Lainaan edellistä kolmea lainaamatta varsinaisesti ketään -
@SlamDunk71,
@tsajari,
@Knox.
Olen opiskellut isyyttä omien kaksospoikieni kanssa sellaiset seitsemän vuotta. Monen sivun takaa ketjusta voi lukea, mitkä fiilikset olivat heti syntymän jälkeen ja ehkä myös odotusaikana. En muista enkä jaksa kaivella kirjoitinko jälkimmäisestä.
Isän rooli on juuri niin helppo kuin sen itselleen tekee, mutta mitä raskaammaksi sen tekee, sitä parempi. Tiedän muutamia nilkkejä, jotka eivät ole siittämisen ja sitä seuraavien useamman vuoden aikana panneet tikkuakaan ristiin, koska "eivät muka voi mitään tehdä". Jos daamilla riittää vähänkään itsekunnioitusta ja ylpeyttä, niin ei tarvinne erikseen kertoa, mihin tämä tie päättyy.
En ole itse mikään alan asiantuntija, mutta viisaammat sanovat, että lapsi muodostaa myös isäänsä hyvin suuret tunnesiteet vauva-aikana, jos tämä vain on läsnä. Tästä muodostuu tukevat perustukset vuosiksi eteenpäin.
Yritin itse olla vauva-aikana mukana ehkä jopa enemmän kuin tarpeeksi, mutta en jälkikäteen kadu hetkeäkään, vaikka välillä työnteosta ei tahtonut tulla mitään, kun silmät ja järki seisoivat, eikä muilla vapaa-ajan ongelmillakaan tarvinnut päätään vaivata.
Hauskana pidän edelleen sitä, kun raskaimman vaiheen (0-2 vuotta) aikana vaimo kertoi toistuvasti, että kunhan tissiä ei enää tarvita ja yöherätykset ovat harvinaisempia, hän antaa itselleen täydet vapaudet nauttia omasta ajasta. Mitäpä siihen muuta sanomaan kuin tottakai. Ei mennyt vuottakaan, kun jannut alkoivat lähestyä kolmea vuotta ja rouvaa alkoi kismittää, ettei onnistu enää viettämään riittävästi aikaa lasten kanssa, koska nämä tykkäävät puuhailla isänsä kanssa, leikkiä naapurin muksujen kanssa, jne. Nyt kun jannut alkavat olla siinä iässä, että on urheiluharrastuksia turnauksineen ja konsolipelit, ym. kiehtovat siinä poikia missä isäänsä, mutta rouvalla ei ole juuri minkäänlaista kiinnostusta kumpaankaan, tilanne alkaa olla taas ihan uudella tasolla "mielenkiintoinen".
Lähti jo vähän ajatusmyrskyn puolelle, mutta tahdon yrittää sanoa, että tuulet kääntyvät hyvinkin nopeasti riittämättömyyden ja turhana olon tunteesta toisiksi, vaikkei se kovin nopealta vaippaiässä tunnukaan. Tyttölasten kanssa asia on varmasti joiltain osin erilainen, mutta samat periaatteet kuitenkin pätevät.