Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tämän ketjun voisi nostaa pienen hiljaiselon jälkeen ylös, sillä Mestiksen arvostuksesta on viime aikoina ollut paljon puhetta. Ikävä faktahan on, ettei Mestistä juurikaan enää arvosteta eikä sitä tällä hetkellä voikaan kauheasti arvostaa.
Mediahuomio on olematon aiempiin vuosiin verrattuna, yleisömäärät olivat viime kaudella huonoimmat Mestiksen historiassa ja tänä vuonna tehdään luultavasti uudet pohjat. Vaikka @Everton teki joulun kunniaksi hurjaa ja hauskaa työtä "Mestiksen tarinan" eteen omassa ketjussaan niin ns. oikeita tarinoita ei Mestis-joukkueista juuri enää synny eikä oikein millään paikkakunnalla ole sentapaista pöhinää ja meininkiä mitä oli aiemmin varsinkin ykkösdivariaikoina.
Arvostuksesta ja divarin merkityksestä hyvänä esimerkkinä uusimmassa Urheilulehdessä oli oivallinen artikkeli Kalajoen Junkkarien noususta, uhosta ja tuhosta.
Paikallinen moguli sai kunnanvaltuuston rakentamaan oikein jäähallin ja kun Junkkarit pelasi ykkösdivaria niin kovalla porukalla, että ykkösketju olisi ollut SM-liigassakin aivan kärkitasoa. Kaudella 1992-1993 sisäisen pistepörssin voitti Tshekkoslovakian maajoukkueessa pelannut Jan Jasko, kakkosena oli Kari "Nokka" Jalonen joka siirtyi Junkkareihin suoraan Tepsistä, kolmosena oli HIFK-stara Tony Arima. Pakkina hääri myöhemmin MM-kisoissakin pelannut tshekki Robert Pukalovic ja niin edelleen. Jalonen mätti 26 ottelussa 66 pistettä, eli aivan huimat lukemat.
Tuolloin oli menoa, meininkiä ja kiekkobuumia ihan eri tavalla. Silloisen divarin arvostus oli niin kovaa ja joukkueilla meni niin hyvin, että divariin saatiin todella kovia pelimiehiä (olihan noina vuosina Jokeritkin ja Selänne divarissa), ja divaristä pääsi jopa maajoukkueeseen kuten Jere Lehtinen aikoinaan. Kilpailuasetelma kehitti suomalaista kiekkoilua, liiga oli aidosti auki ja karsinnat kovia paikkoja kaikille, ja joukkueilla Jokereista TuToon oli mahdollisuus nousta. Ja Kalajoenkin kaltaisilla suht pienillä paikkakunnilla hallin lehterit olivat täynnä ja kentällä viiletti Kari Jalosen tasoisia tähtiä. Silloin myös arvostettiin divaria.
Vanhoihin aikoihin ei ehkä ole sellaisenaan paluuta, mutta ei niiden vaihtoehtona pitäisi olla nykytilannekaan, jossa Mestis on pysyvällä sopimuksella käytännössä alistettu SM-liigan farmiksi olemattomalla mediahuomiolla, olemattomalla kiinnostuksella ja ilman todellista henkeä ja uskoa omaan sarjaan. Palkintona on mehukannu ja mehukannun myötä puolet pelaajista lähtee muihin sarjoihin tai palaa SM-liigajoukkueensa riveihin, seuraavalla kaudella voi sitten taas nyhjäistä tyhjästä uudet nobodyt rosteriin. Palkintorahatkin laitettiin parin PR-henkilön elättämiseen.
Mediahuomio on olematon aiempiin vuosiin verrattuna, yleisömäärät olivat viime kaudella huonoimmat Mestiksen historiassa ja tänä vuonna tehdään luultavasti uudet pohjat. Vaikka @Everton teki joulun kunniaksi hurjaa ja hauskaa työtä "Mestiksen tarinan" eteen omassa ketjussaan niin ns. oikeita tarinoita ei Mestis-joukkueista juuri enää synny eikä oikein millään paikkakunnalla ole sentapaista pöhinää ja meininkiä mitä oli aiemmin varsinkin ykkösdivariaikoina.
Arvostuksesta ja divarin merkityksestä hyvänä esimerkkinä uusimmassa Urheilulehdessä oli oivallinen artikkeli Kalajoen Junkkarien noususta, uhosta ja tuhosta.
Paikallinen moguli sai kunnanvaltuuston rakentamaan oikein jäähallin ja kun Junkkarit pelasi ykkösdivaria niin kovalla porukalla, että ykkösketju olisi ollut SM-liigassakin aivan kärkitasoa. Kaudella 1992-1993 sisäisen pistepörssin voitti Tshekkoslovakian maajoukkueessa pelannut Jan Jasko, kakkosena oli Kari "Nokka" Jalonen joka siirtyi Junkkareihin suoraan Tepsistä, kolmosena oli HIFK-stara Tony Arima. Pakkina hääri myöhemmin MM-kisoissakin pelannut tshekki Robert Pukalovic ja niin edelleen. Jalonen mätti 26 ottelussa 66 pistettä, eli aivan huimat lukemat.
Tuolloin oli menoa, meininkiä ja kiekkobuumia ihan eri tavalla. Silloisen divarin arvostus oli niin kovaa ja joukkueilla meni niin hyvin, että divariin saatiin todella kovia pelimiehiä (olihan noina vuosina Jokeritkin ja Selänne divarissa), ja divaristä pääsi jopa maajoukkueeseen kuten Jere Lehtinen aikoinaan. Kilpailuasetelma kehitti suomalaista kiekkoilua, liiga oli aidosti auki ja karsinnat kovia paikkoja kaikille, ja joukkueilla Jokereista TuToon oli mahdollisuus nousta. Ja Kalajoenkin kaltaisilla suht pienillä paikkakunnilla hallin lehterit olivat täynnä ja kentällä viiletti Kari Jalosen tasoisia tähtiä. Silloin myös arvostettiin divaria.
Vanhoihin aikoihin ei ehkä ole sellaisenaan paluuta, mutta ei niiden vaihtoehtona pitäisi olla nykytilannekaan, jossa Mestis on pysyvällä sopimuksella käytännössä alistettu SM-liigan farmiksi olemattomalla mediahuomiolla, olemattomalla kiinnostuksella ja ilman todellista henkeä ja uskoa omaan sarjaan. Palkintona on mehukannu ja mehukannun myötä puolet pelaajista lähtee muihin sarjoihin tai palaa SM-liigajoukkueensa riveihin, seuraavalla kaudella voi sitten taas nyhjäistä tyhjästä uudet nobodyt rosteriin. Palkintorahatkin laitettiin parin PR-henkilön elättämiseen.