Kyllä (varsinkin kitara) soundit on Loadeilla paljon löysemmät mustaan levyyn verrattuna, mikä sopiikin hyvin tuohon rokkaavampaan biisimateriaaliin.
Juuri näin. Soundien yhtäläisyydestä kuitenkin sen verran, että toki Bob Rock näissä kaikissa on tuottajana ja on siinä äänimaisemassa mielestäni aika paljon samaakin. Mulla ei oikein nyt termistö (/sanavarasto) riitä oikein kuvailemaan, mutta ikäänkuin samanlaisia "taajuuksia" ja "värejä" noissa on aika paljon. St. Anger toki kuului niin ikään tuohon Rock-suoraan, mutta tekee jo vähän pahaa edes kirjoittaa
St. Anger,
soundit ja tuotanto näin lähelle toisiaan, joten jätetääs se sitte...
Tuore vitsi jne. jne.
No mut joo. Onko noissa sitten yhtäläisyyksiä sen enempää tai vähempää kuin muillakaan samojen tuottajien albumeilla tai Metallica-albumeilla yleensä on toinen kulma... :D Siitä olen
@Stolk-2 kanssa kyllä samaa mieltä, että jos toi Loadin ja ReLoadin visuaalinen paketointi ois kokonaisuudessaan vähän lähempänä aiempia levyjä, niin ne varmaan miellettäisiin kyllä yleisesti ottaen paljon läheisemmiksi sukulaisiksi Mustalle nimikkolevylle kuin yleensä halutaan myöntää - ainakin jos ne suurimmat rönsyt ois karsittu pois. Pidän todellakin suuresta osasta noiden albumien kappaleista, mutta levykokonaisuuksina etenkin ReLoad on vähän pökäle. Maiden-puolelta heittäisin vähän samansuuntaisena, joskaan ei täysin vastaavana verrokkina Virtual XI:n (1998) ja Brave New Worldin (2000), jotka on oikeasti tosi lähellä toisiaan ja biisejä on peräisin samoista kirjoitussesioista, mutta muutokset kokoonpanossa, tuotannossa ja ihan vaan soitannollisessa otteessa tekee massiivisen eron ja moni ei noita viitsi yhtään rinnastaa, vaikka musiikillisesti ammennetaan aika samasta laarista.
Uusista biiseistä:
Lux Æterna
Olihan tämä tymäkkä. Toimii ekana singlenä tosi kivasti, sillä vaikkei biisi silleen varsinaisesti pakkokuunteluun ole itseään tyrkyttänyt, niin tässä oli sellasta hyvää
'tälica is bäck -fibaa. Kivaa paahtoa, muttei sytytä jos nyt ei väsytäkään sen suuremmin ainakaan vielä. Energia kyllä kuuluu ja soittotatsihan on oikeasti aika tiukka!
Screaming Suicide
Biisi, joka tuntui (tuntuu yhä?) olevan aika "meh..." mutta silti kuitenkin sitä löytää itsensä välillä "hyräilemässä" MY NAME IS SUICIDE. Asianmukainen James-lopuke, eli se [jjjah]-äänne puskee myös mukaan! Kivasti paahtaa menemään, mutta ei vielä suurempia tunteita ole kuitenkaan herännyt.
If Darkness Had a Son
Tämä on näistä itselleni ehdottomasti mielenkiintoisin tähän asti. Tykkään pienestä polveilevaisuudesta. Vähän tuli sellaiset Death Magnetic -fibat kuitenkin siltä osin, että ihan kuin paketti ei ihan pysyisi kuitenkaan kasassa. Voi olla, että tämä aukenee lisäkuuntelun ja etenkin albumikokonaisuuden myötä paremmin ja osoittautuu todelliseksi groweriksi, mutta saattaa kyllä jäädä myös tuolle "riffi- ja osakokoelma" -asteellekin vielä...
Tästä jäi ehkä vähiten mieleen ekalla kuuntelulla, mutta vastaavasti tätä teki eniten mieli kuunnella pian uusiksi. Mielenkiintoista nähdä, miten hyvin nämä asettuu uomiinsa sitten levyllä!