Tulkitsen tämän niin, että haluaisit nähdä Hetfieldin ja Arayan vielä 20 vuoden päästäkin rääkymässä ja örisemässä lavalla kuin nuoruuden päivinään. Minusta se olisi lähinnä murheellinen näky, kun pappa tulee rollaattorilla lavalle ja rupeaa karjumaan. Kyllä sellainen metelöinti vain sopii paljon paremmin nuorille ja viriileille uroille kuin miehille, joiden arki kuluu eturauhasen toimintaa ja osteoporoosia murehtiessa.
Ei toi ainakaan itselleni ole ikinä mikään ikäasia ollut. Niin kauan kun pystyy kuulostamaan ja näyttämään uskottavalta sen esittämänsä asian kanssa niin homma toimii. Slayerillä ei sen suhteen ongelmaa. Bändi näyttää ja kuulostaa yhtä vihaiselta ja vimmaiselta kun ennenkin. Joskaan itse en halua nähdä Slayeria ilman Hannemania, joten ihan tuoretta livekokemusta ei ole. Hetfieldillä puolestaan on muuttunut sekä ääniala, että tapa millä sitä tuottaa, niin paljon vuosien varrella, että hän ei vaan enää pysty tulkitsemaan noita nopeampia biisejä niin että se vokaaliosuus istuisi kokonaisuuteen.