Metsätalous Suomessa

[mjr]

Valtion metsien osalta olen osin jopa samaa mieltä, eikä valtion harjoittama metsätalous ole ilmeisesti kaikilta osin ollut esimerkillistä kun Metsähallitus on pyrkinyt täyttämään tuottotavoittensa. Yksityismetsien kohdalla ongelma onkin ehkä siinä, että kenen metsiä suojellaan?

Kyllä varmasti pääpaino tulee olla julkisilla mailla, toki valtio voinee myös paikallisesti ostaa metsämaata käypään hintaan, jos sillä parannetaan suojelualueiden yhtenäisyyttä. Tuossa Hesarin jutussa kysehän on yksityisestä omistajasta, jolla ei välttämättä ole paljon vaihtoehtoja toimeentulonsa varmistamiseksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Toiseksi meillä olisi hyvin varaa pitää paljon suurempaa osaa metsäalasta koskemattomana aarnimetsänä ja tämä olisi todella hyvä palvelus monen lajij elinvoimalle sekä yleisesti metsäluonnon monimuotoisuudelle ja elinvoimalle. Sekä olisi tietty suora yhteys siihen todella vanhaan Suomenniemeen, nykyistä maaseutuamme paljon vanhempaan, jossa tavattiin metsästää ja keräillä ihmisten elannoksi.

Ja paljon komiampihan aarniometsä on verrattuna suht. monotoniseen talousmetsään, jos nyt annetaan sille emootiollekin jotain sijaa.

On tosiaankin koko ajan mahdollista ostaa talousmetsiä pois talouskäytöstä ja perustaa suojelumetsiä. Jossakin laajuudessa tällainen on selkeästi hyödyllistä toimintaa kenen tahansa kannalta. Kansantaloudellisessa mielessä Suomi on kyllä jatkossakin ja pitkään riippuvainen metsätalouden kaikkinaisista hyödyistä, kuten siitä, että metsätuloista saatavilla verotuotoilla helpotetaan merkittävästi nykyisen sosialistihallituksen ideologisesta velanotosta seuraavaa taakankantoa lähivuosikymmeninä, joten vihreimmät visiot metsien laajasta sosialisoimisesta ja rauhoittamisesta ovat utopiaa. Mutta metsien suojelun lisäämiseen on vielä varaa, myös tilanteessa, jossa keskimääräinen vuotuinen hakkuumäärä jopa vähän kasvaa samalla.

Tuollaiset saarissa sijaitsevat yksityismetsät ovat yksityismetsiä kuten muutkin, mutta monesti kovin näkyvillä paikoilla. Niiden suojeleminen voisi joskus olla maisemallisesti perusteltua, mutta hintaahan toimenpiteelle tulisi, mikäli yksityisomistusta halutaan edes kohtuudella kunnioittaa.

 

[Radiopää]

ensinnäkin on täysin totta että meikäläiset talousmetsät ovat todella kaukana luonnonvaraisista metsistä, ja ilmeisesti maaseudulla ollaan aika pitkälti vieraannuttu luonnosta, että näin yllättävän laajalti kuitenkin ajatellaan.

Hesarissa oli lauantaina ympäristömuutoksen professori Atte Korholan ansiokas kirjoitus Suomen luonnon tilan historiasta. Lainaus metsätaloutta käsittelevästä kohdasta.

KASKENPOLTTO muovasi suomalaista maisemaa, mutta metsäluonto yleensä elpyi ajan myötä. Nykyaikaisten metsänhoitomenetelmien seuraukset ovat peruuttamattomia. Jo ensiharvennus tuhoaa käytännössä kaikki luonnonmetsän kehittymisen mahdollisuudet, avohakkuista puhumattakaan.

Meille kerrotaan, että Suomen metsissä on nyt puuta enemmän kuin koskaan. Puustomme keskitilavuus on kuitenkin vain hieman yli 100 kuutiometriä hehtaaria kohti. Jos valtaosa metsistämme olisi luonnontilassa, puuston keskitilavuus olisi vähintään kaksinkertainen. Tämän voi helposti todentaa tutustumalla vaikkapa Arkangelin ja Komin alueen luonnonmetsiin.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008295414.html

Kirjoitus on maksumuurin takana, sori siitä.

 

[Zamboni]

Valtion metsien osalta olen osin jopa samaa mieltä, eikä valtion harjoittama metsätalous ole ilmeisesti kaikilta osin ollut esimerkillistä kun Metsähallitus on pyrkinyt täyttämään tuottotavoittensa.

