Niin, eli jos ei tykkää levystä, niin se johtuu vain siitä, että ei yksinkertaisesti tykkää, ei mistään levysessioon, tai biisinkirjoittamiseen liittyvistä asioista, mutta jos levystä tykkää, niin se johtuu siitä, että kaikki pienimmätkin nyanssit plektran väristä lähtien ovat avautuneet kuulijalle?
Vähän vaikeaksi tämä tuntuu menevän. Onkai tuo oma kanta tullut selväksi jo, ja sitä olen koittanut toki parhaan osaamiseni mukaan perusteella. Eikös keskustelupalstojen pointti ole nimenomaan mielipiteiden vaihtaminen aiheesta sejase, ja kun aiheena on tällainen taidemuoto johon jokainen suhtautuu subjektiivisesti omasta vinkkelistään niin eikös se ole aika selvää että erilaisia kantoja löytyy? Mielestäni osa bändin levyistä on kokonaisuutena melko keskinkertaisia, joten näin soittajankin vinkkelistä on luonnollista pähkäillä mikä niissä on mahdollisesti mennyt jossain vaiheessa vähän pieleen, ja aika monesti se liittyy noihin yllämainittuihin seikkoihin. Se on kiva jos uudellekin matskulle löytyy sitä ymmärtäviä ja tyytyväisiä kuluttajia, sehän on vain helvetin jees. Mutta ei se tarkoita että kaikkien pitäisi olla hehkuttamassa aivan sokkona tuota matskua jos se ei vaan puhuttele toivotulla tavalla.Pointti oli siis se, että jos bändi tekee mielestään loistavan levyn ja se on monien kuulijoidenkin mielestä loistava levy, onko levy silti aivan päin peppua tehty, jos löytyy joku joka ei tykkää siitä vai voisiko kyse olla siitä, että se joku ei vaan yksinkertaisesti tykkää siitä?
Sen sijaan, että lähdetään hakemalla hakemaan syitä vellipersetuottajista; muusikoiden laiskuudesta ja mielikuvituksettomuudesta; tai etteivät enää osaa eikä heiltä löydy enää paukkuja; ja niin päin pois, voisi vain myöntää, ettei vaan diggaa siitä.
Bob Rock kiristi siimoja tasan Black Albumin verran, ja hänen vaikutuksensa kokonaisuuteen oli todella iso. Loadeilla sama mammuttitauti iski sekä bändiin että tuottajaan siinä mielessä että kaiken mitä soitetaan nauhalle uskottiin muuttuvan kullaksi, ja St. Angerhan oli lähinnä terapiaprojekti ja prosessi joka piti vaan saada paiskittua nauhalle. Se on sitten oma keskustelunsa kannattiko koko oksennusta pistää nauhalle tuossa muodossa. Oksennus tässä tapauksessa neutraali termi.Tuokin alkaa vaan olla jo vuosikausien toistolla syntynyt jonkinmoinen palstalegenda, että jos vaan löytyis joku tuottaja joka uskaltaisi sanoa äijille vastaan syntyisi jotain aivan taivaallista mansikkahattaraa. Bob Rock uskalsi ja tuotti lopulta myös St.Angerin ja siinähän sitä on jämerän tuottajan rohkeudesta syntynyt tuhti annos silkkaa dimangia, sano.
No se on totta kyllä, että he ovat tehneet biisinsä kuten ovat itse halunneet. Joku johtoajatus kait oli Lulu-levynkin taustalla, josta siitäkään ei tuolla sinun logiikalla saisi sanoa muuta kuin, että tykkään/ en tykkää. Ainahan fanit uuden levyn kolahtaessa postiluukusta asettavat sen jollekin aikajanalle, vaikka bändien mielestä toki se uusin levy on aina se paras. Ja ainahan faneilla on toiveita uuden levyn suhteen. Tosin mielenköyhyyttä on olettaa, että bändi tekisi sen Masterinsa, tai Justicensa aina uudelleen, koska se on ehkä hieman huono pohja fanittamiselle. Useimmin pettyy kuin on tyytyväinen. Ja arvostaako siinä sitten bändin luomisvoimaakaan pätkän vertaa. Tämä uutukainen saa olla jopa bändin uran kirkkainta matskua ja se on yhtä arvostettava mielipide kuin mikä tahansa muukin. Nyt soi jo toistaa kertaa putkeen Chasing Light.No, ehkä vähän karrikoiden ilmaisit asian, mutta totta munassa. Metallican biisit on Metallican biisejä, jotka Metallica on itse tehnyt haluamallaan tavalla haluamansalaisekseen lopputulemaksi. Kuulijoiden osaksi jää joko tykätä tai olla tykkäämättä.
