Hyvä aihe!
Laitetaas jotain:
Positiivisessa mielessä:
- USA-Suomi 1-2 World cup-välierä 2004. 1-0 tilanteessa meni usko, mutta tällä kertaa Jellona teki kaikkien aikojen tempun nousemalla voittoon. Ottelun jälkeinen tila oli niin infernaalinen, ettei nukkumisesta tullut hetkeen mitään.
- Suomi - Ruotsi 4-1 MM-finaali -95. Suuria muistikuvia ei noin itse ottelusta ole. Ei sitä niin kakarana osannut vielä arvostaa ja tajuta, kuinka suuri asia maailmanmestaruus olikaan Suomen kansalle.
- Suomi - Ruotsi 2-1 ja, MM-välierä -99, suuria tunnekuohuja pelin aikana. Lindin 1-1 maalin riemusta Sulanderin ryssimän Ruotsin johtomaalin epätoivoon. En ikinä unohda Antsan hehkutusta Veken punnertaessa jatkoajalla ratkaisun. Koskaan en ole varmaan millekään Suomen tekemälle maalille huutanut niin paljoa.
- Suomi - Venäjä 3-3 MM-kisat 99, alkulohko. 0-3 Venäjälle, alle 10 min jäljellä. Koivu herättää toivon, Tuomainen jatkaa ja 2 sec ennen loppua repeää riemu. Antsa hehkuttaa Jeren maalia kuin maailmanmestaruutta, vaikka kyse ei ollut kuin lohkovoitosta silloin.
- Ruotsi - Valko-Venäjä 3-4 SLC-puolivälierä 2002. Kaverilla katsottiin peliä, ja vaikkei ollut Suomen peli kyseessä, niin kylläpä perhana jännitti. Ottelun jälkeen oli epätodellinen fiilis, tämä voisi mennä myös erikoisimpien kv-pelien listalle.
Negatiiviset:
- Suomi - Ruotsi 5-6
Kaikki mahdollinen ja mahdoton on jo sanottu. Tunneskaalat vaihtelivat pelin aikana hillittömästä riemusta kiehuvaan raivoon.
- Suomi - Tshekki 4-1(0-1ja), MM-finaali -99, se katkerin finaalitappioista. Oli se vaan niin perkeleen lähellä. Jos Koivu ei olisi loukkaantunut 1. finaalissa, Suomi olisi voittanut, olen aivan varma siitä.
- Suomi - Tshekki 2-3ja, MM-finaali -01. Taas ne helvetin takatukat teki sen. Nyt oltiin vielä lähempänä kuin Norjassa, mutta ei. Ja pahinta oli vielä se, että se yksi saatanan viheliäinen ruoskaletti pääsi iskemään ratkaisun.
Että semmosta muisteloa näin Juhannuksen ovella...