Morgoth

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Olen kuullut kaiken tämän jo moneen kertaan. Ei mene läpi. Aikuisella ihmisellä on valinnan vapaus. Minä juon viinaa, koska pidän siitä. Kännissä on kivaa. Välillä en juo, mutta en vieritä syitä juomisestani mystiselle ”sairaudelle”. Joka näin tekee, on halveksittava paska.
Oletko kännissä vai alkoholistin lapsi tai muuten alkoholismista joutunut kärsimään? Otan osaa, jos olet. Mitäpä hirveän hyvää alkoholisteista voisi sanoa.
 
We are sick - Fucked up and complicated - We are chaos- We can't be cured

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Metallica julkaisee maanantain ja tiistain välisenä yönä viikoittain vanhan live tallenteen YouTube-tilillään. Pari viikkoa sitten se oli Irlannin keikka viime kesältä, viime viikolla Pariisin keikka kahden ja puolen vuoden takaa ja ensi yönä olisi tulossa Kööpenhaminan keikka kesältä 2009.

Parhaillaaan soittelen tuota Pariisin keikkaa, taltiolla on mukana kuusi uusimman levyn biisiä ja hitto että se todistaa bändin olevan kova vielä 2010-luvullakin.

Pitää muistaa heti huomena tarkistaa tuo edellisen levyn Death Magneticin kiertueelta tallennettu liveveto.
 

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Kyllä jaksaa ihmetyttää nää livevedot ja nuo Larssin fillit, miten lähes joka konsertissa lähes joka biisissä noi fillit on niin surkean kuuloisia räpellyksiä. Ihmetyttää miten tolle ei ole vielä tehty mitään, luulisi jonkunlainen vaatimustaso olevan näilläkin herroilla. Jotain Live Shit dvdtä katellessa ne sentään toimii vielä jollain asteella, 2000-luvun vedot on rumpujen osalta aivan järkyttävää kuunneltavaa.
 
Maassa jota sika johtaa porsaat pyrkii ylöspäin

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä jaksaa ihmetyttää nää livevedot ja nuo Larssin fillit, miten lähes joka konsertissa lähes joka biisissä noi fillit on niin surkean kuuloisia räpellyksiä. Ihmetyttää miten tolle ei ole vielä tehty mitään, luulisi jonkunlainen vaatimustaso olevan näilläkin herroilla. Jotain Live Shit dvdtä katellessa ne sentään toimii vielä jollain asteella, 2000-luvun vedot on rumpujen osalta aivan järkyttävää kuunneltavaa.
Metallica on perimältään punk-bändi: "jokaisella on oikeus oppia soittamaan, ja soittaa vaikkei oppisikaan".
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Kyllä jaksaa ihmetyttää nää livevedot ja nuo Larssin fillit, miten lähes joka konsertissa lähes joka biisissä noi fillit on niin surkean kuuloisia räpellyksiä. Ihmetyttää miten tolle ei ole vielä tehty mitään, luulisi jonkunlainen vaatimustaso olevan näilläkin herroilla. Jotain Live Shit dvdtä katellessa ne sentään toimii vielä jollain asteella, 2000-luvun vedot on rumpujen osalta aivan järkyttävää kuunneltavaa.
Miten tämä enää jaksaa ketään ihmetyttää yli 20 vuoden jälkeen? Elätteletkö yhä toiveita, että hetkenä minä hyvänsä Lars viimein muuttuu rumpalina, kun asialle "tehdään jotain"? Samat rimpsut saa lukea herrasta joka kerta, kun rumpaleista mitään puhutaan. Minua ihmetyttää, miten tämä voi vieläkin ihmetyttää. Sille ei ole "tehty mitään" koska ketään ei kiinnosta. Miljardit on tienattu ja bändi vetää ne stadikat täyteen tällaisenaankin. Lars on sanonut myös itse, ettei teknisyys ole mikään prioriteetti, eikä treenaaminen paljoa nappaa. Saati muiden mielestä "oikein" soittaminen. Siinä ne syyt taitaa olla.

Eipä siinä, onhan tuo tullut alas hyvistä päivistään, ja paluuta vanhaan on turha toivoa.
 
"Of course! Derka Derkastan..."