Tämä tuottotavoite on juuri valtion metsänhoidossa ongelmallinen kohta. Jostain "sieltä ylhäältä" tulee määräys, paljonko Metsähallituksen tulee saada kuluvalle vuodelle myyntiä aikaan ja se johtaa sitten tilanteisiin, joissa metsää kaadetaan ennen aikojaan. Asioista käytännön tasolla ratkaisut tekevien omat rahat/metsät kun eivät ole kyseessä, niin sitten laitetaan surutta vaikka reilu 50 vuotiasta palstaa avohakkuuksi.

Pitäis taas heittää Husqvarna selkään ja lähteä varhaisperkaukseen kakkoskierrokselle. Tosin koivua tarttis siivota pois, niin eihän tää optimi hetki ole jälkiversomisen suhteen, mutta kun kesälläkään ei viittis hikoilla. No otetaan harrastuksena ja ajankuluna ja paikkaillaan tarvittaessa jälkikäteen.

Tästä en olisi niin varma. Nyt muutaman kymmenen vuotta sitten kaadettu metsä on vielä pistetty nurin huomattavasti kevyemmällä kalustolla kuin nämä nykyajan harvesterit. Meinaan niin rujoa jälkeä jää paikoin hakkuiden jäljiltä, että niitä ei korjaa kuin vasta seuraava jääkausi ja sekin on nyt kuulemma peruttu.

Yksi pehmeämpi puolen hehtaarin nurkkaus löytyy, jossa keväisin ei ilman pitkävartisia saappaita pärjää. Se on noin 15 vuotta sitten hakattu syyshakkuuna ja kun parisen vuotta sitten tein harvennusta, niin ei ajouriin paljoa tarvinnut kompastella. Kyllä ne jäljet katoaa jo ennen seuraavaa jääkautta.

 

[Vesuri]

Millään tavalla maisema-arvoja sorsimatta, nyt mennään mielipiteenmuokkauksessa taas kerran dorkailulinjalle. Kansalainen Isoaholla ei ole muita oikeuksia jutussa mainittuja saaria kohtaan kuin jokamiehenoikeus, joten hän ei ole asiassa osapuoli. Siinäpä sitten Jussi kitiset.

Tämä on hyvä esimerkki meillä olevien jokamiehenoikeuksien varjopuolista. Toisten metsissä on saanut kulkea ja leiriytyä vapaasti ja ihmisille on tunnesiteiden myötä muodostunut vääristyneitä käsityksiä kohteisiin joissa ovat tottuneet kulkea. Porua nousee sitten kun metsänomistaja käyttää omistamaansa metsää. Hakkaa puita, myy mökkitontteja, rakentaa teitä sun muuta.

Kuvista on myös havaittavissa, että hakkuualalle on jätetty pystyyn siemenpuita, samoin kuin maahan on jätetty metsäfaunaa ajatellen myös hieman lahoavia runkoja ja oksistoa. Mahdollisesta istuttamalla tapahtuvasta uudistuksesta ei mainittu, mutta todennäköisesti uudistusta täydennetään istutuksella, ellei tätä jo ole tehty (mahdollisesti ei vielä, jos tuore hakkuu). Toimittajan mielestä saaren metsäpohja on pilattu, mikä on hyvin kaupunkilainen näkemys siitä, millaiselta maasto saa tai ei saa näyttää hakkuutöiden jäljiltä. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua saaressa kasvaa nuori kasvatusmetsä, ja metsäpohjassa näkyy jälkiä vanhoista hakkuutöistä yhä vähemmän.

Kohteesta muutamia huomioita. Kartasta mitattuna pinta-ala on noin kahdeksan hehtaaria. Ilmakuvasta ja jäljelle jääneestä puustosta päätellen saaren metsä on ollut tiheässä kasvanutta haventamatonta mäntyvaltaista sekametsää. Ylitiheän kasvatuksen johdosta puusto on jonkin verran riukuuntunutta ja huonokuntoista. Tuollaisessa saarikohteessa on ainoa taloudellisesti järkevä vaihtoehto on uudistaminen avohakkuulla. Huonokuntoiseksi päässyt puusto ei harvennuksesta paljoa hyödy eikä harvennuksesta myöskään kerry tuloja peittämään kuluja.

Kohde on siis uudistettu avohakkuulla. Kohtuullisen karulle kasvupaikalle on jätetty hakkuutähteet eikä niitä kannattaisi vesistöissä kuljettaakaan. Todennäköisesti uudistettu kylvämällä, muutama säästöpuuryhmä sinne on jätetty, mutta niille ei voi kovin pitkää ikää ennustaa. Ympäriltä poistettu metsät ja tuulinen järvi tarkoittaa, että syysmyrskyt kaataa ja tehtäväksi jää tuottaa lahopuuta.

Mittaamatta toki mahdoton sanoa saaressa ollutta puuston määrää ja laatua, mutta hatusta vetäistynä sieltä on tuonnäköisestä puustosta kertyy ehkä 400 mottia hehtaarilta. Siitä voi alkaa laskeskelemaan paljonko olisi metsänomistajan pussista pois jos jättäisi hakkaamatta. Sen verran hoikkaa tuo tiheässä kasvanut puusto, että tukkiprosentti ei ole kummoinen, mutta hyvää suoraa runkoa näkyy olevan.

Jussi Isoaholla on runsaasti valinnanvaraa etsiä vaihtoehtoisia virkistysalueita omilta asuin- ja lomaseuduiltaan. Ei kannata jäädä itkemään sitä, että joku kaataa omaa metsäänsä laillisesti, kun ei itse ole maksanut pennin latia kyseisen metsän kasvusta ja hoidosta, eikä liioin ensimmäistäkään ko. metsään kytkeytyvää veroeuroa.

Ei ole tainnut omistajakaan pahemmin tuon metsän hoidosta maksella. ensiharvennus tehty joskus aikoinaan ja sen jälkeen ei mitään. ei ole toki tuollaisella kohteella tarpeenkaan. Verojakaan ei ole maksellut kun pinta-alaverotuksesta luovuttu aikaa sitten ja kaikilla myyntituloon perustuva verotus.

 

[Ann Arbor]

Korostetaan heti alkuun, että ikäni Uudenmaan luonnossa liikkuneena olen lukuisia kertoja joutunut harmittelemaan vähän karkeita hakkuuaukeita, vaikka yhtäältä aukiot ja vesakot tuovat mukavaakin vaihtelua metsämaisemaan. Metsien luonto- ja virkistysarvon lisäksi niiden taloudellinen merkitys on niin ikään syytä ymmärtää.

Metsät ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara ja jopa paljon parjattu viimeisen parin vuosisadan aikana kehittynyt tehometsätalous on ollut kivijalka, jolle Suomen vaurastuminen ja nousu yhdeksi maailman kehittyneimmistä ja hyvinvoivimmista valtioista on perustunut. Vielä nykyäänkin kotimainen metsäteollisuus on oleellinen tukipilari kansantalouttamme, enkä tätä soisi liikaa mustamaalattavan. Vaikka moni mieltää puun hyödyntämisen olevan lähinnä rakennus-/polttopuuta ja paperin, sekä kartongin valmistuksessa tieteen ja teknikan kehitys viime vuosikymmenten aikana on lisännyt puun hyödyntämismahdollisuuksia suuressa määrin. Melkeinpä tuntuu, että mitä _ei_ voisi puunjalostustuotteista valmistaa. Näen siis metsien olevan vihreää kultaa myös tulevaisuudessa.

HS:n artikkelin tarkoitusperät jäävät vähän avoimiksi. Yhtäältä minustakin voisi tehdä vastaavanlaisen artikkelin, jossa hra. Ann Arbor suree lähimetsänsä kohtaloa, mutta toisin kuin artikkelissa esiintynyt henkilö, näen asian molemmat puolet. Vähintä mitä HS olisi saanut tehdä, olisi ollut mainita omistajalle saaren parturoinnista kertyneet taloudelliset hyödyt ja tästä koituneet palkalliset työtunnit ja verotulot. -Metsien näkeminen pelkässä luonnonsuojelun valossa on yksipuolista ja metsäteollisuuden "kampittaminen" nykyisessä tiukassa taloustilanteessa voi olla vahingollista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei ole tainnut omistajakaan pahemmin tuon metsän hoidosta maksella. ensiharvennus tehty joskus aikoinaan ja sen jälkeen ei mitään. ei ole toki tuollaisella kohteella tarpeenkaan. Verojakaan ei ole maksellut kun pinta-alaverotuksesta luovuttu aikaa sitten ja kaikilla myyntituloon perustuva verotus.

Samaa mieltä koko kirjoituksesta, mutta sen verran täydennän viimeistä kappaletta, että kun metsä on saanut kasvaa saaressa kymmenet vuodet keskenään, niin äskettäin kaadettujen puiden elinaikana joku varmaan ehti maksaa metsäveroakin pinta-alaperusteisesti. No, se ja sama.

Jos saaren omistaja olisi ollut (en tiedä) lähirannoilla asuva näppärä metsänomistaja jolla on työvälineet omasta takaa, niin kyllä tuolta kunnon talvikeleillä olisi voinut käydä vähän harventelemassa jokusen propsipinon silloin tällöin, ja siirrellä rangat kärryllä jäitä pitkin maihin. Polttopuuta ajankuluksi. Pystykaupan tekevällä omistajalla ei tosiaan ole muuta taloudellisesti järkevää vaihtoehtoa muutaman hehtaarin saarensa kanssa kuin toimittaa uudistus avohakkuulla.

