Mainos

Metallica-keskustelu

  • 767 346
  • 4 062

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Aika kovien bändien lämppärinä tä Tallica joskus ollut!!
 

Liitteet

  • 327966802_464990189027228_2797825133327382389_n.jpg
    327966802_464990189027228_2797825133327382389_n.jpg
    77,6 KB · kertaa luettu: 323

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Aika kovien bändien lämppärinä tä Tallica joskus ollut!!
On kyllä mielenkiintoinen aikataulutus. Liekö ´ Tallicalla sitten kiire jonnekin, tai sitten J. Karjalainen oli vain isompi ja suositumpi akti tuolloin ja näin varmaan olikin, sillä vaikka Metallicalla oli jo Master.. takataskussa, niin paljonko siitä sitten Suomessa tiedettiin. Stadionluokassahan bändi oli vasta Mustan levyn myötä.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
On kyllä mielenkiintoinen aikataulutus. Liekö ´ Tallicalla sitten kiire jonnekin, tai sitten J. Karjalainen oli vain isompi ja suositumpi akti tuolloin ja näin varmaan olikin, sillä vaikka Metallicalla oli jo Master.. takataskussa, niin paljonko siitä sitten Suomessa tiedettiin. Stadionluokassahan bändi oli vasta Mustan levyn myötä.
Ei se vielä tuona kesänä mikään suuri nimi ollut, toki me asiaan vihkiytyneet ymmärsimme olla paikan päällä, eturiviin pääsi ihan helposti tuolla. Mutta näkeehän tuosta soittolistasta että oli niillä pidempi slotti kuin J Karjalaisella. Eikä tuohon aikaan bändit tärkeilleet niin paljoa sillä festareiden pääesiintyjä statuksellakaan kuin nykyisin

Kevyestihän ne oli Suomeen matkanneet, mm. käyttivät Tarotin backlineä tuolla.

Seuraavana päivänä on ollut keikka Roskildessa, saattoi siis olla kiire rientää kohti lentokenttääkin tuona iltana...
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Ei se vielä tuona kesänä mikään suuri nimi ollut, toki me asiaan vihkiytyneet ymmärsimme olla paikan päällä, eturiviin pääsi ihan helposti tuolla. Mutta näkeehän tuosta soittolistasta että oli niillä pidempi slotti kuin J Karjalaisella. Eikä tuohon aikaan bändit tärkeilleet niin paljoa sillä festareiden pääesiintyjä statuksellakaan kuin nykyisin

Kevyestihän ne oli Suomeen matkanneet, mm. käyttivät Tarotin backlineä tuolla.

Seuraavana päivänä on ollut keikka Roskildessa, saattoi siis olla kiire rientää kohti lentokenttääkin tuona iltana...
Popeda taisi olla illan pääesiintyjä..
 
Viimeksi muokattu:

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Toivotaan että Rob pääsee vetämään kotinsa esittelykierroksen loppuun kun musavideo julkaistaan kokonaisuudessaan.

Jos olisi ennen koronaa laitettu tällaista materiaalia julki, olisi moni voinut olla aika kummissaan. Nythän tuo on oikein perus, ja voisi sanoa että tuntuu melkein nostalgiselta katsoa tuollaista zoom-näkymää. Itse biisistä on aika vaikea sanoa vielä muuta kuin että soundit ovat ihan hyvän oloiset ja että aika same old same old -vibat itse riffittely-rumpalointi -osastolta.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Valitettavan tasapaksulta ja mielikuvituksettomalta kuulostaa tämäkin puksutus sovituksen puolesta klipin perusteella. Odotellaan toki mielenkiinnolla koko versiota jos vaikka yllättäisi.
 

hiitti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United
Hahaha Robin koira söi johtoa. Veijari.

Itse olen tähän mennessä tykännyt ekoista biiseistä ja eiköhän tämäkin mene kovaan kuunteluun.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Ei tämä uusin biisikään nyt mikään mestariteos ole, mutta selkeästi paras tähän asti julkaistuista.
Samoilla linjoilla.