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Miten tämä enää jaksaa ketään ihmetyttää yli 20 vuoden jälkeen? Elätteletkö yhä toiveita, että hetkenä minä hyvänsä Lars viimein muuttuu rumpalina, kun asialle "tehdään jotain"? Samat rimpsut saa lukea herrasta joka kerta, kun rumpaleista mitään puhutaan. Minua ihmetyttää, miten tämä voi vieläkin ihmetyttää. Sille ei ole "tehty mitään" koska ketään ei kiinnosta. Miljardit on tienattu ja bändi vetää ne stadikat täyteen tällaisenaankin. Lars on sanonut myös itse, ettei teknisyys ole mikään prioriteetti, eikä treenaaminen paljoa nappaa. Saati muiden mielestä "oikein" soittaminen. Siinä ne syyt taitaa olla.

Eipä siinä, onhan tuo tullut alas hyvistä päivistään, ja paluuta vanhaan on turha toivoa.
No sattui nyt vaan pitkästä aikaa korvaan kun eksyin näitä vetoja kattelemaan, ei mitään sen vakavampaa. Tottahan tuo on mitä kirjoitit. En elättele toiveita. Juurikin tuo ettei kiinnosta on hassua, toki stadionit täynnä siitä huolimatta ni mikäs siinä tahkoessa. Semmoinen asia kuin ammattiylpeys joskus vaan pamahtaa mieleen. Mutta se siitä. Hienon uran ovat tehneet ja siitä pointsit.

Justice for Jason eksyi kanssa kuunteluun pitkästä aikaa ja kuten tässä ketjussa aiemminkin hehkuttanut ni kyllä toi albumi paranee ihan helkatisti kun basso kuuluu. Oma suosikki jo muutenkin mutta basso kun kuuluu ni jytisee vielä paremmin. Loistava lätty!
 
Maassa jota sika johtaa porsaat pyrkii ylöspäin

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kuunnelkaa nyt saatana miten paljon paremmalta AJFA kuulostaa verrattuna albumiversioon! Ja tääkin tais mennä Larsin piikkiin että bassot matalalle ja omat rummut esille vaikka tuottaja/mikseri oli täysin ymmällään että miksi? Kusi kun nousee hattuun...

James on sanonut, että huomaa ketkä oli vastuussa miksauksesta. Kitarat ja rummut kovalla. Kumpikin haki optimaalista saundia instrumenteilleen ja helpoin/toimivin ratkaisu oli basson tiputtaminen alas.

Larsilla ja Kirkilla taitaa kummallakin olla jonkinlaisia fyysisiä vammoja. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Larsin selkä on paskana (Huomioikaa pyöreä selän asento etenkin 80-luvun livevideoissa. Ergonomia kaukana). Kirkillä taas on kai jotain ongelmaa käsien / sormien kanssa. Reuma? Ainakin vetänyt monta kymmentä vuotta downpickingiä, mutta tekniikka heikompi kuin Hetfieldillä. Olisi kummankin pitänyt hoitaa tekniikka kuntoon nuorempana.

Edelleen voisi toki harjoitella ja oppia uusia tekniikkoja, jotka auttaisivat.
 
Ikonen-Latvala

Black Star

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kuunnelkaa nyt saatana miten paljon paremmalta AJFA kuulostaa verrattuna albumiversioon! Ja tääkin tais mennä Larsin piikkiin että bassot matalalle ja omat rummut esille vaikka tuottaja/mikseri oli täysin ymmällään että miksi? Kusi kun nousee hattuun...

Pakko sanoa et kuulostaa ihan paskalta. Ei tämä kuuluvampi bassoraita tuo tuohon mitään lisää vaan on helvetisti tiukempi originaalina.

Oli kympin levy ja on edelleen.

Myöhemmästä Metallican studiokikkailusta saan lähinnä allergiaa mut tämä levy oli silkkaa neroutta.
 
Jatkoajan Jeesus

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Pakko sanoa et kuulostaa ihan paskalta. Ei tämä kuuluvampi bassoraita tuo tuohon mitään lisää vaan on helvetisti tiukempi originaalina.

Oli kympin levy ja on edelleen.

Myöhemmästä Metallican studiokikkailusta saan lähinnä allergiaa mut tämä levy oli silkkaa neroutta.
Ongelmanahan näissä on se, että joku on soittanut bassot uudestaan eli ei ole edes Jason, joka kuuluu.
 
Ikonen-Latvala

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals & suomalaiset NHL:ssä

S&M2 ilmestyy reilun kuukauden päästä. On tätä kyllä odottanutkin. Pidin leffateatteri-esityksestä varsin paljon ja täten lähtee blu-ray ennakkotilaukseen. Ykköstä paremmat orkesterisovitukset tekivät kokonaisuudesta huomattavasti mielenkiintoisemman. Miinuksena alkuperäiseen verrattuna Jamesin aika tuskaiselta kuulostanut ääni ja Jasonin puuttuminen.
 

SgtMarkov

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Washington Capitals
Metallica on soinut taas aika tiuhaan kuulokkeissa viimesen viikon aikana työmatkojen lomassa. Välissä meni vuosia etten kuunnellut orkesteria laisinkaan, vaikka se oli teinivuosina Iron Maidenin ohella yksi omista ykkösbändeistä. Tämä lähti nyt siis siitä taas päälle, kun otin yhtenä päivänä ihan huvikseni paljon parjatut Load ja ReLoad levyt kuunteluun. Ainoastaan Memory Remains-biisin lopusta piti ne kääkän narinat kelata, mutta kokonaisuutena kuulostivat paljon paremmalta, kuin se muistikuva mikä niistä oli päähän jäänyt.

Itse asiassa kokemus oli sen verran ravisuttava, että piti ne loputkin albumit palauttaa mieleen. Kuuntelin siis koko diskografian kronologisessa järjestyksessä ja yllätyin kyllä kovastikin siitä, miten aika on vaikuttanut sitten viime kuuntelujen. Kill 'em All oli tietty edelleen bändin paras levy, mutta esimerkiksi hyvin vahvan mitä vittua-fiiliksen aikanaan aiheuttanut St. Anger kuulosti nyt paljon raikkaammalta, ihan kuin olisin vasta nyt ymmärtänyt mitä bändin jäsenet yrittivät sillä kertoa. Edes se hassunhauska snaresoundi ei häirinnyt enää.

Aloin sitten miettiä että mistä mahtoi johtua tämä, että bändin kuuntelu loppui aikoinaan käytännössä kuin seinään. Todennäköisesti syynä oli Lars, koska samoihin aikoihin löysin mm. sellaiset bändit kuin Rush ja Testament, joiden rumpalit Peart (rip) ja Hoglan taidoillaan ja tarkkuudellaan olivat noin valovuoden kaikkia muita, etenkin Larsia edellä. Sitten koin jonkinlaisen valaistumisen, kun aloin miettiä miltä kuulostaisi Metallica esimerkiksi Gene Hoglanin soittamana. Eli vaikka tälläkin kuuntelurupeamalla tuli muutamia sellaisia "ei saatana tota rumpalia"-hetkiä, niin ehkä se on juuri se joka saa Metallicaan sen tuntuman, mikä siinä on. Koska kiusallisimmat hetket eivät olleet enää Larsin rumpujen soitto, vaan epäonnistuneet miksaukset, jotka omaan korvaan särisivät eniten Justice- ja Death Magnetic levyillä. Toiselta unohtui laittaa bassot mukaan ja toinen on puristettu liian tiukkaan pakettiin, kuin yrittäisi soittaa musiikkia liian pienistä kaiuttimista täysillä.

Mutta kaikkiaan, olin tosi innoissani tästä oivalluksesta, ja nyt odotan jännityksellä tuleeko muidenkin bändien kohdalla samanlaisia ajatuksia.
 
"Kaikki eläimet ovat tankeroita." -Ahti Karjalainen
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Metallica on soinut taas aika tiuhaan kuulokkeissa viimesen viikon aikana työmatkojen lomassa. Välissä meni vuosia etten kuunnellut orkesteria laisinkaan, vaikka se oli teinivuosina Iron Maidenin ohella yksi omista ykkösbändeistä. Tämä lähti nyt siis siitä taas päälle, kun otin yhtenä päivänä ihan huvikseni paljon parjatut Load ja ReLoad levyt kuunteluun. Ainoastaan Memory Remains-biisin lopusta piti ne kääkän narinat kelata, mutta kokonaisuutena kuulostivat paljon paremmalta, kuin se muistikuva mikä niistä oli päähän jäänyt.

Itse asiassa kokemus oli sen verran ravisuttava, että piti ne loputkin albumit palauttaa mieleen. Kuuntelin siis koko diskografian kronologisessa järjestyksessä ja yllätyin kyllä kovastikin siitä, miten aika on vaikuttanut sitten viime kuuntelujen. Kill 'em All oli tietty edelleen bändin paras levy, mutta esimerkiksi hyvin vahvan mitä vittua-fiiliksen aikanaan aiheuttanut St. Anger kuulosti nyt paljon raikkaammalta, ihan kuin olisin vasta nyt ymmärtänyt mitä bändin jäsenet yrittivät sillä kertoa. Edes se hassunhauska snaresoundi ei häirinnyt enää.