 

[Ann Arbor]

Joku viekas suurmetsänomistajahan voisi alkaa "rauhoittamaan" omistuksiaan rahaa vastaan. "Kymmenellä eurolla ostat neliömetrin suomalaista metsää turvaan hakkuilta seuraavaksi sadaksi vuodeksi". Varmasti jokunen hipsteri höynäytettävissä.

 

[mjr]

Muutenkin tämä HS:n mielipiteenmuokkaus alkaa jo tarttua vähän herkästi silmään. Joka 3. uutinen tai artikkeli on luonnonsuojelua tai ilmastonmuutosta.

Siis tämäkin juttu on osa tuon HS Ympäristö -osion lanseerausta, mikä on tosiaan näyttävästi tehty viimeisen parin viikon aikana. Tällä epäilen olevan sangen vähän tekemistä varsinaisen puunhalaamisen kanssa vaan kysymys on suuren mediayhtiön tulevaisuus-strategiasta. Halutaan säilyttää nuorten ja koulutettujen lukijoiden ja klikkaajien suosio jatkossakin, eikä ympäristö ja ilmastonmuutos tule todellakaan vähenemään uutisteemana tulevilla vuosikymmenillä vaan täysin päinvastoin. Ihan fiksua liiketoimintaa heiltä.

 

[Zamboni]

Täytyy vielä semmoinen asia metsänomistuksesta ja hakkuista mainita, että sukupolvenvaihdosten ja perinnönjakojen myötä yksityishenkilöiden metsänomistus alkaa olla nykypäivänä melkoisen pirstaloitunut. Jos avaa vaikka maanmittauslaitoksen karttapalvelun ja laittaa siihen kiinteistörajat näkyviin, niin kyllä se kartassa näkyvä laaja metsäalue on melkoinen rajojen tilkkutäkki. Harvalla yksityishenkilöllä on omistuksessaan yli 10 ha yhtenäistä lohkoa ja tämä tarkoittaa samalla sitä, että suurta aukkoa kerrallaan metsään ei synny. Isot alueet ovat Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden omistamia, joten ne kymmenien hehtaarien silmänkantamattomat hakkuuaukeat ovat näiden tahojen aikaansaannoksia.

Yksityisten palstat ovat monesti myös kapeita mutta pitkiä, eli metsään syntyy usein n. 80-150 leveä avohakkuu-ura, jonka uudelleen metsittyminen onnistuu ajan kanssa myös ilman istutustoimenpiteitä toki reilusti hitaammin tietysti. Toki voi sattua, että kaikki naapurit vetävät samalta alueelta muutaman vuoden sisällä paikat sileäksi, joten näin voi reippaamman kokoinen aukko syntyäkin.

Metsäisillä tieosuuksilla ajellessa tulee aina vilkuiltua millaista puustoa alueella kasvaa ja kyllä niitä hoitamattomia ryteikköjä vaan riittää ihan liiaksi asti. Oikein harmittaa katsella sellaisia riukuuntuneita 50-70 vuoden ikäisiä kuusikkoja, joissa rungot ovat sellaista 15-30 senttistä ja runkoluku hehtaarilla on varmaan yli 3000 kpl pahimmillaan. Tiekin menee vieressä, joten kulkuyhteydet eivät olisi mikään ongelma. Useinhan tällaiset palstat ovat sellaisten omistuksessa, jotka asuvat kaupungissa jossain toisella puolella Suomea.

 

[Jules W.]

Tuo lehtijuttuhan oli ihan päätön, kun haastatellaan ihmistä jolla on täysin tunneperäinen yhteys toisen ihmisen omistamaan metsään ja haluaa sen perusteella rajoittaa omistajan oikeuksia metsän käyttöön. Tällä perusteella aika moni uudistus jäisi tekemättä, kun esimerkiksi Wembleyn vieressä asuneella 40vuotiaalla olisi veto-oikeus stadionprojektiin, koska on isänsä kanssa käynyt katsomassa siellä ensimmäisen jalkapallo-ottelun. Jokaisella ihmisellä on varmasti tunneside johonkin paikkaan, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa.

Toki hyvä että metsänhoidosta keskustellaan, mutta valittu näkökulma oli kyllä vähintäänkin outo. Aika hyvin jo ylempänä avattiin miksi nimenomaiselle saarelle tehtiin nimenomaan avohakkuu, vaikka se valitettavasti esteettisesti onkin hetken aikaa karun näköinen, niin metsä sinnekin kasvaa. Isossa kuvassa kuitenkin yhtä saarta oleellisempi juttu on metsäpolitiikka ja sitä ei toivottavasti tehdä sillä perusteella, että joku on käynyt joskus isän kanssa jossain soutelemassa.