Minä tykkäsin Loadeista, Stankkerista ja kahdesta edellisestä. Tämä taitaa olla nyt eka Metallica albumi minulle, joka ei tule päätymään isompaan kuunteluun. Kaksi ekaa piti poistaa lenkkeilylistaltakin, kun huomasin, ettei ne jaksa pitää innostusta yllä. Harmittaa. Mutta tälle viimeisimmälle en nyt vielä lopullista tuomiota anna.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Loistava biisi tämä kolmaskin release. Kerrassaan vitun hienon synkkä fiilis ja mainiosti polkeva riffi sekä erinomaisen tarttuva, yet simple kertsi.

Uusi musa on aina tervetullutta ja kun Metallica tekee vielä näin verrattoman hyvää roinaa, niin upeeta, I say.
 

Nurangätine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Pari kertaa kuunnellut läpi, ei vielä herättänyt itselle mitään vau efektiä. Introsta etäinen Eye of the Beholder fiilis ja loput Load/Reload aikakautta. Pitäisikö biisin nimen kuitenkin olla If Eye of the Beholder and Load era had a Son? Ehkä tämä vaatii vielä muutaman kuuntelukerran auetakseen.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Loistava biisi tämä kolmaskin release. Kerrassaan vitun hienon synkkä fiilis ja mainiosti polkeva riffi sekä erinomaisen tarttuva, yet simple kertsi.

Uusi musa on aina tervetullutta ja kun Metallica tekee vielä näin verrattoman hyvää roinaa, niin upeeta, I say.

Jep, itsellekin iskee biisissä synkkä ja junttaava & junnaava fiilis. Ymmärrän, jos biisi tuntuu tylsältä, mutta tässä tapauksessa tiettyä monotonisuutta on varmaan haettukin.

Hetfieldin laulu kuulostaa helvetin hyvältä, toivottavasti päästäisiin livenä lähimaastoille.
 
Viimeksi muokattu:

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Temptation jäi pois Stangerilta, niin kiva, että James pääsi hokemaan sitä tässä.

Seuraavana jäi mieleen suorat kitaralainat Broken, Beat and Scarredista.

Ihan hirveästi muuta ei tästä mid tempo -pläjäyksestä jäänyt mieleen ensi kuulemalta. Selvästi heikoin näistä kolmesta tähän mennessä julkaistusta, mutta edellisen levyn keskiarvoa olisi toki parantanut.

Eniten tässä koko hommassa häiritsee se, että Metallica on nyt jymähtänyt paikalleen eikä edes yritä keksiä mitään tuoretta. Soundit ovat nyt Death Magneticin jälkeen olleet koko ajan tismalleen samat (vaikka loudness war -rahinasta onkin päästy eroon), ja biisit muistuttavat enemmän ja enemmän toisiaan. Näin ei ollut aiemmin: yksikään Metallican levyistä välillä Kill em all - Death Magnetic ei ollut suoraan "pääteltävissä" edellisestä, vaan pyörä keksittiin aina uudelleen (Loadit ovat yksi tuplalevy). Vähän harmillista kyllä.
 

Wizzö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Helmisen SaiPalle sympatiat
Oli omaan makuun huonoin näistä jo julkaistuista tämä uusin. Jotenkin tylsä biisi.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Temptation jäi pois Stangerilta, niin kiva, että James pääsi hokemaan sitä tässä.
Ja kuulostaa muuten ihan helevetisti Jaz Colemanilta sitä hokiessaan.

Tuosta ”jymähtämisestä”. Jos pyörä on hyvä, miksi se pitäisi keksiä uudelleen? Ajaa samalla vaan. Miksi pitäisi hakea uutta soundia, jos on löytänyt sellaisen johon on tyytyväinen? Miksi korjata ehjää? Minusta Hardwired oli parhaalta kuulostava Metallica-levy sitten Loadin. Soundi oli lämmin, erotteleva, luonnollinen. Miksi siitä pitäisi pyrkiä pois? Ihan absurdi ajatus, että kun on löytänyt jotain hyvää, niin se pitäisi hylätä jonkun ”uuden” ja mahdollisesti huonomman tieltä.

Biisit on uusia. Ei kai niille tarvitse aina olla keksimässä uutta viitekehystä. AC/DC on soittanut samalla soundilla vuodesta 1974. Se soundi on hyvä ja sopii heille. Miksi vitussa pitäisi muuttaa sitä? Tehdä ykskaks levy joka kuulostaa Depeche Modelta? Metallica on nyt löytänyt oman soundinsa pitkän hakemisen jälkeen. Urpoa olisi luopua siitä. Tällaiselta ne ukot nyt vaan haluaa kuulostaa, ja sillä sipuli.
 
Viimeksi muokattu:

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
@Evil jos Metallica ei kuulostaisi toista levyä putkeen täysin paikalleen mukavoituneelta, laiskan pulskealta metallipumpulta, ongelmaa tuskin olisi. Uudistuminen on vain ollut Metallican DNA:ssa varsin vahvana ja iso osa sitä, mikä teki siitä niin suuren.

Minusta hyvät soundit eivät välttämättä ole mikään itsetarkoituksellinen päämäärä, vaan särmä ja yhteensopivuus itse musiikin kanssa on paljon keskeisempää. AJFA on minusta heittämällä Metallican paras levy, mutta eipä sitä miksausta voi liikaa ammattimaisuudesta tai kokonaisvaltaisista soundeista kehua. Toisaalta Ride kuulosti hyvältä, mutta MoP oli täysin erilainen ja silti sekin kuulosti hyvältä.

Tarkoitus ei ole hakea väkisin jotain nylonbeat-soundia erottuakseen väkisin edelliseltä levyltä kuten vaikka Linkin Park teki, vaan pysyä tuoreena. Metallica ei kuulosta millään lailla tuoreelta näillä uusilla biiseillään tai Hardwired-levyllä. Se kuulostaa laiskalta pastissilta. Se on iso sääli.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eniten tässä koko hommassa häiritsee se, että Metallica on nyt jymähtänyt paikalleen eikä edes yritä keksiä mitään tuoretta. Soundit ovat nyt Death Magneticin jälkeen olleet koko ajan tismalleen samat (vaikka loudness war -rahinasta onkin päästy eroon), ja biisit muistuttavat enemmän ja enemmän toisiaan. Näin ei ollut aiemmin: yksikään Metallican levyistä välillä Kill em all - Death Magnetic ei ollut suoraan "pääteltävissä" edellisestä, vaan pyörä keksittiin aina uudelleen (Loadit ovat yksi tuplalevy). Vähän harmillista kyllä.
En tiedä olenko ainut, mutta mitä enemmän kuuntelen loadia ja reloadia, niin mielestäni liikutaan mustan albumin soundi maailmassa. Jos ei laske mukaan niitä muutamaa kevyttä biisiä, niin aika lähellä ollaan mustan albumin soundeja. Jos kannetkin eivät olisi ollut sitä erite kuvia ja bändi ei olisi muuttanut ulkomuotoaan alternative bändien soittajien näköiseksi, niin olisiko näillä albumeilla tehty niin suurta vaikutusta faneihin?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
@Evil jos Metallica ei kuulostaisi toista levyä putkeen täysin paikalleen mukavoituneelta, laiskan pulskealta metallipumpulta, ongelmaa tuskin olisi. Uudistuminen on vain ollut Metallican DNA:ssa varsin vahvana ja iso osa sitä, mikä teki siitä niin suuren.

Minusta hyvät soundit eivät välttämättä ole mikään itsetarkoituksellinen päämäärä, vaan särmä ja yhteensopivuus itse musiikin kanssa on paljon keskeisempää. AJFA on minusta heittämällä Metallican paras levy, mutta eipä sitä miksausta voi liikaa ammattimaisuudesta tai kokonaisvaltaisista soundeista kehua. Toisaalta Ride kuulosti hyvältä, mutta MoP oli täysin erilainen ja silti sekin kuulosti hyvältä.

Tarkoitus ei ole hakea väkisin jotain nylonbeat-soundia erottuakseen väkisin edelliseltä levyltä kuten vaikka Linkin Park teki, vaan pysyä tuoreena. Metallica ei kuulosta millään lailla tuoreelta näillä uusilla biiseillään tai Hardwired-levyllä. Se kuulostaa laiskalta pastissilta. Se on iso sääli.
Onhan se nyt sääli, jos heviyhteisön pitää toivoa kuusikymppisiltä ukoilta jotain uutta ja tuoretta. Kertoo kai jotain nuorempien muusikoiden innovatiivisuudesta…

Minusta Metallica on tehnyt jo osansa musiikkityylinsä uudistamisessa ja kehittämisessä. Jos jätkät nyt tahtoo tehdä jo mukavoitunutta pipe and slippers -thrashia, niin keneltä se on pois?
 
Viimeksi muokattu:

Outsider

Jäsen
En tiedä olenko ainut, mutta mitä enemmän kuuntelen loadia ja reloadia, niin mielestäni liikutaan mustan albumin soundi maailmassa. Jos ei laske mukaan niitä muutamaa kevyttä biisiä, niin aika lähellä ollaan mustan albumin soundeja. Jos kannetkin eivät olisi ollut sitä erite kuvia ja bändi ei olisi muuttanut ulkomuotoaan alternative bändien soittajien näköiseksi, niin olisiko näillä albumeilla tehty niin suurta vaikutusta faneihin?

Kyllä (varsinkin kitara) soundit on Loadeilla paljon löysemmät mustaan levyyn verrattuna, mikä sopiikin hyvin tuohon rokkaavampaan biisimateriaaliin. Itse en oikein millään mitarilla saa näitä samaan maailman.
 

Randalf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slava Ukraini
Kyllä (varsinkin kitara) soundit on Loadeilla paljon löysemmät mustaan levyyn verrattuna, mikä sopiikin hyvin tuohon rokkaavampaan biisimateriaaliin.

Juuri näin. Soundien yhtäläisyydestä kuitenkin sen verran, että toki Bob Rock näissä kaikissa on tuottajana ja on siinä äänimaisemassa mielestäni aika paljon samaakin. Mulla ei oikein nyt termistö (/sanavarasto) riitä oikein kuvailemaan, mutta ikäänkuin samanlaisia "taajuuksia" ja "värejä" noissa on aika paljon. St. Anger toki kuului niin ikään tuohon Rock-suoraan, mutta tekee jo vähän pahaa edes kirjoittaa St. Anger, soundit ja tuotanto näin lähelle toisiaan, joten jätetääs se sitte...

Tuore vitsi jne. jne.

No mut joo. Onko noissa sitten yhtäläisyyksiä sen enempää tai vähempää kuin muillakaan samojen tuottajien albumeilla tai Metallica-albumeilla yleensä on toinen kulma... :D Siitä olen @Stolk-2 kanssa kyllä samaa mieltä, että jos toi Loadin ja ReLoadin visuaalinen paketointi ois kokonaisuudessaan vähän lähempänä aiempia levyjä, niin ne varmaan miellettäisiin kyllä yleisesti ottaen paljon läheisemmiksi sukulaisiksi Mustalle nimikkolevylle kuin yleensä halutaan myöntää - ainakin jos ne suurimmat rönsyt ois karsittu pois. Pidän todellakin suuresta osasta noiden albumien kappaleista, mutta levykokonaisuuksina etenkin ReLoad on vähän pökäle. Maiden-puolelta heittäisin vähän samansuuntaisena, joskaan ei täysin vastaavana verrokkina Virtual XI:n (1998) ja Brave New Worldin (2000), jotka on oikeasti tosi lähellä toisiaan ja biisejä on peräisin samoista kirjoitussesioista, mutta muutokset kokoonpanossa, tuotannossa ja ihan vaan soitannollisessa otteessa tekee massiivisen eron ja moni ei noita viitsi yhtään rinnastaa, vaikka musiikillisesti ammennetaan aika samasta laarista.

Uusista biiseistä:

Lux Æterna
Olihan tämä tymäkkä. Toimii ekana singlenä tosi kivasti, sillä vaikkei biisi silleen varsinaisesti pakkokuunteluun ole itseään tyrkyttänyt, niin tässä oli sellasta hyvää 'tälica is bäck -fibaa. Kivaa paahtoa, muttei sytytä jos nyt ei väsytäkään sen suuremmin ainakaan vielä. Energia kyllä kuuluu ja soittotatsihan on oikeasti aika tiukka!

Screaming Suicide
Biisi, joka tuntui (tuntuu yhä?) olevan aika "meh..." mutta silti kuitenkin sitä löytää itsensä välillä "hyräilemässä" MY NAME IS SUICIDE. Asianmukainen James-lopuke, eli se [jjjah]-äänne puskee myös mukaan! Kivasti paahtaa menemään, mutta ei vielä suurempia tunteita ole kuitenkaan herännyt.

If Darkness Had a Son
Tämä on näistä itselleni ehdottomasti mielenkiintoisin tähän asti. Tykkään pienestä polveilevaisuudesta. Vähän tuli sellaiset Death Magnetic -fibat kuitenkin siltä osin, että ihan kuin paketti ei ihan pysyisi kuitenkaan kasassa. Voi olla, että tämä aukenee lisäkuuntelun ja etenkin albumikokonaisuuden myötä paremmin ja osoittautuu todelliseksi groweriksi, mutta saattaa kyllä jäädä myös tuolle "riffi- ja osakokoelma" -asteellekin vielä...

Tästä jäi ehkä vähiten mieleen ekalla kuuntelulla, mutta vastaavasti tätä teki eniten mieli kuunnella pian uusiksi. Mielenkiintoista nähdä, miten hyvin nämä asettuu uomiinsa sitten levyllä!
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllä (varsinkin kitara) soundit on Loadeilla paljon löysemmät mustaan levyyn verrattuna, mikä sopiikin hyvin tuohon rokkaavampaan biisimateriaaliin. Itse en oikein millään mitarilla saa näitä samaan maailman.
Juuri näin. Soundien yhtäläisyydestä kuitenkin sen verran, että toki Bob Rock näissä kaikissa on tuottajana ja on siinä äänimaisemassa mielestäni aika paljon samaakin. Mulla ei oikein nyt termistö (/sanavarasto) riitä oikein kuvailemaan, mutta ikäänkuin samanlaisia "taajuuksia" ja "värejä" noissa on aika paljon. St. Anger toki kuului niin ikään tuohon Rock-suoraan, mutta tekee jo vähän pahaa edes kirjoittaa St. Anger, soundit ja tuotanto näin lähelle toisiaan, joten jätetääs se sitte...

Tuore vitsi jne. jne.

No mut joo. Onko noissa sitten yhtäläisyyksiä sen enempää tai vähempää kuin muillakaan samojen tuottajien albumeilla tai Metallica-albumeilla yleensä on toinen kulma... :D Siitä olen @Stolk-2 kanssa kyllä samaa mieltä, että jos toi Loadin ja ReLoadin visuaalinen paketointi ois kokonaisuudessaan vähän lähempänä aiempia levyjä, niin ne varmaan miellettäisiin kyllä yleisesti ottaen paljon läheisemmiksi sukulaisiksi Mustalle nimikkolevylle kuin yleensä halutaan myöntää - ainakin jos ne suurimmat rönsyt ois karsittu pois. Pidän todellakin suuresta osasta noiden albumien kappaleista, mutta levykokonaisuuksina etenkin ReLoad on vähän pökäle. Maiden-puolelta heittäisin vähän samansuuntaisena, joskaan ei täysin vastaavana verrokkina Virtual XI:n (1998) ja Brave New Worldin (2000), jotka on oikeasti tosi lähellä toisiaan ja biisejä on peräisin samoista kirjoitussesioista, mutta muutokset kokoonpanossa, tuotannossa ja ihan vaan soitannollisessa otteessa tekee massiivisen eron ja moni ei noita viitsi yhtään rinnastaa, vaikka musiikillisesti ammennetaan aika samasta laarista.
Näissä asioissa on mielenkiintoista miettiä, mitä eroja on ollut tuotannossa tai onko ero siinä mitä bändi soittaa. Mustalla albumilla oli rytmit soitettu tosi tarkkaan verrattuna kahteen seuraavaan albumiin. Taisi ero olla siinä, että Mustaan albumiin asti James soitti rytmit ja sen jälkeen Kirk sai soitella rytmiraitoja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös