Metallica-keskustelu

  • 700 310
  • 3 708

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Oma Metstoresta tehty tilaus, viimeinen havainto on 15. päivältä jenkeissä. Postin seurantakoodi ei vielä näe pakettia. Jospa se viikon lopun aikana ehtisi Suomeen.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Oma Metstoresta tehty tilaus, viimeinen havainto on 15. päivältä jenkeissä. Postin seurantakoodi ei vielä näe pakettia. Jospa se viikon lopun aikana ehtisi Suomeen.
Toi on ihan arpapeliä miten kauan noissa nykyään menee. Jotkut saavat pakettinsa hyvinkin nopeasti, oma Amerikan-pakettini (ei Metstore) matkasi länsirannikolta hieman yli kuukauden koronaesteiden yli Suomeen.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Toi on ihan arpapeliä miten kauan noissa nykyään menee. Jotkut saavat pakettinsa hyvinkin nopeasti, oma Amerikan-pakettini (ei Metstore) matkasi länsirannikolta hieman yli kuukauden koronaesteiden yli Suomeen.
Korona tosiaan antaa näille nykyään oman mausteensa, yksi Ameriikasta huhtikuussa tilaamani elokuva teki matkaa melkein neljä kuukautta.
 

Turkoosisalpa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Propsit Metallicalle, etteivät lähteneet jälkiäänittämään Jamesin laulua, vaikka aika monessa (erityisesti huippukohta U3:ssa) ääni ei oikein meinaa kestää ja mies joutuu (kurkkukivuissaan?) raastamaan äänensä kanssa). Edelleen haluaisin tästä levystä vielä uusintaversion, joka olisi äänitetty studio-olosuhteissa. Aivan huikeita sovituksia ja sinfonia tuo mahtavia lisäulottuvuuksia näihin biiseihin.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Leffateatterissa oli myös aikamoinen fiilis tsiikailla! Ainoa miinus oli että volumet oli aika hiljaisella.

Missä olit katsomassa? Turun Kinopalatsin iSense-salissa oli äänet ainakin todella kovalla.

Vaasassa bioRexissä tuli myös kirottua, kun en ottanut korvatulppia mukaan. Sinällään kyllä hyvällä äänenvoimakkuudella tuli, että ei häiritse jos joku lähistöllä istuva rupeaa mölisemään. Mutta omien korvien käyttöikää kasvattaakseen olisi ne tulpat pitänyt tajuta ottaa mukaan. Varsinkin orkesterin pillipiipareiden korkeimmat äänet meinasi hieman vihlaista.
 

Randalf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slava Ukraini
Täytyy vielä pyöräyttää kokonaisuus ihan kunnon jytinöiden kera Blu-Raylta, mutta ulkoillessa ja koneen ääressä kuulokkein kuunneltuna seuraavanlaisia ajatuksia uutukaisesta:

*Aluksi esimerkiksi For Whom the Bell Tollsin tuore sovitus ei ihan lähtenyt. Ehkä vertasin liikaa alkuperäiseen S&M-vetoon, joka saattaa olla suosikkiversioni ko. biisistä. Jouset tukee siinä alun riffittelyä jäätävän hyvin ja Jamesin laulusuoritus on aika kova.
*...mutta olen nyt vähän lämmennyt tälle tuoreelle versioinnille! Ylipäätään kiva, että näissä alkuperäisestä setistä kierrätetyissä klassikoissa on haettu vähän erilaisia kulmia sovitusten kanssa. Olisin yhden "ilmiselvyyden" voinut antaa poiskin, mutta no, komeastihan ne jytisee. Nukkemestarin orkesterisovitus niin ikään komea, mutta tuossa vaiheessa keikkaa yleisö on niin vahvasti Jamesin näpeissä, että orkesteri jää jotenkin taka-alalle, vaikka siellä taustalla jytiseekin. Hauska ilmiö sinänsä.
*The Outlaw Torn ja No Leaf Clover ovat saaneet miellyttävää syvyyttä ja kypsyyttä vuosien myötä - etenkin ensiksi mainittu.
*The Day That Never Comes. Ai saatana. Tätä odotin ja en pettynyt. Intro on huima.
*Tosin mainittakoon, että ihan vaan audio-muodossa kuunneltuna miksaus jää välillä turhan tuhnuksi, mutta jooh.
*Arvostan aina sitä, kun yhtyeet ottavat ns. deep cuteja ohjelmistoon ja kyllähän All Within My Hands ja Unforgiven III ovat jo kuriositeetin tasolla komeita, mutta äkkiseltään vaikutelma jäi vähän "itsetarkoituksellisesti erikoiseksi" ja jäin väkisinkin miettimään, että olisihan koko Unforgiven-trilogian voinut tähän formaattiin ympätä ja olisiko joku muu biisi istunut vieläkin nätimmin tuonne All Within My Handsin sijaan, mutta no, hatunnosto joka tapauksessa raikkaasta settilistaliikkeestä ja kyllähän tämä näin minullekin maistuu, ei siinä mitään!
*Aiempaan viitaten, setistä on tosiaan paha kitistäkään, mutta Confusionin olisin kernaasti tiputtanut esimerkiksi mainittujen Unforgiven-lisien tai jonkun muun vanhemman tuotannon "melodisen" palan tieltä. Wherever I May Roamista alkava lopun hittiputki perustelee itsensä, mutta ainakin tuon mainitun Whereverin sijaan olisin toivottanut alkuperäisestä setistä jonkun Devil's Dancen tai Bleeding Men tervetulleeksi vähän raikastamaan loppupuolta.

*Siinä ne suurimmat napinat tosiaan onkin, eli tiiviisti ainoastaan 1-2 eksoottisempaa palaa turvallisten/alkuperäisestä setistä kierrätetyn biisin ja/tai Confusionin tilalle olisi maistunut tänne ja etenkin The Unforgiven-trilogian hyödyntämättä jättäminen on mielestäni pienoinen hukattu mahdollisuus, mutta hyvinhän tuo nyt kuitenkin maistui. Vähän ähkyä joo, mutta sitähän nämä aina. Siinä missä Confusion ei ainakaan vielä niin lähtenyt, niin Moth into the Flame ja Halo on Fire taipuivat tähän formaattiin tuolta uusimmalta albumilta varsin hienosti.

Oma suhteeni yhtyeeseen noin yleensä on hauskan ristiriitainen ja "ähkyherkkä", mutta tässä vuosien mittaan olen huomannut monien biisien ja ihan levyjenkin asettuneen aika tukevasti musiikkikirjastooni, sekä kuvainnollisesti että ihan kirjaimellisesti.

Alkuperäinen S&M oli ensimmäisiä kosketuksia Metallican tuotantoon MÄSTERÖFPUPETSAIMPULINJÖORSTRIIINGS ja Nothing Else Matters -ilmeisyyksien ulkopuolelta ja on monella tapaa edelleen itselleni tärkeimmästä päästä ko. yhtyeen tuotoksia. Tässä korostuu toki se, että pidän Loadin materiaalista (tai no osasta, sehän rönsyilee kamalasti ja Reload vielä pahemmin) varsin paljon ja nuo sinfoniset versioinnit For Whom the Bell Tollsista ja muutamasta muusta ikivihreästä edustavat edelleen suosikkimetallicaani, joten siinä mielessä tämä S&M2 nostatti jopa yllättävän kovia fiiliksiä itsellä. Ja kyllähän herrat taas toimitti!
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä



Aika hauska käänne, kun tulee koveri näin päin.




Metallican taannoisesta stream-keikasta voisi myös todeta hauskan yksityiskohdan. Soittivat siis puoliksi akustisen ja puoliksi sähköisen setin. Mukana setissä oli aiemminkin kuultu akustinen versio Disposable Heroesista... tosin nyt sähköisenä. Eli siis akkarisovistus sähköisenä. We need to go deeper.
 

LaiLaiLei

Jäsen
Kuuntelin juuri Metallican livevedot Master of Puppets -kappaleesta vuodelta '89 ja '19. 30 vuotta noiden välissä eli hetki kulunut. On se kumma että kuinka biisi kuulostaa vielä viime vuoden livessä hyvältä, vaikka ihan "läpsyttelyä" siitä kuitenkin on tullut. Totta kai iän myötä jäsenet leipääntyy ja ei sitä jaksa vetää enää niin kuin nuorena poikana. Pointtina siis se kuinka kova biisi ja bändi on loppujen lopuksi kyseessä.

Itsehän olen niin nuori, että '89 liven aikaan en ole ollut edes syntynyt. Kolme kertaa tullut bändi nähtyä livenä viimeisen 15 vuoden aikana ja kaikki ovat olleet aivan mahtavia elämyksiä. Sen takia juurikin tulee aina välillä fiilis, että kuinka hienoa olisi ollut nähdä bändi tuolloin prime-aikaan. Ja olihan se Larssi nyt kovempi silloin! Vai miten se meni.

Tässä vielä nuo livevedot:





 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, MASO
Kuuntelin juuri Metallican livevedot Master of Puppets -kappaleesta vuodelta '89 ja '19. 30 vuotta noiden välissä eli hetki kulunut. On se kumma että kuinka biisi kuulostaa vielä viime vuoden livessä hyvältä, vaikka ihan "läpsyttelyä" siitä kuitenkin on tullut. Totta kai iän myötä jäsenet leipääntyy ja ei sitä jaksa vetää enää niin kuin nuorena poikana. Pointtina siis se kuinka kova biisi ja bändi on loppujen lopuksi kyseessä.

Itsehän olen niin nuori, että '89 liven aikaan en ole ollut edes syntynyt. Kolme kertaa tullut bändi nähtyä livenä viimeisen 15 vuoden aikana ja kaikki ovat olleet aivan mahtavia elämyksiä. Sen takia juurikin tulee aina välillä fiilis, että kuinka hienoa olisi ollut nähdä bändi tuolloin prime-aikaan. Ja olihan se Larssi nyt kovempi silloin! Vai miten se meni.

Tässä vielä nuo livevedot:






Vielä kun laittaisi esim. vuoden '87 vetoja ko. biisistä. Aivan käsittämätön meno silloin.

Ja pakkohan se oli laittaa:


Lisäys:
Vuodelta '86, Jasonin kanssa. Jamesiä parhaimmillaan, todella äkäinen veto. Ihan tolkuton tempo. Oli kyllä bändi todella kovassa iskussa tuolloin. Nauttikaa:
 
Viimeksi muokattu:

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Huomenna! Ja heti aamusta jo Areenassa.

 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Huomenna! Ja heti aamusta jo Areenassa.

Näyttää olevan sellainen valitutpalat tyyppinen kooste, tunnin lyhyempi kuin alkuperäinen keikka. Kannattanee tietty katsoa, jos ei ole aiemmin nähnyt.
 

ipaz

Jäsen
Eksyin pitkästä aikaa kuuntelemaan Metallicaa ja biisi joka nimestään huolimatta tuo aina hyvälle mielelle on (Anesthasia) Pulling Teeth. Burtonin käsittämättömän hieno bassosoolo. Siksipä piti lähteä Juutuubiin maailmaan katsomaan josko siitä löytyisi jotain vanhaa kuvamateriaalia ja löytyihän toki. Tämä veto Chicagossa 1983 on kaikessa rosoisuudessaan ihan huikea. 21-vuotias Burton antaa Rickenbackerille kyytiä.


 

Tumpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lipö ty.
Näyttää olevan sellainen valitutpalat tyyppinen kooste, tunnin lyhyempi kuin alkuperäinen keikka. Kannattanee tietty katsoa, jos ei ole aiemmin nähnyt.

Pelästyin jo että Anesthesia olisi karsittu pois, mutta siellähän se näköjään on. Tuo keikka on pelkästään tuon takia katsomisen arvoinen. 46 minuutin kohdalla lähtee jos muu ei kiinnosta.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Eihän noita vehkeitä oo enää olemassakaan, millä ton sais katottua.

Oiskohan Metallica laittanut tuon suoratoistokieltoon

BluRaynakin tuo nykyään löytyy ja esim. Levykauppa Äxästä suoraan hyllystä. Jos olet pleikkariheebo niin sinne vaan sujautat :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös