Metallica-keskustelu

[adolf]

Metallicallahan on se ongelma ollut jo parikymmentä vuotta, kun ovat olleet niin merkittävässä roolissa thrash-musiikin ja nyky heavyn suuntaviivoja piirtelemässä aikoinaan, että tuo onnellinen porukka joka 80-luvulla eli teinivuosiaan ja luukutti uutta ihmeellistä musiikkia aamusta iltaan, ei tule enää koskaan olemaan onnellinen ihan sama mitä metallica tekee. Jos yrittää tehdä thrashiä niin se on aina säälittävä yritys palata juurille ja jos tekee mitä tahansa muuta niin ei kelpaa kun ei kuulosta puppetsilta. Itse olin vuonna -86 menossa eka luokalle kouluun, olen tuosta ehkä hivenen muuttunut. En ihmettele jos tuossa ajassa muutkin ihmiset muutuvat. Paitsi tietysti Slayer joka on vetänyt samaa biisiä jotain 30 vuotta.

Olen tästä ihan samaa mieltä.

Eilen autolla töihin ajaessa panin Kill em Allin soimaan. Siinä tuli mieleen että olisi se nyt "pikkaisen" kohtuutonta vaatia että eläkeikää lähentelevät ukot enää pystyisivät tällä samalla kiimalla tekemään musiikkia. Se nyt pitää vain ymmärtää ja hyväksyä.

 

[BileTooth]

Krittiikki on kyllä tiukkaa, kun tuplalevystä on julkaistu vasta yksi 3 minuutin single. Ei sillä, ymmärrän toki että bändin viimeaikaiset tuotokset ovat jättäneet osin toivomisen varaa, mutta kyllä minä ainakin annan vielä mahdollisuuden koko teokselle näyttää.

Ei tietenkään tulevaa levyä kukaan ole vielä lähtenyt kuulematta arvostelemaan. Ei elokuvaakaan voi tuomita pelkän trailerin perusteella. Itse ainakin lähinnä totesin, että ei tämä sinkku odotuksia ainakaan taivaaseen nosta, mutta sehän voi olla jopa hyvä asia lopullisen tuotoksen kannalta. Mistäs sitä tietää, vaikka tämä olisikin ovela markkinointijuoni, jolla saadaan ihmiset puhumaan levystä ja samalla laskettua mahdottomat odotukset maanpinnalle.

Sinkku ei luonnollisesti kerro mitään muista levyn biiseistä (useimmiten radiosoittoon tarkoitetut sinkut ovatkin mielestäni bändien huonoimpia kappaleita), mutta jos kappaleesta ei pidä, sen kertominen perusteluineen ei tarkoita, että on superylikriittinen tai jokin Lightningin ja Puppetsin aikojen perään haikailija. Onhan esimerkiksi Death Magnetic kokonaisuutena miksausta lukuunottamatta erittäin hyvä albumi eikä sitä tarvitse edes vertailla vanhaan tuotantoon, koska se tuo selkeästi omat meriitit pöytään.

 

[Näkkäri]

Aina ei nimittäin ole kyse siitä, että olisi ylikriittinen "tosifani" tai haikailisi menneiden kulta-aikojen perään, vaan rehellisesti siitä, että hienoa musiikkia täynnä olevassa maailmassa ei tarvitse hyväksyä mitä tahansa virityksiä ilman perusteltua kritiikkiä. Varsinkaan, jos se viritys ei herätä minkäänlaisia tunteita.

Juuri näin. Lisäksi ainakin omasta puolestani voin sanoa, että en todellakaan haikaile Metallican kohdalla mihinkään Puppets- aikojen musiikkiin, koska ymmärrän realiteetit eikä sellaista levyä tietenkään ole enää tulossa.

Itse kaipaisin nimenomaan musiikkia, joka sykähdyttäisi jollain tavalla. Joku Metallicakin voisi tehdä jotain aivan erilaista musiikkia kuin "trashiä" ja voisin helposti antaa sille hyväksyntäni, jos se vaan toimisi. Genrestä tai soundeista viis.

 

[H.Incandenza]

Mutta olihan tuo tylsä biisi.

 

[MikGo]

Mutta olihan tuo tylsä biisi.

Samaa mieltä. Ei herättänyt kyllä innostusta juurikaan.

 

[Individual]

Niin, liekö Metallican suurin "virhe" aikoinaan ollut se, että lähtivät pois thrashista. Nousivat kyllä Blackin myötä stadionluokkaan ja saivat pätäkkää ovista ja ikkunoista, mutta nyt kukaan ei oikein osaa täsmentää minkälaiselta heidän pitäisi kuulostaa, kaikilla tosin on siitä mielipide. Jos olisivat jatkaneet hyväksihavaitulla linjalla, niin olisivat nyt Kreatorin, Slayerin ja Sodomin kanssa vanhoja rässäreitä. Ehkä tylsiä ja vähemmän tienaavia, mutta ainakin uskollisia juurilleen. :)

 

[BileTooth]

Metallican ei tarvitse tehdä trashia ollakseen mahtava bändi ja samalla edelleen Metallica. Yhtyeestä löytyy kokemusta sekä sävellys- ja soittotaitoa niin paljon, että mielestäni heiltä on lupa odottaa jotain omaperäistä, uutta ja raikasta, sen olematta kuitenkaan esimerkiksi pelkkää poppia tai kantria. Kantrivivahteet aiemmilla levyillä ovat mielestäni hyvä esimerkki tällaisesta uudistumisesta ja yllättävyydestä. Jotkut tykkäävät ja toiset vihaavat, mutta ainakaan se ei ole sitä saman vanhan jauhamista ikuisesti.

Moni on maininnut Slayerin, ikään kuin nykyistä Metallicaa kritisoivat haluaisivat Metallicankin tekevän samaa Kill 'Em Allia kolmattakymmenettä vuotta putkeen. Juuri uudistumisen takia Metallicasta tuli täysin eri luokan bändi kuin Slayerista, Anthraxista puhumattakaan. Sama koskee myös Megadethia, joka on onnistunut uudistumaan lähes jokaisella uudella albumillaan, minkä vuoksi bändillä on yli 10 albumia, joita jaksaa edelleen kuunnella vaikka päivittäin. The Black Albumilla Metallica osoitti uudistumiskykynsä, ja vaikka luonnollisesti iso osa vanhoista trash-faneista ei levystä pitänyt, kukaan ei voi väittää sen olevan huono albumi, varsinkaan musiikillisesti. Mielestäni samaa voi sanoa Death Magneticista, vaikkakaan siinä ei samanlaista uudistumista tapahtunutkaan.

 

[Eddie]

Kyseessä tosiaan on myös yksi maailman suosituimpia bändejä, joten luulisi, että melko tiukka kritiikki kuuluu sitä myötä asiaan, kun yhtyeestä puhutaan. Pienenä päivätöiden ohella toimivana underground-bändinä voi saada paljo enemmän anteeksi.

Miksi ihmeessä pitäisi antaa anteeksi? Se sävellys joko kiinnostaa tai ei. En minä underground bändejä jaksa väkisin kuunnella, jos musiikki ei kiinnosta. Jotain soundijuttuja voi antaa anteeksi, mutta biisien pitää toimia. Tuota paskajuttua en sitten oikein ymmärtänyt.

Tässä on vielä sekin, että kovimmat kriitikot ei aina tunnu ymmärtävän, että jos joku juttu ei heille maistu, se voi jollekin toiselle toimia ihan kympillä. Ja usein sitten aletaan vääntämään tuosta väkisin tykkäämisestä, kun kuvitellaan, että ei siitä kukaan voi tykätä. Kuten sanoin en minä kaikkia niele näiltäkään bändeiltä. Totesin vain, että nämä "dinosaurukset" saavat toisinaan aika kohtuutonta kritiikkiä. Kyllä he toki ovat rikkaita paskiaisia ja vetäneet aikanaan pioneereina suuntaviivoja ikivihreillä klassikoillaan, mutta nyt eletään tätä päivää. Ja tuntuu välillä, että niiden klassikoiden viitoittamalla tiellä menevät ihan muut bändit. Se taas tekee niistä usein varsin tylsiä viritelmiä.

 

[V-G-]

Puurot ja vellit, hei! Ei se nyt niin mene, että jos Metallica tekee biisin, joka ei kuulosta 1980-luvun tuotoksilta, sen ainoa kritiikki voisi koskea sitä ettei se kuulosta 1980-luvun tuotoksilta.

Hardwired on mielestäni aivan paska biisi ihan omana itsenään ja irroitettuna muusta Metallicasta. Sen soundi on paska, sen sanat ovat aivan paskat, sen riffit ovat tylsät, sen melodiat ovat totaalisen yllätyksettömät ja Lars on aivan helevetin perseestä tuossa biisissä. Tällä ei ole mitään tekemistä neljän ensimmäisen levyn kanssa.

Karseinta tässä on se, että edellinen levy DM oli mielestäni parasta Metallicaa sitten Justicen, olkoonkin että miksaus oli mitä oli, joukossa oli ONE-nabeen kaltaisia paskuuksia ja osa biiseistä oli turhan pitkiä.

 

[En Liten Pingvin]

Making of "Hardwired" (linkki vie Youtubeen.)

--

Mielenkiintoinen kommentti Larsilta siitä, että albumille oli ollut jo valmiina 11 biisiä, kunnes sitten jokin aika sitten vielä tekivät Jamesin kanssa tämän Hardwired-biisin. Mielenkiintoista nähdä nouseeko tämä kyseinen biisi samanlaiseen kulttiasemaan, kuten esim. Get On ja Paranoid, jotka ovat myöskin sävelletty viimeisinä albumille. Epäilen kyllä.

A couple of months ago, we were sitting there taking stock of the record and thought maybe we should write one more fast, little crazy song, and that became "Hardwired." It just kind of happened. I think James [Hetfield] and I wrote and recorded it in less than a week, which, for us, is basically a nanosecond [laughs].

Ihan mielenkiintoinen tämä Rolling Stonen haastattelu Ulrichista. Jos nyt vähääkään kuumottaa tää uusi albumi, niin kannattaa tsekata. (Linkki Rolling Stonen sivuille)

Hardwired on mielestäni aivan paska biisi ihan omana itsenään ja irroitettuna muusta Metallicasta.

On se hienoa nähdä miten eri lailla hommia voi katsella. Itse kyllä tykkäsin biisistä kovastikin ja olen nyt sen valehtelematta 40-50 kuunnellut. Muistuttaa kovasti oman suosikkialbumini, Ride The Lightningin, avausraidasta. Jos esim. tuohohon Fight Fire With Fireen vertaa niin kyllä ne lyriikat ja riffit voivat keskenään ottaa ihan tasaväkisen painimatsin.

Lars on aivan helevetin perseestä tuossa biisissä.

Höpö, höpö. Mun mielestä toi soitto kuulostaa pirun tiukalta ja livenäkin ihan hyvältä.

Edit: Linkit korjattu.

 

[V-G-]

Making of "Hardwired" (linkki vie Youtubeen.)

Ei valitettavasti vie, vaan johonkin aivan muualle :)

Höpö, höpö. Mun mielestä toi soitto kuulostaa pirun tiukalta ja livenäkin ihan hyvältä.

Et voi olla tosissasi! Ulrichin soitto on itsessään tai verrattuna kehenkään muuhun menestyneeseen rock- hard rock, heavy metal- tms rumpaliin aivan kamalaa kuraa. Levyllä se saadaan jälkikäteen kuulostamaan edes joltain, mutta silloinkin se on mielikuvituksetonta ja itseään toistavaa (esim Judas Kissin snare-kuvio).