Samantyyppisiä ajatuksia itsellä. Alkaa suorastaan vituttaa kesken kappaleen ja tekee mieli ajaa autolla ojaan (ei oikeasti), kun hermot menee. Silloin ei varmaan ole mielestäni kovinkaan hyviä kappaleita. Näin voi kai todeta, vaikka kyseessä on METALLICAN tekemä levy.Vaikea kuunnella yhtäkään biisiä loppuun asti ilman että tulee pakottava kappale vaihtaa levyä.
Ei taida ihan Metallican huonoin levy olla, ei ainakaan alka korvat itkemään kuten St. Angerista. Mutta eihän tämä missään tapauksessa kuunneltavissa ole. Kaikkia kappaleita kestän ehkä 2 minuuttia ennen kuin alkaa ahdistaa kuunnella niin huonoa musiikkia.
mikä niissä on mahdollisesti mennyt jossain vaiheessa vähän pieleen, ja aika monesti se liittyy noihin yllämainittuihin seikkoihin. Se on kiva jos uudellekin matskulle löytyy sitä ymmärtäviä ja tyytyväisiä kuluttajia, sehän on vain helvetin jees. Mutta ei se tarkoita että kaikkien pitäisi olla hehkuttamassa aivan sokkona tuota matskua jos se ei vaan puhuttele toivotulla tavalla.
Joku johtoajatus kait oli Lulu-levynkin taustalla, josta siitäkään ei tuolla sinun logiikalla saisi sanoa muuta kuin, että tykkään/ en tykkää.
se on yhtä arvostettava mielipide kuin mikä tahansa muukin.
Bob Rock kiristi siimoja tasan Black Albumin verran, ja hänen vaikutuksensa kokonaisuuteen oli todella iso. Loadeilla sama mammuttitauti iski sekä bändiin että tuottajaan siinä mielessä että kaiken mitä soitetaan nauhalle uskottiin muuttuvan kullaksi, ja St. Angerhan oli lähinnä terapiaprojekti ja prosessi joka piti vaan saada paiskittua nauhalle. Se on sitten oma keskustelunsa kannattiko koko oksennusta pistää nauhalle tuossa muodossa. Oksennus tässä tapauksessa neutraali termi.
Noistakin ajoista on joka tapauksessa 20-30 vuotta, ja kyllä maailmaan muitakin tuottajia mahtuu kuin Rock.
Tässä hyvin tiivistettynä, miksi Metallica ei voi nykyään onnistua. Taso on aikoinaan asetettu niin korkealle, että sitä on melkeinpä mahdotonta enää saavuttaa. Laiskan pulskealla mukavuusalueellahan bändi on toiminut jo vuosia, mutta ainakin itse olen hyväksynyt tämän enkä enää aseta epärealistisia odotuksia uusien levyjen suhteen. Olen vain tyytyväinen, että bändi jaksaa vielä tuossa iässä tehdä uutta musiikkia. Kyllähän tuo uusi levy kaipaisi tiukan tuottajan karsimaan rönsyjä ja terävöittämään fokusta, mutta silti vasemmalla kädelläkin vetävä Metallica on parempi kuin suurin osa muista nykybändeistä.toiveita ja odotuksia.
Mistä epärealistisen korkeista tasoista oikein puhut? Eivät liity ainakaan meikäläiseen millään tavalla eli ne tiivistykset kannattaa hakea jostain muualta. Loadien jälkeen olen suhtaunut uusiin biiseihin hyvinkin realistisesti sisäistäen bändin elinkaaren. Mikään ei estä tekemästä hyvää musiikkia ilman turhaa vertailua kasariaikoihin. Hevi/Metallica on paskimmillaankin parasta on edelleen täysin järjetön lausahdus viitaten nykybändikommenttiin. Joillekkin riittää että nimi on kirjoitettu oikein.Tässä hyvin tiivistettynä, miksi Metallica ei voi nykyään onnistua. Taso on aikoinaan asetettu niin korkealle, että sitä on melkeinpä mahdotonta enää saavuttaa. Laiskan pulskealla mukavuusalueellahan bändi on toiminut jo vuosia, mutta ainakin itse olen hyväksynyt tämän enkä enää aseta epärealistisia odotuksia uusien levyjen suhteen. Olen vain tyytyväinen, että bändi jaksaa vielä tuossa iässä tehdä uutta musiikkia. Kyllähän tuo uusi levy kaipaisi tiukan tuottajan karsimaan rönsyjä ja terävöittämään fokusta, mutta silti vasemmalla kädelläkin vetävä Metallica on parempi kuin suurin osa muista nykybändeistä.
Niille, joilla tämä uusi ei ole vielä avautunut, niin suosittelen jatkamaan kuuntelua. Kyllä ne kertsit sieltä löytyvät ja jäävät soimaan päähän. Hammettin soolot ikävä kyllä kuulostavat joka kuuntelulta huonommilta, mutta kyllä Justiceakin tottui kuuntelemaan ilman bassoa.
Kaikkea sitä saakin lukea. Että ihan myötähäpeää? Kyllä edelliselläkin levyllä oli hetkensä, hyvä siis että Hardwired tehtiin.Aina paha fiilis, jos musiikki ei tunnu miltään tai missään, mutta vielä pahempana pidän tätä myötähäpeän tunnetta. Metallican olisi pitänyt jättää DM viimeiseksi levykseen.
Hardwired oli pääosin turha, mekaaninen, tylsä ja vähäpätöinen (Moth on hyvä biisi), mutta tämä uusin on kaikessa tasapaksuudessaan ja ideattomuudessaan ihan vain nolo.Kaikkea sitä saakin lukea. Että ihan myötähäpeää? Kyllä edelliselläkin levyllä oli hetkensä, hyvä siis että Hardwired tehtiin.
Moth into Flame on Hardwiredin heikoimpia biisejä ja häviää esim. uuden levyn Shadows Followille heittämällä.Hardwired oli pääosin turha, mekaaninen, tylsä ja vähäpätöinen (Moth on hyvä biisi), mutta tämä uusin on kaikessa tasapaksuudessaan ja ideattomuudessaan ihan vain nolo.
Metallican olisi pitänyt jättää DM viimeiseksi levykseen.
Otin vain aasinsillan omaan ajatukseen. Makuasioista on väsynyttä väitellä enkä viitannut tällä muuhun viestisi sisältöön.Eivät liity ainakaan meikäläiseen millään tavalla
Makuasiat taitaa olla ainoa asia josta väitellä. Faktoista kun on paha väitellä.Otin vain aasinsillan omaan ajatukseen. Makuasioista on väsynyttä väitellä enkä viitannut tällä muuhun viestisi sisältöön.
Koetaha kyetä erottamaan ihmisten mielipiteet kuvitelmastasi, että muiden toiveilla olisi mitään käytännön vaikutusta reaalimaailmaan.Miksi? Onko nämä uudet levyt jotenkin sulta pois? Jos sää et tykkää, kukaan muukaan ei saa tykätä, vai?
Koetaha kyetä erottamaan ihmisten mielipiteet kuvitelmastasi, että muiden toiveilla olisi mitään käytännön vaikutusta reaalimaailmaan.
Toisin sanoen, toiveeni, että Metallica olisi jättänyt nämä kaksi viimeisintään tekemättä oli kielikuva, jolla halusin viestiä omaa tuskaani siitä, että kaikkien aikojen lempi yhtyeeni tekee nykyään mielestäni laiskaa ja muutoinkin umpisurkeaa musiikkia.
Jos mä saisin kolme toivomusta, toivoisin, että ruotsalainen bussikuski olisi vaihtanut kunnon kitkat alle, että Papalta ei olisi mennyt ääni ysärin alussa ja että olisin sijoittanut Teslaan joskus vuonna 2005.Eli lupaatko, että jos sää löydät biitsiltä pullon ja vapauttamasi henki antaa sulle ne kolme toivomusta, et käytä oikeasti yhtä siihen että DM olisi jäänyt Metallican viimeiseksi levyksi?
Ihan varuiks vaan kyselen, ettei mene yöunet...
Jos mä saisin kolme toivomusta, toivoisin, että ruotsalainen bussikuski olisi vaihtanut kunnon kitkat alle, että Papalta ei olisi mennyt ääni ysärin alussa ja että olisin sijoittanut Teslaan joskus vuonna 2005.
Aina paha fiilis, jos musiikki ei tunnu miltään tai missään, mutta vielä pahempana pidän tätä myötähäpeän tunnetta.
Levynä tuo sortuu mielestäni pahimpaan mahdolliseen syntiin, eli tasapaksuuteen ja yllätyksettömyyteen. Se tekee kuuntelukokemuksesta mitättömän. Jos nyt positiivisia detaljeja haluaa kaivaa, niin onhan Luxin kertosäkeen lauluosuus hämmentävän hyvä, etenkin kuusikymppiseltä, ja muutamat hyvät riffitkin löytyy. Rummuista ei ole mitään positiivista sanottavaa, ja Robin osaaminen menee edelleen Metallicassa hukkaan. Kirkistä en ole valtaosan kanssa samaa mieltä: mun makuun nuo soolot eivät ole mitenkään erityisen huonoja. Suurin osa mitäänsanomattomia toki, mutta on siellä sentään haettu melodioita oikeilla metodeilla. Mua häiritsee, että bändi on kangistunut kaavoihinsa. Se on ymmärrettävää mutta silti ikävää.Mutta mua hieman silti kiinnostaisi se, että oletko aivan sata prossaa tuon varsin jyrkän, melkein että kaikki-levyllä-on-paskaa-paitsi-kusi mielipiteen kanssa?
Levynä tuo sortuu mielestäni pahimpaan mahdolliseen syntiin, eli tasapaksuuteen ja yllätyksettömyyteen.