Aloin sitten miettiä että mistä mahtoi johtua tämä, että bändin kuuntelu loppui aikoinaan käytännössä kuin seinään. Todennäköisesti syynä oli Lars, koska samoihin aikoihin löysin mm. sellaiset bändit kuin Rush ja Testament, joiden rumpalit Peart (rip) ja Hoglan taidoillaan ja tarkkuudellaan olivat noin valovuoden kaikkia muita, etenkin Larsia edellä. Sitten koin jonkinlaisen valaistumisen, kun aloin miettiä miltä kuulostaisi Metallica esimerkiksi Gene Hoglanin soittamana. Eli vaikka tälläkin kuuntelurupeamalla tuli muutamia sellaisia "ei saatana tota rumpalia"-hetkiä, niin ehkä se on juuri se joka saa Metallicaan sen tuntuman, mikä siinä on. Koska kiusallisimmat hetket eivät olleet enää Larsin rumpujen soitto, vaan epäonnistuneet miksaukset, jotka omaan korvaan särisivät eniten Justice- ja Death Magnetic levyillä. Toiselta unohtui laittaa bassot mukaan ja toinen on puristettu liian tiukkaan pakettiin, kuin yrittäisi soittaa musiikkia liian pienistä kaiuttimista täysillä.

Mutta kaikkiaan, olin tosi innoissani tästä oivalluksesta, ja nyt odotan jännityksellä tuleeko muidenkin bändien kohdalla samanlaisia ajatuksia.
Itekin tässä alkukesänä luukuttanut taas Metallicaa aika paljon. En lähde mitenkään analyyttiselle linjalle, kun en ns. ajatuksella ole sitä kuunnellut, eikä omat rahkeeni siihen muutenkaan riittäisi :) Ride the lightning levy on sellainen joka iskee meikäläiseen oikeen olan takaa. Tulee hitosti energiaa ja hyvä fiilis tuota kuunnellessa.

Ja tuosta St. Angeristä sen verran, että minuun se iski heti...tykkäsin, vaikka se taitaakin olla aika laajasti arvostelua kerännyt. Poison Black - Rush aiheuttaa saman kaltaisia fiiliksiä.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Koska kiusallisimmat hetket eivät olleet enää Larsin rumpujen soitto, vaan epäonnistuneet miksaukset, jotka omaan korvaan särisivät eniten Justice- ja Death Magnetic levyillä. Toiselta unohtui laittaa bassot mukaan ja toinen on puristettu liian tiukkaan pakettiin, kuin yrittäisi soittaa musiikkia liian pienistä kaiuttimista täysillä.
Jännä, kun mulla on ollut tismalleen sama tilanne, olen nimittäin alkanut myös kuunnella Tallicaa uudelleen. Itsekin kiinnitin uudelleen kuunnellessa huomion juuri noiden kahden levyn juuri noihin puutteisiin, mutta itselleni be toimivat kiintopisteinä, jotka vetivät puoleensa. AJFA on soundeiltaan tosi puutteellinen, mutta myös totaalisen äärimmäinen ja monta kertaluokkaa kiinnostavampi (ja parempi) kuin edeltäjänsä Master of puppets. Magnetic on taas hämmästyttävän hyvä kokonaisuus. Siellä on vain muutama vähän heikompi biisi.

Sen enempää ajattelematta nappasinkin juuri nuo kaksi mukaan automatkalle mökille.
 
Kuten Bat Helvetistä, olen poissa kun aurinko taas saa

All vibes, no tactics

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Metallican miksaaja kertoo miten mukavaa oli raiskata AJFA-albumia studiossa. Mutta siis Jasonin kyykytystä se kai lähinnä oli vetää basso kuulumattomiin.

James paljasti homman olevan hänen ja Larsin välinen vääntö siitä, kumman instrumentti /soitto iski paremmin läpi miksissä. Bassotaajudet ilmeisesti söivät etenkin Larsin saundia. Sellaista "kirjoituskone" saundia opittiin miksaamaan vasta myöhemmin ja monet ottivat siitä saundista mallia.

En siis sano, etteikö Cliffin kuolema ja Jasonin kyykyttäminen olisi vaikuttanut asiaan, mutta olihan tuo uusi suuntaus rumpusaundeissa.
 