Livenä taas tahdin ylläpitäminen on täysin mahdoton haaste, samoin kuin esimerkiksi levyllä tehtyjen temppujen toistaminen. Onen tuplabasasrit ovat hyvä esimerkki; pari vuotta levyn tulon jälkeen homma vielä toimi, mutta viimeiset 20 vuotta on mennyt aivan seinille, vaikka livenäkin Metallicalla on vaikka mitä avustimia. 2009 Hartwall Areenassa kuultiin Dyers Eve, jossa on yhdet teknisimmistä Metallica-rummutteluista. Se oli silkkaa raiskuuta.

Tunnen aika monta rumpalia ja faijanikin on monikymmenisen uran tehnyt ammattimuusikko (mm RSO:ssa), jonka kanssa ollaan joskus tätäkin asiaa puitu. En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan, että Lars Ulrich olisi enempää kuin ihan ok. 1980-luvulla sillä oli hyviä idoita, joiden livetotetutus kuitenkin kusi silloinkin.

 

[Morgoth]

Making of "Hardwired" (linkki vie Youtubeen.)

Lars on blondi nykyään?! Kenties seuraavalla videolla Lars hyppää mäestäkin.

 

[En Liten Pingvin]

Tunnen aika monta rumpalia ja faijanikin on monikymmenisen uran tehnyt ammattimuusikko (mm RSO:ssa), jonka kanssa ollaan joskus tätäkin asiaa puitu. En ole ikinä kuullut kenenkään sanovan, että Lars Ulrich olisi enempää kuin ihan ok. 1980-luvulla sillä oli hyviä idoita, joiden livetotetutus kuitenkin kusi silloinkin.

Siitä olen samaa mieltä, että kun katsotaan rumpaleita tekniseltä osaamiseltaan, niin Lars ei tosiaankaan ole kovin korkealla. Tuskin löytyy edes TOP 50 -listalta. Larsin ansiot tulevat nimenomaan sovituksissa ja ideonnissa.

Mutta verrattuna siis johonkin 10-15 vuoden takaiseen Larsiin, niin olen yllättynyt kuinka hyvässä tikissä mies on. Eteenpäin on menty ja pisteet siitä. Haastattelujen perusteella uudesta levystä on tulossa paljon suoraviivaisempi ja kyllähän tuo Hardwired-biisi siltä osin odotuksia nostaa omalla kohdallani. Jos albumin muut biisit ovat yhtä tiukkoja kuin se kuuluisa 18-vuotias, niin ei tässä malta odottaa marraskuulle.

Jos tuosta Hardwired-biisistä pitäisi antaa vähän nuhteita niin ehdottomasti tuo Kirkin soolo, joka on kuultu noin 100 kertaa aikaisemmin.

 

[Roger Moore]

Siitä tietää että Metallica on taas relevantti kun esille nousee nämä "Lars on paska rumpali" -kommentit. Joo, ei ehkä ole maailman paras rumpali, mutta ainoa oikea Metallican rumpali. Siinä onkin autotallibändeille vähän ihmeteltävää.

 

[V-G-]

Siitä tietää että Metallica on taas relevantti kun esille nousee nämä "Lars on paska rumpali" -kommentit.

Ei, vaan siitä tietää että Metallica on taas relevantti kun ne julkaisee uutta musiikkia. Sitten erikseen siitä tietää että Lars on paska rumpali kun kuuntelee sitä uutta musiikkia.

 

[VilleLeino]

Joo tiedetään Lars on teknisesti paska rumpali, mutta minkä mies aikanaan taidoissa hävisi hän enemmän kuin paikkasi muilla avuilla. Maailma on täynnä teknisesti loistavia soittajia, mutta paskaako niillä taidoilla tekee jos ei pysty tekemään hyvää musaa, kun ei omaa visiota. Larsilla sitä kiistatta oli. Tästä todisteena Kill 'Em All, Ride the Lightning, Master of Puppets ja Black-album.
AC/DC:täkin haukutaan, että biisit ovat helvetin helppoja. Helvetinkö väliä sillä on onko biisi helppo vai vaikea soittaa. Ainoastaan sillä on väliä, kuulostaako se hyvältä.

