Mainos

Metallica-keskustelu

  • 767 410
  • 4 062

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuka palstalaisista on kasvanut tuon ajan Metallican mukana sen alkulähteiltä?
Oma ensimuistoni Metallicasta oli kun kaveri kantoi Kill 'em Allin levykaupasta ja pisti sen soimaan. Ensireaktioni oli ettei tuossa ole mitään järkeä, muuta muutamia viikkoja myöhemmin sama levy soi bileissä ja silloin se iski. Lopullinen sinetti tuli sitten reilua vuotta myöhemmin kun ilmestyi Ride The Lightning ja pääsin todistaman bändiä ensimmäistä kertaa livenä. Näiltä päiviltä saakka periytyy tapa että Metallican levy pitää saada käsiin ilmestymispäivänä ja uskon että näin tapahtuu myös syyskuun 12. päivä. Uutta biisiä olen kuullut tasan kerran, enkä hirveästi haluaisi sitä kuullakaan ennen kuin levykokonaisuus on kuunneltavissa.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Ja kun AC DC tekee uuden biisin (kopion kaikista vanhoista) niin se on ihan vitun kova juttu.

Nyt jarrua AC/DC on koskematon näissä kuvioissa, koska ei ole koskaan vaihtanut eli tinkinyt tyylistään ;) Se on vaan vidun kova.

Mutta pidän kyllä itse tästä Metallican biisistä, selvää parannusta kiusallisesta St Angerista. Joskin biisin loppu on mielestäni tönkkö ja tekemällä tehdyn oloinen. Muuten hyvä.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Nyt biisi kuultu useampaan kertaan ja tykkään kovasti. Loppuun olisin kaivannut edelleen lisää rankkuutta, mutta toisaalta ehkä se sitten olisi tuntunut liikaa rip offilta. Hyvä siitä tulee.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Joskin biisin loppu on mielestäni tönkkö ja tekemällä tehdyn oloinen. Muuten hyvä.
Tuon youtubessa olevan videon perusteella biisin loppu näyttäisi toimivan paremmin livenä koska se on lähinnä jammailua. Studioversiossa tuo vaan kuulostaa irtonaiselta, etenkin kun siinä on niin monta eri osaa.
 

AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
Kyllä! The Day That Never Comes taitaa olla väkisin väännetty sinkku, johon on yritetty kaapia epämääräinen läjä "Metallica-elementtejä" myyntiä varten. My Apocalypse on aivan toista maata. Helvetin kova ja varsin toimiva ralli. Tykkään!
 

muaddib

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mimosanherkät Itkupillit ja Setämiehet

Anselm Raato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ajetaan Valtralla, Seattle Kraken
Eieieiei... Unohditte että Ulrich on paska, Hetfield on paska, Hammett osaa vain wahwahinsa, Burton oli ainoa muusikko bändissä ja Metallica on yliarvostettu! Ei näin!
Itse olet paska. Aivan turha tulla tuollaista aukomaan tänne. Toki tuo on mielipiteesi, mutta rajansa kaikella.

PS. Sori kun avaudun, alko vituttaa tollanen lätinä.
 

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Jaa, olipa poukkoileva biisi. En tykännyt, eikä alkuunkaan kyllä istu samaan sapluunaan "hyvän" Metallican kanssa, siis kattaen levyt aina Justiceen asti, miksei omalla tyylillään myös Black mukana - mutta tämän uudelleensyntymän jälkeen jälki on ollut nimenomaan tätä tällaista vauhtia vailla sanomaa, leipätyön vääntämistä. Mikäs siinä, toiset varmaan tästäkin pitävät mutta itselleni ei istu alkuunkaan. Näiden parin biisin perusteella täytyy kuitenkin todeta että toki parempaa matskua kuin mitä aiemmilla lärväkkeillä on esiintynyt.
 

pete666

Jäsen
Suosikkijoukkue
BLUES
Vittu joo. Täähän toimi ku junan vessa saatana. Muljahti vain mieleen, että paljonkohan on uudella levyllä ja uusilla biiseillä herra Rick Rubinia kiittäminen? Veikkanpa että aika paljon...Ois mielenkiintoista tietää, olisiko tällaista materiaalia olemassakaan jos nappuloita ois ollu vääntelemässä Bob "peruskomppi" Rock.... Mene ja tiedä, mutta sellainen kutina perseessä on että Rubinin saaminen puikkoihin oli ns. lifesaver.
 

Bauer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool
Joo, ei Metallican kehuminen mikään ongelma ole, jos siihen vain saa kunnollisen syyn. My Apocalypsea kehuukin hyvillä mielin, koska tuossa biisissä oli jo meininkiä.

Ei ainakaan äkkiseltään kuulostanut kopiolta 80-luvulta kuten ykkössingle, joten siinäkin mielessä positiiviset fiilikset. Tämä biisi kyllä nostatti toiveita Death Magneticin suhteen ehdottomasti.
 

Crapbag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, NY Rangers, Southampton, Fc Jazz, A's..
Pahoittelut osalle kirjoittajista, mutta tykkäsin The day that never comes -biisistä, heti kun ekaa kertaa kuulin. Onhan toi ikäänkuin joku "potpuri" vanhempaa Metallicaa sieltä sun täältä, ihan ok settiä jokatapauksessa.

Mitä niiden sitten oikeastaan pitäisi soittaa? Kuka ihminen voi oikeasti jämähtää johonkin "tilaan" ja pysyä siinä n. 20 vuotta keksien ja improvisoiden samoja juttuja päivästä toiseen liukuhihnalta? Tai keneltä voi tällaista vaatia? Maailma, ihmiset ja ympäristö muuttuvat ympärillä, mutta kerran vuodessa tulee uusi MOP. jep jep.. Musiikin teko lähtee kuitenkin jossain määrin fiiliksestä ja näkemyksistä, elämänkokemuksista jne. Kai nyt teinistä aikamieheksi aikaväli hivenen muuttaa tuota prosessia? Ainakin itseäni vituttaisi jos ajattelisin/olisin tismalleen se sama jamppa mitä vaikka vain 5 vuotta sitten. Tai jos pitäisin päälläni päivästä toiseen samaa kulahtanutta kiertuepaitaa minkä ostin vuonna kypärä. Mitä kaupallisuuteen ym. tulee, niin eikö jokavuotinen "uusi MOP" olisi tätä juuri pahimmillaan?

Pointtina tässä se, että James, Kirk ja Lars ovat kuitenkin vain ihmisiä, Cliff on kuollut ja Rob soittelee bassoa ilman plektraa. Metallicasta puhuttaessa vaan tuntuu useimmiten, että nämä suurimmat -90 jälkeisen matskun totaalikieltäjät ovat niitä, jotka esim. työpaikoilla huutavat eieieiei ennen kuin muutosta koskevaa asiaa on ehditty kunnolla edes esitellä. Joku avoimuus ja avarakatseisuus uupuu.

Itse ainakin odotan innolla uuden levyn julkaisupäivää ja sitä, kun pääsee tykittämään levyä kunnon laitteilla eikä millään youtuben -purkkiäänellä.

Ai niin, kuuntelen välillä myös St. Angerin 3 ekaa raitaa, tykkään niistä.
Omistan myös kaikki muut levyt.
 

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Mitä niiden sitten oikeastaan pitäisi soittaa? Kuka ihminen voi oikeasti jämähtää johonkin "tilaan" ja pysyä siinä n. 20 vuotta keksien ja improvisoiden samoja juttuja päivästä toiseen liukuhihnalta? Tai keneltä voi tällaista vaatia? Maailma, ihmiset ja ympäristö muuttuvat ympärillä, mutta kerran vuodessa tulee uusi MOP. jep jep.. Musiikin teko lähtee kuitenkin jossain määrin fiiliksestä ja näkemyksistä, elämänkokemuksista jne. Kai nyt teinistä aikamieheksi aikaväli hivenen muuttaa tuota prosessia? Ainakin itseäni vituttaisi jos ajattelisin/olisin tismalleen se sama jamppa mitä vaikka vain 5 vuotta sitten. Tai jos pitäisin päälläni päivästä toiseen samaa kulahtanutta kiertuepaitaa minkä ostin vuonna kypärä. Mitä kaupallisuuteen ym. tulee, niin eikö jokavuotinen "uusi MOP" olisi tätä juuri pahimmillaan?

Pointtina tässä se, että James, Kirk ja Lars ovat kuitenkin vain ihmisiä, Cliff on kuollut ja Rob soittelee bassoa ilman plektraa. Metallicasta puhuttaessa vaan tuntuu useimmiten, että nämä suurimmat -90 jälkeisen matskun totaalikieltäjät ovat niitä, jotka esim. työpaikoilla huutavat eieieiei ennen kuin muutosta koskevaa asiaa on ehditty kunnolla edes esitellä. Joku avoimuus ja avarakatseisuus uupuu.
Onko näistä sitten pakko pitää? Joskus on kyllä tullut oltua kovakin Metallica -fani ja aika pitkä prosessi oli tunnustaa, että Load ja tämänjälkeinen tuotanto ei olekaan ollut musiikkia josta tykkäisi. Jos bändi vain kehittyy suuntaan josta ei pidä, kai sitä voi silloin arvostella? Onhan näitä hyviäkin esimerkkejä jotka ovat säilyttäneet uskollisuutta tyylilleen ja silti tuottavat ihan hyvää materiaalia, vaikkapa mainittu AC/DC tai Iron Maiden. Tarkemmin ja pienempiä bändejä tonkimalla löytyy toki muitakin esimerkkejä, mutta varmasti näillä "kaikkien tuntemilla" päästään jo kärryille pointista. Lisäksi voisi heittää esimerkin onnistuneesta paluusta "sinne jonnekin juurille" Cavalera Conspiracyn joka julkaisi uuden levyn, löytäen edelleen muutamissa biiseissä sitä Wanhaa Kunnon Sepultura -henkeä. Jos - ja siis kun - Metallican kaverit eivät halua enää tehdä samanlaista musiikkia kuin vaikkapa Puppetsilla, niin mikäpä siinä. Aika tyhmää silloin on kuitenkaan myös odottaa, että vanhat fanit siitä välttämättä tykkäisi. Eikä sekään silti tarkoita, etteikö olisi toiveikkaan kiinnostunut kun k.o. bändi jotain uutta julkaisee.

Hyvä musiikki ei ole aikaan sidottua tai tuijottele bändin historiaa, kehitystä tai tulevaisuutta. Hyvä musiikki toimii, minun mielestäni nämä sävellykset eivät toimi, vaikka mikäs sen hienompaa olisi kuin vastaanottaa uusi kivenkova Metallica-levy.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Joo, ei Metallican kehuminen mikään ongelma ole, jos siihen vain saa kunnollisen syyn. My Apocalypsea kehuukin hyvillä mielin, koska tuossa biisissä oli jo meininkiä.

Ei ainakaan äkkiseltään kuulostanut kopiolta 80-luvulta kuten ykkössingle, joten siinäkin mielessä positiiviset fiilikset. Tämä biisi kyllä nostatti toiveita Death Magneticin suhteen ehdottomasti.

No soittakoon vaikka sinfoniaorkesterin kanssa kunhan vain homma toimii, eikä kun sekin on tehty jo.

Itse kans tykkään Day that never comesista ja My apocalypse toimii täysillä.

Taitaa olla myös Guitar Hero: Metallican osto edessä maaliskuussa.
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Tulipa yllärinä.

Alkaa odotukset nousemaan aika korkealle.
Youtubesta kuulemani Cyanide oli ihan paska, mutta The day that never comes -biisistä diggaan tosi paljon, ja tää My Apocalypse oli perkele vanhaa kunnon rässiä mihin en uskonut bändin enää taipuvan.

The day that never comes ja My Apocalypse ovat parhaat biisit mitkä bändi on tehnyt 80-luvun jälkeen. Very nice.
 

Crapbag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, NY Rangers, Southampton, Fc Jazz, A's..
Onko näistä sitten pakko pitää? Joskus on kyllä tullut oltua kovakin Metallica -fani ja aika pitkä prosessi oli tunnustaa, että Load ja tämänjälkeinen tuotanto ei olekaan ollut musiikkia josta tykkäisi. Jos bändi vain kehittyy suuntaan josta ei pidä, kai sitä voi silloin arvostella?

Joo tottakai asia on näin(kin). Tarkoitukseni ei ollut väittää että jokaisen fanin tulee tykätä kaikesta, mutta välillä vaan tuntuu ettei edes haluta yrittää eikä anneta sitä mahdollisuutta, vaan nähdään kaikki hyvin mustavalkoisena ja leimataan myöhemmästä(kin) tuotannosta tykkäävät jotenkin oudoiksi "väärin fanittaviksi". Ja tosiaan tarkoitus oli tuoda esiin jo aiemmin ketjussa esiintyvää ajatusta siitä, että tuon kulta-ajan loputon jatkuminen missä mikään ei muutu on lähes mahdotonta. Toinen mahdollisuus olisi kai bändin hajoaminen (vaikka G n' R -tyyliin) varhaisessa vaiheessa, eikä sekään mielestäni olisi hyvä. (niiden vika levy verrattuna alkuaikojen huikeaan matskuun oli niin kuraa ettei siitä pysty edes puhumaan)
Hyvä että Metallica on yhä elossa, tekee kiertueita ja yrittää tehdä uutta matskua, ainakin mun mielestä.
 

AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
J..nähdään kaikki hyvin mustavalkoisena ja leimataan myöhemmästä(kin) tuotannosta tykkäävät jotenkin oudoiksi "väärin fanittaviksi".
Minä väitän ihan tämän ketjun perusteella, että tämä leimaaminen menee kyllä täysin toisin päin. Mikäli jostain näistä uusista ei tykkää ja asian vielä perustelee ihan musiikillisin perustein, niin kyllä löytyy psykologia perustelemaan, että vikaa on 80-luvulle jämähtäneessä kuulijassa, jolle ei kelpaa muu kuin Puppets 2. Lue vaikka.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
My Apocalypse on hyvä thrash biisi. Ei mikään klassikko, mutta toimii kuitenkin. Itse ainakin nautin ko. veisusta enemmän kuin noista Load/Reload aikaisista tekeleistä.

Tässäkin on kuitenkin se ongelma, että se "jokin" puuttuu. Metallicalla oli aina hyviä kertosäkeitä, jotka sai laulamaan mukana. Siis ihan alusta asti on ollut niitä voimakkaita koukkuja biiseissä - eli se "jokin". Näissä uusissa on omat hyvät puolensa ja niistä löytyy hyviä riffejä. My Apocalypse on ihan aitoa thrashiä. Silti jään kaipaamaan sitä jotain.

Täytyy kuitenkin antaa bändille tunnustusta siitä, että ovat yrittäneet palata juurilleen. Ja että sovituksiin on panostettu enemmän kuin St. Angerillä. Lisäksi pitää muistaa ettei esim. Maidenin uusimmat mitään klassikkoja ole. Perusvarmaa (ja hyvää) vetoa niiltäkin, mutta silti ilman suurempia hienouksia. Eli ei näiltä klassikkobändeiltä oikein tahdo enää syntyä klassikkolevyjä. Poikkeuksia voi tietenkin löytyä... En vaan itse ole törmännyt sellaisiin.

Kun puhutaan Metallicasta niin on myös hyvä ottaa huomioon bändin merkitys faneille. Metallica on ollut niin monelle SE bändi ja itsellä se usko vaan meni kun he alkoivat toimia vastaan kaikkea sitä, mitä he edustivat ennen. Bändin ei pitänyt koskaan tehdä videota jne. Jätkät inhosivat Bon Jovia ja tavallaan heistä sitten tuli samanlaisia rokkikukkoja. Uskottavuus katosi. Ihmiset jotka ennen nauroivat hevareille ja Metallicalle alkoivat luukuttaa Enter Sandmaniä. Metallica muuttui kaikkien Metallicaksi ja se tuntui väärältä :-) Tämän takia tuli teilattua nuo "Black albumin" jälkeiset julkaisut (näin musiikin laadun lisäksi).

Onneksi fiilikset ovat tuosta laantunut, vaikka se uskottavuus on vielä kateissa. Ainakin osittain. Yhtyeen alkupään tuotanto on kuitenkin sellaista huikeutta ettei heitä voi totaalisesti hylätä.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös