Jos mä saisin kolme toivomusta, toivoisin, että ruotsalainen bussikuski olisi vaihtanut kunnon kitkat alle, että Papalta ei olisi mennyt ääni ysärin alussa ja että olisin sijoittanut Teslaan joskus vuonna 2005.
Ok. I'll hold you for that, jos joskus tulee mandelasyndromanomainen dejavu-fiilis, että Metallican viimeikseksi jääneen DM:n jälkeen olisikin tullut vielä jotain...
Aina paha fiilis, jos musiikki ei tunnu miltään tai missään, mutta vielä pahempana pidän tätä myötähäpeän tunnetta.
Tällä palstalla on usein hemmetin haastaavaa vaihtaa mielipiteitä sillain niin kuin hyvässä hengessä. Vaikka se lähes aina olisi tarkoituskin, viestien lyhyenä ja ytimekkäänä pitämisen yrittäminen aiheuttaa liian usein sen, että niihin tuppaa tuulemaan väkisinkin tarkoituksenvastaisesti aggressiivinen vastakkainasettelullinen sävy. Joskus toki naljailu saattaa sille puolelle turhan kinaamisen kiihkossa lipsahtaakin, ei siinä.
Mää haluan edelleenkin vielä korostaa, että mää kunnioitan kaikkia näkemyksiä ja mielipiteitä tasapuolisesti, jokaisen on vähintäänkin ihan yhtä oikein kuin minun.
Mutta mua hieman silti kiinnostaisi se, että oletko aivan sata prossaa tuon varsin jyrkän, melkein että kaikki-levyllä-on-paskaa-paitsi-kusi mielipiteen kanssa? Kysymys on ihan vilpitön kysymys ihan ilman hampaita, koska ainakaan itselläni ei ollut juuri minkäänlaisia ajatuksia yhden ja yhden lisäkuuntelun jälkeen - ainakaan edes sillain siemenvedeksi, että olisi voinut mitään johtopäätöstä vielä vedellä saati minkäänlaisen revjuun kirjoittamiseksi. Toki en tarkoita, ettei sinulla voisi olla. Olisin ehkä jopa varovasti nyökkäillyt joillekin sun noista pointeista ekan läpikuuntelun jälkeen.
Mutta kyä se siinä sitten rupesi aukeamaan. Ja nyt kohta viikon älppäriä (toki CD -muodossa) aika voimakkaasti tuutattuani mielipiteeni on aikalailla lähes täysin jokaisen pointtisi vastapäässä (paitsi tuo että Jamesin ääni on kyä varsin hyvässä kondiksessa). Enkä siis väitä, että olisit väärässä tai minä oikeassa. Sitä vaan, että ainakin itselle levyltä löytyy vielä viikonkin voimarunttaamisen jälkeen huisia juttuja alati lisää.
(
Oliks muuten toi harmonioiden puuttumiskaneetti sarkasmia tai jokin kielikuvallinen kärjistys? Ihan vaan kysyn, koska omaan korvaan James on pitkästä aikaa keksinyt innovatiivisia stemmariffejä ilman, että ne kuulostaa snadisti Maidenilta lainatuilta).
Niin kuin sanoin, en epäile ettetkö olisi varmasti ihan vilpittömästi tuota mieltä levystä. Mutta jos ja kun sanoit, että Metallica on sinulle kaikkein aikain lemppispemppis ja jos kerran toivoisit niiden runkivan vielä kelvollista rokkenrollia, niin kyä mää näin toverillisisti ehdottaisin ihan vilpittömästi, että levy on useamman pyörityksen vöörti. Vaikkei se mielipide siitä muuttuisikaan sen kummemmin tai ollenkaan. "you've got nothing to lose, but everything to gain", niin kuin joku joskus lauloi.
Itselle tämä levy on
ainakin vielä tällä hetkellä, jotain jollaista on kenties salaa itseltään alitajuisesti odottanut 80-luvulta lähtien.
Me likes. Jopa sillä mitalla, että on tullut fiilis hakata noita hianoja riffejä skitalla ihan itekki. Kuin nuori varsa laitumella.