 

[Uuhis #97]

Kyllä varmasti pääpaino tulee olla julkisilla mailla, toki valtio voinee myös paikallisesti ostaa metsämaata käypään hintaan, jos sillä parannetaan suojelualueiden yhtenäisyyttä.

On omakohtaista kokemusta tuollaisesta ja valtion menettelytapa oli suurinpiirtein: "Myykää alihintaan tai pakkolunastamme siitä hinnasta n kolmasosalla".

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Toki hyvä että metsänhoidosta keskustellaan, mutta valittu näkökulma oli kyllä vähintäänkin outo. Aika hyvin jo ylempänä avattiin miksi nimenomaiselle saarelle tehtiin nimenomaan avohakkuu, vaikka se valitettavasti esteettisesti onkin hetken aikaa karun näköinen, niin metsä sinnekin kasvaa. Isossa kuvassa kuitenkin yhtä saarta oleellisempi juttu on metsäpolitiikka ja sitä ei toivottavasti tehdä sillä perusteella, että joku on käynyt joskus isän kanssa jossain soutelemassa.

Oli todellakin outo ja ennen kaikkea vahvasti biasoitunut näkökulma.

Sana "avohakkuu" oli HS:n jutussa vahvasti esillä tietenkin siksi, koska sivustaseuraavan hyveväen ainoan sallitun mielipiteen mukaan avohakkuu on aina väärin, ja se merkitsee automaattisesti metsän saatanallista turmelemista ynnä ilmastonmuutoksen kiihdyttämistä. Näin ei tietenkään ole. Tai voi se sitäkin olla, jos kaadetun metsän uudistamisesta ei huolehdittaisi, tai jos valtavan suurille yhtenäisille metsäalueille tehtäisiin kerralla laajoja avohakkuita. Johonkin muutaman hehtaarin avohakkuun tekemiseen tarttuminen on melkein aina pelkkää tarkoitushakuista jeesustelua, oltiinpa sitten saarella tai mantereella.

 

[Sistis]

Joku viekas suurmetsänomistajahan voisi alkaa "rauhoittamaan" omistuksiaan rahaa vastaan. "Kymmenellä eurolla ostat neliömetrin suomalaista metsää turvaan hakkuilta seuraavaksi sadaksi vuodeksi". Varmasti jokunen hipsteri höynäytettävissä.

Miksi tarvitsisi olla suurmetsänomistaja? Oma noin 6.5 hehtaaria tuottaisi tuolla tavalla sen 650 000€. Ja se olisi kyllä ihan kohtuullinen tuotto.

 

[aalto]

Jos haluaa osallistua metsän säästämiseen, niin omat euronsa voi laittaa Linkolan alulle panemaan säätiön. Säätiö ostaa ja suojelee metsiä Luonnonperintösäätiö suojelee suomalaista luontoa

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Miksi tarvitsisi olla suurmetsänomistaja? Oma noin 6.5 hehtaaria tuottaisi tuolla tavalla sen 650 000€. Ja se olisi kyllä ihan kohtuullinen tuotto.

Verot päältä pois, ja nettotuotolla ostamaan vierestä rauhoitettua isompi vahvapuinen kuusikko, jonka voi lanata full avohakkuulla tasaiseksi heti, kun hinta on sopiva. Rahoilla bensa-Porsche. Aukolle uudet taimet, ja muutaman vuoden päästä taimikolle uusi 100 vuoden rauhoituskampanja. Rauhoitusneliön hintaa voisi tässä vaiheessa nostaa, kun ollaan näin hyvän asian puolesta liikkeellä.

 

[Urheiluministeri]

Verot päältä pois, ja nettotuotolla ostamaan vierestä rauhoitettua isompi vahvapuinen kuusikko, jonka voi lanata full avohakkuulla tasaiseksi heti, kun hinta on sopiva. Rahoilla bensa-Porsche. Aukolle uudet taimet, ja muutaman vuoden päästä taimikolle uusi 100 vuoden rauhoituskampanja. Rauhoitusneliön hintaa voisi tässä vaiheessa nostaa, kun ollaan näin hyvän asian puolesta liikkeellä.

Vuosi sitten tuli ostettua parikymmenen hehtaarin palsta, ja puolivakavissani olen miettinyt että jossakin vaiheessa alan myymään ilmastoahdistuksesta kärsiville japanilaisille yksittäisiä puita hiilinieluiksi. Valokuva puusta ja diplomi kuuluvat hintaan. Periaatteessa riittää kun palstalla on yksi puu pystyssä, kunhan valokuva on otettu aukosta poispäin.

Onhan näitä viritelmiä, joissa saa ostaa turvesuon metsittämiseksi männyntaimia 6,80 euroa/kpl. Eräskin nettikauppa myy tällaisia, ja sertifikaatin lupaukseen kuuluu mm. metsän hoito (heinikon torjunta, taimikon hoito, harvennus jne.) kestävän metsänhoidon suositusten mukaisesti. Kuinkahan monta kasvavaa puuta täytyy tämänkin hiilinielun vierestä kaataa, ennen kuin nielu alkaa olla tukin mitoissa, ja sertifikaatin myyjä joutuu suorittamaan "nielun uusinnan" (lue: myymään tukin sahalle, ja istuttamaan uuden taimen á 0,20 €)?

Johan tuossa saisi jo hehtaarin istuttamiselta ihan hyvän päivätuoton. Hyvällä aukolla rivakka ja hyväkuntoinen mies istuttaa hehtaarille suositellun 2000 tainta päivässä, varsinkin jos venyttää työpäivää illan puolelle eikä pidä kovin paljon tupakkitaukoja. Jos jokainen pottiputken läpi solahtava taimi olisi myyty sertifioiduksi hiilinieluksi, jäisi istuttajalle vaivanpalkkaa rehki kymppitonni. Tuolla taksalla voisi turvesuopohjasta ihan kitisemättä maksaa vaikka 500 euroa/hehtaari, mikä tällä hetkellä taitaa olla ihan reilu hinta. Tällä hetkellä markkina ei ole ehkä ihan "kypsä" vielä, mutta pitkässä juoksussa en epäile ihmisen pöljyyttä tässäkään asiassa.

Edit: toki sertifikaattien tulostus- ja postituskulut söisivät tuottoa hieman. Mutta ilmaston säästämiseksi nekin kannattaisi toteuttaa digitaalisesti.

 

[Kilgore Trout]

Opin Metsänomistajat-lehdestä uuden termin: aavistushakkuu.
Tämän artikkelin mukaan sitä ei tapahdu, mutta tuskin on savua ilman tulta.

Pääkirjoitus: Kukaan ei halua aavistushakkuita

”Ei ole ilmaston, luonnon monimuotoisuuden eikä yhdenkään ihmisen etu, jos metsänomistaja päätyy hakkaamaan metsäänsä vain pakkotoimilta välttyäkseen”, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

www.maaseuduntulevaisuus.fi

Ainakin aavistushakkuut nähdään Mhy:n taholta yhtnä syynä siihen, että kantohinnat eivät ole seuranneet puutavaran myyntihintojen 20-30% korotusta. Tällä hetkellä havusahatavaran vientihinta on lähes 300 €/m3, Hintaa nostaa puutavaran tarve Saksan tulvatuhojen korjaamiseen. Lisäksi Ukrainan sodan vuoksi markkinoilta puuttuu suunnilleen saman verran sahatavaraa, kuin mitä Suomen vuosittainen vientivolyymi on. Syynä pakotteet ja sertifikaattien hyllyttäminen.

 

[Zamboni]

Hiilinieluasia tai oikemminkin mysteeri on taas pompahtanut framille tässä viime aikoina. Olemme saaneet kuulla, että metsämme eivät olekaan hiilinieluja vaan ollaan perässä tavoitteista ja pahasti. Tuolla hallitusketjussa kun mentiin jo luontoasioihin asti tässä YK:n Montrealin luontokokouksen puitteissa, niin ajattelin herätellä tämänkin ketjun ylöspäin.

Tässä ihan lähipäivinä pitäisi tulla uusi Luonnonvarakeskuksen raportti metsiemme hiilinieluista. Näin ainakin Sitran asiantuntijatittelillä oleva totesi viime perjantaina radiossa. Alla hieman pohjustusta viime kesältä.

Kadonnutta hiilinielua etsimässä

www.luke.fi

Tuosta on tulkittavissa, että metsissämme on kaikki edelleen hyvin, ja kasvu on suurempaa kuin hakkuut + muu poistuma. Ongelma on enemmänkin muussa maankäyttösektorissa, kuten viljelytoiminnassa ja rakentamisessa.

Pelkän metsäpuolen luvuista on Antero Ollila kirjoitellut hieman raflaavan tekstin joka ei huomioi muuta maankäyttösektoria. Toki se on vastine Hesarin vastaavaan juttuun, jossa ilmeisesti on maalailtu maanlaajuista katastrofia metsissämme. Mutta mielikuvilla kun mennään ja jos maamme päälehti näin sanoo, niin kyllä se suurimmalle osalle samalla totta on.

Erikoista matematiikkaa Hesarissa – metsien hiilinielu romahti, kun se kasvoi | Uusi Suomi Puheenvuoro

Johdanto Tuskinpa kukaan on välttynyt median viime aikoina välittämästä tiedosta, että Suomen metsien hiilinielu on dramaattisesti pienentynyt. HS otsikoi asian tänä aamuna näin: ”Ennätykselliset…

puheenvuoro.uusisuomi.fi

Toivottavasti tuo Luken uusi raportti tulee tällä viikolla niin nyt joulun aikaan olisi hyvää aikaa perehtyä siihen ja lukea samalla niitä edellisvuosien vastaavia. Itsekin hieman nopeasti on näitä tullut vilkuiltua ja kaikenlaisia tarinoita verkossa pyörii. Ajattelin nyt hieman yrittää päästä kärryille mitä voisi olla totta ja mikä populistista ilmastopropagandaa.

 

[Ann Arbor]

Vaikka "kunnianhimoisen ilmastopolitiikan" kannalla olen pitkälti itsekin, en kuitenkaan näe olevan etujemme mukaisena kampittaa metsätalouttamme liikaa, saati aloittaa sen alasajoa. Suomen vihreälle kullalle, uusiutuvalle luonnonvarallemme uskon tavalla tai toisella riittävän kysyntää myös tulevina vuosikymmeninä.

Tiedostan "luontoihmisenä" hyvin, että puupellot ja ojitetut suot ovat käytännössä plantaaseja, mutta kaikesta huolimatta ne muodostavat yhden vauraan hyvinvointivaltiomme kulmakivistä.

 

[Huerzo]

Hakkuutaso on korkea niinä talvina, kun markkina vetää ja talvet ovat lumisia. Viime vuosi ja myös vuosi 2020 tarjosivat otolliset olosuhteet puunkorjuuseen. Saa nähdä tuleeko tästä kolmas peräkkäinen ns. vanhan ajan talvi?

Vuosien välillä on ja tulee olemaan vaihteluita. Talouskasvun hiipuminen ja pari vähälumista talvea tai märkää syksyä laskevat hakkuumääriä, mutta se tuskin on HS:n Ympäristö-osioon mahtuva uutinen.

Venäjän tuonnin katkeamisen vaikutus on arvoitus sinänsä. Metsäyhtiöt käyttivät sitä keinona hillitä kantohintojen nousua. Nyt vastaavassa roolissa toimii Baltian alueen puu, jota laivataan Suomeen meikäläisiä hintoja kovemmalla taksalla. Ei kannata ihmetellä, jos satamassa kuskataan suomalaista puuta Viroon ja virolaista puuta Suomeen. Markkinatalous tuottaa outoja kiemuroita.

Hiilinieluasioita räknätessä raaka-aineen tuonti ulkomailta katsotaan nykydiskurssissa kai hyväksi asiaksi? Kantorahat jäävät muille, oma metsämme säästyy, hyvispistesaldomme kohoaa ja voimme ylpeillä kunnianhimomme tasosta. Pääasia, että meidän hiilinielumme nousee. Ehkä siitä voidaan vuokrata osa norjalaisille, jos he kiinnostuisivat joskus kompensoimaan oman vaurautensa alkulähteen tuottamia päästöjä.

Jos heitän oman roposeni hiilinielujen nostoon, niin se olisi kielto päätehakata nuoria palstoja. Pääoman tuottoa optimoivat rahastot yrittävät nopeuttaa puuston kiertoaikaa, mutta hiilinielujen kannalta parhaassa kasvuiässä olevaa metsää on omaan makuuni turhaa kaataa.

 

[kehveli]

Aina silloin tällöin kuulee jonkun edelleen kehuvan suomalaista metsän"hoitoa", ja kyllähän siihen on aihettakin jos vertaa vaikka Jair Bolsonaron aikaan Brasiliassa, mutta viime aikaisten uutistenkin pohjalta alkaa kehuilta todellinen pohja putoamaan pois:

Tältä näyttää laittoman harvaksi hakattu metsä: ”Jos tämä olisi minun, niin itku pääsisi”

Talousmetsien ensiharvennusten korjuujälki on heikentynyt koko maassa vuosi toisensa perään. Suomen Metsäkeskus selvitti ensiharvennusten laatua Keski-Suomessa tavanomaista tarkemmin.

yle.fi

Ehkä sitä metsälakiakin kannattaisi alkaa noudattamaan?

 

[Huerzo]

Aina silloin tällöin kuulee jonkun edelleen kehuvan suomalaista metsän"hoitoa"

Lainaamasi uutinenhan tarkoittaa juuri epäkohtiin puuttumista? Tutkitaan ja tehdään parempia ohjeistuksia ja lisää tarkastuksia. Ymmärrän toki, että Bolsonaro-viittauksella uitetaan ruosteista rapalaa kurkkuun ja nostetaan keskustelun tasoa. Sitähän me kaikki kaipaamme.

Koneyrittäjä on puun ja kuoren (ehhee) välissä. Ostaja haluaa paljon kuitupuuta ja jos mielii rahakkaampia päätehakkuita, on parempi pysyä ns. ringissä mukana. Metsänomistaja tuijottaa herkästi operaation kustannuksia ja jotta ei mentäisi pahasti persneton puolelle, on ainakin hiljainen ohjaus kohti suurempia hakkuumääriä. Ns. tiliä ei metsänomistaja sittenkään tee.

Kestävin ratkaisu olisi saada kuitupuun hintaa ylös, jolloin kustannukset peittyvät. Konekannasta homma ei ole kiinni. Päin vastoin, jos metsäkoneyrittällä on arsenaalissa enemmän pääomaa sitovia laitteita, lisää se tehottomuutta ja kuskien koulutustarvetta. Vielä 2000-luvun alussa oli joitain "minimotoja" tekeviä suomalaispajoja, mutta kysyntä ei riittänyt kattamaan kuluja.

Editos: Alla pirun vanha artikkeli (2006), mutta kuvaa ensiharvennusten ongelmia edelleen hyvin.

Maatilan Pellervo

www.pellervo.fi

 

[kehveli]

Lainaamasi uutinenhan tarkoittaa juuri epäkohtiin puuttumista? Tutkitaan ja tehdään parempia ohjeistuksia ja lisää tarkastuksia. Ymmärrän toki, että Bolsonaro-viittauksella uitetaan ruosteista rapalaa kurkkuun ja nostetaan keskustelun tasoa. Sitähän me kaikki kaipaamme.

Koneyrittäjä on puun ja kuoren (ehhee) välissä. Ostaja haluaa paljon kuitupuuta ja jos mielii rahakkaampia päätehakkuita, on parempi pysyä ns. ringissä mukana. Metsänomistaja tuijottaa herkästi operaation kustannuksia ja jotta ei mentäisi pahasti persneton puolelle, on ainakin hiljainen ohjaus kohti suurempia hakkuumääriä. Ns. tiliä ei metsänomistaja sittenkään tee.

Kestävin ratkaisu olisi saada kuitupuun hintaa ylös, jolloin kustannukset peittyvät. Konekannasta homma ei ole kiinni. Päin vastoin, jos metsäkoneyrittällä on arsenaalissa enemmän pääomaa sitovia laitteita, lisää se tehottomuutta ja kuskien koulutustarvetta. Vielä 2000-luvun alussa oli joitain "minimotoja" tekeviä suomalaispajoja, mutta kysyntä ei riittänyt kattamaan kuluja.

Editos: Alla pirun vanha artikkeli (2006), mutta kuvaa ensiharvennusten ongelmia edelleen hyvin.

Maatilan Pellervo

www.pellervo.fi

Bolsonaro viittaus oli pelkkä syötön palautus.

Yleensä kun keskustelupalstoilla kritisoi jotain asiaa Suomessa, joka liippaa tarpeeksi läheltä jotain toista keskustelijaa, saa kuulla kuinka paljon paremmin asiat täällä joka tapauksessa ovat. Tuollaiseen käytökseen sortuu meistä varmasti jokainen ja useinhan se on myös totuus.

Se, että jossain menee huonommin, ei tulisi mielestäni estää kritiikkiä myös omia toimintatapoja kohtaan.

Metsiin kohdistuu monenlaisia paineita ja kuten viime aikaisista uutisista voi päätellä, emme voi jatkaa sillä linjalla, että hymyssä suin vain toteaisimme metsiemme voivan hyvin. Useimmille, ja varmasti myös sinulle, tämä lienee itsestäänselvyys, mutta aina löytyy joitain tahoja, jotka pyrkivät lakaisemaan tilannetta maton alle. Siksi nostin tuon uutisen esille.

Suomalainen hyvä "metsänhoito" ei ole enää nykyään puhdas fakta. Se, että meillä riittää runsaasti ihmeteltävää siinä, kuinka ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden ylläpito, sekä ihmisten, ja sitä kautta teollisuuden, taloudelliset intressit saadaan kohtaamaan, on sen sijaan fakta.

 

[Ann Arbor]

Toivottavasti useimpia tyydyttävä kompromissiratkaisu löydettäisiin. Joka ikisen metsäpalstan vaatiminen suojelualueeksi ei ole realistista, enkä toivo ampuvamme itseämme liikaa jalkaan esimerkiksi Ruotsiin ja Viroon nähden, jotka metsätalouden osalta vertautuvat Suomeen varsin hyvin. Yhtä lailla metsien arvo on nähtävänä myös muina kuin pelkkinä viivasuoriin riveihin istutettuina plantaaseina.

Uskon suomalaiselle puulle riittävän kysyntää tästä eteenkinpäin ja haluan, että olemme myös puujalosteiden kehittämisen eturintamassa. Suomi elää vähintään osittain edelleen metsästä ja toivon, että yksi taloutemme tukipilari pysyy pystyssä myös tulevaisuudessa.