Tämän saman lauseen kuulin viimeksi pari kautta sitten Pietilän Saken suusta ja sittemmin seurailin asiaa noin suunnilleen arviona ja harvinaisen hyvin pitää paikkansa. Itse asiassa juuri tämä asia saa näppylät kukkimaan, pidän itse tuota nyrkkisääntöä sellaisena, että toteutuu lähes 100 % varmasti. Täytyy tänäkin vuonna seurata tilanteen kehittymistä, niin se tulee menemään, että huonon startin/ekan neljänneksen pelanneet joukkueet löytyvät lopussakin pohjilta.
Jep, siis Gagsillekin selvennykseksi, että tarkoitin nimenomaan liigan ensimmäistä neljännestä, joka on pelattu joskus lokakuun loppupuolella. Kun SM-liigaan mentiin apinoimaan Ruotsista 3 pinnaa voitosta -systeemi, oli siinä kunnianhimoisena tavoitteena se, että voiton merkitys korostuu ja nähdään vähemmän pakkopullatasureita. Hyvä homma, mutta kolikolla on toinenkin puoli: sarja repeää tiettyihin pääblokkeihin jo melko aikaisin verrattuna 2 pinnaa voitosta -kausiin. HIFK:n kannattajana tiedän, kuinka tuskastuttavaa on pelata sijoilla 5-7 jossain marraskuun paikkeilla, kun liigakärki vetää 20 pinnan päässä. Niinpä nykyliigassa yli kolmen ottelun mittaiset tappioputket saavat kohtuuttoman kovan merkityksen.
Ja juuri tämä tuo otteisiin sitä tahmeutta, jota kuvailet hyvin: maalia tehdään koko kentällisen voimalla oikein urakalla ja hyvistä paikoista vielä yhtä syöttöä hakien. Kunnes vastustajan veskari katkaisee pelin ja maalinedustalle muodostuu hirvittävä kasa jengiä. Näin tehdään kaverin veskarista ottelusta toiseen kentän paras pelaaja. Tämä oli HIFKin syndrooma viime kaudella. Maalintekemisestä katoaa rentous ja helppous ja juuri silloin tulee katsoneeksi kuinka paljon joukkueessa loppujen lopuksi on oikeasti taitavia maalintekijöitä suhteessa vankkoihin peruspelaajiin, jotka normaalisti nousevat joukkueen taito-osaston kupeessa myöskin suuriin teholukuihin?
Heh, pakko palata Santala-ketjun viestiini, jossa totean Santalasta ja Virmasesta näin:
En ole nyt aivan varma Virmasen yhteydessä käytettävästä terminologiasta eli onko esimerkiksi ifk:sta tuttu "penailu" täällä "masailua"? Kaikki kunnia Santalalle, jonka tähti on kyllä laskusuuntaan päin, mutta tasokas pelaaja hän kiistatta on SM-liigaan. Nyt on kuitenkin niin, että Virmanen ohitti Sheddenin, jonka toivelistalla paljon edempänä Santalaa ja sentteriä ylipäätään on ollut tasokas pakki (työnimi: Väänänen) ja/tai tasokas powerlaituri (työnimi: Torkki). Shedden on ollut täysin tyytyväinen Hirsoon ja muuhun sentteristöönsä ja saa nyt rakentaa paketin uusiksi.
Virmanen ei todellakaan ole viime aikoina söheltänyt pelaajamarkkinoilla entiseen malliin, vaan hankinnat on funtsittu kokonaisuutena. Santalan kohdalla tehtiin poikkeus. Olisi kuitenkin liian helppo syyttää Santalaa tai Markkasta, ei tässä ole siitä kysymys, että pelaajat olisivat pelanneet huonosti. Heitä on peluutettu huonosti ja sen ansiosta pelaajat ovat olleet huonosti sitoutuneita pelisysteemiin. Tähän on looginen syy; jos pelisysteemi on epäselvä, on hankala sitoutua, kun ei tiedä, mihin pitäisi sitoutua. Pelisysteemin huonous näkyy juuri siinä, että Jokerit häviää paljon kakkoskiekkoja. Hyvä merkki on se, että paikkoja tehdään, mutta niitä pitäisi tehdä enemmän tasaisesti jokaiseen erään kuin rykäistä yksi maaginen erä, jonka jälkeen jäädään ihmettelemään, että veimme ekaa/tokaa/kolmatta erää suvereenisti, mutta mistään ei mennyt sisään. Tämäkin on HIFK-syndroomaa viime kaudelta.
Shedden ei takuuvarmasti tee summasia ja juoksuta joukkuettaan ympäri hallia. Luulen, että hän tiivistää peluutusta ja hakee treeneissä yksinkertaisimman kaavan kautta tiukkaa viisikkopelaamista ja yksinkertaisuutta hyökkäyspäähän. Eihän tämä ydinfysiikkaa ole. Josta tulee mieleen Tamminen; en edes jaksanut lukea hänen analyysiaan. Tiedän muutenkin, mitä siellä lukee. Nyt pelataan kovaa peliä kulisseissa liittyen nimenomaan maajoukkuekuvioihin. Tamminen oli kärkipäässä niitä valmentajia, jotka pitivät ulkomaalaista maajoukkuevalmentajaa "pöyristyttävänä ratkaisuna". Paljon parempiakin ehdokkaita olisi ollut, kuten Tami itse. Tämä tuli myöskin selväksi kritiikin seasta.