Itse käyttäisin kyllä aika paljon voimia juuri tuohon, että sovittaisiin yhdistelmänimestä. On kyllä hankala tilanne, mutta uskon, että sovittelevalla asenteella ja molemminpuolisella kunniottavalla asenteella (ja sellaisen peräänkuuluttamisella) päästään hyvään lopputulokseen. On aika elintärkeää, että kumpikin vanhempi saa omat näkemyksensä kuuluviin ja että ne otetaan kunnioituksella vastaan.Meille syntyi terve poika äskettäin ja vauva-arki onkin pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Ikävä puoli tässä vain on riita sukunimestä. Emme ole naimisissa ja avovaimoni haluaa lapselle oman sukunimensä ja minä taas oman sukunimeni. Olen yrittänyt ehdottaa kompromissina yhdistelmänimeä (nyt kun sellainen on mahdollista) tai että lapsi voisi jos haluaa myöhemmin vaihtaa avovaimoni sukunimeen. Mitenkäs palstaveljet on tällaisen tilanteen ratkaisseet?
Meilläkin oli tästä keskustelu ennen jälkikasvun syntymää. Oma kantani asiaan oli, että kumpikin käy, mutta ei missään nimessä yhdistelmänimi. Päädyttiin sitten antamaan minun sukunimeni.Meille syntyi terve poika äskettäin ja vauva-arki onkin pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Ikävä puoli tässä vain on riita sukunimestä. Emme ole naimisissa ja avovaimoni haluaa lapselle oman sukunimensä ja minä taas oman sukunimeni. Olen yrittänyt ehdottaa kompromissina yhdistelmänimeä (nyt kun sellainen on mahdollista) tai että lapsi voisi jos haluaa myöhemmin vaihtaa avovaimoni sukunimeen. Mitenkäs palstaveljet on tällaisen tilanteen ratkaisseet?
Oman vaimon sukunimi on yksi Suomen harvinaisempia ja itsellä taas yleisempiä niin annettiin pojalle vaimon sukunimi, että suku jatkuu. Eli meillä se päätöksenteko oli aika helppoa. Virtasia ja Korhosia kun on helvetti jo puolillaan.Meille syntyi terve poika äskettäin ja vauva-arki onkin pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Ikävä puoli tässä vain on riita sukunimestä. Emme ole naimisissa ja avovaimoni haluaa lapselle oman sukunimensä ja minä taas oman sukunimeni. Olen yrittänyt ehdottaa kompromissina yhdistelmänimeä (nyt kun sellainen on mahdollista) tai että lapsi voisi jos haluaa myöhemmin vaihtaa avovaimoni sukunimeen. Mitenkäs palstaveljet on tällaisen tilanteen ratkaisseet?
Meille syntyi terve poika äskettäin ja vauva-arki onkin pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Ikävä puoli tässä vain on riita sukunimestä. Emme ole naimisissa ja avovaimoni haluaa lapselle oman sukunimensä ja minä taas oman sukunimeni. Olen yrittänyt ehdottaa kompromissina yhdistelmänimeä (nyt kun sellainen on mahdollista) tai että lapsi voisi jos haluaa myöhemmin vaihtaa avovaimoni sukunimeen. Mitenkäs palstaveljet on tällaisen tilanteen ratkaisseet?
Pahassa tilanteessa kyllä olet. Koita kompromissia. Sano että avovaimon sukunimi sopii hyvin, jos sinä saat päättää etunimen. Huhhuh mikä riemu siitä kuule repeää.Kiitokset vastauksista @V-G- @Herra Hopotin @maken veivi jr. @Pula-ajan Tretjak
Minulla on meistä harvinaisempi sukunimi ja olenkin siihen yrittänyt vedota tuloksetta.
Avovaimo ei näillä näkymin halua naimisiin, enkä itsekään ole lämmennyt ajatukselle. Jos päätyisimme joskus naimisiin, uskoisin avovaimoni pitävän oman sukunimensä.
Tämä on sikäli hankala paikka, sillä jos vanhemmat eivät pääse sopuun sukunimestä, lapsi saa äidin sukunimen.
Onko se todella niin paha paikka? Toivoisin ettette tuhlaisi vauvanne ensimäisiä kuukausia arvovaltataisteluun. Mieti miksi sinulle on tärkeää että lapsella on sinun sukunimesi... Onko lapsi vähemmän sinun jos se on vaimosi nimissä? Ajatteletko että lapsen vaan kuuluu olla isän nimissä? Mietitkö mitä muut sanoo tai että joudut selittelemään miksi lapsella ei ole sukunimeäsi? Tai että ihmiset ajattelee että olet naisen tossun alla. Onko sukunimi niin tärkeä että siitä kannattaa riidellä? Ja kävisikö sinulle se mitä ehdotit puolisollesi että lapsi saisi myöhemmin vaihtaa nimensä jos haluaa... Mieti mikä elämässä on oikeasti tärkeää...Tämä on sikäli hankala paikka, sillä jos vanhemmat eivät pääse sopuun sukunimestä, lapsi saa äidin sukunimen.
Nyt voihan hitto. Nämä on kyllä herkkiä asioita. Hetken tuntui että puolisosi olisi vedättänyt sinua lupauksella saadakseen lapsen. Kun en tunne teidän suhdetta niin en enää puutu tähän. Voimia tulevaan... ihan oikeasti! Oliko ennen paremmin kun lapset syntyi lähinnä avioliitossa ja tottakai perheen nimeen (miehen nimi oli automaatio avioliitossa perheen nimeksi). En tiedä... En usko että oli....Olimme tosin sopineet ennen kuin lapsi oli edes tiedossa, että mahdollinen lapsi saa minun sukunimeni. Raskauden aikana avovaimoni sitten muutti mieltään.
Eli lapselle tulee toinen nimi sinun päättämänä, koska se nimi kulkee suvussa. Lapselle pitäisi antaa sinun sukunimi, koska se on harvinaisempi ja olisi sinun mielestä parempi vaihtoehto. Ajattelitko antaa vaimolle mitään sananvaltaa missään? Kuulostaa vähän siltä että asiat on päätetty jo hyvissä ajoin sinun puolelta ja oikeasti mitään keskusteluja ei hirveästi ole käyty kun noin vaan vaimokin muuttaa kesken kaiken mieltään. Mistään en mitään tekstejäsi enempää tiedä, mutta jotain mätää lähempänä kuin Tanskanmaalla.Kiitokset vielä @Malkkinen @Iisoppi
Ei tuo etunimen päättäminen kauheasti lämmitä, jos emme jaa sukunimeä, kun suvussamme isän puolelta kaikilla pojilla on suvussa kulkeva tietty toinen etunimi. Tähänkin olen yrittänyt vedota.
Eihän tuo avovaimon sukunimi maailmaa kaataisi, sillä lapsi on edelleen minun lapseni. Olimme tosin sopineet ennen kuin lapsi oli edes tiedossa, että mahdollinen lapsi saa minun sukunimeni. Raskauden aikana avovaimoni sitten muutti mieltään. Tämän mielenmuutoksen koen jotenkin loukkaavana, sillä avovaimoni ei ole ollut lainkaan kompromissihaluinen sukunimen suhteen. Pyrin toki näkemään avovaimoni puolen asiaan (suku ei välttämättä muuten jatku - on jatkunut, mutta ei tällä nimellä siis), mutta hankalaa se on kun koen tämän itselleni niin tärkeänä, kuten yllä etunimen kohdalla mainitsin.
Jospa tähän jokin kaikkia miellyttävä ratkaisu löytyisi.
Ajattelitko antaa vaimolle mitään sananvaltaa missään? Kuulostaa vähän siltä että asiat on päätetty jo hyvissä ajoin sinun puolelta ja oikeasti mitään keskusteluja ei hirveästi ole käyty kun noin vaan vaimokin muuttaa kesken kaiken mieltään.
En vittuillut, ihmettelin.Täh? En nyt oikein ota tästä viestistäsi koppia, oliko tämä hassuttelu sympatiseerausta vai aloitko vittuilemaan?
Olimme keskustelleet alustavasti, että jos joskus lapsi tulee saa se minun sukunimeni. En nyt voi täysin vannoa että tämä kävi avovaimolleni, mutta tälläinen muistikuva minulla on. Olimme myös keskustelleet että lapsen ollessa poika saa se suvussa kulkevan toisen etunimen.
Keväällä pitäisi esikoisen syntyä. Molemmat tiedostetaan se, että tässä vaiheessa on isoja riskejä matkassa, joten ollaan pidetty asiasta matalaa profiilia. Ajatus lämmittää kyllä kovasti, mutta minä varsinkin olen kova innostumaan kaikesta, ja olisi sitten kauheaa jos kävisi kylmät.
Jännästi kuitenkin uniin on ilmestynyt vauvoja, synnytyksiä ja viime yönä olin rattaita ostamassa. Googlekin sopivasti ehdottelee tarjouksia lastentarvikkeista, joten isoveli valvoo.
Toistaiseksi puolisolla on ollut aika voimakasta pahoinvointia, joka taas aiheuttaa puolison ärtymystä, joka taas näkyy palautteena minun suuntaan. Ja mikäpä siinä, mun ei tarvi oksennella, ärtyä hajuista ja kokea muita ihanuuksia jotka raskaus naiselle tuo, joten kestetään tämä niinkuin pitää.
Elämme jänniä aikoja.
Jos teille on keväällä tulossa lapsi niin ei kai tässä vaiheessa enää mitään isoja uhkia ole, vaan vain ne pelkät tavanomaiset? Tämä siitä näkökulmasta, että meidän esikoisen laskettu aika on 6.4. ja esim. niskaturvotusultrassa kaikki oli täysin kunnossa, ja kaikki isoimmat pelot voitiin pyyhkiä pois.Keväällä pitäisi esikoisen syntyä. Molemmat tiedostetaan se, että tässä vaiheessa on isoja riskejä matkassa, joten ollaan pidetty asiasta matalaa profiilia.
Mulla on ollut loppukesästä saakka tismalleen sama tilanne. Kaiken maailman vaipanvaihto- ja tuttipullounia näkyy solkenaan. Ja aina on ollut poikavauva, heh.Jännästi kuitenkin uniin on ilmestynyt vauvoja, synnytyksiä ja viime yönä olin rattaita ostamassa.
Anteeksi ranskan kieleni, mutta ootko whittu tosissasi?? Siis meneekö joku NAINEN, joka todistetusti on itsekin (ainakin yhden-) lapsen saanut, sanomaan whittu ÄÄNEEN jotain noin pöyristyttävää??Anoppi osasi tässäkin asiassa toki pelata pisteet kotia. Hänellä ei aikanaan ollut pahoinvointia, joten tämä pahoinvointi voi olla merkki lapsen vammaisuudesta.
Anteeksi ranskan kieleni, mutta ootko whittu tosissasi?? Siis meneekö joku NAINEN, joka todistetusti on itsekin (ainakin yhden-) lapsen saanut, sanomaan whittu ÄÄNEEN jotain noin pöyristyttävää??
Ei tämmösiä muista, syntymäpäivässäkin tarpeeksi muistamista. Jotain samaa luokkaa kun teilläkin.Missäs mitoissa nuo tulokkaat on palstaveljillä olleet?
Meillä 51 cm ja 3456 g. Toki nyt 2kk ikää niin 56 cm ja reilu 5000 g.
PS. Jos joku osaa neuvoa, miten lisätä kuvan puhelimen galleriasta olisin kiitollinen.
Yleensä se menee näissä jutuissa niin että se järkevämpi antaa periksi ja harvemmin se on se nainen. Onnea teille.Kyllä "pääsimme". Sai suvussa kulkevan toisen nimen ja tyttöystäväni sukunimen.
Annoin periksi tuossa sukunimessä, tajusin ettei se maailmaa kaada.
@Malkkinen