Ikonen-Latvala

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itse kun ´löysin´ Metallican vasta teini-ikäisenä juuri silloin kuin St. Anger oli julkaistu ja tuo oli ensimmäinen omistamani Metallica -albumi niin tykästyin siihen kyllä. Sen jälkeen sitten löytyi muu Metallican tuotanto ja jäihän tuo St. Anger vähän toissijaiseksi ja ymmärsi miksi pidemmän linjan faneille otti niin koville. (Itse kävin vähän saman läpi In Flamesin uuden tuotannon kanssa). Kyllähän tuota vielä ajoittain tulee kuunneltua, mutta ei silloin kun on sellainen "kuuntelenpa Metallicaa -fiilis", vaan silloin kun haluaa kuunnella jotain ihan muuta. Genreistä en kovin paljoa ymmärrä, mutta en oikein tiedä mihin genreen ja minkä bändien kanssa tuo albumi pitäisi niputtaa. Tavallaan hienoa sekin.

Omassa kuuntelussa Death Magnetic on jäänyt kaikkein vähimmälle. Siinä on jotain Metallican tuntuista, mutta yksikään biisi ei oikein lähde. Vähän kuin huumattua-tallicaa.

Hardwired yllätti itseni erittäin positiivisesti, etenkin Spit Out The Bone ja Murder One ovat usein kuuntelussa. Sanoitukset nyt eivät pääse lähellekään vanhaa tuotantoa, mutta melodisesti hienoja biisejä ja jälkimmäinen toimii hienosti myös videonsa avulla.

Myönnettäköön että en rummutuksesta ymmärrä yhtään mitään ja paljon olen lukenut tätä Lars -kritiikkiä. Toisaalta hän on sen rumpusoundin luonut myös kaikkein hienoimpiin Metallica-kappaleisiin. Olisivatko nuo biisit yhtään parempia jos niiden rumpuosiot olisi kannuttanut eri rumpali(?)
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Myönnettäköön että en rummutuksesta ymmärrä yhtään mitään ja paljon olen lukenut tätä Lars -kritiikkiä. Toisaalta hän on sen rumpusoundin luonut myös kaikkein hienoimpiin Metallica-kappaleisiin. Olisivatko nuo biisit yhtään parempia jos niiden rumpuosiot olisi kannuttanut eri rumpali(?)
Lars saa levyillä homman kuulostamaan hyvältä, vaikka crashia raiskaakin ahkerasti. Livenä homma on mennyt vähän sinnepäin ainakin 2000-luvulla. Onessa sai kerran tuplabasarit kohdilleen ja se oli hämmentävä kokemus.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"It is possible to commit no mistakes and still lose. That is not a weakness. That is life."

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Hyvää keskustelua. Itelleni kanssa yksi tärkeimmistä yhtyeistä vuosien varsilta mutta en ole juurikaan kuunnellut levyjä St Angerin jälkeen. Hardwiredin biiseistä osa tuttuja radion kautta mutta Death Magnetic on niin tuntematon albumi että ihan ihmetyttää välillä. Ei vaan iske millään tavalla nää uudemmat. Itellä se perus että Black Albumiin se jäi, toki myöhemmälle tuotannolle mahtuu jokunen toimiva ralli.

Alkupään tuotanto on vain yksinkertaisesti niin kovaa laatua. AJFA on edelleen yksi suosikeistani kautta aikain vaikka Jason täysin työpaikkakiusattu olikin.
 
Maassa jota sika johtaa porsaat pyrkii ylöspäin

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Lars saa levyillä homman kuulostamaan hyvältä, vaikka crashia raiskaakin ahkerasti. Livenä homma on mennyt vähän sinnepäin ainakin 2000-luvulla. Onessa sai kerran tuplabasarit kohdilleen ja se oli hämmentävä kokemus.
Joo, en minäkään ole levyillä mitään ongelmaa ikinä huomannut. Livenä Lars on laiska ja epätarkka, mikä on mielestäni fanien aliarvioimista. Mieshän on itsekkin sanonut, ettei juuri treenaa, ja se kyllä näkyy soitossa.

Rideä miehellä ei taida edes setissä olla, joten ei ihme että Crash soi ahkerasti.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK



Justice bassolla




Death Magneticin Guitar Hero pelin versio.

Kun Metallica mokaa niin onneksi fanit pelastaa. Larsin perustelut Death Magneticin loudness war miksaukselle oli "ainakin kuulostaa hyvältä mun autossa!"
Noissa Justicen "basso" versioissa on se ongelma, että bassoa ei soita Jason, vaan joku muu. Valmiiksi miksatusta levystä et sitä raitaa sieltä kaiva noin selkeästi esille. Remasteroidusta versiosta sen huomaa - ei sitä bassoa kuulu, vaikka kuinka on nuppeja väännetty. Koko levy pitäisi miksata uudestaan, alkuperäisiä raitoja käyttäen.
 
Ikonen-Latvala
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy