Meille tulee vauva!

[Schwein]

@puuha-pete ,

Varsinaista unikoulua ei ole tullut pidettyä yhdellekään kolmesta tyttärestäni, mutta kahden vanhimman ollessa pieniä olisi sellainen voinut olla tarpeen tietyssä vaiheessa. Keskimmäinen teki hampaita kuin iisakin kirkkoa, mikä sitten teki öistäkin helvetillisen levottomia. Ns. tassuttelu rauhoitti jonkin verran, tissuttelu kenties olisi auttanut itseäni. Pahimmassa vaiheessa raahasin patjan pinnasängyn viereen ja nukuin käsi pinnojen välissä. Sillä tavalla pystyi nukkumaan ilman että tarvitsi ainakaan kokonaan herätä jos mouruaminen alkoi. Toisaalta, kyllä sitä sillä tavalla harjaantui, että muistan kerrankin olleeni töissä ihan virkeä vaikka laskin yöllä nousseeni nostamaan esikoisen tutin yhdeksän kertaa.

Vieressä emme ole koskaan nukuttaneet. Se ei varsinaisesti ole mikään periaatepäätös, olemme vain niin perkeleen herkkäunisia molemmat vanhemmat, ettei siitä olisi mitään tullut.

 

[puuha-pete]

Pientä flunssaa oli tuossa, niin viime yönä aloitettiin.

Selvästi kevät tulossa ja pilli laitettu taskuun, likaista peliä ja iskuja tuli. Noin 75 minuuttia infernaalista huutoa, oli sitten sylissä tai missä. Siitä uneen ja yhdellä heräämisellä/syötöllä koko yö läpi ja palkkioksi todellinen ryöstö heti ensimmäiseen otteluun.

Jos tuon alun saa tuosta helpommsksi taittumaan, aloitan patsashankkeen itselleni.

 

[FASlapsi]

Pientä flunssaa oli tuossa, niin viime yönä aloitettiin.

Selvästi kevät tulossa ja pilli laitettu taskuun, likaista peliä ja iskuja tuli. Noin 75 minuuttia infernaalista huutoa, oli sitten sylissä tai missä. Siitä uneen ja yhdellä heräämisellä/syötöllä koko yö läpi ja palkkioksi todellinen ryöstö heti ensimmäiseen otteluun.

Jos tuon alun saa tuosta helpommsksi taittumaan, aloitan patsashankkeen itselleni.

The Big Steal! Elintärkeä ensimmäinen voitto pitkässä ottelusarjassa on otettu, tästä saa hyvät lähtökohdat tuleviin asetelmiin! Kovaa työtä se vaatii mutta ku jalat käy, maisema vaihtuu ja jaksaa uskoo siihen omaan tekemiseen, niin lopussa voi sitten nostella poikaa (tai tyttöä) suorille käsivarsille, ja se nukkuu silti.

Niinhän se on että kun pelit kovenee, sieltä jarrukentistä täytyy jonkun astua esiin ja ottaa roolia. Se voi olla kova paikka sille kärkisentterille, joka tähän mennessä on peliä pyörittänyt, ku joku nelosen puukäsilaituri yhtäkkiä alkaakin ratkoa pelejä. Sieltä voi tulla sitten tähtipelaajalle semmonen mailanpuristamisefekti kun ois kova halu päästä takaisin kirkkaisiin valoihin, ja voi tulla herkästikin taustalta neuvoa että hei et sä tiiä että four passes break any defence, ja eihän siinä mitään, kunhan ei homma eskaloidu siihen että sieltä aletaan klubitakkia tarjoomaan ja kyselemään että monta ohjauspeliä sä oot laittanu elämäs aikana kuntoon. Eikä kantsu puukäsilaiturinkaan alkaa tuskastumaan neuvoihin ja huutelee että if you cant stand the heat, stay out of the fucking kitchen! Muuten joukkueen peli sekoaa täysin ja pukukopissa on kyräilevä tunnelma, jota ei ees munasilleen huudatettu moottorisaha lämmitä.

Kuulostaa kyllä hyvin tutulta meiningiltä, meillä alut oli kanssa tommosta pitkääkin huutoa mutta siitä ne vähitellen lyheni ja jopa loppuivat kokonaan lopulta. Ja tosiaan minun piti puukäsilaiturina sitä hommaa alussa yksin tehdä, lapsen tähtisentteri-äiti jos yritti tai oli ees mukana huoneessa niin huuto ei loppunu mitenkään, se oli pakko vaan viltittää ja just niillä ratkaisuhetkillä kun haetaan tasoitusta ilman maalivahtia, se oli kova paikka joutua siihen paikkaan penkille tuppea pureskelemaan. Mutta usein se kuulemma menee sillee että isä on tuossa unikoulutouhussa parempi vaihtoehto ku äiti. Sitten kun homma helpottui, ja nukutus alko sujumaan ku punakoneen ylivoima, pääs tähtisentterikin taas mukaan peliin.

 

[Aces High]

Neljän koulutuksen läpikäyneenä voin yllä olevan allekirjoittaa. Neloskentän puuksi voi tuoksua vaikka vienosti kokoukselle ollen silti parempi vaihtoehto tähti-centterille. Syy lienee niinkin primitiivinen kuin äidinmaidon tuoksu jota harvemmin isä omaa (pl jotkut bodarit).

 

[puuha-pete]

Sitten otettiin kliininen voitto toisesta osaottelusta. Alkuun lähdettiin selvästi vastapuolen toimesta liian kovaa ja ehkä edellinen ottelu painoin vielä jaloissa, kun väsy tuli jo ensimmäisen 20 min aikana.

Kotijoukkueen hermokontrolli on ihailtavaa vaikka maalinedessä tuli välillä nyrkkiäkin leukaperiin, mutta pysyttiin pois boxista.

Pari vastahyökkäystä tuli pelin puolivälissä, joissa pakki heittätymällä katkaisi syötön ja vastahyökkäyksestä kiekko reppuun.

Lopussa vastustaja yritti vielä viime hetkillä ilman maalivahtia, mutta 100-0 aloitusvoitto lopetti pyristelyt nopeasti.

Tästä on hyvä jatkaa kiihkeisiin viikonloppupeleihin, joissa varmasti tunnelmaa riittää.

 

[puuha-pete]

Taitaa ratketa tämä sarja game sevenin jatkoerässä. Jatkuva paine alkaa väkisin vaikuttamaan kotijoukkueen pakkeihin ja pelin rakentelu kärsii.

Tuomarityöskentely lähentelee farssia ja kohta uhataan jokin talo polttaa. Nyt on se hetki jolloin sankareita tehdään.

 

[Creed Bratton]

Me myös aloitettiin jonkin sortin unikoulu lauantaina minun toimesta, kun vaimo kypsyi nukuttamaan tyttöä 45-150minuuttia joka ilta. Lauantaina kesti 35 minuuttia kunnes tyttö nukahti itkujen jälkeen syliini. Sunnuntaina 10 minuuttia taistelua ja eilen illalla 3 minuuttia ja tyttö sänkyyn nukahtaneena.

Tänään itsellä duunireissu joten saa nähdä miten vaimo saa tytön nukahtamaan.

 

[Tinke-80]

Joillekin vauvoille tämä nalle on toiminut hyvin nukahtamisen apuna. Whisbear- The humming bear

 

[Freya]

Kannattaa ehkä ensin kokeilla vaikka youtubesta tuota kohinaa, ennenkuin lähtee Whisbear ostoksille. On nimittäin senverran arvokas nalle, että itse en ainakaan haluaisi moista summaa heittää hukkaan, jos nalle ei toimikkaan. Niin ja vie muuten ihan pirusti pattereita.

 

[Creed Bratton]

Kannattaa ehkä ensin kokeilla vaikka youtubesta tuota kohinaa, ennenkuin lähtee Whisbear ostoksille. On nimittäin senverran arvokas nalle, että itse en ainakaan haluaisi moista summaa heittää hukkaan, jos nalle ei toimikkaan. Niin ja vie muuten ihan pirusti pattereita.

Myös spotifysta löytyy erilaisia ”kohinoita”. Ei tosin meidän vauvalle toiminut mikään noista.

 

[MacRef]

Vauvojen nukutuksiin, eikun nukkumaan viemisiin, voisi todeta tamimaisesti: Keep it simple! Ns. unikoulu oikein tehtynä on tarpeellista joskus ja siinä pitää pystyä tietyssä mielessä kylmäämään tunteitaan pariksi - muutamaksi yöksi. Ei siis pidä antaa periksi.

Kaikki ylimääräiset suhinat ja muut pelleilyt lasta nukkumaan viedessä vaan lisäävät riskiä tulevaisuuden ongelmiin noissa öissä. Huom! sanavalintani, lapsi viedään / laitetaan nukkumaan, ei nukuteta.

Ei siis tarvi vain dumpata sänkyyn, voi vähän paijata, laulaa tuutulaulun jne., mutta tärkeää olisi, että se lapsi kuitenkin ikään kuin nukahtaisi itse. Hyvää olisi myös se, että niiden iltarutiinien (paijaus, tuutulaulu, iltaloru tai -satu jne.) jälkeen lapsi jäisi sinne sänkyynsä yksin ja saisi sitten nukahtaa.

 

[puuha-pete]

Me myös aloitettiin jonkin sortin unikoulu lauantaina minun toimesta, kun vaimo kypsyi nukuttamaan tyttöä 45-150minuuttia joka ilta. Lauantaina kesti 35 minuuttia kunnes tyttö nukahti itkujen jälkeen syliini. Sunnuntaina 10 minuuttia taistelua ja eilen illalla 3 minuuttia ja tyttö sänkyyn nukahtaneena.

Tänään itsellä duunireissu joten saa nähdä miten vaimo saa tytön nukahtamaan.

Malttaako nukkua tuon jälkeen rauhallisesti? Meillä oppi nyt konttaamaan ja tuo taitaa olla nyt se käännekohta, eli jos parissa yössä ei tule merkittävää edistystä, otetaan tauko ja annetaan tilanteen rauhoittua jonkin aikaa.

 

[Creed Bratton]

Malttaako nukkua tuon jälkeen rauhallisesti? Meillä oppi nyt konttaamaan ja tuo taitaa olla nyt se käännekohta, eli jos parissa yössä ei tule merkittävää edistystä, otetaan tauko ja annetaan tilanteen rauhoittua jonkin aikaa.

Joo ainakin 4-5 tuntia. Tähän mennessä yöheräilyjä on ollut 1-3 yössä, yhden kerran syö äidin kanssa, mutta muuten vaatii 5 minuutin sylittelyt, että saadaan hänet takaisin nukahtamaan.

Olen kavereilta kuullut, että nuo tietyt kehitysvaiheet saattavat häiritä nukkumista aika paljon.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Perskeles, että posti toi sopivaan aikaan tavaraa eilen. Paketissa oli HPK-tutti ja tuttipullo. Kävin noutamassa postista vielä kesken finaalipelin. Vähän tosin ihmetyttää, että missä jokeri-tutit viipyy, ei uskoisi KHL:ään siirtymisen vaikuttaa noin paljon... :)

Tarpeeseenhan ne tulee, sillä kärppä-tutti on vähän liian iso ja tappara-tutit ovat vähän väliä lattialla. Täytyy kuitenkin olla hyvin tarkkana, että ei natiaiselle tule liikaa muistijälkinä noista :)

Poika on nyt kuukauden ikäinen ja vaikuttaa isästään huolimatta terveeltä.

 

[Jarnan Rysty]

Eilen saatiin vahvistusta jo valmiiksi vahvaan naisedustukseen meidän taloudessa. 51cm/3220g Pitänee uroskoira hankkia seuraavaksi että pysyy edes jonkinlainen balanssi.

 

[Raimoton]

29.6 lauantaina klo 1.34 oli aika kivaa aikaa omassa suhteessa. Todella hyvin menneen synnytyksen jälkeen lyötiin terve flikka syliin. 52/3798 oli tekniset mitat. Yö oli ollut aika levoton kaikilla, mutta päivällä näytti kaikki menneen ihan kivasti ja meikä lähti varpajaisiin. Sitten olikin pieni katvealue sairaalan suuntaan ja ei ollut ihan putkeen mennyt emännällä ja muksulla ilta ja yö. Lopulta kätilö tarjoutui ottamaan muksun hoitoon joka ei millään rauhoittunut. Äidin unet oli kolmeen yöhön jo ollut aika nollissa. Sitten pitikin jo vaavin käydä näyttäytymässä lääkärille ja siitä saakka ollaankin täällä tehovalvonnassa aikaa vietetty. Kiukun syy oli tytöllä kohonneet tulehdusarvot. Mutta nyt ollaan saatu kivasti laskuun ja tänään (tiistai) oltiinkin paljon pirteämpiä.

Mulla meni sunnuntai (krapula & epävarmuus) ja maanantain (epävarmuus ja tärinä) aika sumeesti mutta alkaa tunnelin päässä näkyä valoa. Kotona sai jotai jo tehtyä eikä mennyt pelkäksi haahuiluksi. Äiti saattaa huomenna päästä jo "vapaaksi" mutta tyttö on antibiootilla vielä viisi päivää. Nyt vaan tekee mieli päästä kotiin.

 

[Karhunkulta]

Meillä eka muksu nukkui säännöllisesti yönsä kunnolla reippaasti 2v ikäisenä. Voi miettiä sitä väsymyksen määrää. Toinen nyt tulossa ja voi tuudittautua ainakin siihen, että paljoa enää pidemmälle homma ei voi venyä.

Pahin mahdollinen tulikoe on käyty. Toinen vahvistus, näytä kyntesi :)

 

[Czescku]

Meillä eka muksu nukkui säännöllisesti yönsä kunnolla reippaasti 2v ikäisenä. Voi miettiä sitä väsymyksen määrää. Toinen nyt tulossa ja voi tuudittautua ainakin siihen, että paljoa enää pidemmälle homma ei voi venyä.

Pahin mahdollinen tulikoe on käyty. Toinen vahvistus, näytä kyntesi :)

Sama vika, mutta toinen nukkui kuin unelma syntymästä lähtien. Toivon että teillä käy yhtä hyvä tuuri.

 

[BOL]

Meillä eka muksu nukkui säännöllisesti yönsä kunnolla reippaasti 2v ikäisenä. Voi miettiä sitä väsymyksen määrää. Toinen nyt tulossa ja voi tuudittautua ainakin siihen, että paljoa enää pidemmälle homma ei voi venyä.

Voi, kyllä voi :D. Mutta, lohdutan teitä sillä, että jos pikkukakkosella ei ole mitään fyysistä syytä yövalvomisiin, hän nukkuu suuremmalla todennäköisyydellä yönsä paremmin kuin että valvoisi kaiket yöt. Syy tähän on se, että teillä on rutiinit paremmin hallussa kuin esikoisen aikaan ja lisäksi olette kaikessa vauvaan liittyvässä varmempia kuin esikoisen aikaan. Ja tästähän ne vauvat tykkää ja saavat turvaa ja varmuutta.

Ja kun mietitte, että mennäänkö tässä nyt enimmäkseen esikoisen ehdoilla ja tunnette piston sydämessänne, lopettakaa se heti. Se on turhaa, koska lapset eivät sitä tajua eivätkä myöskään tiedä paremmasta. Kun heistä pidetään hyvää huolta ja rakastetaan, se riittää heille. Kaikki muu on aikuisten päässä.

Tsemppiä kaikille lisääntyville ja jo lisääntyneille. Itse en muista omien lasteni pikkulapsivuosista ihan kaikkea, mutta hengissä ollaan edelleenkin :).

 

[Czescku]

Tuosta edellä olevasta @BOL viestistä tulee mieleen siskoni viikon päästä vuoden täyttävät kaksoset. Ei ole kummankaan suvussa kokemusta kaksosista, mutta lankomiehen kanssa jutellessa juhannuksena saunassa heille oli itsestään selvää se, että pitää olla sama rytmi molemmilla. Toki jompi kumpi herää välillä paljon aiemmin kuin toinen, mutta aina samaan aikaan nukkumaan ilman poikkeuksia. Ja hyvin on toiminut. Joten tässä neuvo niille, joille sattuu kaksoset tulemaan.

Muutenkin kyllä täysin samaa mieltä yllä olevan viestin kanssa. Meidän esikoinen (3,5v vanhempi) kyllä oireili kun tulee pikkusisko, mutta aika lailla se oireilu hävisi kun sai naistenklinikalla pienen siskonsa syliinsä. Kyllä sitä oireilua vielä jonkin aikaa esiintyi, mutta ei isompikaan lapsi siitä mitään muista. Muistelee vain miten ihanaa oli kuin pikkusisko syntyi.

 

[BOL]

Pikkusisaruksen syntymää on usein verrattu siihen, että puoliso tuo kotiin uuden kumppanin ja vanhalle sanotaan, että tässä hän nyt on, rakasta häntä. Mielestäni aika osuva vertaus ja jokainen voi miettiä, miten onnessaan asiasta olisi ja kokisiko heti suurta rakkautta täysin tuntematonta ihmistä kohtaan, joka tulee ja vie kaiken vanhempien huomion. Totta kai ihmisissä on eroja ja riippuu myös paljon sisarusten ikäerosta ja kehitysvaiheesta, miten asiat menee. Mutta vanhemmat voivat myös vaikuttaa asiaan paljon ja kun vauvaa ei nosteta turhaan jalustalle, isosisarus huomaa melko nopeasti, että eipä tässä vanhempien rakkaus nyt mihinkään kadonnutkaan, muutos on kivuttomampi.

Meillä ikäeroa on runsaat 2v. ja meille oli itsestään selvää, että vanhemman rutiineista pidetään mahdollisimman paljon kiinni ja yritetään istuttaa pieni samoihin aikatauluihin niin hyvin kuin mahdollista. Vältimme myös sellaisia sanomisia, missä vauvan tarpeet menisivät vanhemman edelle. Tietenkin tuli päällekkäisyyksiäkin, mutta joskus vauva joutui hetken odottamaan ja itkemäänkin, jos vanhemmalla oli joku tilanne päällä samaan aikaan. Hengissä ovat kumpikin edelleen eikä suuria traumoja varmastikaan syntynyt. Lisäksi pyysimme kaikkia ystäviä huomioimaan isosiskon ensin ja hössöttämään vähän, miten mahtavaa on, että hän on nyt isosisko. Monet toivat jopa pienen lahjankin ja kaikki se sai isosiskon tuntemaan itsensä erityiseksi ja hänestä oli mahtavaa olla isosisko. Vauva oli toisinaan kyllä typerä sivujuoni :D.

 

[Benn]

Niin siinä kävi, että eilen aamulla Benn Bros putkahtivat maailmaan. Inseminaatio-lähtöinen raskaus siis takana ja 2 tervettä identtistä poikaa köllöttää nyt täällä Naistenklinikalla äitinsä ja isänsä kanssa. 49 cm ja 2900g ja 50cm ja 3100g oli mitat.

Ihan pihallahan sitä tässä ollaan, varsinkin kun itse tässä nyt poikia pääsee hoitamaan, vaimolla oli raju verenhukka synnytyksen aikana ja eikä oikein voi tehdä muuta kuin levätä näin alkuunsa. 14h kesti kalvojen puhkaisusta siihen, että A tuli maailmaan imukupin avustuksella, B tuli sitten taas peppu edellä, joten ei helpolla päässyt rouva kyllä.

Iso käsi kaikille Äideille, olette saatanan kovia naisia!

Nyt maaliskuussa saivat Benn Bros sitten jo pikkusiskon. Kun tyttö syntyi niin meillä oli 3 kpl alle 2vuotiasta kotona :D Mutta hyvin on mennyt ja kaikki lapset nukkuvat yönsä toooosi hyvin mikä on ollut tosi helpottava asia.

 

[Karhunkulta]

Nyt maaliskuussa saivat Benn Bros sitten jo pikkusiskon. Kun tyttö syntyi niin meillä oli 3 kpl alle 2vuotiasta kotona :D Mutta hyvin on mennyt ja kaikki lapset nukkuvat yönsä toooosi hyvin mikä on ollut tosi helpottava asia.

Jos eivät nukkuisi kuin unelma, niin tuskin olisitte ekan vuoden jälkeen edes pystyneet suoritumaan raskauteen johtavasta yhdynnästä. Tai no, itsellä on yksi tuttu, joka ei voi laittaa alusvaatteita samaan pesukoneeseen emännän pikkareiden kanssa tai se on samantien raskaus.

Touhutappi vol 2. Sitä tässä odotellaan. En tiedä miksi mutta mulla on paha tunne tästä raskaudesta ollut alusta asti vaikka viimeksi tänään kerrottiin, että kaikki on niin hyvin kuin olla raskaudessa vaan voi. Emännällä on sellainen sairaus, joka tekee raskauden lähes mahdottomaksi ja nyt jo toista odotellaan. Jokin tässä vaan nyt vaivaa ja emäntääkin ärsyttää, kun en ollut ilosta soikea ultran jälkeen, toisin kuin esikoisen kohdalla. En oikein tiedä olenko mä raskausmasentunut mies vai mitä...

 

[V-G-]

Kaipa sitä nyt uskaltaa sanoa Hep! kun on ultrassa sydämenlyönnitkin todettu. Nyt jännittää ja innostaa. Saapa nähdä mitä se on sitten keväällä.

 

[EEspoo]

Meille syntyi terve poika äskettäin ja vauva-arki onkin pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Ikävä puoli tässä vain on riita sukunimestä. Emme ole naimisissa ja avovaimoni haluaa lapselle oman sukunimensä ja minä taas oman sukunimeni. Olen yrittänyt ehdottaa kompromissina yhdistelmänimeä (nyt kun sellainen on mahdollista) tai että lapsi voisi jos haluaa myöhemmin vaihtaa avovaimoni sukunimeen. Mitenkäs palstaveljet on tällaisen tilanteen ratkaisseet?