaus Düsseldorfissa joulukuussa 1993 on jäänyt näistä kekkereistä parhaiten mieleen. Suomalaisseura ei ollut koskaan turnausta voittanut, mutta TPS Jursinovin johdolla teki historiaa. Finaalissa Moskovan Dynamo johti ottelua 3-1, mutta TPS tuli takaa ohi. Olisiko ollut mr. Elmeri Keskinen, joka rystypuolen vanhanaikaisella sinetöi 3-4 voiton. Tepsin voitto maistui Ässäfanillekin.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pelaajavirta NHL:n räjähti, IVY:n vuoden 1992 kultajoukkueesta valtaosa vuoli dollareita myöhemmin. Venäjän kiekon tila ei ollut entisellään, ja toisaalta Suomella oli yksi kaikkien aikojen joukkueista kasassa. Näin syvällisesti ei varmasti tullut ajateltua vuonna 1994, kun Suomi nuiji Lillehammerin olympialaisissa itänaapurin 5-0, tällaista ei oltu ennen nähty. Suomella olisi ollut mahdollisuudet mihin vain, finaalissa olisi ollut vastassa rakas vihollinen Ruotsi, mutta sysimusta toinen erä välierissä Kanadaa vastaan käänsi 2-0 johdon päälaelleen. Venäjän murskaaminen pronssimatsissa toi hieman balsamia haavoihin, ei niitä OC mitaleja ainakaan liikaa ollut.
Hyppäys seuraaviin olympialaisiin, Naganossa valtaosa tähdistä vihdoin mukana. Ilmassa on aina tiettyä värinää, kun suuret kohtaavat pudotuspeleissä. Erityisesti nyt kun joukkueet vilisivät NHL-staroja. Ja kun puolivälierissä kohtasivat Suomi ja Ruotsi. Kuuluu sarjaan monien mahdollisuuksien herkkupalat, joita odottaa vesi kielellä. Täytyi ottaa lukio-opinnoista hieman omaa lomaa, eihän tuota voinut jättää väliin. Pelitapahtumat ovat pyyhkiytyneet aika onnistuneesti muistista, Selänteen kaksi maalia kolmannessa erässä aiheuttivat kuitenkin primitiiviset karjahdukset. Loppuhetkien kavennus, kaksi puolustuspään aloitusta sekä svedujen kudit loppu sekunneilla nostivat pulssia, mutta hyvinhän siinä lopulta kävi, 2-1 ja välieriin Venäjää vastaan.
Jossa yksi Bure oli liikaa. Pavelin kypärätemppu 21. minuuttiin tuskin kuului Suomen suunnitelmiin. Pakistossa ei ilmeisesti oltu tietoisia Buren vahvuuksista, muuten kolmen läpiajon antamista on vaikea selittää. Suomi onnistui nousemaan 3-0 tilanteesta tasoihin ja vielä neljään-neljään. Venäjä nakutti kutienkin vielä kolme, voittomaali syntyi sekavan b-pistealoituksen jälkeen; kiekko kimposi aloituksesta Kovalenkon luistimeen ja lopulta hänen mailastaan helpon näköisesti maaliin. Vikan Bure veti tyhjiin. Iso ottelu jossa tunteet heilahtivat laidalta toiselle, kuten pitääkin, vaikkei aina voittoa kotiin tulisikaan. 4-7 ja pronssimatsiin.
Gretzky etunenässä olisi varmasti vielä halunnut olympiamitalin uransa päätteeksi. Mutta Suomi peittosi Kanadan 3-2. Viimeisiä piirtojaan vedellyt Herra #17 antoi klassisen laukauksensa puhua viimeisiä kertoja: ylivoimapeli, kiekko maalintakaa keskisektorille ja Kurrin nopea one-timer vei kiekon Patrick Royn längistä sisään. Finaali Tshekin ja Venäjän välillä jäi tilastomerkinnöiltään vähäiseksi mutta jännittävää vääntöä kesti koko 60min. Kolmannen puolivälissä Petr Svobodan siniviivalaukaus painui maskissa olleen Shtalenkovin taakse. Samalla hetkellä Hasek aloitteli jo voitontansseja, myöhemmin väitti olleensa varma, ettei päästä yhtään kiekkoa taakseen. Kuten ei päästänytkään.
Jos vielä lopuksi hyppäisi seuraavaan olympiavuoteen 2002. Jälleen valtaosa parhaista paikalla. Puolivälierissä Suomi sai vastaansa uutta kansainvälistä nousuaan tekevän Kanadan. Kanada parhaalla koostumuksellaan vastassa, se on aina jotain erityistä. Peleissä on intensiteettiä ja tunnetta, prosentit ovat vastaan mutta kyseessä on aina suuri mahdollisuus. Itse pelissä Sakicin nopea avausmaali repi muutenkin ohutta toivonharsoa rikki, samoin Marion ja Yzermanin komeasti juonima 2-0 ylivoimahyökkäyksen päätteeksi. Seuraavassa vaihdossa kisojen pirteimmän ketjun Kallio-Jokinen-Hagman viimeisin lenkki kävi tuikkaamassa kavennuksen ja peli sai uuden luonteen. Vikassa erässä peli oli tarkinta ja tasaisinta, maaleja ei kuitenkaan enää nähty. Parhaiten erästä on jäänyt mieleen Selänteen raju taklaus(ryntäys?) Prongerin selkään. Ison kanukin naama kopsui pleksiä vasteen, mutta jäähyä ei vihelletty. Jokunen uhkaus siinä kai jälkikäteen vaihdettiin, Selänne ihmetteli Prongerin itkemistä, samalla tyylillä Prongerinkin oli kuulemma tapana pelata.
Saman vuoden nuorten mm-kisoissa Kanadassa, Suomen ja Kanadan alkusarjan ottelussa nähtiin muutama huikea taklaus. Aikaisemmin en ollut nuorten kisoja nähnyt joten tekivät kyllä alkuun vaikutuksen. Nuorta miestä otettiin puolin ja toisin kovaa, kovalla vauhdilla mutta kuta kuinkin reilusti. Tuomo Ruudulla oli jo jonkinlaisia "faneja" suuren veden takana, mies pidetiin aika tarkasti pihdeissä. Valtava kääpiö, Jordan Tootoo, kimpoili hänkin muutaman raskaan taklauksen. Kerran ollessaan nostamassa hyökkäystä omistaan, syötti kiekon laitaan. Oli luopunut kiekosta jo pari sekuntia sitten, pää ei ilmeisestikään täysin pystyssä, kun Ruutu levytti eskimon rajulla, puun takaa tulleella niitillään. Joka sekin jäi viheltämättä. Oli jo siinä hilkulla olisko pitänyt viheltää, mutta toisaalta sinivalkoinen katsomomme oli ihan pähkinöinä ja fiiliksissään Tuomon toilailuista vaahteralehtisten kotitantereella.