Mitä itse uuteen biisiin tulee niin tykkäsin. Täällä vaan on joillakin odotusarvot täysin epärealistisia. Minusta on järjetöntä odottaa että papat yltäisivät noiden neljän edellä mainitun levyn tasolle. Nyt puhutaan kuitenkin aivan ehdottomista mestariteoksista musiikinhistoriassa. On ihan helvetin kova saavutus, että bändi tekee edes yhden noin kovan albumin. Metallica on tehnyt niitä käsittämättömästi neljä, ja ...And Justice for All nousisi samaan kategoriaan, jos bassoa ei olisi ryssitty.
Minä itse suhteutan biisin omaan aikaansa ja miten se vertautuu tämän hetken suurien Avenged Sevenfoldien ja Five Finger Death Punchien kanssa, ja täytyy sanoa että ei joudu häpeään noitten seurassa.

 

[adolf]

Mun mielestä yksi Larsin hyvistä puolista tulee esiin alla olevassa videossa

https://www.youtube.com/watch?v=ujwiWjJLwBg

Päti nyt toki koko bändiin, mutta hei, onhan tuossa soittamisessa ja esiintymisessä nyt pikkaisen kiimaa? Larsilla on vanhemmitenkin säilynyt aika hyvin tuo, siinä missä Hettfield on kovasti rauhoittunut iän ja raitistumisen myötä.

Tämmöisestä asiasta saa minulta pisteitä kovasti. Soittamisesta en ymmärrä mitään, enkä kuule Larsin puutteita siinä määrin, mitä joku muusikko esimerkiksi joten ehkä se sitten tasoittaa tietä.

 

[Ahar]

Tämä on kyllä hauskaa. Metallica juttujen mukaan teki parhaat levynsä siihen aikaan, kun kukaan bändin jäsenistä ei oikeasti osannut juurikaan vempelettään soittaa. Nykyään kun soittotaito on huomattavasti kehittynyt alkuajoista, niin puritaanit kaipaavat takaisin soittotaidottomuuden aikaan, höystettynä hästägillä, että ainoaa oikeaa metallicaa. Voi ristus.

Olen täysin Ulrichin linjoilla. Ei heidän tarvi miellyttää ketään, ja jos ei miellytä, niin levyt voi jättää kauppaan.

Olen varmaan harvinisuus, mutta olen alusta lähtien tykännyt yhtyeen tuotannosta ja tykkään edelleenkin. Jotenkin tuntuu, että pahimmat arvostelijat eivät ole edes olleet syntyneet ensimmäisen levyn tullessa markkinoille.

Ja onhan se tietenkin ikävää wannabeepuritaaneille, että yhtyeen jäsenet edelleenkin ja jatkossa nauravat matkalla pankkiin. Taitaa tässäkin päteä vanha viiaus, että kyllä kansa/kansat tietää....

 

[Morgoth]

Olen täysin Ulrichin linjoilla. Ei heidän tarvi miellyttää ketään, ja jos ei miellytä, niin levyt voi jättää kauppaan.

Tämä MTV Awards 1996 jaksaa aina naurattaa, vaikka bändi varmaan oli tuolloin itsensä huoraamisen huipulla monen mielestä. Tuon hauskuus tosin taitaa vaatii sen, että on elänyt itse tuolloin ja tuon ajan.

 

[Mike]

Metallican ei tarvitse tehdä trashia ollakseen mahtava bändi ja samalla edelleen Metallica. Yhtyeestä löytyy kokemusta sekä sävellys- ja soittotaitoa niin paljon, että mielestäni heiltä on lupa odottaa jotain omaperäistä, uutta ja raikasta, sen olematta kuitenkaan esimerkiksi pelkkää poppia tai kantria. .

Ei tarvitse eikä pitäisi. Trash on ainakin itselleni se genre, jossa ei voi feikata. Metallica antoi siihen oman panoksensa ajat sitten, ja kun nuoruuden vimma ja angstit oli purettu, niin tekivät sitten muuta. Vaikka musta levy ja Loadit ovat aika paskoja levyjä metallin kuuntelijoille, niin ne ovat kuitenkin hyviä rock -levyjä ja tavoittivat yleisönsä. Sen jälkeiset levyt ovat olleet vähän päämäärätiedotonta haahuilua. Vaikka DM oli ihan onnistunut tribuutti jotain vitun paskaa Cyanidea lukuunottamatta vanhoille ajoille, niin pääosin kaikki Loadin jälkeiset tekeleet ovat jollain lailla maistuneet bändin yrityksiltä hypätä aikakoneella 25v taaksepäin ja saada metallipäät taas innostumaan. Ei tule tapahtumaan, koska se vimma joko on, tai sitten sitä ei ole. Pelkästään Jamesin nykyinen vokalisointi riittää siihen, että bändi ei enää pysty ja sen pitäisi keskittyä siihen semiraskaaseen mid-tempoon. Joku esim. Lost Society soittaa omalla tuotannollaan nyky-metallica "trashin" -täysin suohon mennen tullen ja palatessa

 

[Morgoth]

Trash on ainakin itselleni se genre, jossa ei voi feikata.

Se on muuten edelleen thrash (lausutaan: /θræʃ/ eikä /træʃ/) eikä mikään perkeleen roska.

 

[Ahar]

Ei tarvitse eikä pitäisi. Trash on ainakin itselleni se genre, jossa ei voi feikata. Metallica antoi siihen oman panoksensa ajat sitten, ja kun nuoruuden vimma ja angstit oli purettu, niin tekivät sitten muuta. Vaikka musta levy ja Loadit ovat aika paskoja levyjä metallin kuuntelijoille, niin ne ovat kuitenkin hyviä rock -levyjä ja tavoittivat yleisönsä.

Niin no, ensimmäisenkin Metallica -levyn aikoinaan älpeenä ostaneena, en pidä nykyisiäkään paskoina metallimusiikin kuuntelijoille. Ehkä vika on minussa, en tiedä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Lars on aivan helevetin perseestä tuossa biisissä.

Mielipide on kaikilla toki vapaa, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn - kun kerran olet erityinen asiantuntija:
Mitä Lars tekee tässä biisissä väärin ja mikä tässä on erityisesti huonoa? Mikä tässä olisi pitänyt rummutella toisella tavalla ja miten?

 

[V-G-]

Mielipide on kaikilla toki vapaa, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn - kun kerran olet erityinen asiantuntija:
Mitä Lars tekee tässä biisissä väärin ja mikä tässä on erityisesti huonoa? Mikä tässä olisi pitänyt rummutella toisella tavalla ja miten?

En ole mitenkään erityinen asiantuntija, kiitos vain kunniasta. Tuo biisi nyt on aivan turha kaikkinensa, mutta mitä rumpuihin tulee niin ne kuulostavat aivan totaalisen koneellisilta. Samaa mielikuvaa tukee se, ettei koko kolmen minuutin aikana tapahdu yhtään mitään yllätyksellistä tai kiinnostavaa rumpuihin liittyvää (tai muutenkaan). Pelkkää yksitoikkoista pauketta: pampampampam. Ketä tuollainen kiinnostaa, oikeasti?

Ymmärrän muuten kyllä sen, että Metallica on tosi monen lempi bändi, niin minunkin, ja siten arka paikka arvostelulle. Jos joku sanoo poikkipuolista sanaa vaikkapa Larsista, Black Albumista, Kirkin sooloista tai Papa Hetin nykyvokaaleista, defenssi menee päälle. Se on ymmärrettävää. On kuitenkin vähintään pienoista itselleen valehtelua väittää, ettäkö Larsin vainu biisien teon suhteen olisi ollut erityisen merkityksellistä Metallican menestyksen tapahtumisessa. Totta kai Metallica oli alun pitäen Larsin projekti, mutta musiikillisesti mies on ollut koko bändin olemassaolon ajan enemmän tai vähemmän perässä roikkuja. Jos rumpujen takana olisi ollut alusta lähtien paremman rytmitajun kaveri, ei menestys olisi ainakaan vähäisempää ollut.

Toki tiedostan senkin, että Hetfieldin ohella Ulrichia on kehuttu useassa yhteydessä loistavaksi "musiikin järjestäjäksi", siis tyypiksi, joka osaa luoda oikeanlaiset olosuhteet musiikin tapahtumiselle. Eräänlainen tuottajatyyppi siis. Kuitenkin kun itsekin laajasti genreä aikanaan kuuntelin, niin Metallicassa alkoi hiertää nimenomaan rumputyöskentelyn vajavaisuus laiskuuksineen yllätyksettömyyksineen sekä livenä silkka osaamattomuus. Rumpalit kuten Mike Portnoy, Vinnie Paul, Chris Adler sekä Dave Lombardo ovat aivan eri aurinkokunnasta verrattuna Larsiin, vaikka bändinsä eivät Metallicalle kokonaiskuvassa pärjääkään.

 

[BileTooth]

Mielipide on kaikilla toki vapaa, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn - kun kerran olet erityinen asiantuntija:
Mitä Lars tekee tässä biisissä väärin ja mikä tässä on erityisesti huonoa? Mikä tässä olisi pitänyt rummutella toisella tavalla ja miten?

En ole @V-G- enkä erityinen asiantuntija, mutta minusta Hardwiredin rummut vain yksinkertaisesti kuulostavat ihan hirveiltä. Tuollainen monotoninen läiskytyskin voi toimia, jos soundi on tarpeeksi hyvä, se on tarkasti soitettua eikä puske muun biisin yli. Tässä tapauksessa rummut ovat monotonista rumpukoneelta kuulostavaa läiskytystä, mutta jollain ihmeellisellä tavalla Lars onnistuu rumpukoneelta kuulostamisesta huolimatta soittamaan paljon pieniä iskuja myös vähän sinne päin, mistä syntyy sotkuinen pohja biisille. Voi olla, että liian nopeassa tempossa on lähdetty hakkaamaan liian vaikeaa komppia.

Lisäksi rummut puskevat ärsyttävästi vähän liikaa muun kappaleen päälle. Varsinkin onko se nyt sitten hi-hat, mitä hakataan käytännössä taukoamatta koko kolmen minuutin ajan pl. soolon alku, puskee aivan liikaa läpi ja alkaa hyvin nopeasti käymään hermoille. Biisin rumpusoundit ylipäätään eivät kuulosta mielestäni erityisen hyvältä, mistä varmaan pääsyyllinen on miksauspuoli, vaikkakin St. Angerilla Lars taisi kusta ne aivan itse.

Ja ennen kuin taas vähintään kolme ihmistä tulee kertomaan, kuinka odotukset ovat liian korkealla ja kuinka uuden biisin arvostelu on vanhojen kulta-aikojen kaipaamista: eivät ole. Itse olen tykännyt kaikista Metallican levyistä ja biiseistä, jotka ovat olleet mielestäni hyviä. Niiden hyvyys ei liity mitenkään muihin saman bändin albumeihin. Tämä uusin biisi ei ole mielestäni hyvä eikä se olisi sitä, vaikka Metallica olisi historiansa aikana julkaissut ainoastaan Lulun ja Purifyn sinkkuna.

Mielipidekysymyksiähän nämä ovat, ja varmasti jonkun mielestä Purifykin on älyttömän hyvä biisi. Minun mielestäni se on järkyttävän paska biisi, mutta ei todellakaan siksi, että se ei olisi "oikeaa Metallicaa" tai että odotukset olisivat olleet sitä kuunnellessa liian korkealla, vaan koska se yksinkertaisesti kuulostaa niin kamalalta.